Browsing Tag

Zürich

Yleinen

Pihipietarin Zürich-vinkit

16.9.2015

Tätä postausta olen suunnitellut jo kauan, ja vihdoin aloin vääntämään sitä! Sillä kenelläpä olisi paremmat rappeninvenytysvinkit yhteen maailman kalleimmista kaupungeista kuin parikymppisellä au pairilla. Tietty vaihtaritkin kitkuttelevat inhottavan pienellä rahasummalla, mutta kyllä Erasmus-tuen taso on Sveitsissä muutaman satkun auppipalkkaani parempi. Tämä kieli poskessa väännetty nippelitietopankki on hyödyllinen kaikille köyhille – tai vain piheille – idiooteille, jotka haluavat väkisin tulla vähällä rahalla toimeen porhojen Zürichissä. Sellaisille kuin minä. Enjoy! (Muutamasta ensimmäisestä kuvasta krediitit Maaritille, lopuista minulle muahhah).

DSC01054DSC01064
DSC01071DSC01080

Liikkuminen ja päänähtävyydet

Joukkoliikenne on kallista kuin mikä ilman Halbtax-korttia, joka löytyy jokaisen pitkäaikaisemman Sveisin-eläjän taskusta. Kannattavinta lienee ostaa päiväkortti, joka maksaa noin 10-14 frangia riippuen siitä, mitä vyöhykkeitä tarvitsee. Lähes jokaisella pysäkille on automaatti, jonka kitaan kelpaavat niin kortit, setelit kuin kolikotkin ja kielivaihtoehtojakin on muistaakseni neljä, englanti mukaanluettuna. Jos sinun pitää vain mennä lyhyt matka kymppivyöhykkeen sisällä, kannattaa tsekata short-distance-lippu. Se maksaa huomattavasti vähemmän kuin tavallinen kertamatka.

Hammasratasjunat kuuluvat kaupungin julkisten pariin! Sellaisia ovat muun muassa kuuluisa Polybahn, jolla pääsee yliopistolle, sekä Seilbahn Rigiblick, josta nimensä mukaisesti näkee Rigi-vuorelle (ja kaikille muillekin sen Alppien kolkan vuorille) asti. Rigiblickistä pääsee myös vaeltelemaan Zürichbergin metsiin!

Pyöriä saa lainattua 20 frangin panttia vastaan pääasemalta. Pantin saa takaisin, mikäli menopelin palauttaa samana päivänä iltaan mennessä. Mikäli sen pitää yön yli, jokainen vuorokausi maksaa 5 frangia. Todella hyvä vaihtoehto julkisilla kulkemiselle! Sveitsissä liikenne on todella ystävällistä, sujuvaa ja kevyen liikenteen huomioon ottavaa, eli sekaan todellakin uskaltaa pujahtaa.

Grossmünsterin torniin pääsee kiikkumaan neljällä frangilla, opiskelijat kahdella, ja näköala on kyllä huikaiseva. Mikäli haluaa hieman vaatimattomamman näköalan mutta ilmaiseksi, Polybahnin terassi on siihen mahtava! Sieltä löytyy myös mukavia penkkejä ja muureja, joilla istuskella ja ihmetellä Sveitsin somuutta.

Museoista ainakin Kunsthaus on keskiviikkoisin täysin ilmainen ja mikä ihmeellisintä, ei edes täynnä noina siunattuina päivinä! Mikäli mielii ihailemaan dadaismin klassikoita, Picassoa tai Gauguinia ja kumppaneita, kannattaa viettää muutama tunti harmaassa betonilaatikossa. Landesmuseum maksaa alle kympin, mutta on todellakin investoinnin arvoinen.

