#sokoshotels40 – Vaakunan valtiattaret Helsingissä

20140625_114917

Näimme itsemme iltapukuisina ja hansikoiduin käsin laskeutumassa rappusia leveän kaiteen viertä.

Näimme itsemme iltapukuisina ja hansikoiduin käsin laskeutumassa rappusia leveän kaiteen viertä.

20140625_115152

 

 

”Aamiainen katolla – bingo!” Matkaseuran tekstiviesti ilmaisi, että hotellivalinta oli selvä, kun ilmoitin päässeeni mukaan #sokoshotels40-kampanjaan. Mukaan valitut saivat ehdottaa paria vaihtoehtoa, ja aikamoinen palapeli taisi Rantapallon ja SOK:n päässä olla, kun huoneita jaettiin. Vaikka kirjoitin, ettemme ala kiukutella randomina heitetystä hotellistakaan, kunhan ei yhden yön takia ihan jonnekin Kalottijazzeille tarvitse lähteä, saimme kuin saimmekin ykköstoiveenamme olleen Helsingin Vaakunan. Viesti löytyi sähköpostista, kun olin Lontoossa, ja ilmoitin Serpalle heti. ”Kuuluiko kiljaisuni kanaalin yli?” Tiedustelin, oliko hän pettynyt. Hän tuntee sarkastis-dramaattis-makaaberin huumorintajuni ja vakuutti tuskasta ulvaisseensa.

Tyrnipannacottaa pehmoisena jälkiruokana

Tyrnipannacottaa pehmoisena jälkiruokana matkabloggaajien ja SOK:n väen tapaamisessa.

Vaakunasta kaikki alkoi. Siellä esiteltiin kevättalvella Rantapallon ja Sokos-hotellien kampanja kutsua 40 matkabloggaajaa hotellien vieraiksi. Herkkujen äärellä kuulimme tarinoita hotelleista. Vaakuna valmistui Helsingin olympiakisoihin (1952), ja mukavaa kyllä, ajan tuntuma on säilynyt sisustuksessa. Osa taitaa olla suojeltu, ja myöhemmät lisäykset, kuten nestesaippua-automaatit, ovat tyyliin sopivia. Kenenhän designia? On kauniita 1950-luvun valaisimia, ja nojatuoleja, joilla on korvat. Ja kaiteita, joita pidellä hansikoidulla kädellään kevyesti, kun laskeutuu iltapuvussaan rappusia alas. Vielä kun takan vieressä olisi ollut flyygeli…

20140624_203724

Vaakunasta kaikki alkoi silloinkin, kun koulukkaana lomailin äidin kanssa Helsingissä. Asemalta oli helppo astella kadun yli hotelliin, ja kun asuttiin Vaakunassa, minäkin osasin Sokokselle. Alkupisteestä Helsinki kasvoi mentaalisessa kartassani kävelykaupungiksi, missä yhä viihdyn tuntikaudet vain kuljaillen ja katsellen vanhoja, kauniita rakennuksia. Lähtöpäivämme iltapäivä oli tälläkin kertaa varsinainen arkkitehtuurikierros. Mondon Helsinki-oppaan vinkistä teimme Töölönlahden-kierroksen uusien ilmeikkäiden ja vanhojen tunnelmallisten puutalojen ohi, ja kun piti ostaa muutama keittobanaani ja inkivääriteetä Hakaniemestä, käveltiin sieltä vielä takaisin keskustaan. Parveke siellä, sisäänkäynti tuolla, koriste akkunan yllä ajalta, jolloin vielä ehdittiin ja raskittiin tehdä kaunistakin eikä vain laatikoita.

Ja Vaakunan vastaanotosta ja laukkuhuoneesta Helsingin-oleskelumme alkoi tälläkin kertaa, kun aamutuimaan nakkasimme kassit säilytykseen.

