Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

ananas2go

Ooppera- ja balettimuistoja Aleksanterin teatterissa

”Ooppera vai baletti?” silinterihattu tervehti minua Helsingin kirjamessuilla lokakuussa. Ilmoitin, että ooppera. Verdi on lempisäveltäjäni.

Ai? Luulitteko te, että olen aivan tykkänään jazzhullu? No olen, mutta kotikasvatuksessani ja kiinnostuksen kohteissani on paljon klassista ja oopperamusiikkia. Niinpä kysymykseen, tunnenko kaikki Giuseppe Verdin teokset, tiesin vastata: ne kolme R:llä alkavaa ovat Rigoletto, Raviata ja Rupatuuri.

Ihanaa, kun yleisön palvelija nauraa koulutetusti asiakkaidensa vitseille.

Ooppera ja baletti oli Helsingin kirjamessuilla.

Piti sitten päästä kertomaan balettimuistojakin. Pikkulikkana näin Joutsenlammen Aleksanterin teatterissa. Luulin muistavani hyvin vahvasti, että kausi olisi ollut talossa viimeinen: sen näyttämö on niin pieni, että koreografian liikesarjoja piti kutistaa, jottei tanssija pyörähtelisi alas lavalta… Rooleissa silloin Ulrika Hallberg ja Jarmo Rastas. Kun lueskelin Ooppera-baletin historiaa täältä, huomasin, että vanhoista esityksistä on tietokanta, josta voi katsella menneiden näytösten tietoja esitysajoista, roolituksesta ynnä muusta.

Olin suunnilleen kahdeksan vanha, ja kun menimme paikoillemme, äiti kysäisi vahtimestarilta, sattuisiko olemaan muita paikkoja, mutta ei ollut. Silloin ei puhuttu upgreidauksesta.

Vaan väliajalla paikannäyttäjä etsi meidät käsiinsä. Alfons Almilla – hän oli oopperan johtaja aikoinaan – ja Doris Laineella oli vakituinen aitio Oopperassa, tai siis nykyisessä Aleksanterin teatterissa, ja sinä iltana he olivatkin katsoneet vain yhden näytöksen ja lähteneet. Me voisimme siirtyä heidän aitioonsa. Mikä elämys! Aitio oikein! Onkohan kenelläkään enää nykyään omaa vakipaikkaa tai aitiota oopperassa?

Muistot tulvivat elävinä mieleen viime talvena, kun olin We Jazz -festivaaleilla talkoolaisena ja yksi työvuoro osui Aleksanterin teatteriin. Kiertelin talossa ja kurkistin aitioihin, kun pääsin rauahallisena hetkenä kuuntelemaan keikkaa.

Juuri Aleksanterin teatterissa olen nähnyt ensimmäistä kertaa Mustalaisruhtinattaren, Emmerich Kálmánin operetin. Vaikka olin iloinen uuden oopperatalon valmistumisesta 1990-luvulla, 140 vuotta paikallaan seisseessä Aleksanterin teatterissa on viehätyksensä.

Talo on kovin remontin tarpeessa:

Helsingin uutiset kirjoitti teatterin kunnostamistarpeesta näin. Pro , Aleksanteri -allekirjoitukseen pääset täältä.

Aamukahvit Tallinnassa

Nuorenakaan en ollut niitä tyyppejä, jotka hurauttavat kavereille iltakahville sadan kilometrin päähän. Tai no, en varsinkaan nuorena. Eihän mulla ollut edes kotiintuloaikoja, kun en ikinä käynyt missään, vaan nökötin kotona nokka kirjassa…

Sittemmin olen päätynyt tähän, että puoliksi pakattu reppu nököttää aina odotamassa seuraavan reissun täydennyksiä, ja vaikka ensi kesän isoa matkaa varten pihtaillessa ei kummoisia Euroopan-kiertueita nyt tehdä, syksy on tosiaankin ollut risteilysyksy.