Uetlibergille ei todellakaan kannata mennä junalla! Se on pirun kallis, koska se menee monen vyöhykkeen läpi. Pari ratikkalinjaa (olikohan 13 ja 17) päättyvät Albisgütli-nimiseen puistikkoon, josta lähtee mäen päälle noin parin kilometrin reitti. Nousu on melkoisen tiukkaa, mutta tuleepahan ainakin treenattua pebaa! Päällä ei ole mitään järkeä maksaa kahta frangia näköalatorniin kiikkumisesta: näkymissä ei ole mitään havaittavaa eroa 870 metristä tai 900 metristä.

P1530806P1530811
P1530814Ilmaiset lystit Uimapaikat ovat yksi Zürichin ja koko Sveitsin kuuluisuuksista. Matkaoppaat rummuttavat maksullisia badeja, mutta järveen voi pulahtaa ihan mistä vain. Oikeasti. Lempparipaikkani oli Lettenin ilmaisbadi, jossa on tavaralokerot, pukuhuoneet, vessat ja aurinkotuoleja. Nuoret vaeltavat usein Lettenin padolta noin kilometrin päähän keskustaa kohti sinistä kävelysiltaa Dynamo-nuorisotalon vieressä. Hyppy sillankaiteelle ja siitä alas – ihan parasta! Luonnonvedet olivat kesällä 25 asteen paremmalla puolella ja puhtaita kuin mitkä. Joutsenet tosin haluavat joskus tehdä vähän liiankin läheistä tuttavuutta, mutta hei, elämys sekin!

Kasvitieteellinen puutarha on paitsi upea ja hyvin hoidettu, myös maksuton! En osaa neuvoa, miten sinne pääsee, koska nyt koko Bellevuen alue on valtavassa liikenneremontissa ja linjat kulkevat miten sattuu. Puutarhassa on muun muassa ihana, iso piknik-nurtsi, kolme jättikokoista kasvihuonetta akvaarioineen, chilikokoelma ja lummelampi.

Vaelluspolkuja löytyy kaupunkialueeltakin! Edellä mainitun Uetlibergin lisäksi ainakin Adlibergille sekä Zürichbergille pääsee tassuttelemaan luonnossa. Saatat päästä näkemään somia pikku bambeja, mäyränlylleröitä ja muita metsän otuksia. Ainakin jättikokoisia etanoita ja kotiloita mönkii poluilla joka puolella – kannattaa katsoa, mihin astuu! Adlisbergin huipun lähellä on myös ilmainen, upea, vanha puinen näköalatorni, joka kohoaa valtavien puiden latvusten yläpuolelle ja tarjoaa huikeat Alppinäkymät. Adlisbergille kiipeäminen ei ole ihan niin tuskaista kuin Uetlibergille, joten tämä on mukava eikä liian rasittava vaihtoehto peruskuntoilijalle. Poluilla on myös pikku kuntoilupuistoja, laavuja sekä infotauluja.

Ulkoilmakirppiksiä järjestetään lauantaiaamupäivisin ainakin Bürkliplatzilla ja Helvetiaplatzilla, joista jälkimmäinen on mielestäni suurempi, parempi ja kenties edullisempikin. Onnistuin nappaamaan kesällä sadanviidenkympin nahkaballerinat vitosella! Harmi vain, että ne hiersivät pari kuukautta aina kantapäät rakoille, kunnes kovetin nahkani.

Juomavettä ja vessoja on lähes jokaisessa puistikossa tai aukioilla, ja niitä käyttävät ihan kaikki. Julkiset vessat kuulostavat ideana aika ällöttävältä, mutta ne ovat todella siistejä ja hyvin huollettuja – ja Suomessa valmistettuja ;) Vettä ei todellakaan kannata ostaa, sillä hanoja solisee ihan joka paikassa. Kuriositeettina mainittakoon päärautatieaseman kammottava ”taidehana”, jossa kerubinomainen poikalapsi pitelee hyppysissään ilkeännäköistä krokotiilia. Krokotiilia. P1540203P1540213

Syömiset ja juomiset

Halpaahan itsensä ravitseminen ei Zürichissä ole, siitä ei pääse mihinkään. Tässä kuitenkin muutama vinkki, jolla et tule ihan niin nyljetyksi kuin muuten ehkä kävisi.

