Kuka menee metsään?

20141011_125457 Istuskella

Ajelimme Reissusiskon kanssa pitkin tietä ja kyselin häneltä ideoita blogin kyhäämiseen. ”Onhan sinulla kaupunkitarinoita”, hän sanoi ja tuumasi, että yleensä kannattaisi kirjoittaa juttu aina kun pikkukaupungissamme tapahtuu jotakin.

Niin vain laiskuus ja kissan syliin tuoma lämpö voittivat tämäniltaisen tapahtuman, johon huomasin tekstiviestikutsun puolitoista tuntia ennen tapahtuman alkua. Jäin sen sijaan naputtelemaan alkumietteitä aihepiiristä, josta saattaisi tulla laajahko osio blogiin.

Luontoa rakastava Reissusisko otti puheeksi metsän. Hän oli koettanut etsiskellä metsäaiheisia blogeja muttei ollut oikein löytänyt. Onnistuin kaivamaan esiin yhden sen lisäksi, että #suomiretki seikkailee varmasti myös metsämailla.

Vaan liittyyhän metsään vaikka kuinka paljon näkökulmia.

Kekseliäisyyttä, ei kustannuksia. Pääkaupunkilaisten kuulee joskus sanovan, ettei Helsingissä oikein ole enää luontoa. Onhan kaupungin puisto tietysti eri asia kuin samoilu edes istutetussa saati sitten luonnontilaisessa metsässä, mutta kaipa tässä maassa niin paljon puita on, että jokaisella on mahdollisuus toisinaan kuljeskella metsikössä. Muistan monta pyörätietä, jotka seuraavat metsän reunaa niillä paikkakunnilla, joissa olen asunut. Metsäretken voi tehdä lähellekin eikä siihen tarvitse rahaa. Jopa Berliini, monen mielestä ruma ja kolkko, missä lintubongareillekin takavuosina oli havainnoitavissa vain nostokurkia, on yllättävän vihreä kaupunki. Kyllä Keski-Euroopassakin puita on.

Kuva on jokusen kilometrin päästä kotoani Kotkan Karhulasta, eikä paikkaa ehkä suoraan voisi metsäksi sanoa. Tie kulkee alueella vanhan asutuksen lomassa ja onpa sen varrella jokin yrityskin. Aivan pienen matkan päässä on kauppakeskus. Hiekkatieltä näkee silti kaatuneita runkoja, sammaloituneita kiviä ja jopa vanhan asumuksen sammaloituneen kivijalan. Ja sitten tulee pelto.

Metsämaisema on yksitoikkoinen. Taksinkuljettajaa nauratti Berliinissä, kun hän kuuli minun olevan Suomesta. Oli lomaillut täällä ja valitti, että ajaminen Suomessa on pitkäveteistä: muuta ei näy kuin metsää…

Minullekin saisi mieluummin olla meri kuin metsä, vaikka tykkäänkin popsia, mitä metsä antaa. En ole täysin kotonani jäkälikössä. Niinpä jos menisin metsään, oppisin lisää mukavuusalueista ja niiden ylittämisestä, ja sehän on matkabloggaajalle aika tyypillinen oppimistapa, vai mitä.

Metsä on aina isompi kuin omat ongelmat. Ystäväni lausahti näin vuosia sitten, kun vietimme syyspäivää sienessä poimien, jutellen ja kahvitellen. Moni tunnistaa tuosta varmasti itsensä, eikö. Metsä on rauhoittumisen paikka, missä voi suhteuttaa mikä ikinä sillä haavaa kääntääkin mieltä. Vihreydessä kuljeskelu rauhoittaa, olkoonpa hyötyliikuntaa marjastaen tai vaeltamista tai määrätietoinen juoksulenkki tossun alla muuta kuin asfaltti.

Oletko metsänhoitaja? Kuuluuko mökkisi tai kotisi pihapiiriin metsää? Ovatko metsätyöt ja metsänhoidon kysymykset sinulle tuttua kokemuspiiriä? Mitä katsot, kun menet metsään? Tutkitko eri silmin mitä tahansa metsämaisemaa, mihin osut?

Oletko kerännyt siemenkäpyjä tai istuttanut metsää? Oletko ollut vapaaehtoistyössä vaikka sademetsää suojelemassa? Miten reilun matkailun ajatukset sivuavat metsiä?

