Torni sumussa: sunnuntaiseikkailu

Reissusisko arvioi, että Storyvillen viikonlopun ohjelma merkitsisi pikemminkin New Orleans -tyyppisiä kuin Rion karnevaaleja, ja olihan siellä myös jazzkokoonpano soittamassa. Muutamaksi lauantai-illan tunniksi viihdettä.

Hotellista kirjauduttuamme huomasimme saavamme vielä ylimääräisen kylvyn sateessa, kun suunnistimme sumuun kietoutunutta kansallismuseon tornia kohti. Menneitä aikoja ihmetellessä pohdimme, kuinka mukavaa olisi elää hitaammassa maailmassa. 24/7 ei kukaan pysty olemaan tehokas, elämä tuntuu hajoavan, jos ei ole aikaa rauhassa vuoleskella haravanpiitä, kuten ennen agraarikulttuurissa. Eihän silloin kesäaikaan muuta nähtyään kuin heinää ja oraita, mutta sen tiesi, että talvella olisi lepoa.

Tapasimme pari ystävää ja Kamppiin kävellessämme saimme nuuhkaisun ravintolapäivästä. Bussievääksi lähti autossa helpompaa syötävää kuin kansanvalta, mutta ajatukset pompahtivat katukeittiöihin maailmalla. Kuulemma Thaimaassa maustetuimmat ja siis rakkaimmat ruoat saa niistä.

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.