Manor-tavaratalon ravintola kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa on ilahduttavan kohtuuhintainen ja vieläpä laadukaskin. Tai ainakin minulle tarpeeksi laadukas. Kahvin ja kahvileivän saa vitosella, kun taas missä tahansa muualla summalla ei saisi edes sumppia. Sitä paitsi Manorassa on terassi, jolta voi kurkkia Bahnhofstrassen vilinää.

ETH-yliopiston baari Polyterassen alatasanteella on oikeasti Suomen hinnoissa! Sinne kannattaa pistäytyä tuopposelle tai kahvikupposelle. Eikä niissäkään näköaloissa ole valittamista.

Vanhan kaupungin Tschingggistä saa edullista ja herkullista pastaa sekä muita italialaistyyppisiä herkkuja. Ja sen noutoboksit ovat niin söpöjäkin!

Alkoholin nauttimisesta vinkkaisin vain, että älä tee sitä baarissa. Viinipullo maksaa edullisimmillaan alle pari frangia kaupassa, mutta baarissa sen hinta kaksikymmenkertaistuu. Kesäiltoina oli mukavaa vain istuskella järvenrannassa herkullinen keskieurooppalainen olut kourassa.

Useimmat klubit vaativat pelkästä sisäänpääsystä 25-40 frangia, ellei onnistu pääsemään kutsuvieraslistalle. Chuchli am Wasser -niminen vaihtoehtomusiikin baari tarjoaa joskus livekeikkoja ilmaiseksi. Todellista plussaa siitä, että voi uida joessa ja kuunnella keikkaa samaan aikaan!

Ruokakaupoista edullisin on mielestäni Migros. Mutta halpa ei tosiaan ole sekään, paitsi mehujäät! Heheh. Kannattaa muistaa, ettei Migroksesta saa alkoholia lainkaan.

Älkää ihmeessä jättäkö Zürichiä reilillä tai muulla reissulla väliin vain kalleutensa vuoksi! Parinkympin päiväbudjetilla saa jo loihdittua loistavan piknikin, urheiltua, turisteiltua ja sivistettyä itseään.

Yleinen

Sveitsi-elämä vol2

12.8.2015

Suomi-loma on ohi. Eilen se vielä vitutti. On aika hankalaa asennoitua kahteen työviikkoon, kun takana on kolmen viikon lusmuilu ja luimuilu. Kahdessa viikossa ei ehdi rutiiniin, mutta kyllästymään kerkeää varmasti, eikä ole enää motivaatiota parantaa asioiden tilaa. Lasten sängynaluset täynnä leluja? Potki kauemmas. Teet joka päivä ruuaksi spagettia eri kastikkeella? Siitä vaan, ei ne lapset pastakuurista rikki mene. Ja niin edespäin. Mutta jotenkin kehitin (olen tässä aika ässä) hullun innostuksen Helsinki-Vantaalla ja niinpä Kloteniin laskeutuessa tuntuikin, kuin olisi tullut…
P1530806P1530807
P1530810P1530813
P1530814

… kotiin! Näitä henkisiä koteja tuntuu nyt yhtäkkiä putkahtelevan kuin herkkutatteja sateella (no, ei Inarissa vaan, vaikka siellä koko ajan vettä tihuuttaakin). Epätodellistakin tällainen paluu on: mitä minä täällä taas teen? Olenko matkalla vai asunko? Mitä järkeä tässä on? Mitä tämä paikka merkitsee minulle? Miksi tunnen rakkautta ja lähes paikallisen ylpeyttä, kun ihailen silloille ilmestyneitä uusia graffiteja, suihkulähteessä ilakoivia ihmisten ja varisten lapsia ja vanhoja pariskuntia päiväuinnilla? Sveitsinsaksa kuulostaa kaukaa suomelta. Ahvenvidat pistelevät uidessa, ja olin jäädä poliisiveneen alle mummosammakkoa vedellessä. Uppistakeikkaa.

