Vihdoin valmis jakamaan tunnustuksen: Blogger Recognition Awards

bloggeraward

Kylläpä hytkäytti, kun löysin kommentin. Pohjoistsuuli puhaltaa -blogin Sarsa, joka on aktiivisia kommentoijiani, jakoi muiden muassa busseihin pogoileville popoille Blogger Recognition Award -tunnustuksen. Sarsa kirjoittaa: ”Annan popot vievät usein kotimaan kaupunkeihin ja jazzklubeille. Vannoutunut bussimatkustaja ja aktiivinen somettaja.”

 

Tässä Blogger Recognition Award -tunnustuksen saajan ohjeet:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.
2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.
3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.
4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi.
5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Kopsasin ohjeet Sarsan blogista.

Tunnustuksen saavat

Vastikään aloittanut Matkaloki, jonka ensimmäinen postaus nauratti niin, että aamukahvi oli kaikkialla muualla kuin piti.

From Karoliina. Karoliinan blogissa on kaunista, elävää ja huoliteltua suomea, josta kielitieteilijä aina nauttii. Kohdekertomusten lisäksi blogin fiilikset ja hetket välittävät tunnelmia, joista hykertelin kovin esimerkiksi tälle.

Kun missään ei sanota, että pitäisi pysytellä omassa genressä, jaan tunnustuksen Hupsuille. Lue vaikka tästä, mitä Hupsu ja Tosi Höpsö iltaisin puuhailevat.

Kirjatoukka ja Herra Kamera. Luuletko, että se on kirjablogi? Ehei, ei ainakaan pelkästään. Lue tästä, millaista kotikokkailu voi olla. MUOKS. BLOGI ON vaihtanut nimeään ja MUUTTANUT tänne.

Matkailoja. Ruoka, viini, matkat, rakkaus ja huumori. Elämän pienet ilot nyt vain ovat kaikenkattavia. Tässä ajatuksia matkaseuran valinnasta.

Kaukaa haettua. Kaimani Anna oli ensimmäisiä matkabloggaajia, joihin tutustuin – missäs muuallakaan kuin Matkamessuilla. Niillä ihkaensimmäisillä, joille juuri aloittaneena menin. Olikohan kirjoittamisesta viikon kokemus tai jotain. Blogissa kuuluu ja näkyy kirjoittajan oma ääni, tyyli ja persoona, ja siitä jos mistä lukiessani nautin. Tässä juttu Trinidadista.

Lentopelko. Jotenkin koukutti oikopäätä. Pohdintaa ja kokemuksia, tässä puolestaan esimerkkipostaus matkaunelmista.

Angata. Aikoinaan tajusimme toistemme blogit vasta kun silloin Rantapallossa kirjoittanut Rosita kommentoi juttuani. Tunsimme toisemme kyllä muusta elämästä. Nyttemmin stoori.fi:hin siirtynyt blogi kirjoittaa matkailusta ja lapsiperheen vapaapäivien retkistä ja päivittää toisinaan vaatekaappiaan, säästeliäs ja käytännöllinen kun myös on. Seuraa äskettäistä monen viikon ja maan lomaa tämän aloituspostauksen avulla.

Matkapatonki autoilee Euroopassa, varsinkin Ranskassa, ja sehän minulle kelpaa, vaikka oma ranskatouhuiluni onkin Afrikkaan suuntautunutta…

Kirjamatkat on vastikään lukulistalleni löytämäni kirjablogi. Sen kirjoittaja kommentoi äskettäistä postaustani, jossa kaavailin vuoden kirjamatkoja. Yhtenä osiona on kirja joka maasta, ja tekstejä voi lukea myös ruotsiksi, mikä oli minulle lisähoukutin.

