Browsing Tag

Wien

Yleinen

Immer wieder Österreich

23.6.2017

Hei! Viikon radiohiljaisuuden aiheutti perheen Norjan-valloitus. Huiputimme pikkuisia vuoria, rikoimme virvelin ja söimme pakettitolkulla keksejä.

Tänään heräsin kusiseen jaettuun vuoroon, eli töissä menee pätkissä koko päivä. Kalenterin 23.6. roikkui näytöllä jokseenkin surullisesti.

Tasan vuosi sitten vollotin Finnairin koneessa huonosti nukutun mutta reilusti juhlitun yön jälkeen. Lentokoneen pahus kiersi vielä aurinkoisella säällä koko Wienin keskustan yli. Kadut, saaret, sillat, metroasemat – olin kulkenut niillä. Kirkonportaat, kahvilat, puistot – olin istuskellut niillä. Ystävien talot, joiden osoitteet olen jo unohtanut, mutta joiden kalja-automaatit ja kaikuvat rappukäytävät kyllä muistan.

P1560580
P1560350
P1550987

Wien lopetti levottomuuteni, tai sitten aloitti sen. Enää en kaipaa kohti epämääräistä vapautta ja tarkoitusta, koska olen kokenut ne jo kerran. Kai pitkät matkat, olivat ne pään sisässä tai fyysisiä, opettavat aina paljon. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, että Wienissä kaikki elementit osuivat kohdalleen. Upeassa kaupungissa, koko Eurooppa hyppysissä, inspiraation ja ystävyyden ja vapauden ympäröimänä, mutta kuitenkin minulle merkityksellisintä aihetta opiskellen. Wien oli iso lahja, ja toivottavasti pelaan korttini oikein, että joskus toistekin saisin samanlaisen. Ehkä hankkisin.

Tällaisten unelmien toteuttaminen on aika helppoa. Hae vaihtoon, pääse vaihtoon.

Ehkä sitten muidenkin on.

Tuntuu, että minulla on jäänyt Wien-levy soimaan. Hehkutan sitä estotta jatkuvasti. Sen jälkeen olen hyppinyt vesiputouksista Costa Ricassa, leikkinyt toimittajaa Reykjavikissa ja lenkkeillyt Ottawassa jokirannassa, mutta silti vain mielessä raikaavat Alppien vesiputoukset, Rechtswissenschaftin hankalat kokeet ja juoksut Tonavan varrella.

Itävallassa nyt vaan on sitä jotain. Olen ehkä saattanut vilkuilla jo työpaikkailmoituksia, vaikka valmistuminen siintää vasta vuoden, jopa vuosien päässä.

Vaikka Erasmus-taika on Wienistä karissut, on siinä omaa charmia ihan riittämiin. Pitäisi vaellella lehmien ja vuohien seassa, päästä syksyn uuden viinin festareille, löytää lisää salakapakoita ja kiillottaa saksa edustuskuntoon.

Sen verran ikävä yliopistolle ja Itävaltaan, että olen huvikseni lueskellut kv-politiikan perusesseitä saksaksi. Töissä menee senat sakaisin jo jäätelöpalloista puhuttaessa.

Pitää hyväksyä, että Wien on vain muisto, mutta se on edelleen olemassa, loistaa omaa arvokasta mutta veikeää valoaan hellepäivinä Finnairin ikkunoihin asti.

Mutta paluu Keski-Eurooppaan koittaa jo kahden kuukauden päästä, kun aloitan kansainvälisen lain maisteriopinnot Tilburgissa Hollannissa.

Ilman Wienin lakiopintoja en olisi päässyt sinnekään. Että Danke schön Wien, vielä me nähdään.

Yleinen

Wienin linnat ja pakollinen reflektointiosuus

25.9.2016

Voi, ihana, ihana Wien! Kurssikaverini ponnahti juuri vaihtoon samaiseen kaupunkiin, yliopistoon ja laitokselle missä minä olin, ja haikeuttahan se herätti. Onneksi sain kaivettua vielä muutamat julkaisemattomat kuvat koneen kätköistä. Oikeastaan niitä on valtavasti, Wien-postauksia on luvassa siis useampi.