Sokos-hotellit eivät taida olla ainoa 40 vuotta toiminut hotelliketju Suomessa. Mitä maamme matkailussa tapahtui, kun olimme kuusivuotiaita? ETY-kokous oli tulossa 1975, vaikuttiko se? Entä kaupungistuminen? Meidän perhe asusti kyllä jonkin verran hotelleissa, kun olin lapsi; Serpa muistaa pikemminkin mökkilomia. Jos maalta tuli sukua kaupunkiin, missä asuttiin kai aika ahtaasti, oliko ajatusta tai kanttia panna vieraat hotelleihin? Miten liikematkustaminen muuttui, milloin edustajat siirtyivät vaatimattomista matkustajakodeista hotelleihin? Keitä tänne tuli ulkomailta, kun matkailumainonta oli vuosikymmenet silkkaa tanhupiiriä? Tätä voisi olla kiinnostavaa selvittää, mutten verkkoa ja kirjastoa penkomalla onnistunut pääsemään kysymysteni juureen asti vielä. Ehkä tästä tulee tutkiva matkablogi!

Bloggaaja sai ottaa mukaan seuralaisen. Olin iloinen siitä, että Serpa suostui matkaan. Hän on ollut hyvä alkuasukasopas Kotkaan muutettuani, opastanut realistisesti ja huumorintajuisesti paikallisiin tapoihin, bussireitteihin, taloihin ja tarinoihin. Nyt sopi lähteä muihin maisemiin, eikä hotellimme ollut hänelle ennestään tuttu.

Kun hain kampanjaan, valitsin kolmesta vaihtoehdosta Original-hotellit. Ajattelin, että vaikka ylellisissä erikoisuuksissa on puolensa, niihin on varmaan eniten tunkua, ja perinteisentuntuiset hotellit sopivat tavalliselle ihmiselle. Hotellipäällikkö Hilkka Järvelän kanssa kävimme kirjeenvaihtoa varauksesta, ja sanoin, että matkaseura on nainen, joten emme tarvitse parivuodetta. Ja saako tulla viikonlopun sijaan arkena, kun se sopii työn kannalta paremmin?

Ystävällinen vastaus rauhoitteli, että vierailun ajankohta sovitaan yhdessä, joten arkipäivä käy hyvin. Hän varaisi meille mielellään saunallisen sviitin, jonka parveke antaa Mannerheimintielle. Mutta sviitissä on parivuode, haittaako?

20140624_145855

Tietenkään ei haitannut. Onhan suomen kielessä vanhastaan siskonpedin käsite. Minä vain luulin, että majailisimme tavallisessa huoneessa, vaihtoehtoina double tai twin.

Matkabloggaajan elämä on joskus mukavaa ja joskus vielä mukavampaa.

20140610_124248

Vaakunan väki kyllä tiesi, keitä olimme, ja otti meidät huomioon, muttei ylenpalttisen tuhlailevasti. Hilkka Järvelä kävi meitä tervehtimässä, kun olimme  9. kerroksen käytävällä matkalla huoneeseen. ”Te olette varmaan Anna ja Serpa?” Hassu tunne. Niin että te lukijani, jotka näette minua arjessa, napautattehan olalle, jos alan kulkea ympäriinsä kovin sen oloisena, että ettekö tiedä, kuka minä olen?

 

Kun osaa asiansa ja tietää, että homma toimii vakiintuneeseen hyvään tapaan, voi olla asiallisen ystävällinen tekemättä itseään tykö. Niinpä ravintola Loisteessa meille vain todettiin, että pääruoka ja yksi juoma tarjotaan talon puolesta. Pidin siitä, että ylellisyyksissäkään ei menty liiallisuuksiin, vaikka olo olikin hemmoteltu.

Huomauttivat torstaina töissä, etten ollut tiistaina tullut syömään kreikkalaisia lihapullia, Siihen oli hyvä syy.

”Kuvittele nyt, miltä se maistuu”, Serpa hihitti, kun löysin listalta ylikypsää lammasta. Hän tilasi pippuripihvin. Liha oli kuulemma pehmeää ja hyvää. Kuin suklaakakkua olisi syönyt.

20140624_193012

Päkättini oli myös maukasta. Pehmeää ja kypsää. Onko nyhtölampaan käsitettä olemassa? Irtosi niin helposti, että olisi hyvin voinut popsia sormin.

