Pidätkö sienistä? Maittaisivatko nämä suklaasienet?
Onko teillä paljon Instagram-tuttuja, jotka olette tavanneet kasvotusten? Minulle japanilainen Mayumi on ihminen, jonka kanssa löysimme toisemme IG-tykkäysten ja yhteisten seurattavien kautta.
Mikä ilo, kun kuulin japanilaisen olevan tulossa Suomeen kesällä 2017! Olin kuullut hänen käsityöharrasteestaan ja että hän oli oppinut tekemään pirtanauhaa… Tämä ei olisi ensimmäinen Suomen-vierailu, ja aikaa olisi koko kesä.
Suunnittelimme tapaamista. Millaisen yksityisen opaskierroksen laatisin? Mitä omia rakkaita kolojani näyttäisin hänelle Helsingissä? Mistä hän pitäisi?
Rikhardinkadun kirjasto on minulle lepopaikka, vaikkei Helsingin vilinä niin haittaisikaan.
Rikhardinkadun kirjasto
IG-tutut Mayumi ja Anna Rikun kesäpihalla
Muistattekin jo, että luuhaan kirjastoissa ja kirjakaupoissa, missä olenkin. Rikhardinkadun kirjaston vanhan rakennuksen tunnelma kirjatorneineen ja taidelainaamoineen kiehtoo minua vuodesta toiseen, ja vaikka Helsinki ei ehkä japanilaiselle vilinäkaupunki olekaan, ystäväni piti onneksi interiööristä.
Minulle uutta oli kirjaston sisäpiha, kesäpiha. Harmi, että oli kiiruhdettava sovittuun tapaamiseen enkä ehtinyt ottaa selkoa, miksi siellä alettiin touhuta vohvelirautojen kanssa.
Lounaalla Qulmassa, Mariankatu 13.
Tahtoisin opastaa kaikki sopansyöntiin Qulmaan. Mariankadun lounasravintolaa isännöi sydämellinen, iloa ja intoa pursuava soppasankari, jonka The Helsinki Book on ilmestymäisillään tai jo ilmestynyt muuten myös japaniksi.
Tuntui, että Mayumin kanssa yhteinen sävel löytyi helposti, ja hän piti aidosti kohteista, joihin hänet halusin viedä. Paljon hän toki oli ehtinyt nähdä ja kokea myös omin päin. Mutta onnistuin esittelemään muutaman uudenkin, ja se oli ilonaihe. Ehkö opin tämän myötä myös opastaitoja? Rohkenen ruveta markkinoimaan parisrio.comin paikallisoppaan pestiäni, joka on vielä hyvin satunnainen?
Toisen tapaamiskertamme lounas Kiilassa. Hampurilaistesti.
Riehuttuani kesän ties missä reissussa olin hiukkasen naatti toisena tapaamispäivänämme. Niinpä ystäväni ehdotti, että vietetään leppoisa päivä, ja me käveleskelimme ja istuksimme jutellen. Suloista!
Poikkesimme legendaariseen Kluuvikadun Fazerin kahvilaan ja löysimme uusimman matkasuklaamaun. Kupolin alla kannattaa piipahtaa, vaikka uudessa vierailukeskuksessa olisikin käyty. Istuimme Esplanadin puistossa ja opin muutaman sanan, joka kuulostaa samalta japaniksi kuin suomeksi mutta tarkoittaa ihan muuta.
Kohdalle osuvia japanilaisia kiusaan myös haiku- ja tankakyselyilläni. Onko se elävää perinnettä yhä, samalla tavalla kuin kalevalamitta minkä vain arkisen ilmaisun rytminä suomessa? (Älä itke, lapsikulta, äiti antaa juustoleivän.) Vai onko se kutistunut keväiseksi sammakon pulpahdukseksi, joka kaikkien on pakko oppia koulussa?
Minulle Maymiin tutustuminen ja tapaamiset omissa maisemissani olivat mukava väläys Instagramin mahdollistamaa matkailun harrastajien yhteisöä ja sen merkitystä. Tuumin alkukesästä popomiittiä, ja vaikka se jäikin nyt järjestämättä, idea vahvistui. Ehkä joskus, jossain, isommalla IG-tuttujen porukalla.
Tämä kirjoitus on osa #IGTravelThursday-kampanjaa. Kuvituksena on vain Instagramissa käytettyjä kuvia, eikä lokakuussa ollut yhteistä, annettua teemaa. Kampanjan vastaavina Suomessa ovat Vagabonda ja Travellover.
Minuthan löydät Instagram-tunnuksen ananastogo takaa.
