Kirsikkahullun juhlakutinaa voi lievittää läheisessä Haminassakin. Jospa tänä keväänä pääsisin juhliin sinne. Yksi tykätyimmistä kuvista 2016.
Minulle harvinainen mökkikesä: olin Reissusiskon kanssa Savonrannassa ja vielä loman jälkeen työtkin alkoivat työnantajan mökkimaisemissa Saimaalla.
Yksi tapa tukea paikallisia on pitää kirjasto käynnissä: lainauslukuja voi nostaa, vaikkei kaikkea riippumattoon raahaamaansa ehtisikään muutamana mökkipäivänä lukea. Kun on muutakin tekemistä, kuten metsämansikoita, soutelua ja rantasaunaa.
Parikkalan patsaspuisto oli uutuus, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Reissusisko tunsi kohteen, jonka ensimmäiset patsaat olivat 1960-luvulta.
Päivittelin henkilökunnalle, että jo oli aikakin tulla, ja totesivat siellä rauhallisesti,että vielä hyvin ehdin. Sitä paitsi ensikertalaisen tuuria oli osua puistoon päivänä, jona siellä kuvattiin dokumenttia Posetiivi-Joosefista.
Menkää, ihmiset, Keravalle; siellä on kaunista!
Pikainen pysähdys junaillessa Uudellamaalla toi kotimaan kartalleni kohteen, jonne aion uudestaankin. Kissamainen herkkukahvila, pitkä kävelykatu, jonka toisessa päässä oli #purkutaide-projekti kesällä 2016, ja tämä Antti Maasalon Kirjokansi on yksi hänen Keravalla olevista veistoksistaan.
Aina rakas Helsinki. Siellähän minä hyppään jatkuvasti, ja juuri alkanut matkailuvuosi 2017 tuo uusia mausteita pääkaupunkiseudulla pyörimiseen. Ensi viikolla kuulette siitä.
Linkkejä ja lisätietoja:
Haminan seudun Suomalais-japanilainen yhdistys
Kahvilavinkkini Keravalle ja Keravan taiderastit
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram TravelThursday -tempausta, jonka tarkoitus on lisätä matkailoa ja matkailutietoutta. Vuonna 2017 vetäjinä ovat Muru Mou ja Travellover. Tammikuu on teemakuu, jolloin kerrataan matkailuvuotta 2016.
Ananastogo Instagramissa: joko seuraat?
25 Comments
Kirsikankukkakuva on niin kesäinen, että tuulee ihan kaipaus kesään. Patsaspuistosta mulla on pieni mielikuva, että olisin joskus kauan sitten poikennut siellä. Kerava on myös niitä pikkukaupunkeja, joista monella on mielikuva, mutta todellisuudessa harva on käynyt. Minä olen kerran pysähtynyt, mutta en oikein osaa sanoa mitään.
Näillä pakkasilla ei ihmekään, jos kesää alkaa kaihota. Siksi kai nämä hetket valikoituivat postsauksenkin näkökulmiksi, vaikka alun perin ajattelin sellaista lievä pettymys mutta aina jonnekin pääsee -tyyppistä postausta. Onneksi voitin nillittämishaluni!
Patsaspuisto on kyllä käymisen arvoinen! Siellä on lisäksi Salainen puutarha, joka on niin monetmainen, että pois tieltä. Ja kun polkuja pitkin pääsee puikkelehtimaan, ,kaikenikäiset viihtyvät.
Kertapistäytyminen kirkasti oman Kerava-mielikuvani kerralla. Tekee mieli kirjastoon ja konserttiin siihen assemaa vastapäätä joskuss.
Kivoja muistoja, ja vitsit kun odotan että pääsen takaisin Suomeen!
Kiitos, Katja, ja toivottavasti ihanat ja kivat uudet muistot odottavat sinua täällä”
Kirsikankukkien kauneus! <3
Sepä! Ymmärrän hyvin juhlan aiheen. Sain muuten kerran matkavinkin Ahvenanmaalle, että siellä kannattaisi vierailla omenankukkien aikaan.
Nämä kuvat ei yhtään auttaneet mun akuuttia kesäkaipuuta 😀 ihanan vehreä on tämä meidän kesä ♡
Oi oi, tulinko panneeksi vahingon kiertämään. Aijai! Kesä on kyllä aina niin ihana, ja kumma kun sitä joka vuosi toukokuussa luulee tällä kertaa ehtivänsä vaikka mitä.
Jaksamista kesän odotukseen!
Minulla tuli heti Japani mieleen tuosta kirsikankukkakuvasta. Olimme siellä joku vuosi sitten juuri kirsikankukka-aikaan, ja siitä lähtien olen halunnut Japaniin takaisin. Nämä koosteet todellakin nostattavat matkakuumekerrointa ja matkahaavelistaa 🙂
Olen kateeeeeellinen. Ei ku. Upeaa, että olet päässyt kokemaan tuon kevätajan Japanissa; se on yksi monista syistä, joiden vuoksi tahtoisin sinne matkustaa, matkakuumeesta puheen ollen.
