Browsing Tag

Angatan Rosita

Kun matkabloggaaja kirjoittaa lehdistötiedotteen

Muutamista blogeista ja muista somepäivityksistä olette jo lukeneetkin, että kymmenkunta bloggaajaa vietti viikonloppua talvisella Tampereella. Angatan Rositan kanssa suunnittelimme tapaamisen, ja kokeilin kyllä jotain ihan uutta.

Olen pohdiskellut yritysyhteistyön merkitystä nyt hyvän aikaa ja tuuminut, että siitähän pitäisi kirjoittaa kirja. Yleisesitys, joka selvittäisi, mitä matkabloggaaminen on ja miten bloggaajat ja yritykset voivat hyödyttää toisiaan tai bloggaaminen yrityksiä.

Rosita innostui, ja päätimme kutsua muutaman bloggaajan koolle. Viikonloppuamme Tampereella voi seurata aihetunnistein #bloggaritmansessa ja #tampereallbright. Viimemainittu ohjaa mm. juuri uudistuville Visit Tampereen sivuille.

kaikki_bloggarit

Tällainen joukko meitä pohdiskeli Juicen kirjastossa kokemuksiamme yritysyhteistyöstä. Useimmat olivat olleet mukana ainakin jossain, uusinkin bloggaajamme vähintään sinä viikonloppuna.

Visit Tampere tunsi tosiaan väkensä ja antoi hyviä vinkkejä yrityksistä, joita pyytää mukaan.

Hiking Travel Hit  oli jo perjantai-iltana opettanut meille lumikenkäjalkapalloa, kun lumikenkäilyyn metsässä tai melontaan ei lumitilanne enempää kuin virtauksetkaan antanut mahdollisuuksia. Ottelun, jossa väliin hääräsi myös 2-vuotias kutsuvieraamme, perään maittoivat nokipannukahvit, makkara ja letut.

Liisa Tyllilä tarinoi nuotion ääressä ja vei osan meistä vielä lauantai-iltapäivänä Finlaysonin kävelykierrokselle Pumpulinakan sinisessä puuvillapuvussa. Päädyimme tunnelmallisille kahveille Tallipihan kahvilaan, ja sinne tekee kyllä mieli uudestaan. Pihapiirissä on myös monta pienyritystä.

Reissusisko, oletko kuulolla? Instagramissa on kuva kahvilasta, joka kattoi myös lampaantaljat kahvittelijoiden lämmikkeeksi.

Koko viikonloppu kului bloggaamista sivuavassa juttelussa. Se pääsi hyvään vauhtiin jo Juicen kirjaston palaverissa, minne saimme myös Yle Tampereen toimittajan. Pieni haastattelu suoraan lauantaiaamun #suomikierros-lähetykseen, joka esitteli 19 paikkakunnan kuulumisia, sai jo ystävän tarttumaan puhelimeensa saman tien. Lisäksi Ylen verkkosivuille tuli juttu, jota varten ehti haastatella useampaakin bloggaajaa.

Rositalla ja minulla on kirjaidea. Käsittääkseni tarvittaisiin yleisesitys matkabloggaamisesta ja sen hyödyistä yrityksille, kirjoittajille ja kuluttajille. Ja mitä niitä näkökulmia onkaan. Menolipulla matkablogeihin ei ole kustantajaa tai paljon muutakaan vielä kuin idea ja sisällysluettelo… Ja innostuneita ihmisiä kannustamassa ideamme toteuttamiseen.

Tampereen-viikonloppumme käy tapaustutkimuksesta. Iloitsimme monien tarttumisesta ideaan. Meille tarjottiin majoitusta Tampereen Sokos Hotelleissa ja Dream-hotellissa ja -hostellissa.

Tampereen-muistoja on vielä vaikka kuinka paljon matkamessumuistoista ja yhteistyökuvioista puhumattakaan. Laitepulmat ovat tätä tekniikan ihmelasta vastaan ja kuvakasa tabletin uumenissa. Koetetaan kaivaa esiin. Ryhmäkuva on Angatan Rositan.

Viime aikoina olen käyttänyt aikaa tämän   parissa, ja luultavasti en malta olla hehkuttamatta siitä vielä lisää.

Matkabloggaajan maanantai

Helsingissä on tullut hypättyä vähän väliä. Jotta tämä ei vallan Helsinki-blogiksi kääntyisi, kävin hakemassa näkökulmia vierestä, Vantaalta:

Kaakko Vantaalla ja muut matkabloggaajan näkökulmat

Kaakkoissuomalainen saattoi siis rauhassa tuntea olonsa kotoisaksi ja miettiä samalla näkökulmia kohteidensa valitsemiseen.