Pyysin lampaan seuraksi punaviiniä, ja otin listalla suositetun chileläisen. Mausteisuuden lisäksi erotin tuoksussa puolukkaa ja aloin miettiä, millaista lammaspataa saisin, jos uittaisin paistia puolukkamehussa. Aion kokeilla, kunhan sopiva kimpale osuu kohdalle. Olin innostunut uudesta reseptioivalluksesta, joka ravintolapöydässä ei kerrankaan johtunut siitä, että itse tietää tekevänsä kotona parempaa. Loisteessa oli kelpo lammaskokki! Kiitoksia! Namm!

Viiniä (Tarapacá Plus) kesti ravistella auki hyvän aikaa, mutta kun se oli lopulta hengitellyt aikansa, nautiskelijabloggaajallekin valkeni, miksi sitä tarjottiin lampaan kaverina. Puolukka-analyysi sai uusia viisteitä. Viinin mausteinen marjaisuus tuki ja tasapainotti hyvin makeahkoa, pehmeää lihaa. Mutta seuraavan kerran pyydän pöytään ylimääräisen lasin ja dekantoin. Sinänsä harmi, etten tullut kokeilleeksi, värähtääkö ilme. No eeei…

Sen verran olin jo henkilökunnan huumorintajua koetellut, että kerroshoitaja oli kipaissut katsomaan saunan termostaattia. Vaikka kuinka olen kaupunki-ihminen, saunan lämmittämisen haluaisin aloittaa tuohesta ja tulitikuista enkä nappuloita vääntelemällä, ja ensin tuntui, ettei kiuas lämpene millään. Kaikki oli kumminkin kunnossa, ja sain makoisat löylyt jo ennen illallista. Hyvä löylyhuone sähkösaunaksi, ilmaa piisasi niin, että oli helppo hengittää. Saunan lasiovesta näkee parvekkeelle.

Jälkiruoaksi maistelimme marjaisia herkkuja, joissa aivan oikein maistuivat ne marjat. Suuni mukaista, kun ei ollut hukutettu niitä sokeriin. Vaahtokarkkimakeat ovat asia erikseen. Jälkiruokalistalla oli muuten talon omaa vaahtokarkkia! Arvostimme myös sitä, että tarjoilija kunnioitti hillittyä tapaamme käyttää alkoholia eikä suotta ehdottanut jälkiruokaviiniä vaan kahvia tai teetä.

Ja takaisin sviittiin, jonne päästyä ensireaktio oli ollut: ”Tännehän eksyy!” Kaksioni on taatusti pienempi kuin se sviitti. Iso laatoitettu eteinen, jossa on wc, avautuu olohuoneeseen. Siihen mahtuu sohva, nurkkaus vedenkeittimelle ja kaapistoille, taso alakaappeineen tv:n alla ja käynti parvekkeelle, jonne Serpan mukaan voisi järjestää 50 metrin pika-aidat. Vai että tavallinen hotelli ja huone, ja katin kontit.

20140624_145716

Makuuhuoneessa on vuoteen lisäksi kirjoituspöytä ja toinen jättiläistelevisio, ja siitä pääsee kylpyhuoneeseen. Kunnon kaakeloitu seinänpätkä erottaa saunan puolella olevat kaksi suihkua wc:stä ja pesualtaasta, jonka reunalla nakotti rasiassa hiukan yksittäispakattujakin kylpytuotteita. Suihkumyssy, parranajosetti (ei tullut syynätyksi), pieni pakkaus vanupuikkoja ja kynsiviilanpätkää ym. sekä hammasharjat minitahnoineen olivat pahvikääreessä. Yksi tapa ottaa ympäristö huomioon, kun niistä pikkusaippuoista ja lusikallinen kerrallaan pakatuista marmelaateista on jo menty niin kauas. Ja pyyhkeiden ripustaminen takaisin koukkuunhan on ollut arkipäivää jo ainakin parikymmentä vuotta hotellissakin.