Kuinka aloitin ja miten aloittaa

Talllinnasta oli tullut kenkäkauppani muutamaa kuukautta aiemmin. Sattumalta: Reissusiko sai poroja (niitä kaksijalkaisia) vierastavan matkaseurakseen ja kerrankin tavallisesti seitsemän kenkäparia mukaansa pakkaavalla friikillä oli vain ne yhdet jalassa. Ja ne hajosivat kesken reissun, joten vastoin suunnitelmia yksi päivä meni shoppaillessa. Näitä: te tunnistattekin.

Kauniita kenkiä ja linssikissa Ninni. Vihreät olivat ensimmäiset Tallinnasta ostetut ja varastossa yhä vielä nelisen vuotta myöhemmin. Punaiset käveltiin loppuun Matkamessuilla toissatalvena.

Kauniita kenkiä ja linssikissa Ninni. Vihreät olivat ensimmäiset Tallinnasta ostetut ja varastossa yhä vielä nelisen vuotta myöhemmin. Punaiset käveltiin loppuun Matkamessuilla toissatalvena.

Kun sitten etsiskelin lippuja elämäni ensimmäisille Matkamessuille, päädyin Rantapallon sivustolla johonkin, minne piti kirjautua. Sivusto kysäisi, haluanko vain luoda tilin vai avata myös blogin.

Matkablogi, no mikä ettei! Kirjoittaminen on aina ollut minulle luontevin tapa ilmaista ajatuksiani, sanataide taiteenlajeista läheisin. Olin paria muuta blogia joskus yritellyt, mutta en saanut jatketuksi parin kirjoituksen jälkeen. Salasanatkin olivat unohtuneet. Mutta olin aina pitänyt matkailusta, tuolloin tienasin niin, että reissuihin olisi taas varaakin, ja silloinen työ oli sillä tavoin koetteleva, että halusin kynsin hampain pitää kiinni kirjoittamisen ilosta.

Tahdoin blogilleni yleispätevän nimen. Ei se voisi olla Matkojani Tallinnaan, sillä jos joskus menisinkin Tukholmaan, kuinkas sitten suu pantaisiin? Kenkäfriikkiys pitäisi jotenkin saada mukaan, vaikka aluksi varoitinkin itseäni siitä, ettei tästä sopisi tehdä kissa- ja kenkäblogia, vaan koettaa jotenkin pysyä matkateemassa.

Niinpä #PopotPogoillen oli luonteva valinta. Siinä oli alkusointua ja rytmiä kielikorvaani sopivasti, se kuulosti rennolta ja yleispätevältä, ja liittyi mielestäni myös kulkemiseen.

Ei kylläkään mikään niin yleispätevä nimi kuin silloin arvelin. Aika moni on kysynyt, mikä ihmeen… tivaa nimeä pariin kertaan, kysyy, mitä se tarkoittaa. Ehkei kenkiä ole sanottu popoiksi sitten 1980-luvun? Yläasteaikoinani ihan tuttua.

Joku harva Pelle Miljoona -fani tunnistaa verbin ja sanoo, että no tuon kyllä muistaa. Joo, vaikka olen kasvanut klassisen ja oopperamusiikin maailmassa, ja jazz oli pitkään kevyintä mitä suostuin kuuntelemaan, tietysti nuoruudessani yleisesti radiosoitossa olleet laulut oppi tietämään. Niin kuin tämän.

Messuväestä taas toiset blogin nimen kuullessaan väittävät, että se viittaisi Karjalaan mutta murteeni ei. Minulle pogostan käsite (pitäjä, veroalue) tai Pogostan Sanomat oli ennestään ihan tuntematon. Olen messuosastolta joskus saanut pari näytenumeroa, mutta pogo-alkuinen intoiluni ei ole herättänyt toisissa sen kummempaa. Pitäisi kai mennä joskus nuuskimaan.

Intoilusta puheen ollen, Lahdessa on Popot-niminen ravintola, ja ne tajusivat, että sinnehän minun on pogoiltava. Otan ohjelmaan, kunhan kaikki tammi-helmikuun vaihteen suunnitelmat romuttanut palkanlaskijan virhe oikenee.

