Suomen suurin matkablogiyhteisö

#blogisitarina – Niin mitkäs ne ensikengät olivatkaan

Miraorvokki ilmoitteli äskettäin Instagramissa, että hänen Pöndekengissä-blogissaan olisi haaste minulle. Olinkin toivonut pääseväni mukaan #blogisitarina-juttuun, vaan siihenpä pitää tulla pyydetyksi ennen kuin voi osallistua, tai saa mennä ronkkumaan omaa vuoroaan joltakulta osallistujalta.

Turussa bongattu veneen nimi. Onko bloggaajallakin joskus semmoinen olo, että uisko vai eikö.

Turussa bongattu veneen nimi. Onko bloggaajallakin joskus semmoinen olo, että uisko vai eikö.

 

Ohjeet ovat tässä:

Ohjeet (saa kopioida omaan blogiin):

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Kirjoittajataustaa minulla on sikäli, että siinä missä olen himolukija – enkä ole koskaan ohittanut ahmimisikää, vaikka vuosia on pikemminkin viisikymmentä kuin kymmenen -, olen kirjoittanut niin kauan kuin kynä on pysynyt kädessä. Kirjeitä, päiväkirjaa, tarinanpoikasia.

Tammikuussa 2014 työskentelin änkyrän kulttuuripersoonan alaisena ja halusin säilyttää kirjoittamisen ilon, olla nujertumatta, vaikkei silloinen työni liittynyt mitenkään kirjoittamiseen. Kun sitten etsiskelin lippuja Matkamessuille, päädyin Rantapallon sivuilla puuhaamaan jotakin, mihin piti rekisteröityä. Ohjelma kysäisi viattomasti, haluaisinko avata myös oman blogin vai jatkaa vain rekiströityneenä. Matkablogi, no miksi ei!

Kuulostaa impulsiiviselta ja olikin. Toisaalta olin halunnut kirjoittaa omaa blogia ja arvaillut, liittyisiköll se kieleen ja kirjoittamiseen, silloiseen työnkuvaani, ruokaan tai olisi vaikka vain foorumi osallistua blogihaasteisiin ja antaa niiden kiertää. Olin yritellytkin jotakin, mutta unohtanut niin salasanat kuin jatkon.

Pilkkukengät Berliinistä, laukku Suomesta

Pilkkukengät Berliinistä, laukku Suomesta

Ensimmäisille Matkamessuilleni menin siis popot hädin tuskin nyöritettyinä, Salamatkustaja-Islannin-Satun blogiarvonnasta lipun voittaneena. Satu oli esittelemässä Mondon Islannin-opastaan messuilla ja olin iloinen, kun olin yleisöstä se, jolla oli kommentti haastattelun lopuksi. Toiseksi messupäiväksi sain lipun matkatoimistossa työskentelevältä tuttavalta. Olkoot nyt ne ujot ensimmäiset postauksenpätkät linkkaamatta tähän.

Messuillapa olikin toinen uusi tulokas, joskin paljon varmempijalkainen, ParisRio. Koska olin ollut pari päivää matkabloggaaja, änkesin mukaan bloggaajille tarkoitettuun esittäytymiseen, ja niin ensimmäisiä käännekohtia tuli heti ensiaskelilla. Nyt on edetty siihen, että ensi viikolla pop-up-kahvilassa esitellään yleisölle #ParisRioVideo, YouTube-kanava, jolle yli 20 matkabloggaajaa tuottaa videoita.

Olen päässyt mukaan yhteistyöhön Sokos Hotellien ja Suomen hostellijärjestön kanssa, josta #kokematonhostellissa-aiheiset jutut blogissa. Vielä ei blogi tuo tuloja, mutta yhteistyöt ovat olleet onnistuneita. En ole niin tunnettu ja suosittu, että pyydeltäisiin ilmaisen mainoksen toivossa mihin tahansa.

Yritysyhteistyö-tägistä löydät jutut, joihin semmoista liittyy.

 

Ja mistäs se blogin nimi tulee?