20140624_150215

Me siis nautiskelimme toisen Jacob’s Creek -kuohuvan, joka odotteli tervetulotoivotusten kera, ja kömmimme pehkuihin. Muhkea vuode, tyynyjä kaksin kappalein, jotta voi piiloutua aamun valolta, joskin verhoilla sai huoneisiin hyvän hämärän. Tyynyt olivat Suomessa tuttua mallia eikä sitä pitkulaista 90-senttistä.

20140624_233853

Aamulla ryömin nuoremmuuttani  (4 kk) kytkemään kiukaan lämpenemään, ja sain Serpasta saunaseuraa. Aprikoimme, ketkähän lauteilla ovat ennen meitä kylpeneet. Kuka mahtoi saada sviitin olympialaisten aikaan? Voi, kun pääsisi nuuskimaan vanhoja hotellikirjoja! Voisin hyvin asua muutaman viikon arkistossa.

Pesuhuoneesta on toinen ovi parvekkeelle, ja siinä, Forumin-puoleisessa, päädyssä myös pöytä ja neljä tuolia. Parveke kiertää kaarevaa ulkoseinää niin, että olohuoneen puoleisesta nurkasta näkee vanhan postitalon ohi rautatieasemalle. Onko posti vaihtanut nimeä? Kansan suussa se ehkä kulkee yhä postitalona, mutta nykyään siinä on supermarkettia myöten kaikenlaista. Onko kirjasto vielä, kun ei tällä erää tullut käydyksi? Kertokaas vaikka kommenteissa, jos tiedätte päivittää mentaalisen Helsingin-karttani.

20140624_233652

20140624_150007

Onkohan Vaakunan aamiaislinjauksessa kunnia-asiana pitää tarjolla jotain pikkuisen erilaista? Parinkymmenen vuoden takaa muistan kuohkeat aamiaissarvet ja hymyilevän tarjoilijan, joka vei lautaspinoni pois. Nyt kun croissantteja on jokaikisessä kuppilassa, arvatkaa, mitä Vaakunan aamiaissalissa oli: kylmää jugurttia, joka tuli pehmiskoneesta.

20140625_090831 Hauska muuten tuo logon punainen lanka, joka kiemurtaa sydämenä lautasliinassa, muistilehtiössä paperiliittimen muotoisena. Ja älä häiritse / saa siivota -kyltitkin olivat muuttaneet ilmettään oivaltaviksi: Kerrankin saan nukkua ja Kaikki on vinksin vonksin.. Hyvin hoksattu; tuollainen luo pienen ylimääräisen hilpeän hetken, jonka muistaa kauan.

 

Nautimme kovasti vierailustamme, ja kaikki meni hyvin. Yön yli kestäneeltä reissulta palattuamme tuntui kuin olisimme olleet kauan poissa. Sehän on tae virkistymisestä ja levosta. Kun vielä matkamuistoina on uusia ideoita lammasruoasta ja blogin linjaamisesta – ja se viimemainittu olisi kyllä pitänyt oivaltaa ilman ulkopuolista sysäystäkin, onhan minulla sekä tutkijan luonne että koulutus -, kokemus kaikkinensa saa minut aivan varmasti entistä uskollisemmaksi S-ryhmän asiakkaaksi.

Että puuttuiko mitään? Sateenvarjoteline eteisestä, jos niitä käytettiin 1950-luvulla.

 

Tämä postaus on osa ¤sokoshotels40-kampanjaa yhteistyössä Sokos-hotellien ja Rantapallon matkabloggaajien kanssa. Hotelli Vaakuna Helsingissä tarjosi minulle ja matkaseuralle yhden yön majoituksen sviitissä, jossa oli sauna ja parveke, sekä pääruoan ja annoksen juomaa illallisella ynnä pikkupullot kuohuviiniä tervetuliaisiksi. Jälkiruoat ja matkakulut Helsinkiin sekä kaiken muun matkalla käyttämämme ja hankkimamme kustansimme omin neuvoin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Rosita maanantai, kesäkuu 30, 2014 at 13:34

    ”…kun matkailumainonta oli vuosikymmenet silkkaa tanhupiiriä”. Ahhhahahhaa!! Taas kuolin nauruun! Kiitos Anna-Pogo! 😀

    • Reply ananas2go maanantai, kesäkuu 30, 2014 at 13:37

      😉 No, toivottavasti en sentään menettänyt läkähtynyttä lukijaa…

      Kiitos, Rosita!