Minä olen todella epäkulturelli, ainakin mikä tulee hienoon pönötysmeininkiin: oopperaan, frakkeihin, keisarinna Sissin ihannointiin ja kulttuurihistoriaan. Siispä vaihto Wienissä oli minulle vähän helmiä sioille: Wienhän ei edes ollut ykkösvaihtoehtoni, vaan olisin halunnut Innsbruckiin, Graziin tai Salzburgiin. Näistä olisi päässyt nopeammin vuorille ja luonto olisi ollut muutenkin lähempänä. Turusta ei ollut vaihto-ohjelmaa näistä kuin Graziin, jonne en päässyt, joten kakkonen eli Wien kutsui. En ole harmitellut valintaa päivääkään! Vaikka en mitään kulttuurieliitin pörinästä ymmärräkään, voin silti saada niskajumin ihailemalla Ringstrassen huikeita pytinkejä ja pussikaljoittelemalla puutarhoissa, joissa vanha kunnon keisari Frans Joosef tallaili. Wienissä kävijän kannattaakin ehdottomasti jättää kaikkiaan kolkko 1. kaupunginosa taakseen ja huristella metrolla joko Belvedereen tai Schönbrunniin aurinkoisella säällä nautiskelemaan täysin övereistä suihkulähteistä, millintarkasti trimmatuista pensaista ja yleisestä pompöösiydestä. Ihan kuin olisi rikas!

P1560385
P1560378
P1560396
P1560393

Jos ei erityisesti nauti toisten turistien seurasta, linnoja ei silti kannata tipauttaa must see -kohteiden listalta Wienissä. Molemmat puistot ovat niin suuria, että turrelauma hajautuu sinne helposti, eikä sisätilojen tunkkaisia ja ylihinnoiteltuja näyttelyitä suinkaan tarvitse käydä katsastamassa. Schönbrunnissa kuvien kitchiäkin kitchimmän (mutta myönnetään, vaikuttavan) suihkulähdemonsterin takana puistoa jatkuu pitkälle, ja rinteestä voi ihailla Wieniä, ympäröiviä kukkuloita ja tietysti itse linnaa. Linnapuistot eivät houkuttele pelkästään matkailijoita, vaan myös paikalliset istuskelevat mielellään nurmikolla lounaalla tai after work -olusella. Schönbrunnin puisto on niin suuri, että sen ympäri voi hyvin lenkkeillä: yksi kierros on noin neljä kilometriä.

Pro tip juoksijoille: maisemallisia lenkkejä Wienissä riittää. Yksi täysin ehdoton on Ringstrasse, jolloin matkaa tulee 6-7 kilometriä. Tämä reitti ei kuitenkaan sovi aamu- tai iltapäiväpyrähdykseksi, sillä katu on Wienin kenties vilkkain sekä autojen että kevyen liikenteen saralla. Iltalenkki on niin upea kokemus, että leuka saattaa loksahtaa irti ja laahata maata vastaantulijoiden huvitukeksi, sillä Wienin kuuluisimmat (ja ökyimmät) rakennukset on ripoteltu reitin varrelle, ja iltaisin ne tietysti valaistaan. Täysin must juoksun ystäville!

P1560544

Aamupala jaetaan aina ystävän kanssa!

P1560388
P1560548
P1560547

Wienissä ihan totta tuntee asuvansa museossa, eikä missä tahansa, vaan eräässä Euroopan maineikkaimmista ja kauneimmista. Jotta museossa tuntisi olevansa osa myös oikeaa elämää, kannattaa ehdottomasti unohtaa 1. Bezirkissä pyöriminen ja lähteä seikkailulle. Ringstrassen sisäpuoli on lähinnä turisteille rakennettua, venäläisten liikemiesten omistamaa kulissia – toki poikkeuksiakin on. Jos lähtisin Wieniin muutaman päivän kaupunkibreikille, käyttäisin ykköskaupunginosaan ehkäpä ensimmäisen aamupäivän – ja siinä se. Muualla on niin paljon nähtävää: puistot, linnat, hipsterikahvilat, kakkosen katuruokamarkkinat, YK-kortteli puistoineen keskellä Tonavaa, suloiset alppikylämäiset lähiöt kukkuloilla… rohkeasti vain Wiener Linien palveluiden tai kaupunkipyörän pariin!

En tiedä, olenko tulossa vanhaksi vai löysinkö vain Itävallasta jotain sellaista, mitä ei minun maailmassani missään muualla ole, mutta todella haluaisin sinne takaisin. Metsästän juuri nyt maisteriohjelmia, ja niitä ei harmiksi Itävallassa oikein ole, eikä sikäläinen korkeakoulujärjestelmä ole lainkaan Euroopan miellyttävimpiä opiskelijalle. Okei, onhan Skotlanti ja Hollanti ja Ruotsi ja mitä näitä nyt on oikein mukavia maita, mutta ei niin mukavia kuin rakas Österreich. En kokenut viiden kuukauden aikana kertaakaan koti-ikävää, älytöntä ärsytystä tai kaipuuta muualle. Ehkä negatiivisten tuntemusten puuttuminen on tällaisella nuuskamuikkusella merkki siitä, että tännehän voisi jäädä. Tietenkään en ehtinyt saada kovin hyvää kosketusta oikeasta Itävallasta Erasmus-kuplassa, mutta… kyllä Alpeilla olisi hyvä olla. Norjalaisen ja suomalaisen sulkeutunut meininki ahdistaa jo lievästi. Jostain syystä liitelen jatkuvasti Google mapsilla Alppien yllä. Tänään sain juuri päätökseen kiipeilykurssin, ja haaveilen jo vuorisporttireissusta. Juoksua, vaellusta, kiipeilyä, tähtitaivas majan yllä, joko mennään?