 

Rositan teekannu ja BLINIt-munkit

Viikko sitten vietin ranskapäivää Angatan Rositan kanssa. Puhuttuamme ranskaa riittämiin siitä ilosta, että osa ranskankielisestä Afrikasta sijaitsee näillä kairoilla, ostimme pussillisen munkkeja Blinit-ravintolasta (10 kpl 4,5 euroa) ja menimme Rositan luo teelle. Huomaa, että Vantaan Blini on avoinna myös maanantaisin toisin kuin ketjun Helsingin-toimipiste.

Olisimme oikeastaan halunneet maistaa ikkunassa mainostettuja kaalipiirakoita, mutta niitä olisi pitänyt odotella tunnin verran. Kun kysyimme, mitä muuta voisi ostaa mukaan, meille ehdotettiin munkkeja. Pakkauskokoja on kaksi ja valitsimme pienemmän.

Maistui kyllä niin kotona tehdyltä ja vedimme siinä jutellessamme ja suunnitellessamme pari herkkua napaamme.

Illaksi oli luvassa bloggaajaohjelmaa. Siispä lähijunaan, muutama pysäkinväli raitiovaunussa ja Fredrikinkadulle Rantapallon toimistoa kohti.

Rantapallon, Lumipallon ja Pallontallaajien bloggaajille oli ollut avoin kutsu osallistua Reilun matkailun iltaan. Bloggaajia ja toimittajia olikin kyselemässä ja maistelemassa Reilun kaupan herkkuja, teetä, suklaata ja raakapaloja.

Riikka Krennin, Rantapallon päätoimittajan, alkusanojen jälkeen Julia Jänis Reilun matkailun yhdistyksestä tuli antamaan yleisesityksen, minkä jälkeen Tytti McVeigh esitteli hankkeiden kuulumisia.

Reilun matkailun yhdistys on toiminut runsaat kymmenen vuotta ja kuten useimmat yhdistykset, se toimii vapaaehtoispohjalta, ellei jokin hanke tai muu sellainen saa määrärahoja, joista voidaan maksaa palkkaa. Yhdistyksellä on verkkosivut ja some-tilejä, se tiedottaa ja kouluttaa. Jäsenmaksujen ja avustusten turvin se on tulossa mm. Matkamessuille tammikuussa. Siellä esitellään meneillään olevaa Liian pahaa ollakseen totta -hanketta, joka kehottaa puuttumaan lapsiseksiturismiin.

Onko matkailu siis pahe? Palveleeko luontoa, ympäristöä, kohteita, ilmastoa ja ihmisten oikeuksia parhaiten se, että kaikki pysyvät kotonaan? Mitä valinnat merkitsevät, entä valinnanvaikeus? Miten lasketaan Tukholman-laivan ja Tukholman-lennon ympäristövaikutus, ja kumman reilu matkailija valitsee? Uimisenko?

Reilu, vastuullinen ja kestävä ovat osin päällekkäisiä käsitteitä. Omat mielleyhtymäni ennen iltaa pyörivät kysymyksissä vaikkapa eksoottisista herkuista ja eläintensuojelusta: mitä minun pitäisi ottaa huomioon, jos haluan maistaa kopi luwakia (kissakahvilakeskustelu on aiheuttanut riehumista tästä. Katsotaan, päädynkö kissakahville ensi viikolla Tampereella). En sentään nostanut kättä, vaikka kysymys olikin muistikirjassa.

Reilu matkailu nimittäin painottuu kysymyksiin oikeudenmukaisuudesta, olipa kyse kuluttajista tai matkailuyrittäjistä. Toki myös matkailun haittavaikutuksia esim. luonnonvaroihin punnitaan.

Yksiselitteisiä vastauksia on vaikea antaa. Reilu matkailija voi punnita kulkuneuvonsa valintaa ja veden tai sähkön kulutustaan niin kuin punnitsee kotonakin. Tai ehkä sitä pitää punnita toisin kuin kotona. Lanzarotelaisen hotellin kylphuoneessa luki jo runsas parikymmentä vuotta sitten: ”Water is like gold in Lanzarote, don’t waste it.” Kulttuurin ja palvelujen huomioon ottamisen lisäksi reilu matkailija uskaltaa ilmoittaa epäkohdista ja puuttua niihin.

Isoa asiaa on vaikea ratkaista, olipa halu tai tarve vaikuttaa millainen tahansa. Illan esitys ei ollut mitenkään syyllistävän ryppyotsainen.