Honka, mänty, petäjä. Tuttava kertoi ihmetelleensä vaunuista kuulunutta”puti, puti” -jokellusta, kunnes tajusi, että vauva puhui puista. Putiputitti aina kun käveltiin puiden luota. Kuinka hyvin tunnemme puulajit, nekään, jotka ovat reittimme varrella päivittäin? Etelään muuttaneella pohjoissuomalaisella ainakin oli ihmettelemistä. Haravoin äskettäin töissä, ja ihmettelin, mikä sininen kuulsi lehtien lomasta, lastenlasten superpalloko? No ei, vaan luumu!

On sentään arboretumeita, puupuutarhoja. Tykkään puista, ja tästäkin tarinasta olette jo huomanneet, etten näe metsää puilta vaan metsä merkitsee minulle lähinnä puita, ei niinkään koko ekosysteemiä. Olisipa siis oppimista.

1413115339603 kivi

Piskuisen kissablogini karvoihin kääriytyneenä kysyin pääsyä Meidän viikonloppu -messuille. Bloggaajapassin saamiseksi se oli liian pieni, mutta toki ne bloggaajan paikalle halusivat, koska kirjoitan messujen aiheista, ja tarjosivat pääsylipun yhtenä päivänä.

Metsäkeskuksellakin on osastonsa Messukeskuksessa, sillä viiden tapahtuman yhteisjoukkoon mahtuu myös Metsämessut. Kukapa tietää, kuinka lauantaina viisastun.

Silti kaipaisin päivityksiä teiltä. Mitä metsäaiheista blogia luet? Mitä näkökulmia sinulla on siihen, mitä metsä sinulle merkitsee? Mikä on maailmanlaajuinen matkabloggaajan metsänäkemys? Kuka kirjoittaa metsäaiheista blogia ja missä? Onko matkabloggaajilla tai muilla jonkinlaista yhteishanketta, jossa mennään metsään ja kuvaillaan, miten kävi? Onko asiaan liittyviä aihetunnisteita tai onko #mennaanmetsaan vapaana? Ketkä teistä tahtoisivat mennä metsään ja kirjoittaa siitä?

Ja ei, minusta ei ole tähän päivään mennessä tullut metsäradion kuuntelijaa.

 

 

 

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply ananas2go torstai, marraskuu 6, 2014 at 18:58

    Popot Pogoillen Matkablogi Anna – Facebookissa keskustellaan aiheesta:
    täällä

  • Reply Maarit Johanna torstai, marraskuu 6, 2014 at 19:43

    Ehdottomasti heti kun kotimaahan pääsee menen metsään! Islannissahan niitä ei käytännössä ole, ja nekin harvat ovat istutettuja.
    Olen kirjoittanut itse #suomiretki-tägin alle patikkaretkistäni, mutta eivät ne käytännössä ole pelkkää metsämatkailua, luontoretkeilyä sen parhaimmassa merkityksessä. Aah, olispa kesä!
    Hyvä idea Anna, tästä vois tulla suomiretkelle kiva jatke. Ja Kotkan Karhulassa on kyllä hauskoja metsiä.

    • Reply ananas2go torstai, marraskuu 6, 2014 at 19:49

      Hei, kiitos kommentistasi ja hyvältä kuulostaa! Juu, yhdyn tuohon ”olisipa kesä”. Kuunnellessani sateenläiskettä, joka muuttaa ikkunantakusta valkeaksi, mietin just, että aikamoinen ajoitus esitellä metsäretkihanke. Reissusisko onneksi kutsui mökilleen vasta ensi keväänä…

      Kymenlaakso on viikonlopun messujen erikoisvieraana, ja eikös täällä ole jotain luontoluontoakin, kansallispuistoja ja sellaisia. Kerron juttusarjassa, mitä opin lauantaina.

      Nauti sinä Islannista. Ja tervetuloa sitten joskus takaisin.

  • Reply Oili Ruokamo keskiviikko, marraskuu 19, 2014 at 21:38

    Metsän merkitys meidän kaikkien hyvinvoinnissa lisääntyy. Japanissa on jo sertifioituja terveysmetsiä joissa koulutetut oppaat tuottavat asiakkailleen metsäkylpyjä. Olemme Suomessa, ainakin metsä-Lapissa niin tottuneet kulkemaan metsässä ettei me nähdä sitä oikeastaan. Metsäluontokokemus on niin sisällä.

    • Reply ananas2go keskiviikko, marraskuu 19, 2014 at 21:57

      Kiitos, Oili! Käyn tutustumassa opinnäytetyöhösi, ja tuo kommenttisi maininta Japanin terveysmetsistä oli ihan uutta!

      Totta, meille metsä on itsestäänselvyys, ja sen merkitys kenties hämärtyy. Hyvä sentään, että se on helposti saatavilla vielä täällä.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.