Yleinen

Wien pyöräillen

25.8.2016

Kaupunkipyörät, nuo sekä Helsingin että lukuisan muun suurkaupungin ikuisuustopikki. (Haha, mitäs se mettänpeikko muka tällä kertaa ymmärtää kaupungeista?) Joko pyörät ovat hankalia käyttää, kalliita tai sitten niitä viskellään vesistöihin sitä vauhtia, että koko systeemi ajetaan alas turhana kustannuseränä. Ilokseni voin ilmoittaa, että Wienin järjestelmä toimii niin nätisti, että melkein itkettää!

Ainoa, joka pyöräilyssä saattaa pistää sormea suuhun, on rekisteröityminen, joka toimii näin:

  1. Luo profiili netissä. Tarvitset siihen pankki/luottokortin, mutta tässä vaiheessa siltä ei valoiteta mitään. Vaikka rekisteröinnin voi periaatteessa tehdä myös pyöräasemalla, niin älä! Näytöt ovat ihan susia, ja sinulla menee siihen luultavasti eläkeikään asti. Puhumattakaan stressitasosta, joka näyttöä hakatessa kohoaa avioerolukemiakin korkeammalle.
  2. Kävele näyttöpäätteelle ja seuraa ohjeita. Salasanannaputtelua myöhemmin voitkin jo alkaa käyttää pyöriä! Valitse mieleinen ajokki näytöltä, ja toimi kuten neuvotaan.
  3. Kiskaise pyörä irti telineestä – kruisailu alkakoon!

Monin paikoin pyörän nappaaminen päiväksi maksaa mansikoita – vaan ei Wienissä. Ensimmäistä kertaa pyörää lainatessa maksaa euron suuruisen (vai pienuisen?) aloitusmaksun, mutta jatkossa tätä ei tarvitse enää pulittaa. Alle tunnin pyöräily on ilmaista, ja jokainen ylimenevä tunti nyhtää kortiltasi euron. Tämän voi kuitenkin välttää vaihtamalla pyörää, ennen kuin tunti tulee täyteen, mikä onnistuu todella helposti. Asemia on 120 ympäri kaupunkia, ja niiden välimatka onkin alle kilometrin luokkaa toisistaan. Vaihdossa menee ehkä 30 sekuntia, nopeamminkin selviää. Siispä hiukset kiinni, mukavat kengät jalkaan ja polkemalla cityä tutkimaan!

P1560407
P1560406
P1560415

Toukokuussa, kun äitini kävi ihastelemassa Itävaltaa kanssani viikon, nappasimme viimeiseksi aamupäiväksi pyörät ja lähdimme tutkailemaan ihanaisia puisto-alueita. Kun muiden äidit kävivät visiitillä, he söivät hyvin, litkivät viiniä ja shoppailivat. Minä ja äiti pyöräilimme, vaelsimme ja joimme kaljaa! Minua on kyllä siunattu maailman parhaalla mammalla!

Otimme pyörät alle minua lähimmältä asemalta eli Messe-Praterin metron vierestä, ja kruisailimme läpi Prater-puiston. Reittimme seuraili aika lailla minun pitemmänpuoleisten juoksulenkkieni polkuja, eli siis täysin puolueettomasti ilmaisten Wienin viehättävimpien viheralueiden läpi. Prateralleé on aina täynnä lenkkeilijöitä, vaununlykkijöitä, kaveriporukoita ja työmatkapyöräilijöitä, joiden kuhinaa on hauska seurailla, kun taas vierustan nurmikoilla porukat istuvat piknikillä tai terasseilla. Vanhat, komeat jalopuut varjostavat itse kujaa, jolloin liikkujan on mukavampaa ja viileämpää olla. Poljimme Lusthaus-nimiselle ikoniselle ravintolalle asti, josta käännyimme kohti Tonavaa. Lusthaus herätti minussa sanana aina kysymyksiä, sillä en tiedä, onko siinä mitään kaksimielistä – ilotaloksihan se suoraan kääntyy.