P1530817P1530819
P1530820P1530824P1530828

Ostin siis päivälipun Zurichiin aamulla heti lentokentällä, koska se oli vain 3 frangia yhdensuuntaista matkaa kalliimpi, ja päätin käyttää (potentiaalisesti) viimeisen helteisen lomapäiväni juuri niin, kuin huvittaa. Eli makoilin siis tehokkaimmat aurinkotunnit Arboretumissa, kävin pari kertaa uimassa, kiipesin puolilaittomasti maksullisen uimalan laiturille ja luin Ronja Räubertochteria. Söin banaania ja kuivattuja hedelmiä ja join kokista, ai että mikä pahis. Ympärillä kärysi pilvi, vaalea eurooppalainen hipiä ja nurmikkoparka, johon aurinko on porottanut armottomasti jo monen viikon ajan vailla sadetta.

P1530830P1530833
P1530835P1530836
P1530839

 

P1530843

Seuraava etappi haaveiden Zurich-päivä -listallani oli kasvitieteellinen puutarha. Sinne meneminen kävikin työstä, sillä ratatyöt järvenrannassa ovat muuttaneet lähes kaikkien ratikoiden linjoja ja kaikki se, jonka olin ansiokkaasti ulkoa oppinut, osoittautui turhaksi. Lopulta hyppäsin vain jonkun suunnilleen oikeaan suuntaan menevän rotiskon kyytiin – herran haltuun! – vaeltelin kohti korkeimpia seudun puita ja kas, siellähän botanischer Garten olikin. Freier Eintritt ilahdutti lomanjälkeistä ja palkkapäivää edeltävää kukkaroa, ja vaeltelin pari tuntia onnellisena kaktusten, chilien, tyräkkien ja lehmusten keskellä. Otin aika kivoja kuvia. Kaipasin vierellä ihmistä, jonka kanssa yleensä käyn kasvitieteellisissä puutarhoissa, yliopistokampuksilla ja puistoissa.

Tässä parin viikon Sveitsi-ottelun jatkoerässä on puolensa. Jos haluan tehdä jotain, minun on tehtävä se nyt. En voi vain maata sängyssä autoja kuunnellen toinen käsi sipsipussissa miettien, että joskos sitä ensi perjantaina ulos. Minulla on kolme torstaita, kaikkia muita viikonpäiviä kaksi. Kahteen viikonloppuun ehtii mahduttaa lähes koko Sveitsin, jos haluaa, tai sitten yhden todella loistokkaan vaellusspotin. En ota tätä jatkokeikkaa työkomennuksena, vaan lomana ihanien lasten kanssa. Jaksan kyllä olla kiva ja kekseliäs ja vielä rauhanvälittäjäkin kymmenen päivän ajan. Vapaa-ajalla ei sitten tarvitsekaan vittuuntua, vaan voin lähteä reissun päälle – lähellä tai kaukana!

En ehdi varmastikaan toteuttaa kaikkia Sveitsi-suunnitelmia, saati sitten naapurimaiden seikkailuja, mutta teen, minkä ehdin ja mikä tuntuu hyvältä. Tällä hetkellä näköpiirissä siintää

  • Geneve! Varsinkin CERN-näyttely, Punaisen Ristin museo ja YK-kohteiden bongailu.
  • Ranska. Sinne olisi helppo heittää muutaman tunnin minieksku Genevestä.
  • Bern. No en tiedä miksi. Kai haluaisin käydä tallaamassa pääkaupungin katuja.
  • Graubundenin kantoni. Vielä kerran korkeita vuoria, hoosiannaa huutavat pakaralihakset ja alpenglow. Siihen olisi komeaa lopettaa.