  • Tallinnasta oli hieman aiemmin tullut kenkäkauppani, joten ajattelin, että siinä olisi aiheita juttuihin.
  • Halusin yleisen nimen. Jos blogi olisi ”Matkojani Tallinnaan” ja menisinkin Tarttoon tai Tukholmaan, niin kuinkas sitten suu pantaisiin?
  • Alkusointu viehätti. Tosin olen huomannut nimen aiheuttavan myös hämmennystä. Ehkei kenkiä ole kutsuttu popoiksi missään sitten 1980-luvun? Joku ihmettelee myös verbiä, joka tuntuisi viittaavan Karjalan murteeseen, muttei puheestani kuulu minun olevan sieltäpäin. En tiennyt. Minun nuoruudessani joku lauloi, että mä pogoon,. Kuka muistaa?

Vajaa kaksi  vuotta on opettanut bloggaamisen olevan paljon muutakin kuin mukavien juttujen kirjoittamista. Siinä missä jo ensi kuukausien innostukseni palkittiin esim. Sokos Hotellien 40 vuotta – 40 blogitarinaa -kampanjaan pääsyllä, on pyydetty vaikkapa vierailukirjoitusta ja nyt uusimpana osallistumista Instagram-kuvakisan raatiin. Kerron siitä lokakuussa, kun työ on tehty. (Suostuin, ja samana päivänä muutamaa tuntia myöhemmin opin, että moisesta voisi pyytää palkkioitakin. No, oppirahat on maksettava, ja tuleepa ensikertalaiselle kokemusta..)

Vaikka olen koko ajan hokenut, että haluan bloggaamisen olevan ammattimaista verrattuna niihin yhtenään mainitsemiini paperimuistikirjoihin, kasvamista on. Jospa postaustahti viriäisi vahvemmaksi ja oppisin tekemään vaikka mediakortin helpottamaan yhteistyöstä kiinnostuneiden päätöksentekoa. Oppisi lisää kuvaamisesta ja mitä teknistä tarvitseekaan oppia vimpaimien vääntöön,

Ja suunnitelmissa on kasvattaa suomenkielisen ja paljolti kotimaassa matkaavan Rantapallon blogini rinnalle monikielinen Aller Ou Retour oman verkkotunnuksen alla.

Pyydän mukaan Angatan Rositan, juuri bannerinsa uudistaneen Kaaosta ja kukkamekkoja -blogin Jonnan, maailman ihanimmasta kissablogista Hupsun ja tosi höpsön hellittelijän Sandran ja Karkkiblogin. Hmm, miksen keksinyt yhtään kenkäblogia? Kerrohan #blogisitarina!

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Sandra / Hupsu ja tosi höpsö keskiviikko, syyskuu 23, 2015 at 18:44

    Olipa kiva kuulla, miten tämä blogi on syntynyt ja mistä nimi tulee. Enpä tiennyt, että pogo tarkoittaa kenkää. 😀 Mutta tosi loogista nyt, kun kerroit. Nimi jää hyvin mieleen ja sopii matkablogille. Ja voi miten ihanasti sanoit meistä hupsuista! <3 Kiitos! En tiedä, voiko kissabloggaaja sanoa, että ihan täällä alkoi häntä heilua, mutta sanonpa niin silti. 😉 Laitan mietintään, miten me Nupun ja Juitsin kanssa blogin tarinamme kertoisimme.

    • Reply ananas2go keskiviikko, syyskuu 23, 2015 at 21:24

      Kiitos, Sandra, Nuppu ja Juju. Kiva nähdä sinua täälläkin vaihteeksi kommentoimassa; alussa tein tietoisesti työtä, ettei tästä tulisi kissa- ja kenkäblogia.

      Mitä tulee hännänheilutukseen, varsin herkkä viestinhän kissan häntä on. Meillä kun karvakasat eivät ole erityisen pitkähäntäisiä, peräpuikkari on usein pyöristyneenä palloksi. Astemäärästä voi lukea innostuksen.

      Kiva, että innostuitte eikä kukaan toinen ollut vielä ehtinyt pyytää hupsuttamoa mukaan.

  • Reply Rosita torstai, syyskuu 24, 2015 at 14:57

    Heiiii, kiitoooos!! 🙂

    • Reply ananas2go torstai, syyskuu 24, 2015 at 15:17

      Kiva kiva! En malta odottaa!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.