Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Yleinen

Melkutinmoinen järvi

torstai, 25 kesäkuun, 2020
tämä ei ole oikeasti Iso-Melkutista

Nyt kun Vanajavesi ehti jo tulla tutuksi, niin seuraavaksi ajattelin keksiä jotain jotain vähänä rauhallisempaa. Ajattelin tehdä tuttavuutta toiseen vesistöön ajattelin keksiä jotain jotain vähän rentouttavampaa. Tarkoitus on tehdä tuttavuutta toiseen järveen. Tällä kertaa tähtäimessä yksi etelä-Suomen harvoista kirkasvetisistä järvistä Melkutti, ja vielä tarkemmin Iso-Melkutti.

Mielleyhtymiä herättävä nimi Iso-Melkutti on ilmeisesti aivan mahtava paikka käydä patikoimassa, ja itse odotan etenkin pulahtamista kirkkaaseen veteen. Tällä kertaa pulahtaminen on ihan tarkoituksellista. Toisin kuin Vanajavedessä suppaillessa. Aluksi ajattelin ettei tälle reissulle oteta telttaa mukaan, koska tarkoitus oli tehdä vaan päiväreissu. Nyt näyttää siltä, että saan lainaksi mukaan teltan telttailua harrastavalta kaveriltani.

En olekaan pitkään aikaan ollut yötä luonnossa. Luontoääniä sen sijaan kuuntelen harva se päivä ihan vain nukahtaakseni. Aina ennen nukkumaanmenoa pistän pyörimään Sounds of running water nauhoituksen. Muutama kuukausi minulla oli jonkin verran vaikeuksia saada unta, kunnes rupesin perehtymään miten asiaan voisi vaikuttaa. Kuinkas ollakaan, luontoäänet auttoivat. Saa nähdä miten nukun oikeassa luonnossa, kun äänet eivät tulekaan kaiuttimista.

Kuten viimeksi, kirjoittelen tänne sitten miten meni, ja miten uni tuli. Tästähän alkaa tulla tapa.

Yleinen

Vanajavesi on nyt tuttu

keskiviikko, 24 kesäkuun, 2020
upoksissa

Suppausreissu vanajanvedellä on nyt takana, ja niin myös osa itsekunnioituksesta. Paikkahan oli ihan loistava, hiekkarantaa, hieno keli ja muutenkin puitteet olivat erittäin hyvät. Suppaus sen sijaan oli etten sanoisi haastavaa.

Saavuin itse paikalle ajoissa, niin kuin tapoihin kuuluu. Einari veljeni saapui muutamaan minuuttia ennen varattua aikaa, niin kuin hänen tapohinsa kuului. Ei siinä muuta sitten kuin minimaaliset ohjeet vastaanottovirkailijoilta ja suppilauta alle. Minimaalisilla ohjeilla tarkoitan, ”Ensin polville laudan päälle ja siitä sitten kiipeette ylös. Ei oo vaikeeta”.

Ei ole vaikeata. Niin, ei ole vaikeata jos osaa. Polvet tutisten lähdettiin liikkeelle. Minä sain kuulemma vaikeamman, kapeamman laudan. Einari sai Hannu Hanhimaisesti uudemman, leveämmän laudan. Pääsin juuri ja juuri jaloilleni, kunnes kaksi sekunttia myöhemmin hirveän karjaisun saattelemana heitin elämäni ensimmäisen takaperin volttini suoraan veteen.

Kaikeksi onneksi wake boardaajia kuvaamassa ollut drone-kuvaaja oli ohjannut dronensa juuri ylleni kuvaten tietysti minua. Itsekunnioitustani ei nostanut myöskään se, että keli oli erinomainen, ja ranta oli täynnä lapsia leikkimässä ja aikuisia ottamassa aurinkoa.

Ei siinä mitään, ylös ja eteenpäin. Loppuaika menikin sitten polvillani suppilaudalla, ja hauskaa oli.

Yleinen

Vanajavesi tutuksi suppilaudalla

tiistai, 23 kesäkuun, 2020
järvimaisema

Päätimme veljeni Einarin kanssa lähteä tutustumaan maakuntien vesistöihin. Ensimmäisenä listalla on ensi viikolla Vanajavesi. Vanajavesi on pitkä järvi, mikä jatkuu Tampereelle asti. Me päätimme tehdä tuttavuutta Vanajaveteen Hämeenlinnan kohdalla. Tarkoitus oli uida ja supata. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan supannut. Eli tuttavuutta tehtäisiin myös uuteen harrastukseen.

Ainoa mitä olen suppauksesta kuullut, on että se on kivaa, mutta yllättävän rankkaa. Yksi kaverini kertoi ettei ollut päässyt pystyyn seisomaan suppilaudalle ensimmäisellä kerralla. Jalat olivat kuulemma tutisseet koko ajanvätkä jalat olleet pitäneet. Näillä taustatiedoilla itseäni hiukan vatsanpohjassa tuntuu jo valmiiksi.

Ensi kerralla sitten kerron miten meni. Pääsinkö pystyyn, tipuinko veteen ja miten Einarin kävi.