Suomen suurin matkablogiyhteisö

Fonifanin hedelmäinen chilihemmottelu

Marc Aul+n, ravintola !Qulma

Marc Aulén, ravintola Qulma. Soppataituri ja kirjailija pursuu ihanaa intoa.

 

”Hei! Etkö sinä ole se Pogoillen?” Marc Aulénilla täytyy olla ilmiämäinen asiakasmuisti. Edellisestä lounashetkestä oli vierähtänhyt jonkin verran aikaa, mutta Qulman sopat olivat yhtä ihania kuin ennenkin.

Sattumoisin osuinkin sillä kertaa hyvänä päivänä syömään, sillä kävi ilmi, että isäntä oli ollut poissa kauhanvarresta. Konsepti toki pyörii: kolmenlaista keittoa, salaatteja ja uuniperunoita reilun kympin hintaan. Se, mikä piti ravintoloitsija-kirjailijaa muussa työssä, oli tekeillä oleva The Helsinki Book. Niin kuin en jo muutenkin kuolaisi Mariankadulla, kuulinpa tuona keväisenä päivänä paljon ihanaa, ja kohta se ihanuus on saatavila.

Toisinaan on lounasmusiikkiakin. Seven Mugs -yhtyeessä soittanut Eldar Gadimov tuli saksofoneineen ravintolaan, ja mikäs sen mukavampaa. Hivelyä korviin ja kitalakeen, ei kai autuaampaa voi enää olla? (Sittemmin olen kuullut lisää yhä verrattomampaa Eldaria, kun olin The Seven Mugsin konsertissa, mutta se on ihan toinen juttu.)

Eldaar Gadimov soittaa ssasksofonia toisinaan myös Qulman lounasviraille

Eldar Gadimov soittaa saksofonia toisinaan myös Qulman lounasvieraille.

Qulma on kaikkein ihanin juuri siksi, että Aulén heittäytyy tekemiseensä niin sydämestään. Vaikka ravintola on varmasti vakiinnuttanut asemansa ja bisnestä täytyy hoitaa, into ja palo ei ole hiipunut. Sellainen nautiskeleva riemu on aina yhtä makoisaa.

Sain vinkin tulisesta chilitahnasta, ja Nordic dynamite -kulhosta maistiaiset ensin keittooni. Kun aloin hymistä silmät kiinni, Marc Aulén toi keittiöstä vielä jälkiruokasuupalan: jugurttia, hunajaa ja hedelmäistä chilitahnaa. ”Sä oot vähän spessu.”

Hedelmäistä chiliherkkua jälkiruoaksi. Maistiaisannoksessa on turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Koska cilitahnasda ei ole etikkaa tai valkosipulia, sitä voi lisätä käytännössä minne vain.

Hedelmäistä chiliherkkua jälkiruoaksi. Maistiaisannoksessa on turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Koska cilitahnassa ei ole etikkaa tai valkosipulia, sitä voi lisätä käytännössä minne vain.

Tuo oli todella jännä makuelämys! En ole ikinä liittänyt chilikatikkeeseen tunkkaisuuden ajatusta, mutta nyt kun maistoin hedelmäistä versiota, huomasin, että sehän onkin erityisen raikas. Kyllä rassaa, kun edes minun mielikuvitukseni ei auta päättelemään reseptin perille. Minähän tiedän ohjetta lukemalla, miltä lopputulos maistuu, ja ravintolassa on hauskaa arvailla, mitä tietä annokseen on päädytty. Vaan tämä oli tallaamaton polku Anna-Ananaksen aivoradoissa.

The Helsinki Book sen ihmeen kuulemma sisältää, ja kun kuulin painoksen olevan menossa enimmäkseen ulkomaille, sureksin pitkin kesää sen menevän sivu suun. Vaan tämän viikonlopun kirjamessulla se Helsingissä julkaistaan. Saat arvata kolmesti, minne karkasin töistä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.