Niin. Se aloitusvuosi 2014, jolloin Lontookin lisättiin maailmankartalleni, ei vain mentaaliselle, osoittautui lopulta taloudelliseksi katatstrofivuodeksi. Menetin suuren osan pikku töistäni ja sen jälkeen on eletty kuvaamattoman kengännauhabudjetin varassa, silti sillä mielin, että #köyhäkinmatkustaa. Vaikka tuopillisen hinnalla Tukholmaan tai euron bussilipulla päiväretkelle kotimaassa.

Joten mitä osaisin neuvoa? Senkö, mistä itse nautin blogin lukijana:

  • Pidä kiinni linjastasi, toisin sanoen anna persoonasi näkyä kohteissa, kielessä ja kirjoitustyylissä, valinnoissasi. Bloggaajana et ole toimittaja, vaikka sattuisit ammatiltasi olemaankin, ja kertomus on henkilökohtaisempi, vaikka välittääkin täsmätietoja kohteesta tai matkan järjestämisestä. – Oma jazzmatkablogi-täsmennykseni on, pelkään välillä, kenties turhankin spesifi, mutta herättää keskustelua ja kysymyksiä kohtaamisissa.
  • Harkitse, nautitko ilmaisen blogialustan tai -yhteisön eduista vai hankitko oman verkkotunnuksen heti. Avaa sometilit sinulle kotoisiin ympyröihin ja mieti, ovatko ne blogin nimellä. – Hassua kyllä en osannut ajatella silloin alussa popojen nimen yhdistämistä Twitteriin tai Instagramiin, vaan menin sinne matkakirjoittajaitsenäni, Ananas 2 go:na. Ananas on yksi lempinimistäni (Anna) ja eikös to go ole vähän niin kuin takeaway, jotain mukaan otettavaa?
  • Kerro lukijalle, miten sinuun saa yhteyden: lisää vaikka sivupalkkiin tai erilliselle välilehdelle sähköpostiosoitteesi tai muu kätevä kanava ja esittelysi. Voihan olla, että joku tahtoo vaikka touhuta blogisi kanssa jotain. – Kun tammikuussa 2015 Angatan Rositan kanssa puuhasimme #bloggaritmansesssa-viikonloppua, joku, jonka olisimme tahtoneet mukaan, jäi muistaakseni ulkopuolelle juuri siksi, ettemme tienneet, miten saada yhteys. Ei tullut kirjoitetuksi vain kommenttia uusimpaan postaukseen, että ottaisitko yhteyttä meihin idean tiimoilta.
  • Nauti! Anna mennä!

Kolmessa vuodessa jalansija, korkokengänmuotoinen, on sentään jonkinmoinen. Olen saanut pari uutta lempinimeä. Olen Anna-Pogo tai Popo-Anna, ja viimemainituksi blogin myötä liikkeellä ollessani nykyään itseni esittelen. On ollut yhteistöitä ja varsinkin kuluneen vuoden aikana musiikkiterapia keikoilla melkomoista. Tänään teen työtä oloasuun ja hajuveteen pukeutuneena, mikä ei ole ollenkaan hullumpi maanantai. Työ merkitsee blogikirjoituksen laatimisen ja linkkaamisen ohella (palkkiona tämä Pohjoistuuli-Sarsan jakama tunnustus ja sen välittäminen kymmenelle muulle) sähköpostien kirjoittamista ja välittämistä aiheesta, johon liittyvät hyvin pohjoinen Suomi ja jazz. Se on niin alkutekijöissään, ettei siitääkään palkkiota vielä ole määritelty, mutta toivon, että minulla on ennen pitkää teille julkaistavaa siitä hykertelystä. Loppuviikkoon ajoittuvat pienet palkkatyöni tulevat edelleen muusta kuin matkakirjoittamisesta.

