Marraskuun aurinkoa Tukholmassa | #matkailumaanantai

Kuuden euron risteily Tukholmaan… Laivalla käydystä koulutuksesta saamani lahjakortti antoi yhden näkökulman siihen, että jokainen voi matkustaa ainakin vähän. Lähdimme matkaan Reissusiskon kanssa, ystäväni, joka vei minut ensimmäisen kerran Tallinnaan ja jonka kanssa kävimme Lontoossa.

Matka oli Viking Linella, joten satama oli tuttu ja määritti tällä kertaa matkaohjelmaa. Kävimme Fotografiskassa, jota olin kuullut kehuttavan, enkä ollenkaan suotta.

Aikatauluihimme sopi niin maanantai- kuin tiistailähtökin, ja viihdetarjontaa tutkittuamme päädyimme Gabriellalle. Emmekä suostuneet pulittamaan lähtöselvityksen ehdottamaa kaksikymppistä korotuksesta ikkunahyttiin. Kertokaas kokeneemmat, mitä ikkunalla tekee pimeässä illassa… Paljonko siellä hytissäkään sitten aikaansa viettää, kun on musiikkia ja uuniperunaa illalla, meriaamiainen ja ulos kaupunkiin aamulla.

Onko tällainen auringonpaiste muka mahdollista marraskuussa? No on se tänä vuonna Suomessakin nähty, eikä tämäkään ollut Tukholmaa kummempi etelänloma.

Onko tällainen auringonpaiste ja sininen taivas muka mahdollista marraskuussa? No on se tänä vuonna Suomessakin nähty, eikä tämäkään ollut Tukholmaa kummempi etelänloma.

Se valokuvataiteen museo ihan muutaman askelen päässä Viikkarin ja Birkan terminaaleista ennen kuin edes Gamla staniin ehtii on tullut tähän saakka sivuutettua. Vaan kannatti ehdottomasti käydä. Sisäänpääsy 120 kruunua, alennuslippu 90, ja tämänkertaiset näyttelyt kiinnostavia ja koskettavia.

Koetin kovasti somessa kysellä Fotografiskan kanavilta, käykö vastaanotossa suomalainen Visa Electron tai voiko peräti maksaa euroilla, kuten (sijainnin vuoksi käytännöllisesti?) jollakin terminaalin läheisellä ravintolalaivalla olen kahvini maksanut, vaikka kruunuja saakin takaisiin. Meillä kun ei ollut juuri ostoksia aikeissamme, olisi voinut jättää kruunut tarpeettomina vaihtamatta. Automaatin tiedän vasta kauempana. Olin hyvin pettynyt Fotografiskan sometaitoihin, kun ei kuulunut pihaustakaan. Lakkasin palattuani seuraamasta sitä, ja pienen laivan infossa vaihdetun summan saattoi onneksi käyttää Gabriellalla kotimatkalla.

Martin Schoellerin Up Close -muotokuvanäyttely on avoinna helmikuun alkupuolelle saakka. Siinä tutkistellaan kasvoja mielenkiintoisesti, ja myös kaltaiseni ei niin visuaalinen ihminen jaksaa viihtyä. Keskustelua syntyy Reissusiskon kanssa niin ilmerypyistä, suurennoksista, asettelusta kuin luonnollisuudestakin.

Lehtikuvaaja  Magnus Wennmanin Där barnen sover oli vielä paljon koskettavampi. Valokuvataiteesta kiinnostunut matkaseurani opasti, että lehtikuvaajien töitä kannattaa katsella. Minullakin heräsi paljon ajatuksia viattomuuden ja kovien kokemisen yhdistelmästä ja sen luomasta herkkyydestä. Kuvat kun eivät ole perinteisistä Melukylän lapsista vaan pakolaispienokaisista. Näyttelyn taustalla soivat ruotsinkieliset kehtolaulut, tai siltä ne kuulostivat, vaikken ennestään tuntenut, ja mukana pyörii video lasten kommentteineen. Där barnen sover on avoinna tammikuun 24:een.

Me piipahdimme vielä yläkerrassa Höstsalongen-näyttelyssä ennen kuin jatkoimme matkaa vanhaankaupunkiin. Siinäpä sitä useimmiten tulee pyörityksi, vaikka Tukholmassa olisi niin paljon muutakin nähtävää! Päivätuntien perilläolon sijaan tekisi joskus mieleni viipyä siellä enemmän, ja to do -listalla on kaikenmoisia houkutuksia ranskalaisesta lettukahvilasta alkaen.

Harvassa paikassa näkee enää vanhoja kauniita puhelinkoppeja. Tukholma, Gamla stan

Harvassa paikassa näkee enää vanhoja kauniita puhelinkoppeja. Tukholma, Gamla stan

Kuka teistä tietää, onko vihreä tyypillinen puhelinkopin väri Tukholmassa? Lapsuudestani muistelen, että Oulussa tämänmalliset olivat puuosiltaan vaaleanpunaisia, ja ne modernimmat metalliset harmaita. Lontoossa huomasin joidenkin puhelinkoppien seinässä mainostettavan ilmaista WiFiä. Aika hauska idea, vai mitä? Mitä käyttötarkoituksia olette näillä nähneet maailmalla matkatessanne? Missä vielä on yleisöpuhelimia tänä kännykkäaikana?

Mitä sinulla on tapana puuhata Tukholmassa? Käytkö jossain vakikohteessa?

Viikon päästä #matkailumaanantaissa on kaksi vaihtoehtoa. A.  Kirjoitan teemasta miksi matkustan ja pohdin toistuvasti kuulemaamme ajatusta matkailusta pakenemisena. B. Tai arvailen ruokapostauksen näkökulmia: mitä kertoa suomalaisesta ruoasta tänne tulijoille, pohjoisista mauista ja mitä ne ovat, loimulohtako, Kummasta te haluaisitte lukea ensin?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Rosita maanantai, marraskuu 23, 2015 at 14:49

    Lettukahvila kannattaa!!! 🙂

    • Reply ananas2go maanantai, marraskuu 23, 2015 at 15:30

      Oletko käynyt siellä? Taidan lähteä ostamaan kananmunia ja paistan omat letut. Seuraavakin Tukholman-risteily on kyllä jo varattu, kiitos Viking Linen lahjan.

  • Reply rosita perjantai, marraskuu 27, 2015 at 21:23

    Jos tarkoitat tätä lettukahvilaa, niin olet lukenut siitä blogistani! 😀 https://www.rantapallo.fi/angata/2014/03/06/tukholman-ranskalaisin-creperie/

    • Reply ananas2go sunnuntai, marraskuu 29, 2015 at 11:54

      Kiitos, Angatan Rosita! Olisi pitänyt kysyä, kun koetin allerouretour.comin juttua varten haeskella kirjoitustasi. Tätäpä juuri tarkoitin.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.