Kahvila osoitteessa Lootsi 10, Tallinna, osoittauti viehättäväksi

Reissusisko varasi meille sellaisen helpon marraskuuhun passselin piristyksen, ja kävimme Matkapoikien bussikyydein Tallinnassa Europalla. 22 tunnin risteilyn aikana pääsi aamulla vähäksi aikaa maihin, ja vaikka kuuntelimme bändiä myöhään, heräsimme ajoissa käydäksemme kaupungilla kahvilla ja kaupassa.

Kochi Kohvituba, Lootsi 10, Tallinna

 

Sisustus oli viehko, ja tarjolla olisi ollut vaikka mitä herkkuja. Tuore kahvi tuotiin pöytään, joten mitään tuntikausia kannussa virunutta sumppia ei tarvitse pelätä saavansa. Näyttipä tarjolla olevan myös kiluleib. Tätä herkkua haluan vielä maistaa, ja nyt tiedän, että tuosta sitä ainakin saa. Harmi sinänsä, etten aamutuimaan saa oikein kalaa syödyksi, vaikka muutoin se maittaa hyvinkin. Toisen kerran sitten, johan tuossa black friday -alesta pari Tallinnan-matkaa varasin…

Lähistöllä näytti olevan monenmoista kiintoisaa tutkittavaa: sisustuskauppa, josta oli kulku kahvilaankin; panimoravintola ja mitä kaikkea.

Kochi Aidad Kohvituballa on loistava sijainti aivan D-terminaalin lähellä satamassa. Viehättävä paikka, myös tilaa istuskella ulkona. Sisustustavaroita en käynyt kurkkimassa. Hyvin ehtii poiketa kahvilassa, vaikka maissaoloaika ei olisi pitkä. Tai jos haluaa herkkutauon juuri ennen lähtöä.

Lisää esim. täältä.

Seitsemän niukkaa matkakuukautta edessä ja ***JUONIPALJASTUS***

Syksyn 2018 #flamejazzcruise myytiin loppuun viikkoja ennen lähtöä. Onneksi pääsin mukaan.

”Oletko nyt tehnyt matkoja?” on melko tavanomainen keskustelunavaus, kun tapaan tuttujani. ”Ooksää nyt käyny missään?”

Vähän hämillisenä olen selitellyt, että en juuri muuta kuin risteilyjä. Yhdessä todetaan, että onhan sitä siinäkin.

Käytännön syistä enimmäkseen kengännauhabudjetilla pogoilevat popot ovat suurimman osan olemassaolostaan kuljeksineet kotimaassa tai muuten lähistöllä. Puolentoista, kahden viime vuoden maabongaustahti (Oslo Norjassa, Gdansk ja Sopot Puolassa, Budapest Unkarissa, Sofia ja Kyustendil Bulgariassa) oli poikkeuksellinen.

Loppuvuoden matkajuttuja

Yksi risteily pitäisi piakkoin varata, sillä Tallink Siljan pisteitä vanhenee, ja haluaisin käyttää ne. Onko lähtö loppuvuoden mittaan, riippuu siitä, lähdemmekö Reissusiskon kanssa vai livistänkö päiväretkelle itsekseni.

Tie vie Helsinkiin ainakin yhteen Saksan matkailuiltaan. Myös We Jazz -festivaali osuu kuvioihin toistamiseen. Viime vuonna pääsin vapaaehtoisten joukossa muutamaan työvuoroon ja sen myötä palkkioksi konsertteihin. Kaksi työvuoroa kilahti sähköpostiin nytkin. Sämpylöitä soittajille taas värkätään.

Kurkistus matkavuoteen 2019

Haaveita aina riittää, mm. Praha, josta olemme Reissusiskon kanssa jauhaneet ainakin yhtä kauan kuin muinoin jauhoimme Lontoosta. Onko mihinkään rahkeita kevätpuoleen, on joltinenkin kysymysmerkki.

Odotan jo kovin tammikuisia Matkamessuja. Asiaa on ainakin Icelandairin osastolle, sillä ensi kesään on luvassa iso ja pitkä matkasuunnitelma.