  • Reply Kthetraveller maanantai, kesäkuu 30, 2014 at 15:59

    Ai miten ihana tarina. Voittaja-ainestahan tämä on minun mielestä. Jännää lukea näitä Sokoshotels40-postauksia nyt kun niitä alkaa pikkuhiljaa satelemaan. Tsemppiä meille kaikille osallistujille!

    • Reply ananas2go maanantai, kesäkuu 30, 2014 at 16:08

      Oi, oi, paljon kiitoksia rohkaisusta. Tuo lämmitti! Ja hienoa, että alkaa kommentteja kertyä julkisestikin eikä vain meilinä tai kavereilta kasvotusten.

      Vasta kun olin julkaisut oman hotellitarinani aloin etsiä muiden kertomuksia. Kootaankohan nämä yhteen jonnekin sen jälkeen kun kaikki 40 ovat koossa? Olisiko luontevaa linkata esim. Rantapallossa julkaistuun kampanjassa bloggaavien listaan nimenomainen postaus? Tosin muutkin kuin minä käsittelevät asiaa useamman kerran.

  • Reply Jonna maanantai, kesäkuu 30, 2014 at 23:39

    Oi, tutkiva matkablogi, mä niin lukisin sun juttuja! Tai siis luenhan mä niitä muutenkin 🙂 Hauskasti kirjoitettu taas.

    • Reply ananas2go maanantai, kesäkuu 30, 2014 at 23:47

      Kiitos, Jonna! Kiitos kannustuksesta, suunnittelen tuota. Ehdota vain aihetta, mistä erityisesti haluaisit lukea. Teen tästä tosin varmaan oman postauksen, niin moni teistä rakkaista lukijoista minua rohkaisee kirjoittamaan.

  • Reply Eira keskiviikko, heinäkuu 2, 2014 at 13:47

    Tykkään kirjoitustyylistäsi, näitähän ihan lukeekin eikä vain plärää kuvia läpi! Persoonallisuus näkyy blogissa. Olin jo alkanut menettää toivoa siihen, että hyvällä tarinalla ja ihan olemalla oma itsensä voisi netissä kiinnostaa lukijoita.

    • Reply ananas2go keskiviikko, heinäkuu 2, 2014 at 16:47

      Voi kiitos, Eira! Lohdullista kuulla tässä visuaalisessa maailmassa, jossa kuvaärsykkeet vyöryvät päälle. Lämmin kiitos palautteestasi!

      Olen myös sitä mieltä, että julkisessa blogissa voi tehdä työtä oma persoonansa näkyvissä, vaikka sinänsä on tarkkana siitä, miten elämä on levällään tässä virtuaalitorikojussa. Ne sydämenkuvat, kyynelet ja salamat piirrellään yksityiseen paperimuistikirjaan. Tämä on aihe, josta haluan kirjoittaa vielä paljon lisää, joten erityisen mukava kuulla että joku on samoilla linjoilla.

      Voiko tästä kehittää jonkin persoonallisen porukkahankkeen? 🙂

  • Reply Tanja Holmberg tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 10:20

    Hei Anna!
    Olipa hyvä kirjoitus! On ollut mahtavaa tutustua teihin kaikkiin bloggaajiin tämän kampanjan yhteydessä.
    Mielestäni #Rantapallo kerää nämä jutut yhteen paikkaan ja Sokos Hotels myös. Täytyyykin itse asiassa selvitellä, missä ne ovat. Aurinkoista kesää!
    Tanja / Pieni Ideapuoti

    • Reply ananas2go tiistai, heinäkuu 8, 2014 at 10:30

      Hei Tanja! Kiitos palautteestasi; mukavaa, kun kävit kommentoimassa. Jahka postaukset ovat koossa kesän lopussa, voin minäkin linkata koko paketin blogiin. Hauskaa oli!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.