Toivottavasti löydät tunnustuksen tällä erää saaneista lukulistallesi uusia tai iloitset siitä, että tuttu blogi on sen saanut. Olisi tehnyt mieli jakaa tämä muutamalle niistä, joille se on myönnetty, mutta koetin vilkaista, että saajien joukkoon tulisi uusia ja blogi-ilo leviäisis senkin myötä.

Ketä sinä haluaisit kiittää? Vihjaahan suosikkiblogistasi kommentissasi.

Previous Post Next Post

10 Comments

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa maanantai, helmikuu 6, 2017 at 17:08

    Olipa kiva kuulla blogisi tarina. Pogoilevat popot on minulle tuttu Pelle miljoonan biisinä, mutta sen lisäksi myös minä yhdistän sen mielikuvissani Karjalaan. Popoilevat popot taitaa jatkossa yhdistyä mielessäni myös Jazziin, Voit yrittää arvata, että mistä syystä….

  • Reply ananas2go maanantai, helmikuu 6, 2017 at 17:43

    Hömmm… jazzin tahtiin pogoilevat popot… tuo kyllä nyt vaatii vähän salapoliisintyötä ja tuumimista! Pitäisiköhän ihan ottaa yhteyttä Pelle Miljoonaan ja tunnustaa genrevääristymä ja ideavarkaus?

    Kiitos, Sarsa, kommentistasi ja tunnustuksesta vielä kerran!

  • Reply Susanna / Matkapatonki maanantai, helmikuu 6, 2017 at 21:09

    Kiitos tunnustuksesta, se onkin meille ensimmäinen laatuaan! 🙂 Aina on kiva kuulla, miten joku on aloittanut bloggaamisen ja mistä se blogin nimi oikein juontaa juurensa. Toivottavasti ensi vuonna törmätään pogoileviin popoihin messuilla!
    Tästähän syntyykin nyt oikein dilemma, ketä itse nimeää, sillä niin monia hyviä ja erilaisia matkablogeja on vaikka kuinka!

    • Reply ananas2go maanantai, helmikuu 6, 2017 at 21:17

      Kiitos kiitos, kiva, sittenhän se osui silläkin tavoin kohdalleen. Kiva kerrata teidänkin tarinaanne sitten jutusta.

      Tunnustuksen jakaminen on kyllä pulmallista. Minullakin tämän julkaisu venyi, kun halusin toisaalta etsiä vähän uusia polkuja, minne tunnustus osoittaa, ja moni aiemmin kirjioittanut on voivotellut samaa, että tahtoisi mieluiten jakaa sen kaikille! Vielä pahempaa kuin messulippujen arpoinen, jos tulee yli kaksi vastausta…

      Bloginne nimestä oma pakko kertoa oma patonkiaiheinen muisto, tosin se oli kielipatonki: minun piti yleisötilaisuudessa tavata toinen ranskantaitoinen, jota en ennestään kasvotusten tuntenut, ja hän tiedusteli sähköpostissaan pilke silmässä, tunnistaako minut baskerista ja patongista. Väitin, että ei kun punaviinipullosta, vaikkei sitä sillä kertaa laukkuun sopinutkaan laittaa.

  • Reply Sandra, Nuppu ja Juide tiistai, helmikuu 7, 2017 at 09:07

    Kiitos ihanasta tunnustuksesta! 🙂 Ei ole meillekään sellaista ennen tullut, joten ollaan kehrätty tämä aamu polleatakin polleampina. Kiitos myös kivoista blogivinkeistä – viihdyin niitä lukiessa.

    Olipa hauska kuulla tarina myös pogoilun startista – ja ihania nuo sun korkkaripopot! 🙂 Mulle popo on kyllä hyvinkin tuttu sana, mutta aluksi luin sun blogin nimen sinnikkäästi väärin ”pogot pogoillen” ja ihmettelin, että mitkä pogot. 😀 Välillä iskee näemmä lukihäiriö, ups. 🙂 Hauskoja pogoiluita edelleen, ja superrapsutukset Pepille ja Ninnille! <3

    • Reply ananas2go tiistai, helmikuu 7, 2017 at 09:18

      Kiitos, Sandra ja hurisijat; ihana kuulla, että ilahduitte. Varmaan pogo voisi olla jotain afrikkalaista kieltä, kielitaitoni vain on rajoittunut enkö vielä tiedä. Popo jossain ielessä tarkoitti kookospähkinää, en muista, oliko malaija vai mikä.