Seurailimme Tonavaa takaisin keskustaan päin ensimmäiselle jalankulkusillalle asti, jota pitkin ylitimme Tonava kaunoisen Donauinselille. Tekosaaresta ei millään uskoisi, että se on vain suunnilleen kaltaiseni parikymppinen jonne, sillä sen puut kohoavat sen verran korkealle ja rannoilla asustelee sellainen lintupopulaatio. Ja ulkoilmakalusteet ovat kauempana metroasemasta siinä kunnossa, että ne olisivat voineet mädäntyä siellä ihan hyvin maailmansotien loppumisesta asti… pidimme pilvenpiirtäjienihastelutauon juuri UNO-cityn eli YK-kaupunginosien edustalla: istuskelimme penkeillä ja nautimme siitä, kun joen kohina oli kerrankin syrjäyttänyt liikenteen melun. Hiukan haikein mielin palautimme pyörät Mexiko-Platzin viereiseen parkkiin, sillä äidin piti lähteä parin tunnin päästä jo lentokentälle.

P1560412
P1560410
P1560418
P1560417

Meidän kierroksemme sopii hyvin rauhaisille sunnuntaipolkijoille, ja sillä oli mittaa hiukan reilut 10 kilometriä. Tässä olisi muutama puolen päivän retken mittainen tai hiukan lyhyempi reittiehdotus:

  • Viinii Wienissä: Aloita Friedrich Engels Platzilta, ja lähde ylöspäin kohti Kahlenberger Strassea. Polje ylöspäin, ja pysähdy haluamassasi Heurigerissa eli viinitilalla, joka myy juomia ja paikallisia ruokia. Käy ylhäällä Kahlenbergillä, jos viitsit.
  • Ultimaattinen turistikierros: Tämän voit aloittaa hyvin monesta eri paikasta, esimerkiksi Schwedenplatzilta tai Museumsquartierilta. Senkun polkaiset Ringstrassen ympäri ja nautit Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä ihan omaa vauhtiasi. Tämä kannattaa tehdä erityisesti auringonlaskun aikaan, jolloin Ringstrassen liikenne on rauhoittunut, ja historialliset rakennukset heijastavat taivaan upeita valoja.
  • YK:ta ja luonnon rauhaa: Aloita Radingerstrasselta, ja polje Tonavan yli UNO-cityn metroasemalle asti. Kierrä Donaupark, käväise Donauturmissa jos budjetti sallii, ja polkaise lopuksi vielä Gänsehäufelin maauimalaa nautiskelemaan auringosta ja vesiaktiviteeteista.
  • Sissin jalanjäljissä: Aloita Schönbrunnin puiston edustan pyöräparkista, ja kiertele rauhassa linnapuistoa polkien. Mikäli haluat, voit polkea takaisin Mariahilferstrassea pitkin ja puikkelehtia shoppailijoiden ja katukojujen välissä.

Voi voi, vanha kunnon Wien-ikävähän tätä kirjoittaessa taas iski. Mitä enemmän mietin Itävaltaa, sitä varmempi olen siitä, että voisin todella asua tuossa vuorten ja viinin maassa pidemmänkin ajan. Välillä saan itseni kiinni suunnittelemasta, millä masterplanilla saisin juonittua itseni takaisin mahdollisimman nopeasti. Toisaalta nyt matkahaaveet nykivät ihan joka suunnasta – eivätkä edes oikeastaan haaveet, vaan suunnitelmat. Huomenna on palkkapäivä, ja noin 350 euroa lähtee aika lailla samantien yhdensuuntaiseen lentolippuun. Tänään kassalla töröttäessä päässä soi Rio ohoi luupilla, ja suupielet nykivät ylöspäin. Melkein tanssahtelin, kun hain tupakoita tai maitoja varastosta ja ladoin niitä tiskiin. Ja se, että minä otan tanssiaskelia, on jo todella iso juhla. Voi kun nyt on asiat hyvin ja innostuttaa!

Mikä on sinun suosikkipyöräilycitysi? Ja mikä reitti siellä kannattaa erityisesti polkea menemään?


Pistähän seurantaan blogin Facebook-sivut ja Instagram!

Yleinen

IGTT: 5 kuvaa täydellisestä vaihdosta Itävallassa

4.8.2016

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, johon suomalaiset matkabloggaajat osallistuvat jokaisen kuun ensimmäisen torstai Instagram-kuvillaan. Kampanjan tarkoitus on levittää matkailun iloa ja tuoda yhteisöllisyyttä reissaajien sosiaaliseen mediaan, ja kamppista ylläpitää muun muassa RIMMA + LAURA -blogi. Teretulemast kyytiin!

Turun yliopisto muistaa karhuta minulta vaihtodokumentteja, ja melodramaattiseksi muistelon puolellehan ne ovat sujahtaa. Jotta tekisin asiakirjoista asiallisempia, vuodatan onnenkyyneleeni tänne.