Käytössä on 4½ vapaapäivää sekä muutama ilta. Muutaman tunnin pyrähdyksiä voisi toteuttaa esimerkiksi St. Galleniin, Greifenseelle sekä uudelleen Landesmuseumiin, josta viimeksi jäi historianäyttelyt kokonaan väliin. Enkä ole nähnyt edes yhtään linnaa täällä!

Jahas, perhe tuli kotiin. Benkku on innoissaan synttärikortista, joka kajauttaa torvifanfaarin aina, kun sen avaa. Veikkaan, että siihen töräykseen herätessäni ei enää jaksa hymyilyttää.

Yleinen

Days of heaven

5.6.2015

Enkä aio nyt pauhata Terrence Malickista, vaikka joku kaunis päivä senkin vuoro vielä koittaa.

Zurich on viimeisen viikon ajan ollut paratiisi.

20150604_20320220150530_161259 20150530_132530 20150604_203646

Helleraja paukahti rikki kai tiistaina, tänään varjossa oli jo +30 ja järvi ja jokikin lämmenneet uimakelpoisiksi. Olen aina pikkuisenkin aurinkoraon huomattuani mennyt ulos nuuhkimaa tätä uskomattoman täydellistä kesää: ruusut kukkivat, lehmät piehtaroivat tyytyväisinä niityllä, turistit palloilevat Bahnhofstrassella… maailma makaa siis juuri mukavassa asennossa.

Lapsetkin ovat olleet kilttejä ja mahtavia. Tänään (vaikka oli mun vapaapäivä) opeteltiin päälläänseisontaa ja pestiin kilpaa hampaita. Siis siten, että kuka pesee pisimpään, voittaa! Olin toki paha au pair ja heti lasten nukkumaan mentyä hain itselleni paketin keksejä ja lasin viiniä. Voihan ne hampaat toistekin pestä.

Viime viikonloppuna turisteilin oikein antaumuksella ensin Zurichissä, sitten kantonissa. Pyörimme koko lauantain keskustassa: kävimme kahdella loistavalla kirppiksellä, kirkontornissa, kävelimme pitkin kuuluisia katuja, söimme jätskiä ja ihailimme maisemia vielä ETH:n (teknillinen yliopisto) näköalapaikalta. Sinne muuten kannattaa mennä, paikka on vähintään kirkontornin veroinen ja ilmainen, toisin kuin harva asia täällä! Tosin ilmaisiakin iloja on, kunhan olen tsekkaillut niitä vielä vähän pidempään, niin postaan kyllä pihistelijän Zurich -oppaan. Löysin kirpparilta kaksi kaunista mekkoa, jotka nappasin mukaan sovittamatta ja tällä tämänhetkisellä tuurillani ne istuivat kuin hanska. Joskus näinkin.

20150605_192113 20150605_184436 20150529_144003

Olen omistautunut vapaailtapäivinä myös auringonpalvonnalle sekä niiden paikkojen kartoittamiseen, missä nuoret ovat. Ja on löytynytkin! Tämänpäiväinen uintipaikkamme Letten noin pari kilometriä keskustasta on ihan täydellinen kesäpäivän viettoon tovereiden kanssa: joessa voi uida (tai lillua uimapatjalla, oma valinta), ympärillä kaveriporukat grillaavat ja pitävät iloista piknikkiä ja musiikki pauhaa joka suunnalla. Ei liian kovalla tietenkään, tämähän on Sveitsi, jossa kaikki on niin moitteetonta, että pahoina päivinä ärsyttää. Vaan tänään ei. Sveitsi on ollut niin kaunis ja hyvä tämän viikon, etten keksi yhtään mitään negatiivista uikutettavaa mistään.