      Blogilinkeistä sen verran, että just selvisi Kirjatoukan ja Herra Kameran olevan muuttopuuhissa, mutta tuo kyllä jää elämään ja ohjaa uuteen blogikotiin. Kunhan tiedän (ei ollut eilen ma muuttopnä vielä), lisään täsmennyksen.

      Kiitos toivotuksista, vien aamupalaa sulatteleville karvakorville superhurinakyhnytykset ennen työvuoroa. Iloa hupsutteluun sinnekin!

  • Reply annapalaaanna keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 08:08

    Kiitos! Ja aiheutin näköjään sulle vielä lisäduunia tempaisemalla blogin uuteen osoitteeseen, uudella nimellä, juuri samaan aikaan. Pahoitteluni 🙂
    Oli hauska löytää uusi blogeja listaujsesi kautta ja kuulla blogisi syntytarina. Neuvoista yhdyn 100% mm. tuohon ”anna persoonasi näkyä”-kohtaan. Se on myös kirjoittajalle itselleen helpointa, että saa olla oma itsensä.
    Hauskaa, että ollaan kaimoja vielä kaiken kukkuraksi!

    • Reply ananas2go keskiviikko, helmikuu 8, 2017 at 08:19

      Johooo, Anna! Kiitos kommentista ja kannustavasta palautteestasi. Meitä matka-Annoja on jokunen, mm. tuo Kaukaa haettua -blogin kirjoittaja, mutta kiva kohdata toinenkin syöjätär… tarkoitan… ruoasta kirjoittava kaima.

      Minusta tämä oli hyvä sattuma, että juuri uuteen blogikotiin päätyessäsi tuli tunnustuskin. Vaikken tiennytkään siitä: jos olet maininnut, olen lukenut uutisen hatarasti makkarapadan höyryissä muhiessani.

      On aina myös ilo huomata kommenteista, että joku löytää uutta luettavaa senkertaisista suosikeistani. Sehän on yksi tunnustusten tarkoitus, moninkertaistaa oma lukuilonsa ja tuoda kollegoille uusia lukijoita.

      Totta, sitä voi paremmin, kun uskaltaa olla oma itsensä. Rennomman olon lisäksi ei tarvitse sitten niin sitäkään muistella, mitä on tullut kertoneeksi, vaikka julkisella foorumilla ei läheskään kaikki yksityisarki näy.

      Iloa päivääsi!

  • Reply Anna K. sunnuntai, helmikuu 12, 2017 at 15:19

    Kiitos suosikkilistaan pääsystä! Juuri Kuubasta palanneena ja nettipaastossa olleena oli kiva bongata tällainen kommentti omasta blogista.
    Usein matkablogin nimessä on sana ”matka” jossain muodossa, meillä kummallakaan ei ole. Silti niihin liittyy matkailu tai kulkeminen jollain tavalla. Mulle tosin tulee pogoilu-sanasta mieleen tanssiminen. 🙂

    • Reply ananas2go sunnuntai, helmikuu 12, 2017 at 18:17

      Hei, kiva kuulla! Arvelinkin, että olit vähän muualla kuin viiden minuutin välein nenä ruudussa.

      Totta muuten, matkustamisesta ei blogin nimessä suoraan puhuta mitään. eikä tämä tanssiblogikaan ole, en edes usein käy balettia katsomassa… Mitä nyt omat jalkineet joskus vähän tanssahtelevat pöydän alla, kun mukaansatempaavaa keikkaa kuuntelee. Tanssimistahan se esikuvalaulun pogoominen on (”Toiset tanssii humppaa ja valssii ja tangoo…”)

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.