Kevätvaihtoni Itävallassa oli täydellinen. Sille nyt vaan ei voi mitään. Kun ajattelen sitä, täytyn onnesta, että sain kokea sen. Tietysti myös haikeus hiippailee aivokuoreen, sillä upea vaihtokokemus on jotain, mikä ei ole enää olemassa eikä koskaan enää voikaan. Sitä ystävyyden, rakkauden, vastuuttomuuden, vapauden ja riippumattomuuden yhdistelmää ei saa takaisin, vaikka muuttaisin Wieniin, opiskelisin siellä ja kyrnyttäisin samoilla yöbusseilla. Istuskelisin samoissa puistoissa, juoksisin samoja portaita ja haarukoisin sacheria samoissa kahviloissa.

Silkan sataprosenttisen onnen ja ilon hetkiä on mahdotonta toisinaan kuvailla, mutta onneksi Instagramista löytää todistusaineistoa. Sikäli kun näitä tulee edes kuvattua, joskus on ihan liian hauskaa siihenkin!
862592519_5254475e-e64a-4498-bae7-d52a2f4dbef9

5. Lähteminen

Useimmat vaihtarit lähtevät puoleksi vuodeksi vaihtoon ja tulevat takaisin. Minä häivyin Turusta kokonaan – ja se tuntui uskomattoman vapauttavalta! En koskaan ajatellutkaan, että jäisin länsirannikolle kandia pitemmäksi ajaksi, ja kun lähdön hetki läheni, oikean päätöksen tunne vain kasvoi. Nyt on aika mennä.  Kiitos Turku, kiitos ystävät, nyt avataan uusi luku ja annetaan mennä. Pakkasin tavarani, itkeskelin vähän, istahdin junaan ja itkeskelin vähän lisää. Sitten kaivoin rinkasta viime vuonna Saksasta ostamani vaelluslehden ja aloin suunnitella kesää. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Lähtemisen voi ottaa monella tavalla, ja ehkä lohdullisin tapa (sitä ei voi itse valita) on juuri tämä: kiittää menneestä, nauttii hetkestä ja uskoo, että herää seuraavana päivänä johonkin uuteen hienoon eikä pettymykseen. Iso osa vaihtoni onnistumisesta johtuu varmaankin siitä, että uskalsin lähteä sataprosenttisesti. Pakkasin tavarani rinkkaan, matkalaukkuun ja reppuun, jätin avaimet pöydälle ja se siitä.

862592519_0f422f20-9b66-4991-9d11-1b33616eec39

4. Road trippailu

Ja kaikenlainen muukin reppureissaus! Tämän kuvan ottohetki oli niin täydellinen: me kymmenen Erasmus-pääsiäislomalaista autoilemassa Sloveniassa, hiukan väsyneinä eilisillasta, mutta haltioituneina maisemista. Pysähdyimme jääkylmän Bohinj-järven rannalle heittelemään leipiä, kuvaamaan ja hulluimmat pulahtamaan harmaisiin aaltoihin. Vanhalla, kauhtuneella laiturilla velloi niin onnellista rauhaa, että joogailinkin vähän. Ihan vähän. Slovenia, tarkoituksellisen tarkoitukseton matkanteko ja diippi mutta hönö seura saavat vieläkin hymyilemään. Täydellinen hetki täydellisessä vaihdossa – kiitos taas EU, maailmankaikkeus ja monet muut tahot!

862592519_001ca4d6-a6ed-4469-8161-344dc977c71e

3. Finnish mafia

Monet reissaajat välttelevät maanmiehiään, ja onhan siinä järkeä: niitä saa katsella kotopuolessakin ihan riittävästi, ja sillä lailla tutustuu paremmin kansainväliseen porukkaan. Ehkä joskus on aika karsastaa rakkaita villejä ja jaanoja, mutta se aika ei ollut tänä keväänä! Suomi-porukkamme oli aivan huikea erilaisuudessaan: meitä oli Porvoosta Inariin ja Ylivieskasta Helsinkiin, fyysikosta filologiin ja valtsikkalaisesta musiikkitieteilijään. Emme suinkaan hengailleet Suomi-porukalla jatkuvasti – oikeastaan ainoa ilta, jonka riehuimme varta vasten Suomi-possella, oli tämä, jolloin yllä oleva potretti ikuistettiin. Sitä paitsi Finnish mafia oli petkuhuiputusta muutenkin, sillä siihen kuului tiiviisti etelähelsinkiläinen eli virolainen tyttö.