Ja host-perheeni. Voi luoja. Vitsailen boksereista vanhempien kanssa keittiössä lasten mentyä nukkumaan ja nauratan lapsia onnettomilla hulahulavanne-skillseilläni. Kun pesen yöpissanhajuisia lakanoita, edes vituta vähääkään, koska tämä kaikki tuntuu niin luonnolliselta ja kotoisalta. Ensimmäisinä viikkoina työ oli raskasta ja odotin kellon viisarien painuvan kohti viittä, tai milloin vanhemmat sitten tulisivatkaan kotiin. Nyt yllätyn joka kerta, kun avain kääntyy lukossa – mihin tämä päivä meni!

Long story short: elämä on mitä parhainta.

20150605_113344

Tänään saimme myös yllätysvieraan. Kuulin lastenhuoneesta maukumista ja ajattelin, että nyt se hulluus sitten iski. Menin kuitenkin katsomaan, ja kisuhan se siellä! Otus oli todella hellyydenkipeä, ja kesti vartti hätistää se ulos. Olen niin allerginen kissoille, etten voinut antaa kisulille sen kovasti kaipaamaa rapsutusta. Se menikin protestimielellä terassin alle mököttämään ja on siellä varmaan vieläkin. Ihme eläin.

Yleinen

Karibianseepian varjossa

29.5.2015

11313270_396519913882259_562694984_n

11246123_1593351517601085_613150180_n

11259922_1584046368537503_582328197_n

Instagram-kuvitettu postaus, tähän on tultu!

Kuuntelen PMMP:tä ja Pariisin Kevättä sekä iloisen sekalaisia suomalaisia ug-bändejä, luen Vihreiden nuorten ilahduttavia kannareita hallitusohjelmaa vastaan ja mietin, että onko tämä nyt se punavihreä kupla. En usko kuplien olemassaoloon, ainakaan Suomen sisällä, koska jos pitää silmänsä auki, niin ei voi olla huomaamatta kaikenlaisia tallaajia, joita myös äänestäjiksi kutsutaan. Täällä toki Suomi on minulle pieni, kotoisa kupla, johon vajoaminen on nyt taas astetta hankalampaa. Salmiakki loppui! No pannahinen!

Tämä viikko on mennyt vähän slowmotionilla. Ruokamyrkytys vie vieläkin mehuja, enkä uskalla syödä kuin puuroa ja banaania. Ja tossa kolmen kilometrin päässä on Sveitsin isoimmat ruokafestarit koko vuonna… en ajatellut kiduttaa itseäni ja mennä sinne nuuhkimaan maggaroita tai suklaafondueta. On tässä dieetissä sentään se hyvä puoli, että olen laihtunut jo pari kiloa ja lämpimät ilmat ovat palanneet Mittellandiin – biitsi here I come! Toki jokainen meistä on rantakunnossa jo syntyessään ja kaikki vartalot sopivat bikineihin eikä toisin päin, mutta ei minua haittaa vieroittautua hiukan suklaamuroista tai ihan vaan sveitsiläisestä suklaasta.

Italian desastren jälkeen tunnen suurta hinkua vain himmailla pitkin Zurichin ylipuhtaita katuja, lipsuttaa varpaita järvessä ja lukea Roberto Bolanoa puistonpenkillä. Viikonlopun tavoitteena onkin vain päästä saunaan ja hankkia rusketusrajat. Ensi viikonloppunakaan en pötki mihinkään maille vierahille, vaan toimin lapsenvahtina. Jippijee, tämä tietää Muumileffoja, kokista sekä lettuja lapsille (ja mulle krhmm)! Ja aikaista nukkumaanmenoa, niin että au pair ehtii kattomaan kolme jaksoa Greyn anatomiaa sen jälkeen. Ja niin myöhään nukkumista kuin huvittaa. No ei vaines, tuo viimeinen vain.

