The most common language in the world is broken English

Likeltä piti, etten joutunut syömään sanojani Lontoossa. Löysimme me sentään muutakin evästä viikonlopun iloksi.
Ruokalista

Restaurant

Ravintola Lontoossa

Earl’s Courtin metroaseman lähellä oli houkutteleva intialainen ravintola New Asia. Reissusiskon ja minun illallisena oli tuo kahden hengen menu, ja sehän sopi meille. Ruokaruoka on pikapalaa mukavampi, ja vahvistipa ravintolakokemus sitä, mitä media on jo kauan koettanut muokata saadakseen kielteisen kuvan perienglantilaisen ruoan kehnoudesta hälvenemään. Niin monen maan keittiön tuotteita Lontoossa voi nykyään popsia.

Tiesin, ettei englanti ole vahvin kieleni ja että puheessani on aina aksentti. Kun puhun ranskaa, minulta kysytään, olenko asunut Kanadassa. New Yorkissa arveltiin saksalaiseksi ja Saksassa ranskalaiseksi (ai, oliko onnistunut mekon valinta?).

Kun Lontoo ei todellakaan ole mikään Tallinna, asiakaspalvelijat ovat kohteliaita ja esim. bussiasemilla koettavat puhua selvästi ja yksinkertaista kieltä.

Mutta mitäs sitten, kun onnettoman ulkomaalaisen pitäisi saada oma asiansa hoidetuksi. Reissu vahvisti sen, mitä tolkutan luulottelijoille, että en minä mitään englantia osaa. Kun ravintolassa yritin aterian lomassa tilata vettä, tarjoilija kantoi uudet viinilasit pöytään!

Ei sentään tarvinnut syödä sanojaan, vaan vettäkin molemminpuolisten pahoittelujen päälle tuli. Mutta myiväthän ne meille ne viimeiset viinitilkatkin ennen kuin suostuivat tuomaan jälkiruokajäätelön pöytään. Siinä vasta markkinointikikka.

Mutta oli se niin herkullista, että lupasin lähettää jokaisen tuttuni sinne syömään. Linkki on Urban Spoonin arviointisivulle, toisessa Googlen kartta. Jos onnistun löytämään varsinaiset kotisivut, lisään ne.

New Asia Restaurant London

Mutta väärin kuultuja sanoja sitä on siellä muillakin.

Blackfriars

Iltakävelyllä Thamesin varrella osuimme Blackfriar-nimiseen pubiin.

Mikä ihmeen Blackfriars? Mitä muka tarkoittaa friar? Ei totisesti, ei sitä englantia osaa. – Hakukone sitten selvitti, että alueella on joskus ollut luostari ja että sana tulee ranskan veljeä tarkoittavasta sanasta. Frère tai friar, onkos tuossa nyt suurta eroa.

Lontoo-sarja alkoi täältä ja voit lukea seuraavat jutut tästä sekä tuosta.

EDIT huhtikuussa 2015: Päätin, kun muutenkin olen Lontoota muistellut, nostaa tämän jutun Viikonlopun linkkirinkiin, jota myös Kaaosta ja kukkamekkoja tällä viikolla emännöi. Ideana on linkata oma postaus ja kommentoida muiden. Ihan uutta minulle, ja olisi halunnut valita pari muutakin, mutta kun ovat yheistyöpostauksia, jätin väliin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Jonna / Kaaosta ja Kukkamekkoja tiistai, elokuu 26, 2014 at 22:31

    Hyvinhän te olette lopulta selvinneet 🙂 Sinulle olisi taas haaste mun blogissa 😀

  • Reply ananas2go tiistai, elokuu 26, 2014 at 22:41

    Kiitos, Jonna! Vai että seitsemän esinettä? Saako kissat esineellistää?

  • Reply Ansku BCN keskiviikko, elokuu 27, 2014 at 10:00

    Pari vuotta sitten teimme roadtripin Skotlantiin ja siellä se vasta olikin vaikea saada puheesta tolkku :D.

    • Reply ananas2go keskiviikko, elokuu 27, 2014 at 10:03

      Jaa-a, vielä kokematta. Onnittelut kielitaidostasi, kun sait ilmeisesti kuitenkin oman asiasi perille. Ja kiitos, että kävit kommentoimassa!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.