Satuimme vain törmäämään muutaman huipun suomalaisen kanssa vaihtari-infossa, ja siitä lähtien kolusimme maita ja mantuja yhdessä osana isompaa porukkaa. En ehkä enää tarvitse sellaista terapiaistuntoilua, jossa päiviteltäisiin kulttuurieroja ja valitettaisiin, miten Suomessa tehdään asiat paremmin, mutta joskus on vain mukavaa, että voi sanoa häröjäkin juttuja, ja toinen tajuaa ne heti. Esimerkiksi lätkän MM-kisat ja niihin liittyvä Saravon Pekan rallatus olisi käynyt kv-kaverien hermoille auttamatta, mutta suomalaisten kanssa sai purkaa niitäkin höyryjä ja säästää toisten hermoja.

Onhan Suomessa nyt hei jotain hienoa, kun vaihdon lopuksi kaikki kiroilivatkin rakkaalla äidinkielellämme. Tai sitten meitä suomijuntteja oli vain liikaa Wienissä.

(Lätkästä vielä: minä ja kaverini teimme vedon, että mikäli Suomi voittaa finaalin, olisimme uiskennelleet Karlsplatzin isossa suihkulähteessä ja filmanneet sen Periscopeen livenä. Oli biksut mukanakin peliä katsoessa, vaan emmepä joutuneet pulahtamaan. Ihan hyvä, koska polizein suututtaminen on vaihtokokemus, jonka jätin mielelläni väliin.)

862592519_4bdfb8ce-aeca-4213-8ce9-15c48ef8f0fc

2. Vuoret

Myyttistä, maagista ja muutenkin vaan mahtavaa, vuoret siis. Sen lisäksi, että ne ovat hienoja ja saavat minut paljon hartaammaksi kuin mikään kirkko ikinä, niillä voi myös juoksennella, lasketella ja lillua kylpylässä – kaikki ihan lempipuuhia! Kävin ihastelemassa Alppeja sekä lännestä, etelästä että pohjoisesta, ja tulin siihen tulokseen, että siellä pitää aivan ehdottomasti käppäillä lisää. Tämä innostus ei ota millään laantuakseen, kun sen viime vuonna Sveitsissä kesän asusteltuani sytytin. On ihan mahdottoman harmi, ettei vuoria löydy läheltä nykyisiä asuinpaikkojani, koska ne tekisivät minut niin kovin onnelliseksi. Koska vuoret tuskin tulevat Moos… siis minun luo, minun pitää varmaan joutaa niiden luo.

On vaikeaa sanoa, mikä vuorilla keikkuminen oli vaihdossa hienointa. Ensimmäinen lumilaudanulkoilutus Alpeilla? Alppiniityllä evästely äidin kanssa? Elämäni rankin ja pelottavin vaellus Schneebergillä? Ihan vain niiden katselu ja ihailu auton ikkunasta road tripillä poikien kanssa?

Alpit jäivät vieläkin isoksi mysteeriksi, mutta nykyään tiedän jo vähän paremmin, mitä haluaisin niillä kokea. Olisi ihanaa päästä rinteeseen pidemmäksi aikaa, ja esimerkiksi Zell am Seessä riittäisi helpohkoja rinteitä tällaiselle pannuttajalle. Toisaalta vaelluskuntoa olisi maukasta päästä testailemaan kunnolla, ja sitä varten Ranskan Tour du Mont Blanc kelpaisi kyllä. Toisaalta ihan mikä tahansa korkeiden Alppien kierros viehättää.

Ja niin, eiväthän ne vuorenpenteleet Alpeille lopu. Pitäisi päästä Euroopassa ainakin Tatralle, Pyreneille, Skandeille, Dinaarisille Alpeille, Karpaateille…

862592519_1d27a3f9-13e2-43af-aad7-7bbcb557bfe9

  1. The Erasmus Dream (team)

Tämä kuva on räpsäisty Munchenin Fruhlingsfesteiltä aika lailla illan loppupäästä, kuten näkyy, ja se on ehdoton suosikki koko vaihtoajalta. Epätarkka, joo, asiaton, joo, ja huonosti rajattu. Mutta myös onnellinen, sekava ja huoleton. Itse asiassa koko vaihdon voisi tiivistää tähän kuvaan. Ollaan nuoria, ulkomailla, oppimassa, avaamassa itseä uudelle. Ja onnistutaan siinä! Me kaikki raotimme sydämiämme ja päästimme samalla toisemme sisään. Todella siirappisen kuuloista, mutta en voi kuvailla sitä mitenkään muutoin.