Onneksi pientä seikkailunpoikasta riittää täällä lähimaillakin. Yläkertaan muutti au pairiksi amerikkalais-saksalainen tyttö, jonka kanssa bondasimme heti ja lähdemme huomenna kiertämään ulkoilmakirppiksiä. Muunlaista shoppailua täällä ei varmaan kannata harrastaa. Sveitsi-ympyröideni kermaperseisyydestä varmaan kertoo paljon se, että tuo kohuttu FIFA-sekoilu tapahtuu tuossa noin kahden kilometrin päässä. Harkitsin, että menisin vähän vakoilemaan paikan päälle ja räpsisin vaikka kuvia Seiskaan rahan toivossa (kun kerta vakuutusyhtiö ei aio maksaa), mutta ai niin, kiitos Venäjän ja Shitalian minulla ei ole enää kameraakaan. Toimivaa sellaista. Urani keltaisen lehdistön materiaalintuottajana tyssäsi siis jo ennen alkuaan. Mutta niin, sunnuntaina on kantonin liikenteen Gratistag, eli kaikilla kulkuneuvoilla saa matkustaa täysin ilmaiseksi. Aion uhmata ruuhkia ja lähteä joko kylpylään lillumaan tahi Rheinfallille, Euroopan korkeimmalle vesiputoukselle. Saa nähdä, tarttuvatko muut säästäväiset suomalaiset täkyyn kanssani.

Täällä aurinkoisessa ja kuvankauniissa Sveitsissä on helppo unohtaa, että koti-Suomessa hallitusohjelma on niin syvältä pebasta, että haluaisin upottaa sen Mariaanien hautaan niiden Hesarin kuulujen seepioiden kanssa. Kaverini Tekla tiivisti asian niin hyvin, etten ulise itse enempää (Ulises Lima ja Arturo Belano okei nyt loppu).

Paskaa perjantaita kaikille! Tai sitten parasta! :)

Yleinen

Minireili Zurichin kantonissa

22.5.2015

Viime viikonloppuna minä ja Nelli emme osanneet päättää, minne mennä. No, mennään sitten kaikkialle ja ympäriinsä! Ostimme päiväliput koko kantonin liikenteeseen ja hyppäsimme ensimmäiseen johonkin tutunkuuloiseen paikkaan menevään junaan. Päädyimme Winterthuriin, josta emme tienneet yhtään mitään, ja lähdimme vain harhailemaan pitkin katuja tunniksi. Törmäsimme muun muassa uskomattomaan määrään hippikauppoja, Marimekon kuoseihin, yllättävään shoppailuintoon ja hyperkalliisiin lauantaimarkkinoihin. Hinnat voi varmaan antaa anteeksi, jos myyjäpappara on näin suloinen:
P1520884
P1520887
Yleensä ottaen vain huidoimme ja tassuttelimme ympäriinsä koko päivän. Winterthurista lähdimme Rapperswiliin, joka sijaitsee Zurich-järven rannalla, mutta toisessa päässä kuin itse Zurich. Rapperswil sulatti sydämemme saman tien, koska sieltä löytyi mahtava ulkoilmakirppis, hieno linna (jossa oli juuri häät), sorsanpoikasia – ja aurinko! Se onkin viimeinen kerta, kun olen nähnyt auringon. Host-perheiden lapsilta selkeästi vaikutteita saaneina mutustelimme järvenrannassa maapähkinävoileipiä ja huljuttelimme varpaita pikkuhiljaa lämpenevässä vedessä. Ehkä päästään tänä kesänä vielä joskus uimaankin! Tosin näillä keleillä siinä voi kestää elokuun loppuun… täällä on satanut nyt varmaan viisi päivää putkeen ja hellerajoja hiponut lämpötila droppasi alle viidentoista. Puskaradio kertoo, että Turussakin on lämpimämpää – haistakaa huussi! Ikävintä on, ettei säässä ole minkäänlaisia parantumisen merkkejä. 15 päivän ennuste liusuu alaspäin kuin se kuuluisa lehmän häntä. Scheisse!
P1520893
P1520896
P1520898
P1520899
P1520903