Jo aivan ensimmäisillä Matkamessuilla 2014, jolloin pääsylippuni oli voitto blogiarvonnasta, eikä pogoilevien popojen nauhoja ollut vielä oikein solmittukaan, ostin Satu Rämön Mondo-sarjaan kirjoittaman Islanti-oppaan. Kyselin jo silloin Icelandairin stop over -mahdollisuudesta. Ja olen säästellyt Islanti-haavetta siihen, että nappaisin kaksi maata samalla lipulla, jos sattuisi asiaa Yhdysvaltoihin tai Kanadaan.

Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että Kanada on listalla. Pääkohde Foodiesiskon kanssa on Toronto, mutta kun sinne asti nyt lähtee, niin samahan sitä olisi katsella useampikin neliökilometri.

Kova säästäminen luvassa, Ja kun verottajakin sattui tänä vuonna muistamaan mätkyillä eikä palautuksilla, niin ennen kesän repäisyä taitaa matkakalenteri jokseenkin ammottaa tyhjyyttään.

Mutta onpa noita menneitä muistoja avattavana, joten blogi varmastikin päivittyy. Enkä taida aivan malttaa olla hiljaa matkasuunnitelmien hehkuttamisestakaan.

Varattuna on siis toistaiseksi Matkamessuilla kuljailu ja Flame Jazz Cruise Viking Gracella. Kumpikin osuu tammikuuhun.

Mistä Kanadan-matkan suunnitteluun liittyvästä haluaisit lukea blogista? #PopotPogoillenKanadaan2019 alkaa vähitellen näkyä somekanavissani.

Varsinainen ruokaretki

Höpötin empanadaksista monta viikkoa.

Eteläamerikkalaiset piiraset ovat itse asiassa varsin uusi herkku minulle (ja täysin riittävä syy haaveillaArgentiinan-matkasta). Maistoin niitä ensimmäisen kerran Wowandersin järjestämässä bloggaajatapahtumassa, minne ne leipoi Mama’s empanadas.

Niin että kun huomasin latinoruoka-aiheiset teemaviikot Viking Amorelalla, varasin risteilyn ja pyysin Foodiesiskon mukaan.

Jos olisin ollut fiksu, olisin ehkä tyytynyt nopsaan kahvikupposeen majapaikassa. Sen sijaan porhalsimme kuivin suin laivan aamiaiselle. Musiikkia, juttelua, kunnes oli aika mennä kokeilemaan iltapäiväteetä.

Amorellan iltapäiväteen skonssit tarjotaan perienglantilaisesti hillon ja kermavaahdon kera.

Kaksi suolaista ja neljä makeaa suupalaa saa valita keittiön antimista.

Päättelimme mutustellessamme, että makeita paloja oli aika iso annos. Taisimme saada kaupan päälle vielä macaron-leivoksen. Vaikka herkuttelimme hitaasti, olo oli pitkään täysi. Kehittäisimme iltapäiväteekonseptia niin, että yhden makean olisi voinut vielä vaihtaa suolaiseen. Valitsimme muuten kumpikin teetä, vaikka Viking Linen kahvikin on hyvää, ja se osoittautui herkulliseksi päätökseksi.

Joten nälkä ei varsinaisesti ehtinyt tulla siihen mennessä kun tallustimme Ellaan. Laiva läheni Tukholmaa ja keittiö oli menossa hetkeksi kiinni. Aavistus hopun makua tilauksessa oli, mutta sitä vastoin saimme syödä rauhassa ja pitkään.

Empanadakset olivat alkupaloja, joten valitsin lisäksi kasvisfajitaksen.

Jälkiruokaa ei millään mahtunut. Ei vaikka tviittailin Valpuri Mäkisen kanssa fiestastani. Ja vaikka churroja ei v-o-i jättää väliin, kun niitä on tarjolla. Onneksi se Ella´s avautui uudestaan sitten Tukholmasta lähdön jälkeen…

Herkulliset leivonnaiset, paistoöljy vaihdettu riittävän usein, ja suklaakastike paksua ja maukasta. Nam.

Taisi olla ensimmäinen matkani Amorellalla, ja laiva on sentään liikennöinyt 30 vuotta. Niin harvoin tulen valinneeksi noita koko ajan aluksessa -juttuja,  Viking Gracen jazzristeilyt taitavat olla ainoat.

Mutta leppoisaksi vaihteluksi varsin käypä kokemus.