Arkeni uhkaa niellä minut.
Loppukeväästä vaihdoin työpaikkaa, ja jos kohta edellinen monen työn silppu uuvutti, kun paikasta toiseen juoksentelu tuntui täyttävän työpäivän, eipä ole ollut helppoa sopeutua siihenkään, että hommia on nyt joka arkipäiväksi, ja alkaa aikaisin! Pomo menee toimistoon viiden jälkeen lukeakseen sähköpostinsa rauhassa, mutta se ei sentään ole vaatimus… Korkeintaan kuuden maissa tulee ystävällinen tiedustelu, että voiko soittaa.
En kerkeä edes Tukholman-risteilylle! Jazzjuttuja jää väliin enemmän kuin laki sallii. Viikonloppuisin nukun sen sijaan että painuisin reissuun suoraan duunista!
Kesän loppua ehätin sentään viettämään risteilykauden jo hiipuessa. Tein päiväretken Porvooseen, tällä kertaa m/s J. L. Runebergin kyydissä. En ollutkaan ennen lähestynyt kaupunkia vesitse, ja kun ilmakin sattui suloinen, niin mikäs oli fiilistellessä. Jokirantaan tultiin, ja siitä käveli näppärästi vanhaankaupunkiin.
Laivalla on oma oluensa, jota voi ostaa myös mukaan, ja onpa nimikkoviinitkin. En ollut varannut ruokailua ennakkoon, mutta lohikeittoa riitti ainakin sillä kertaa, kunhan menimme syömään vasta kyydissä olleen ryhmän jälkeen.
Maissaoloaikaa oli parisen tuntia. Pistäydyimme Tee- ja kahvihuone Helmessä, joka oli viehättävä paikka. Kakkuja, mukaan ostettavia teelaatuja, suloinen vanhanaikainen sisustus ja suojaisa sisäpiha.
Entä lähitulevaisuus?
Niin vain napsahti sähköpostiin kutsu Matkamessujen ammattilaispäivään, ilmeisesti rekisterin vanhasta muistista. Tuntui kyllä hyvältä. Saattaa tosin olla, että työn vuoksi ehdin messuille vain lauantaiksi. Tai ehkä torstai-illaksi…
Joka tapauksessa häivähdys yhdestä unelmasta on ohjelmassa ensi torstaina. Kyllähän te muistatte, mitä tapahtuu marraskuun kolmantena torstaina? Olen aina halunnut olla Ranskassaa tapahtuman aikaan fiilistelläkseni sitä tunnelmaa. No, en ole tänäkään vuonna, mutta tuli sentään maistelukutsu Helsinkiin. Aivan, Beaujolais Nouveau.