Moni vastuunsa kantava matkanjärjestäjä huolehtii siitä, että asiat ovat hyvin kohteessa, olkoonkin, että matkailija kitisee matkan hinnasta. Pohdin tätä ja vastaavasti, miten omatoimimatkailija sitten valintoja tekisi, jotta paikalliset hyötyisivät. Kuulemma tiedonhaussa on avuksi vaikkapa käsite Community Based Tourism. Nopea hakukonevilkaisu osoitti, että tarjolla on esimerkeistä ja kohdeluetteloista käsikirjoihin ja muihin julkaisuihin asti.

Reilun matkailun ilta

Millaisia periaatteita minulla on? Kuinka pidän niistä kiinni, olinpa kotona tai kylässä? Vastaus näihin vastaa myös kysymykseen siitä, miten tarpeen ajatukset reilusta matkailusta ovat.

Vierailupostaus: #jazzkaupunki Praha Angatan Rositan silmin

Popot pogoillen matkustaa lähiaikoina käytännön syistä lähialueilla. Onneksi on kuitenkin aina mahdollista saada kokeneempi kollega yhteistyöhön. Tänään julkaistavasta Angatan Rositan vierailupostauksesta sovittiin jo kuukausia sitten, mutta olen pantannut jutun julkaisua. Rosita ja Angata esitellään nyt myös Viikon bloggaaja -palstalla.

Kun nyt #jazzkaupunki-sarja on saatu hyvään alkuun Kotka- ja Porvoo-juttujen myötä ja se laajenee piakkoin pääkaupunkiin, on hyvä piipahtaa väliin ulkomailla jammailemassa. Kaikki jazzjutut löydät #jazzkaupunki-aihetunnisteen avulla myös blogista.

Teksti ja kuvat: Angatan Rosita

 

Kuva: Angatan Rosita

Kuva: Angatan Rosita

Praha, tuo tunnelmallinen jazzkaupunki kuumalla viinillä ja divareiden mustavalkokuvilla varustettuna. Prahassa kävin ensimmäistä kertaa ulkomaanmatkalla ilman äitiä ja iskää parhaan kaverini kanssa. Prahassa myös asuin ensimmäistä kertaa ikinä ulkomailla toisen hyvän ystäväni kanssa. Kun puhumme yhdessä Prahasta, mainitsemme aina jazzin, joka soi Kaarlensillalla.

Aikana ennen matkablogeja kirjoitin matkojen tapahtumista old-school-tyyliin paperille mustekynällä. Piirtelin karttoja ja asiaankuuluvia kuvituskuvia reissuvihkoihini. Lopulta annoin vihkosen ystäväpariskunnalle, joka kaipasi matkavinkkejä Prahaan, ja ilokseni he siellä käytyään laittoivat vinkkivihkosen jakoon seuraaville Prahan kävijäystävilleen. Ananaksen pyynnöstä on aika saattaa matkablogien henkeä uhkuvat vihkosen ajatukset digitaaliseen muotoon, hyvät Prahan ja Pogoilevien popojen ystävät!

Kuva: Angatan Rosita

Kuva: Angatan Rosita

Kartan lähtöpiste on Prahan Uudenkaupungin keskus, metroasema nimeltä Muzeum Kansallismuseon vieressä. Metroasemaa alas viettävä katu on täynnä paikallisten suosiossa olevia vaate-ja kenkäkauppoja. Viereisellä kadulla osoitteessa Opletalova 24 on ravintola nimeltä Fedinanda, jossa saa hyvin tyypillistä tsekkiläistä ruokaa. Ferdinanda valmistaa myös ihkaomaa olutta samaisella nimellä, joka kuulemma oluesta pitävien ystävieni mielestä on oikein hyvää pilsneriä. Paikan sisustus on yhtäaikaa kodikas ja moderni, ja hinnat tsekkiläisen edullisia. Erityisesti ranskankielisessä Trip Adviserissa on ylistäviä kommentteja Ferdinandan annoksista. Paikka on siis illallisen arvoinen, ruoka-asioissa kannattaa aina uskoa ranskalaista.

