Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Yleinen

Seinät kirjaimellisesti kaatuvat päälle

lauantai, 1 elokuun, 2020

Meidän ikkunasta näkee suoraan työmaalle, missä rakennetaan suhteellisen isoa kerrostaloa. Siellä rakennusmiehet hääräsivät sateesta piittaamatta ulkona erilaisissa puuhissa. Välillä koneen tuijottamisen lomassa katselin rakennutyömaalle, ja seurasin mitä siellä tapahtui. Olin viettänyt jälleen liian monta päivää putkeen kotona, koska oli satannut liian monta päivää putkeen. Tiedän, sade ei ole mikään tekosyy. Onhan tuolla vaatekaapissa ihan täysin toimiva sadetakki. Eniwei. Kotirauha näytti olevan pienellä kiristyksellä, niin kuin tuppaa käymään sisäoloissa.

Tunnelma näytti myös rakennustyömaalla kireältä, sillä he olivat nostamassa paikalleen tonneja painavaa elementtiseinää. Siinä oli monta ukkoa ja akkaa varmistelemassa köysillään ja millä lienee vinsseillään. Minulla oli ikkuna auki, koska tykkään kuunnella sadetta. Olisiko ollut sateen aiheuttamaa liukkautta vai kesätyöläiset puikoissa, kun yhtäkkiä kuului aivan järkyttävä kumahdus. Käännän päätäni ikkunaa kohti, ja samalla heti perään vielä kovempi tömähdys. Vieläkin pystyn näkemään silmissäni, miten elementtiseinä kaatuu hitaasti maahan.

Nousin siinä sitten pystyyn ja riensin ikkunan äärelle. Onneksi kukaan ei ollut liian lähellä, ja kenellekään ei ollut tapahtunut mitään. Näin vaan miten isokokoinen rakennushenkilö puisteli päätään. Voin vaan kuvitella minkälainen jälkipuinti oli. Itse olin sen verran järkyttynyt, että jos tuolla kaatuu oikeasti seinät päälle, niin minun pitää päästä ulos vähän rauhoittumaan. Pistin kengät jalkaan ja lähdin metsään.

Tämän kesän parasta antia onkin ihan ehdottomasti ollut liikkuminen luonnossa. Kun on viettänyt suurimman osan ajasta sisätiloissa, jotenkin luontoäänet auttavat rentoutumaan. Jos ei jostain syystä pääse luontoon, niin silloin vähintään joku rentouttava luontoääni pyörii YouTubessa, niin kuin joku tällainen: sateen ääniä

Yleinen

Iso Melkutin vedet

maanantai, 6 heinäkuun, 2020

Tulimme alueelle päivänä, jolloin sitä edellinen oli ollut harvinaisen sateinen. Tämä seikka ei helpottanut alueelle pääsyä, sillä järvelle johtava tie oli täynnä syviä vedellä täyttyneitä kuoppia. Kuopista päästyämme edessä avautui upea luontoalue.

Pakko sanoa ettö Iso Melkuttimen kirkkaat vedet olivat upeita. Rannan läheltyvillä järven pohja näkyi monen metrin päästä. Yleensä suomalaisissa järvissä pohja näkyy vai muutamia kymmeniä senttejä. Iso Melkuttimella pohja näkyy metrejä. Kaloja, keppejä, kiviä hiekkaa, kaikki on näkyvissä.

Pitihän sitä sitten pulahtaa myös uimaan, kun sopiva ranta tuli eteen. Vesi oli kylmempää, kuin monessa muussa järvessä, mutta erittäin virkistävää. Pienet ahvenet tuntuivat seuraavan jalkojen ympärillä, ehkä etsien pohjasta nousevaa ruokaa tai ehkä ne vaan tykkäsivät minusta?

Yleinen

Melkutinmoinen järvi

torstai, 25 kesäkuun, 2020
tämä ei ole oikeasti Iso-Melkutista

Nyt kun Vanajavesi ehti jo tulla tutuksi, niin seuraavaksi ajattelin keksiä jotain jotain vähänä rauhallisempaa. Ajattelin tehdä tuttavuutta toiseen vesistöön ajattelin keksiä jotain jotain vähän rentouttavampaa. Tarkoitus on tehdä tuttavuutta toiseen järveen. Tällä kertaa tähtäimessä yksi etelä-Suomen harvoista kirkasvetisistä järvistä Melkutti, ja vielä tarkemmin Iso-Melkutti.

Mielleyhtymiä herättävä nimi Iso-Melkutti on ilmeisesti aivan mahtava paikka käydä patikoimassa, ja itse odotan etenkin pulahtamista kirkkaaseen veteen. Tällä kertaa pulahtaminen on ihan tarkoituksellista. Toisin kuin Vanajavedessä suppaillessa. Aluksi ajattelin ettei tälle reissulle oteta telttaa mukaan, koska tarkoitus oli tehdä vaan päiväreissu. Nyt näyttää siltä, että saan lainaksi mukaan teltan telttailua harrastavalta kaveriltani.

En olekaan pitkään aikaan ollut yötä luonnossa. Luontoääniä sen sijaan kuuntelen harva se päivä ihan vain nukahtaakseni. Aina ennen nukkumaanmenoa pistän pyörimään Sounds of running water nauhoituksen. Muutama kuukausi minulla oli jonkin verran vaikeuksia saada unta, kunnes rupesin perehtymään miten asiaan voisi vaikuttaa. Kuinkas ollakaan, luontoäänet auttoivat. Saa nähdä miten nukun oikeassa luonnossa, kun äänet eivät tulekaan kaiuttimista.

Kuten viimeksi, kirjoittelen tänne sitten miten meni, ja miten uni tuli. Tästähän alkaa tulla tapa.

Yleinen

Vanajavesi on nyt tuttu

keskiviikko, 24 kesäkuun, 2020
upoksissa

Suppausreissu vanajanvedellä on nyt takana, ja niin myös osa itsekunnioituksesta. Paikkahan oli ihan loistava, hiekkarantaa, hieno keli ja muutenkin puitteet olivat erittäin hyvät. Suppaus sen sijaan oli etten sanoisi haastavaa.

Saavuin itse paikalle ajoissa, niin kuin tapoihin kuuluu. Einari veljeni saapui muutamaan minuuttia ennen varattua aikaa, niin kuin hänen tapohinsa kuului. Ei siinä muuta sitten kuin minimaaliset ohjeet vastaanottovirkailijoilta ja suppilauta alle. Minimaalisilla ohjeilla tarkoitan, ”Ensin polville laudan päälle ja siitä sitten kiipeette ylös. Ei oo vaikeeta”.

Ei ole vaikeata. Niin, ei ole vaikeata jos osaa. Polvet tutisten lähdettiin liikkeelle. Minä sain kuulemma vaikeamman, kapeamman laudan. Einari sai Hannu Hanhimaisesti uudemman, leveämmän laudan. Pääsin juuri ja juuri jaloilleni, kunnes kaksi sekunttia myöhemmin hirveän karjaisun saattelemana heitin elämäni ensimmäisen takaperin volttini suoraan veteen.

Kaikeksi onneksi wake boardaajia kuvaamassa ollut drone-kuvaaja oli ohjannut dronensa juuri ylleni kuvaten tietysti minua. Itsekunnioitustani ei nostanut myöskään se, että keli oli erinomainen, ja ranta oli täynnä lapsia leikkimässä ja aikuisia ottamassa aurinkoa.

Ei siinä mitään, ylös ja eteenpäin. Loppuaika menikin sitten polvillani suppilaudalla, ja hauskaa oli.