Kun olimme käyttäneet kaiken käteisen kirppiksellä, päätimme jättää uppoavan laivan – eli siis hypätä oikeasti laivaan. Normaalisti tuollainen parin tunnin laivamatka järvellä maksaisi yli 30 frangia, mutta kannattaa ostaa ihan sitäkin ajatellen tuo päiväpassi. Sen hinta on 13fr ja sillä voi matkustaa ihan millä tahansa kulkuneuvolla kantonin alueella aikarajan puitteissa. Meidän oli tarkoitus kykkiä paatissa vain puolisen tuntia ja jatkaa Zurichiin junalla, mutta lämpimistä sisätiloista oli niin mukavaa katsella järvimaisemia, että jäimmekin koko yli kaksituntisen matkan ajaksi kyytiin. Ulos emme mahtuneet, koska mummoarmeija kansoitti vähäiset kansipaikat. Muutenkin taisimme yhden poikaporukan lisäksi olla ainoat alle viisikymppiset laivailijat. Miten niitä saksalaisia eläkeläisiä riittää oikeasti joka paikkaan? En ole varmaan ainoa, joka tätä on miettinyt!

Olimme ajatelleet jatkaa matkaa vielä Zurichistä jonnekin muualle, mutta turnauskestävyys loppui hetkeksi. Olin ostanut 8 frangilla ihanat nahkaiset purjehduskengät kirpputorilta, mutta ne hiersivät uutuuttaan jalat rikki ja pikaisen Zurich-kierroksen jälkeen lähdimme kotiin paikkailemaan päivän aikana aiheutuneita vaurioita ja välikuolemailemaan. Illalla lähdimme vielä ”pikaisesti yksille” eli päädyimme kotiin neljältä aamulla. Kerrankos sitä! Tulipahan nähtyä 24 tunnin sisään aika lailla kaikki, mitä siihen aikaan mahtuu. Seuraavan päivän teemana olikin ”sänkyni on linnani”.
P1520906
P1520909
P1520913

Tällä viikolla en ole oikeastaan tehnyt mitään mainitsemisen arvoista. Kiire on ollut, sillä perheen äiti A on ollut Berliinissä käymässä sairaan äitinsä luona, ja minä olen saanut pyörittää arkea noin 12 tuntia päivässä. Kaikki tuska ja kyyneleet korvataan kuitenkin tänä viikonloppuna, kun minulla on 4,5 päivää vapaata! Hum hallelujah (Fall Out Boyta pitää siteerata aina tilaisuuden tullen)!

Vietin viime yön Blablacarin, hostelworldin, Airbnb:n ja sohvasurffauksen pyhän nelinäisyyden parissa, ja unen uhraamisen seurauksena minulla on nyt todella halpa kyyti Milanoon ja suunnitelma jatkaa siitä eteenpäin joko Bolzanoon tai Firenzeen riippuen paikkakuntien säätilanteesta. Bolzanossa haluaisin tehdä päiväreissuja Dolomiiteille ja chillailla vuorten varjossa (koska siitä ei saa täällä tarpeeksi), Firenzessä puolestaan kiertää museoita ja pyöräillä maaseudulla. Katsotaan, mitä Trenitalia heittää eteen. Takki auki pikareissuun lähteminen on parasta, vaikka kuudelta herääminen kolmen tunnin ”unien” jälkeen ei herkkua olekaan. Reppu selkään ja reissuun! Tästä tulee ihan huippuviikonloppu, ainoa rajoittava tekijä on pankkitilin saldo näin loppukuusta. Onneksi maailma on täynnä halpaa/ilmaista majoitusta ja kyytejä.

Firenze, Bolzano vai joku muu italialainen kaupunki? Pikavinkkejä otetaan vastaan! Seuraavat Italian helmet tai pettymykset olen jo kokenut:
– Milano
– Garda
– Verona
– Venetsia
– Bologna
– Trento (lemppari!)