Muzeum-metroasemalta alaspäin katua kävellessä voi shoppailukierroksensa huipentaa kadun päähän, jolloin on täysin vastapäätä Muzeumia ja sen takana kohoavaa komeaa Prahan kansallismuseota. Kansallismuseota vasemmalle katsottuna näkyy raitiovaunupysäkki. Suosittelen kävelemään sitä kohti ja ottamaan raitiovaunun numero 9. Raitiovaunuilu on yksi kivoimmista maisemankatseluvälineistä silloin, kun omat jalat kaipaavat lepoa. Raitiovaunusta poistuttaessa kansallisbaletin edessä ( pysäkillä Národní divadlo) huomaa seisovansa kahvila Slavian edessä. Sinne pitää ehdottomasti astua sisään ja maistaa Prahan parhaita pannukakkuja! Café Slavia oli ennen älyköiden ja intellektuellin kohtauspaikka, jossa keskusteltiin päivänpolttavista kysymyksistä niin kahvin kuin absintinkin voimalla. Nyt se on tunnelmallinen ja arvokas Art Deco-tyyppinen kenen tahansa henkeä inspiroiva kahvin koti. Tarjoilijat ovat salamannopeita ja tyylikkään hienotunteisia. Pöytiintarjoilu pelaa ja jazzinkin voi kuulla taustalla hiljaisesti soivan. Café Slaviassa inspiroitumisen jälkeen tekee mieli usein poiketa Kansallisbalettiin. Me pihit säästäjät ilahdumme erityisesti tuon rakennuksen tarjonnasta, sillä  sieltä saa kulttuuria kolikoilla: liput kaikkein kauimmaisille parvipaikoille maksavat noin kaksi euroa!

Prahassa parasta on jazz joka soi kaikkialla – ei vain sisätiloissa vaan eritoten ulkona. Ahkerat kävelijät voivatkin jatkaa matkaa Café Slaviasta jalkaisin kohti Kaarlensiltaa. Mitä lähemmäksi Kaarlensiltaa pääsee, sitä useampi jazzryhmä tulee matkalla vastaan. Lempikappaleitaan ja parhaiten soittavia pumppuja on ihana jäädä kuuntelemaan kävelylenkin tauoksi. Jos tuuri käy, vastaan tulee ehkä kuuman viinin myyjä. Praha on minulle kylmän sään kaupunki ja siksi sitruunalla maustettu kuuma viini kuuluu olennaisesti Prahaan jazzin ohessa.

Kaarlensillalla jazzia vasta onkin ja kauniita maisemia. Kaarlensilta jakaa Prahan kahtia, ja varsinkin Linnakaupunkiin päin on sillalta upeat näkymät. Kaarlensillalla vasemmalle käveltäessä rantaa pitkin tulee vastaan mahtava vanhan tavaran kauppa. Ostin sieltä aikoinaan Muumimamman käsilaukkua muistuttavan veskan, josta oli iloa monta vuotta. Se tuntui soittavan jazzaavia sävelmiä joka kerran, kun sen aukaisi.

Kuva: Angatan Rosita

Kuva: Angatan Rosita

Linnakaupungissa ja Pienellä puolella kiertelyn jälkeen voi suunnata taas Kaarlensillalle ja sieltä Karlova-nimistä katua pitkin ensimmäiseen vastaantulevan livejazzia soittavaan kahvilaan kupposelle. Minun mottoni on, mitä vanhemmat soittajat, sitä nostalgisempi fiilis.

Kuva: Angatan Rosita

Kuva: Angatan Rosita

Vanhan kaupungin aukiolla on niin kesäisin kuin talvisinkin hulinaa: turisteja, torimyyjiä ja kuuluisa astronominen kello. Siellä voi fiilistellä vanhaakin vanhemman katukivetyksen kolauksia ja historian havinaa, totuustaistelija Jan Husin patsasta ja taidemuseon kivisiä seiniä. Vanhan kaupungin aukiolle johtaa monen monta pikkukatua ja varsinkin juutalaiskorttelin puoleiset kadut  täyttyvät divareista ja kirjakaupoista. Minulla on vanhalta kunnon 60-luvulta eräältä juutalaisherralta ostettuja mustavalkokuvakirjoja. Ne ovat niin inspiroiva ja henkivät taiteellista Prahan tunnelmaa!

Juutalaiskorttelissa on myös tsekkiläisen kirjallisuuden ystävien pyhiinvaelluspaikka: Café Franz Kafka. Se sijaitsee Franz Kafkan entisen asuintalon katutasossa osoitteessa Široká 64. Siellä on hyvä uppoutua divarilöydöksiin, jazziin, Kafkaan ja kahviin. Tarjoilijat ovat töykeitä, mutta se kuuluu asiaan. Töykeys antaa olettaa, että ulkoisella, näkemällämme maailmalla ei ole niin suurta väliä, kun sisällämme tapahtuu suuria. Tähän kaikkeen Praha tähtää, erityisesti sillä avulla, että se on #jazzkaupunki.