Jazzvuosi 2018

Flame Jazz Cruise

Flame Jazz Cruise

Flame Jazz Cruise

Kirjoittelin äskettäin matkavuoden 2018 mieleen jääneistä muistoista. Mitä sitten bloggajan jazzelämään kuului?

Flame Jazz Cruise

Kahdesti vuodessa järjestettävä #flamejazzcruise on tullut tavaksi. Joka kerta en työn takia ole päässyt mukaan, mutta useamman kerran jo noussut laivaan, kun M/S Viking Grace on irtautunut Turun satamasta täynnä jazzväkeä. Viimeksi syksyn risteily myytiin loppuun hyvissä ajoin, joten ole tarkkana!

Flame jazz on paljon muutakin kuin risteily. Sivusto tässä. Seuraava risteily on tammikuussa, 26.1.2019. Vilkaise varustamon linkkiä. Nähdäänkö siellä?

Viking Grace on muuten suosikkilaivojani. Useimmiten varaan edullisen pikkukopin, yksin kun matkaan ja heilun keikalta toiselle suurimman osan aikaa.

Jazzristeilyn ohjelmistossa pääsee usein kuulemaan uutuudet, joita sitten esitetään konserttikiertueilla tulevana kautena. Taso on erittäin hyvä. Nautittavaa on sekin, että jos jokin ei satu miellyttämään, voi vaeltaa seuraavaan kohteeseen, koska risteilylipun hinnassa ovat kaikki keikat.

 

Django Festival – mustalaisjazzia Kotkassa

Toinen vuodenkiertoon olennaisesti liittyvä jazztapahtuma on heinäkuun alussa järjestettävä Django Festival.

Djangon tyyliin – mustalaisjazzia Kotkassa heinäkuussa

Jazzia voi soittaa vaikka supermarketin aulassa! Vuosittain kolmipäiväinen tapahtuma levittäytyy pitkin Kotkaa, ja mustalaisjazzia soitetaan vaikkapa torilla, pyöräkorjaamossa ja kaupassa. Heinäkuun ensimmäiset alkuviikon arkipäivät ovat tapahtuma-aika.

Tänä vuonna työ häiritsi elämää, ja pääsin vain hetkeksi mukaan. Ensi kesänä on paremmin, niin uskon.

Haaveita pitkin maailmaa

Kovin paljon ulkomaankeikkoja tai jazzkokemuksia muualla ei vuoteen mahtunut. Teneriffalla piipahdin kuitenkin yhtenä iltana konsertissa, joka liittyi Natura jazz -tapahtumaan. Kamerunilainen Lornoar oli upea laulaja, mutta huhtikuun alkuun sijoittunut matkani  oli vähän liian varhain. Suurin osa ajoittui toukokuuhun.

Oli mukava samalla kiertää Puerto de la Cruzin luonnontieteellinen museo (ja kasvattaa kateutta, kun opin, mikä siellä on vuoden keskilämpötila).

Yöbussi toi takaisin saaren eteläosiin Costa Adejeen, ja yksinäinen vartija kutsui minut koppiinsa kahville ja halusi tietää, olenko onnellinen. Ihan turvallinen hetki. Olisipa Suomessakin avoimet, ilmaiset vessat bussiasemilla sitä paitsi. Täällä pelottaa paljon enemmän. Loppumatka hostelliin taksilla, avainkin toimi portissa – olin lähtiessäni testannnut ja todennut, että majapaikka on todella turvallinen, kun ei edes pääse ulos -, ja hipsin petiin.

Olen kuolaten lukjenut vaikka mistä jazztapahtumista vaikka missä. Olisihan sitä, mihin mennä.

Jospa jokin uutuus mahtuisi ensi vuoteen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.