Kakkos-nelosta napsutellen

tai: Kun Fly Me to the Moon värisee joka puolella

 

Koiria. Lapsia. Aikuisen kirjoissa kulkevia.

Lautasia. Laseja. Levyjä. (”Mutta Frederik ja Tapani Kansa on myyty loppuun.”)

Sointuja. Parhaimmillaan sellaisia, että ”niihin voi soittaa mitä vain”.

Sävellajeja. ”Sopiiko F?” Yhteys yleisöön ei katkea juonnoissakaan, ja pääsemme taputuksin ja tsiki-tsiki-ääntelyin mukaan. Kuulemma siksi, että soittajat voivat nostaa palkkionsa ja kävellä ulos, kun yleisö on tehnyt työn. Tosin ovat kovin kiitollisia ravintolalle siitä, että nämä kolme on yhdeksi illaksi  pelastettu kadulta ja tarjottu sisätilat soittaa.

 

Johdanto jazzviikonloppuun alkoi Papa Albertista. Herkuttelin maisemissa olevan oululaisystäväni kanssa Menu Punavuoren kolmella lajilla – ja harmittelin jälkeenpäin, että unohdin pyytää pöytäseuralle bataattiranskalaiset, jotka ainakin erikseen tilattuna Papa’s Burgeriin saisi.

Ravintolan mainio piirre on, että jazziltoina ainakin annokset voi syödä myös musiikkia kuunnellen eikä toisella puolella ravintolassa. Baarissa popsijan on tilattava baaritiskiltä, ja mukinaa siitä, että ranskisvaihtoehdoista ei kysytty. Tai jos listassa luki, että se on menussa sitten peruna eikä bataatti, tieto meni minulta ohi.

Joka laji mozzarellasalaatteineen, hampurilaisineen ja lakritsivanukkaineen oli herkullinen. Mukinaa myös siitä, kun olisin tahtonut jälkiruokaviiniä. Portviiniä ei ollut, tokaji oli täysin ennenkuulumaton sana, ja valikoimissa olevaa muskatellia myytiin vain pulloittain. Olisiko pitänyt tilata grappa? Italialaisravintolahan se on.

Ymmärrän, että jälkiruokaviinit ovat vaikeasti myytäviä Suomessa, eikä kukaan halua varastonsa väljähtyvän. Mutta fiilisten myötä espresso kyllä tuntui vähän laimenevan.

Kun Morning toivotti aluksi hyvää iltaa ja All th Things You Are valaisi ohjelmiston kokoamisen perusperiaatteita (vaikkei illan kappaleita sentään nimenmukaisessa aakkosjärjestyksessä soitettu), oli helppo keskittyä pääasiaan: mehevään, ravitsevaan ja sulavaan jazziin.

Kaltaiseni fiilistelijä-nautiskelija keksi taas uusia kyusymyksiä, joita tahtoisi jazzista oppia.

Miten muusikon huumorintaju vaikuttaa sovituksiin tai varsinkin improvisaatioon, kulloiseenkin tulkintaan? Olen niin varma, että persoonallisuus heijastuu kaikkeen siihen ilmaisuun, jota…

Mikä vaikuttaa siihen että yleisö nauttii juonnoista? Miten tavoittaa kuulijat kappaleiden välillä? Entä ne kerrat, kun yhteys tuntuu katkeavan viimeisen ja ensimmäisen sävelen välillä?

Tuntevatko ravintolamuusikot usein soittavansa taustamusiikkia? Turhauttaako heitä se, että ihmiset juttelevat keskenään ja puuhailevat pöydissä omiaan eivätkä tosiaan istu aloillaan kuin konsertissa? Olen joskus saanut yhä vielä lämmittävän palautteen soittajalta, joka tiesi minun oikeasti kuuntelevan. Joillakuilla se vähentää paineita, joita jazzmatkabloggaajana esittäytyminen muka on aiheuttavinaan.

”Älkää puhuko, juoko, hengittäkö loppukappaleen ajan!” Tsiki-tsii-taputus on ehkä keino saada yleisön huomio? Päästä soittamaan muuta kuin taustamusiikkia?

Olen niin hyvilläni siitä, että väki on löytänyt Papa Albertin jazzillat. Helsingissä tarjontaa on varmasti hirmuisesti, vaan kylläpä tuollakin pöydät täyttyvät ja kohteliaasti kysytään, mahtuuko samaan pöytään. Eiköhän pöytäseuraksi osunut suomen kielen opettaja, joka antoi aprikoitavaksi matkabloggaajalle sopivan arvoituksen. Kunhan olen keksinyt viisi maata, joissa ei esiinny kirjaimia S-U-O-M-I, kerron teillekin, millainen matkakohdelista siitä sukeutuu.

Haluaisin muuten pohtia lisää keikkojen juontamista ja kirjoittaa siitä. Oletpa kuulija, muusikko, tapahtumapaikan työntekijä tai muuten yleisön/kuulijoiden kanssa tekemisissä, kertoisitko vinkkisi ja tuumasi kommentteihin tai vaikka popoannan gmailiin. Kiitos etukäteeen!

Jazzviikonloppu jatkuu Flame Jazz -risteilyllä Turussa. Perjantaiherkuttelu Papa Albertin jazzkluvissa siis Lassi Kouvon (klubi-isäntä, piano), William Suvanteen (minä kun niin haluaisin sanoa VilJAMI, mutta se on varmaan jo kulunut), saksofoni, ja Arto Nurmen (Art Green, basso) ilakoinnin mukaan.