Porukka sai alkunsa, kun lähdimme museokäynnin jälkeen yksille ja siitä illalla Erasmus Networkin järjestämään iltaan. Erasmuksille suunnatut häppeningit olivat yleisesti ottaen aika kusisia, joten aloimme järjestää omia, ja homma paisui. Tutustuin aina kaverin kautta uusiin kavereihin, ja lopulta meitä olikin 30-40 keskenään loistavasti toimeen tulevaa tyypiä ympäri Eurooppaa ja vähän muualtakin. Tietysti pientä kränää aina ilmeni, mutta en ole koskaan ollut porukassa, joka tulisi noin kiitettävästi keskenään toimeen. Kun yhdistää samanlaisia uteliaita ja reippaita hölmöjä ympäri tätä maanosaamme, tulos on tämä. Ihan priimaa siis!

En ole koskaan varsinaisesti ollut osa kaveriporukkaa, vaan minulla on ollut kavereita ympäriinsä monissa ympyröissä. Partio, nuorisovaltuusto, lapsuuskaverit, lukio, ainejärjestö, politiikka… vaihdossa sain elää uuden minielämän, ja siihen kuului tiivis, rakastava porukka. Oma yhteisö, jossa jokainen sai olla oma itsensä, ja jonka kanssa niin lounastettiin, biletettiin, lenkkeiltiin kuin reissattiinkin. Katsottiin joka viikko Game of Thronesia saman brittipojan luona. En ole ollenkaan tyytymätön sirpaleiseen kaveritilanteeseeni, koska se on varmaankin juuri sitä, mitä olen itse halunnut ja itselleni hankkinut. On vain välillä vähän kurjaa, että ystävät ovat levällään ympäri maailmaa. Vaihdon jälkeen asia on vielä enemmän niin, mutta minulla on hurjan lämmin muisto parhaasta mahdollisesta vaihdosta.

Aikani Itävallassa ei siis ollut lähellä täydellistä, vaan ihan täydellinen. 10+. En tiedä, kävikö minulla vain satumainen tuuri vai tyydynkö vähään (kysymys, jota koko porukkamme toisinaan pohti), mutta hitto että oli hauskaa. Voin olla myös tulossa vanhaksi ja viisaaksi, sillä viime kesänä Sveitsissä ja tänä keväänä Itävallassa en potenut ollenkaan koti-ikävää (missähän se koti edes on) tai halunnut luovuttaa. Huonojakin hetkiä oli todella vähän. Niistä ehkä keljuin oli se, kun unohdin koemateriaalit kotiin ja juoksin hakemaan ne ja tunsin itseni noloksi, paskaksi vaihtariksi puuskuttaessani tenttiin puoli tuntia myöhässä. Tuon pahempaa ei siis sattunut!

Tietysti Itävalta on helppo valinta vaihtomaaksi, jos osaa jo saksaa ja on asunut Sveitsissä, mutta en lähtenytkään sinne hakemaan kulttuurishokkia ja kasvattavia kokemuksia. En hakenut oikeastaan mitään, mutta sain kaiken. Ihan kaiken. Kuinka onnekas voikaan olla?


Alpenglowia voi seurata Instassa @sunnamailmmis – samalla nimellä minut löytää myös Snapchatista!

Yleinen

Mitä Wienissä olisi kannattanut tehdä

12.7.2016

Odottavan aika on pitkä, mutta vaihtarin auttamattoman lyhyt. Kun karautin Wieniin, ajattelin, että minullahan olisi siellä ikuisuus ja vielä risat päälle, mutta väärässäpä olin. Monta ehdottoman arvokasta asiaa jäi näkemättä ja kokematta, enkä voi kuin rohkaista kaikkia muita näiden erinomaisuuksien äärelle. Minäkin pääsen ruksaamaan aktiviteetteja tältä listalta, kunhan palaan Wieniin. Sillä se päivä koittaa vielä.

Mumok, Kunsthistorisches ja Naturhistorisches

Entisenä museotätinä olin todella epäesimerkillinen ja jätin museot kiertämättä. Jos piti valita syöminkien ja museon välillä, valitsin aina syöpöttelyn. Tästä muistona on neljä kiloa ylimääräistä (joita nyt kyllä kurinpalautus sulattaa tehokkaasti) ja autuaan sivistymätön moukkamieli. Mumok on Euroopan parhaita modernin taiteen museoita, ja museoaukion historiallisissa laitoksissa olisi päässyt ihastelemaan maailmanluokan taide- ja tiedeaarteita. Mutta kun Museumsquartierin sushi vei voiton – taas kerran.

P1560547
P1560566

Donauinselfest

Tämä menetys kismittää hartaasti ja kauan. Tonavaan pykätyllä tekosaarella, jolla juoksentelin noin joka toinen päivä ja jonka näin taloni ikkunasta, järjestetään ilmaiset mahtavat festarit kesäkuun lopussa joka vuosi. Minun paluulentoni oli 23., ja tämä lysti olisi alkanut päivää myöhemmin. Yli satatuhatta festarikävijää tamppaa nurmea, hyppii EDM:n tahtiin ja mussuttaa Käsekraineria. Joko sanoin, että ilmaiseksi? Wieniin kannattaa siis sattua alkukesästä!