Uusien oivallusten joukossa minulle viime matkavuonna oli, että kaikenlaista kirsikkateemaista on meneillään pitkin maailmaa. Ei vain kukkimisaikaan, vaan sadon kypsyessä kirsikkajuhlaa vietetään mm. Bulgariassa! Tahtoisin niin tietää lisää.
Voi että, miten tuli ikävä kesämökille kun näin riippukeinu kuvan. Mökki on meille toinen koti kesällä ja riippukeinussa tulee järvelle tuijoteltua. Kirsikankukat myös <3
Riippukeinusta voisi tuijotella vaikka minne kotijärven lisäksi. Onko sinulla riippukeinumatkoja listalla? En muista, Meksikostako vai mistä kaverini toi yhden (ei kuvassa).
Suomen kesä, mökki, järvimaisema, riippumatto, kasa kirjoja ja mansikoita. Ihanuutta!
Niinpä. Perinteissä on toisinaan puolensa.
Parikkalan patsaspuisto sijaitsee kivenheiton päässä vaimoni mummon mökiltä. Viime vuonna jäi patsaspuisto käymättä, mutta ensi kesänä ajattelin mennä ja kirjoittaa paikasta postauksenkin. Omasta mielestäni kotimaan pienten nähtävyyksien helmiä.
Tuon Antti Maasalon Kirjokannen ohi kuljen melkein päivittäin, joten kiitos kun kerroit minkä nimisesta teoksesta on kysymys 🙂 Purkutaide sen sijaan alkaa olla historiaa, ne talot vähitellen maan tasalla. Kyllä tuntuu mukavalta, kun joku ulkopaikkakuntalainen kehuu Keravaa! Sen verran mainettaan parempi paikkakunta, ettei täältä ole toistaiseksi tehnyt mieli poiskaan muuttaa 😀
Joo, pitikin käydä huikkaamassa sulle, että Kerava mainittu. Kiva, kun löysit lukemaan!
Tuossa linkissä on PDF veistospyräykseen. Ensi kerralla voisin kulkea koko reitin. Maasalo ansaitsisi oman juttunsa: täällä lähipuistossa on hänen teoksensa myös.
Sehän se on purkutaiteessa, että kuvat ja jutut jäävät dokumentoimaan. Mitähän kävelykadun siihen päätyyn tulee?
Patsaspuistosta kannattaa tehdä juttu! Vinkkaa sitten, vaikka seuraanhan blogiasi muutenkin.
Matkailoa ja kirjoitusintoa!
Täällä lähipuistossa = Kotkan Karhulassa.
Suomen luonto pääsi kyllä oikeuksiinsa näissä kuvissa. Oi, kunpa mulla olisi riippumatto. Kirjaston kirjoja näistä nurkista löytyykin sitten jo vaikka muille jakaa 😉
Kiitos, Noora! Riippumatto olisi kotonakin ihana. Kerran Bibliophilos-lehdessä kerrottiin tukholmalaismiehestä, jonka kodissa oli hyllyjä tiuhaan kuin kirjastossa. Hän nukkui niiden väliin pingotetussa riippukeinussa. Sisustusunelma!
Suomen kesä on parasta! Haaveilen, että olisin joskus siinä tilanteessa, että voisin viettää kaikki kesät Suomessa ja talvet muualla. Tuskin olen ainoa 😀
Et todellakaan ole ainoa! Minäkin olen tuiskuissa ja pakkasissa viettänyt #MiksiYhäAsunSuomessa-viikkoja. Jokohan saisi talvipaon järjestetyksi?
Ja vaikken kesäisinkään kiellä/kieltäydy maasta poistumasta, on kesä ohittanut (alku)syksyn suosikkivuodenaikanani.
Parikkalan patsaspuisto näytti mielenkiintoiselta! Voi kun näitä kuvia katsellessa tulee ikävä kesää!
Patsaspuisto on kiehtova! Kannattaa vilkaista myös myymälään. Älä unohda Salaista puutarhaa!
Parikkalan patsaspuisto kuulostaa kivalta! Täytyisi oikein joskus pysähtyä Keravalle, kuvan perusteella on kyllä kaunista 🙂
Patsaspuistossa kannattaa ehdottomasti käydä! Toivottavasti se saa jatkaa: näyttivät äskettäin jotain adressia keräävän.
Keravalla haluaisin seuraavaksi kirjastoon ja konserttitaloon, että voi olla, etten pääse juuri asemaa kauemmaksi… ne ovat siinä ihan vastapäätä. Ja kunhan on töllistelykelejä niin patsas/veistoskierrokselle sinnekin.