16 Comments
Mukava bloggaus! Mulla on tullut tehtyä turistiajelukierrosta USAlaisille, parille intialaiselle ja yhdelle Puerto Ricolaiselle – useimmat työtuttuja, USAlaiset kaukaisia sukulaisia ja siinä ei tosiaan kannata nolostella oman paikan rinnastusta maailman isoihin paikkoihin. Useimmat matkailijat kuitenkin etsii jotain erilaista kuin kotona…
Tytär on japanin opiskelussaan tutustunut yhteen japanilaiseen tyttöön ja oli ekalla reissullaan tämän vanhempien luona vieraana. Nämä tutustumiset on tosiaan hieno asia ihmisten kansainvälisyyden lisäämiseen.
Arigato! Japanin opiskelua, no nyt viimeistään iski kateus.
Mukava on yrittää esitellä ne omat lempipaikat, oli mainittu matkaoppaissa tai ei.
Olipa kertomassasi kiva fiilis. Tottakai rohkaistut opastamaan useamminkin. Mä olen myös kovin ihastunut Qulmaan.
Kiitos, kiva kuulla! Ja kiitokset kannustuksesta.
Qulma on niitä parhaita. Ihanaa, kun aitous säilyy eikä menestys pilaa sydäntä.
Tätä oli mukava lukea! Mulla oli nuorena muutama japanilainen kirjekaveri, mutta heitä ei koskaan tullut tavattua. Ja nyt yhteyskin on katkennut. Instagramin kautta en ole ainakaan vielä tehnyt tällaista tuttavuutta, mutta kiva kuulla, että sekin on mahdollista. Tampereella japanilaisia pyörii paljon Muumien perässä, mutta kiinnostaisi tietää, mitkä muut asiat täällä heitä kiinnostavat. Ehkä pitäisi joskus yrittää päästä esittelemään kaupunkia heille.
Japanilainen kirjekaveri mullakin oli. Tytön nimi oli Mika, ja kun hän löysi suomalaisen poikaystävän ja Mikat alkoivat seurustella…
Toivottavasti pääset oppaaksi Muumi-faneille! Mayumiin tutustuminen on suurelta osin hänen aktiivisuutensa tulosta.
Onpas mukavaa, että pääsit tapaamaan Instagram-tuttusi! Ja treenaamaan samalla oppaan taitojasi 🙂 Qulma kuulostaa kivalta lounaspaikalta. Onko siellä tarjolla vain keittoja, vai saako muutakin?
Kiitos, kun jaoit iloni!
Qulmassa on joka päivä kolmenlaista keittoa, salaattia ja uuniperunaa. Reilun kympin hintaan lautasta saa täyttää minkä tahtoo. Ja joskus yllätetään musiikilakin:
Onpa ihanaa, että lähdit IG-ystävälle oppaaksi! Molemminpuoleista iloa tapaamisista.
Ja voi rähmä, minkä just muistin. Hän muuten laittoi minulle suosisituksestasi Instassa viestiä, mutten ole vieläkään muistanut vastata hänelle. Nyt sen teen! Eli kiitos muistutuksesta(kin)! 🙂
Hauskoja nämä somekiemurat! Viestit kulkevat ja unohtuvat vuoroin, vaan eipä hätää. Hän varmasti ymmärtää.
Mielenkiintoista ja hauskaa, että olet ystävystynyt IG:n kautta! Itse olen löytänyt useita tuttavuuksia ja ystäviä blogin kautta, mutta instagrammin kautta en. Enkä siis yhtään ulkomaalaista, toisia suomalaisia vain. Olisi muuten kiva kuulla enemmän tuosta ParisRio-oppaan hommasta.
Mukava kuulla, että blogisi toimii niin hyvin! Tämä IG-juttu oli kyllä kiva yllätys minulle.
Ja hei, ihana kun tartuit ParisRion local guide -juttuun. Lisätäänpä luonnoslistalle: muutenkin on tehnyt mieli tuumia opaskierrosten laatimista blogissa.
Tehdäänpä pieni lisäys edelliseen eli siis blogin kautta olen tutustunut toisiin bloggaajiin, en (toistaiseksi ainakaan) lukijoihin. joka muuten olisikin tosi kivaa!
Matkabloggaajat on kyllä ihan oma porukkansa!
Olen hiljakseen kaavaillut #popomiitti-sarjaa pitkin maata. Sehän voisi olla vaikka lukijoiden toiveiden#KotimaanKaupunkiloma-kohteissa. Olisiko syksy sittenkin hyvä, kun kesällä en saanut aikaiseksi?
Tätä Instagramin sosiaalisuus on kyllä ihan parhaimmillaan! On niin sääli, miten Instasta on tullut seuraajien kalastelua ja niin tavoitteellista, että tällaisen helmet jäävät kaiken sen varjoon.
Se on surku, jos sydän mukana tekeminen muuttuu pinnalliseksi bisnekseksi, kun aidosti nauttien voi menestyä myös. Niin kuin vaikka tuo Qulman kaveri…
Kiitos, kun kommentoit ja jaoit iloni!