Volksgarten

Wienin kenties legendaarisin klubi verhoutuu kauniin Volksgartenin ruusupuskiin. Kävin jo ovella, mutta koska 19-vuotias ystäväni ei päässyt sisään, päätimme koko lössi lähteä Passageen. Passagesta muotoutui vaihtolukukautemme aikana sisäpiirivitsi, sillä eräs ranskalainen jätkä rakasti paikkaa ja aina muutaman kaljan jälkeen ryhtyi agitoimaan kaikkia seurakseen sinne. Passage on aivan liian sisäsiisti pintaliitoklubi, jossa kuitenkin tuli vietettyä jokunen hauska ilta, vaikkei kaltaiseni ryönäilijä sinne kuulukaan. Volksgarten on niin ikään hieno ja varmasti liian hypetetty, mutta joidenkin mukaan kaiken hehkutuksen arvoinen. Kyllä sitä olisi ainakin pitänyt testata.

P1560592
P1560385

Hundertwasserhaus

Saksaa koulussa opiskelleet eivät ole voineet välttyä tämän arkkitehtonisen ihmeen ja taidemuseon esittelyltä. En usko, että siinä on sinällään mitään erityisen mielenkiintoista, mutta ilmeisesti se on Wienin Eiffel-torni, espanjalaiset portaat ja Big Ben, tai ainakin jokin näistä. Huristin sen ohi bussilla pari kertaa ja mietin, että olisipa vinhaa käydä sisällä. En käynyt.

Praterin maailmanpyörä

Asuin Praterin vieressä, ja kävelin tai juoksin sen halki kymmeniä kertoja. Ehkä sen takia en käynytkään ikinä laitteissa, sillä huvipuisto tuntui vain osalta naapurustoa eikä matkakohteelta. Riesenrad on vanha kuin taivas ja sieltä aukeavat upeat näkymät, ja saisin varmasti kyyneleet silmäkulmiin siitä kaikesta muistojen määrästä. Ensi kertaan!

P1560388
P1560396

Donauturm

Donauparkin keskellä kohoaa hiukan Näsinneulan oloinen, huikean korkea torni, jonka niinikään huikea hissihinta esti minua vierailemasta. Seitsemällä eurolla saa jo kahdet falafelit lähikiskalta! Vastaavaa maisemaa ei näe takuulla mistään, ja olenkin katunut pihiyttäni moneen otteeseen. Onneksi kävin sentään Donauparkissa monesti, sillä siitä muodostui ihan ehdoton lempipuistoni Wienissä. Perhospuutarha, kukkia, lammikoita, korealainen huvimaja ja Tonava aivan kivenheiton päässä – ehdoton jees! Suosittelen myös siksi, että täällä turistilaumoja esiintyy huomattavasti harvemmin kuin Wienin kuuluisimmissa puistoissa (Schönbrunn, Stadtpark, Prater, Belvedere…).

Stephansdom

Tämän turistirysän skippaamista en edes kadu, sillä en olisi millään jaksanut jonottaa kiinalaisten keskellä selfietikkujen tökkimisen uhrina, että pääsisin maksamaan kiikkumisesta kapeassa, ikävässä portaikossa. Wienin keskikaupunki on auttamattoman turistoitunutta ja sielutonta, enkä viettäisi siellä aikaani yhtään enempää kuin pakko. Se kannattaa kävellä läpi (ja viihtyä Dick Macksin 2,20 tuopeilla silloin tällöin), minkä jälkeen on parasta siirtyä Wienin eläväisempiin osiin.

P1560435
P1560428

Wienin filharmonikkojen konsertti

Teknisesti ottaen kävin kuuntelemassa filharmonikkoja kerran – mutta en kuullut mitään, sillä istuimme liian kaukana sekä orkesterista että kauittimista. Tavanomaisiin konsertteihin saa seisomalippuja aivan muutamalla eurolla, kun saapuu paikan päälle parisen tuntia ennen showtimea. Kokemus olisi takuulla upea, mutta jotenkin se vain jäi, ja uskon, että minulle se olisi ollut helmiä sioille.

Onneksi sentään myös ehdin käymään monessa loistokkaassa paikassa Wienissä. Tulossa on siis vielä paljon vinkkivitosta ja muuta juttua Wienissä oleskelusta, joten kannattaa pysyä kuulolla. Olen alkanut koostaa opiskelijan Wien -miniopasta, Achtung siis kaikki tulevat vaihtarit!


Seuraathan Alpenglowia myös Facebookissa!