Suomen suurin matkablogiyhteisö

Turun Original Sokos Hotel Hamburger Börs ja kaikki herkut

Jossain  vaiheessa sinä viikonloppuna Serpa alkoi pyöritellä päätään: ”On sulla työ!”

Huoneemme Original Hotel  Hamburger Börsissä torin laidalla oli näet tällainen pikku koppi:

2015-05-30 12.28.022015-05-30 12.28.39

Kirjoituspöytä nyt on huoneessa kuin huoneessa. Meilläpä olikin huoneisto!

2015-05-30 16.19.112015-05-30 16.35.40

Olohuoneen divaaneilla voi loikoilla ylväänä.

Olohuoneen divaaneilla voi loikoilla ylväänä.

Sikäli kuin henkilökunnan tervehdys ei olisi riittävästi, sviitissä voi keittää teetä tai kahvia.

2015-05-30 12.29.54

Ammeella varustetun kylpyhuoneen lisäksi oli erillinen wc. Ei saunaa, ja parvekekin vain kahteen suuntaan, ei edes korttelinkokoisen rakennuksen ympäri! Serpan kanssa meillä on aina näitä parvekeyllätyksiä huoneessamme.

2015-05-30 12.30.162015-05-30 17.02.51

Aamun hotellikierroksella olimme oppineet, että saman huoneluokan huoneet eivät ole pohjapiirrokseltaan identtisiä. Esimerkikisi Superior-huoneen varustukseen kuuluu kyllä aina vedenkeitin, valikoima teetä, kahvia, kaakaota ja sokeripakkauksia, kylpytakit tohveleineen, ja se tekee huoneesta Superior-tyyppisen. Itse huoneen koko voi vaihdella muutaman neliön.  Tavallisten huoneiden lisäksi on economy-huoneita, jotka saattavat esimerkiksi sijaita niin, että kaupunkimelu tai yökerhon soitto kuuluvat selvemmin.

Varmimmin minut tapaa yökerhosta silloin kun se on suljettu. Mekosta  voi päätellä että ollaan hotellikierroksella eikä siivouspuuhissa.

Varmimmin minut tapaa yökerhosta silloin kun se on suljettu. Mekosta voi päätellä että ollaan hotellikierroksella eikä siivouspuuhissa.

Meillä oli majoitusta varten lahjakortti, jonka olin saanut postitse SOK:n iki-ihanalta toimitusjohtajalta blogiyhteistyötä varten.  (Siinä vasta hyvä tyyppi. Ei yhtään esitä isoa herraa tai kersku asemallaan, on mukava ja vaatimaton, tasapainoinen ja ystävällinen se johtaja Satta.Tapasimme Sokos Hotellien 40-vuotisjuhlissa syksyllä.) En oikein muista, mitä lahjakortissa luki, mutta luulen sen olleen perushuoneen majoitusta varten. Niinpä hihitinkin useamman iltapäivätunnin, että kai ne tulevat hakemaan meidät loppupäiväksi economy-huoneeseen, niin tulee edes keskiarvoksi sopivanhintainen majoitus. Miksi aina pitää pelätä hylätyksi tulemista? Mitäs jos opettelisi vain nauttimaan ja ottamaan hyvän vastaan? Jos edes bloggaaminen tämän joskus minulle opettaa, kannatti aloittaa.

Edellytykset ainakin olivat mitä mainioimmat.

Hotelli oli ehdottanut teemaksemme Varför Paris, vi har ju Åbo. Parvekenäkymä kattojen yli oli tietenkin yksi vihje, ja kun etukäteen olin selvitellyt kaupungin kahvilatarjontaa, olin todennut, että joo. Ainakin murre on paljon oudompaa kuin Pariisissa olisi: erään kahvilan nimi oli Gaggui Kaffela. Kurkistimme sinne illalla, mutta jäljellä oli hyvin vähän valikoimaa, ja tarkempi nuuskiminen jäi ensi kertaan.

Me näet pääsimme oikein ruokavaellukselle pitkin kaupunkia. Hotellista saimme lahjaksi Turku Cardin ynnä Food Walk -esitteen. Viisi ravintolaa ja kahvilaa tarjoaisivat maistiaispalan, ja voisimme napostella alkupalaa jossain, lämmintä syötävää toisaalla ja kahvia ja kakkua vielä viidennessä kohteessa. Mikä mainio tapa tutustua samalla kaupunkiin!

IMG_20150530_124932

Maisteluannosten viisikosta ainakin Pinella ja Smör ovat mukana syksyn Food and Fun –tapahtumassa. Smör muuten oli aivan itkettävän ihana kokemus raparperisävytteisine parsakeittoineen; miten muutama kasvissuikale lautasen pohjalla täyttyi herkullisesta liemestä. Food walk -kortti kannattaa käydä hankkimassa matkailuinfosta ja on käsittääkseni saatavilla ympäri vuoden. On kätevä kurkistus jokivarren ravintolamaailmaan ja herätti myös mielenkiinnon Radissoniin, joka sisältä onkin kiehtovampi kuin laatikkomainen ulkomuoto näyttäisi lupaavan.

Visit Turun väelle ja sen somesta, Twitter-kanavasta vierailuviikonloppuna huolehtineelle Maijalle erityiskiitos. Twitter on minulle kätevä kanava hoitaa asioita, kysymyksiä ja yritysviestintää. Helppo apu myös, kun Turku Cardimme ei toiminutkaan bussin kortinlukimessa, vaikka sen piti käydä bussilipusta. Taisi olla viides kuljettaja, joka muisteli saman ongelman vaivanneen edelliskesänä.

Hassuinta oli, että kun kävimme matkailutoimistossa vahtamassa kuluitta kortit uusiin, infon laite kyllä näytti kaiken olevan kunnossa, mutta uusikaan kortti ei herännyt eloon bussissa.  Saimme vaivanpalkaksi hienot Kiss my Turku -t-paidat, ja ne yllä kävimme paikallisista. Ainakin jokin maisteluravintoloistamme yllättyi, kun paljastuimme kotkalaisiksi…

Kuljettajat kyllä päästivät meidätt kyytiin, ja sataman ja lentokentän väliä ajelevan ykköslinjan lisäksi kävimme lähtöaamuna retkellä Ruissalossa. Kysyimme hotellin vastaanotosta vinkkiä, että jos vaikka jokin bussilinja veisi nähtävyysreitille, kuten Berliinissä aikoinaan kannatti hypätä bussiin 100 kalliiden kiertoajelubussien sijaan. Ehdottivat Ruissaloa, ja maisemakierros bussissa auttoi haistelemaan seuraavien retkikohteiden suuntia.

Olisikohan Pariisissa yhtä vehreää? Ruissaloa voisi joskus nuuskia tarkemmin.

Olisikohan Pariisissa yhtä vehreää? Ruissaloa voisi joskus nuuskia tarkemmin.

Muita Turun-tunnelmia voit lukea edellisestä jutusta. Varmasti tulee hypätyksi Helsingistä Onnibus.comin kyytiin ja ajettua uudelle tutkimusretkelle. Sunnuntaiaukiolojen vähyys yllätti, joten ostokset jäivät odottamaan arkivapaita. Ota tämä muuten huomioon myös, jos suunnittelet Food walkia viikonlopuksi: kaikki mukana olevat ravintolat eivät ole avoinna sunnuntaisin. Onneksi kortin kohteet voi kertää miten päin vain, ja saa aloittaa vaikka kahvista ja kakusta ja popsia sopat iltapalaksi.

Ihan varmasti nähdään vielä!

 

.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.