Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

vaihto

Yleinen

Immer wieder Österreich

23.6.2017

Hei! Viikon radiohiljaisuuden aiheutti perheen Norjan-valloitus. Huiputimme pikkuisia vuoria, rikoimme virvelin ja söimme pakettitolkulla keksejä.

Tänään heräsin kusiseen jaettuun vuoroon, eli töissä menee pätkissä koko päivä. Kalenterin 23.6. roikkui näytöllä jokseenkin surullisesti.

Tasan vuosi sitten vollotin Finnairin koneessa huonosti nukutun mutta reilusti juhlitun yön jälkeen. Lentokoneen pahus kiersi vielä aurinkoisella säällä koko Wienin keskustan yli. Kadut, saaret, sillat, metroasemat – olin kulkenut niillä. Kirkonportaat, kahvilat, puistot – olin istuskellut niillä. Ystävien talot, joiden osoitteet olen jo unohtanut, mutta joiden kalja-automaatit ja kaikuvat rappukäytävät kyllä muistan.

P1560580
P1560350
P1550987

Wien lopetti levottomuuteni, tai sitten aloitti sen. Enää en kaipaa kohti epämääräistä vapautta ja tarkoitusta, koska olen kokenut ne jo kerran. Kai pitkät matkat, olivat ne pään sisässä tai fyysisiä, opettavat aina paljon. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, että Wienissä kaikki elementit osuivat kohdalleen. Upeassa kaupungissa, koko Eurooppa hyppysissä, inspiraation ja ystävyyden ja vapauden ympäröimänä, mutta kuitenkin minulle merkityksellisintä aihetta opiskellen. Wien oli iso lahja, ja toivottavasti pelaan korttini oikein, että joskus toistekin saisin samanlaisen. Ehkä hankkisin.

Tällaisten unelmien toteuttaminen on aika helppoa. Hae vaihtoon, pääse vaihtoon.

Ehkä sitten muidenkin on.

Tuntuu, että minulla on jäänyt Wien-levy soimaan. Hehkutan sitä estotta jatkuvasti. Sen jälkeen olen hyppinyt vesiputouksista Costa Ricassa, leikkinyt toimittajaa Reykjavikissa ja lenkkeillyt Ottawassa jokirannassa, mutta silti vain mielessä raikaavat Alppien vesiputoukset, Rechtswissenschaftin hankalat kokeet ja juoksut Tonavan varrella.

Itävallassa nyt vaan on sitä jotain. Olen ehkä saattanut vilkuilla jo työpaikkailmoituksia, vaikka valmistuminen siintää vasta vuoden, jopa vuosien päässä.

Vaikka Erasmus-taika on Wienistä karissut, on siinä omaa charmia ihan riittämiin. Pitäisi vaellella lehmien ja vuohien seassa, päästä syksyn uuden viinin festareille, löytää lisää salakapakoita ja kiillottaa saksa edustuskuntoon.

Sen verran ikävä yliopistolle ja Itävaltaan, että olen huvikseni lueskellut kv-politiikan perusesseitä saksaksi. Töissä menee senat sakaisin jo jäätelöpalloista puhuttaessa.

Pitää hyväksyä, että Wien on vain muisto, mutta se on edelleen olemassa, loistaa omaa arvokasta mutta veikeää valoaan hellepäivinä Finnairin ikkunoihin asti.

Mutta paluu Keski-Eurooppaan koittaa jo kahden kuukauden päästä, kun aloitan kansainvälisen lain maisteriopinnot Tilburgissa Hollannissa.

Ilman Wienin lakiopintoja en olisi päässyt sinnekään. Että Danke schön Wien, vielä me nähdään.

Yleinen

IGTT: 5 kuvaa täydellisestä vaihdosta Itävallassa

4.8.2016

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, johon suomalaiset matkabloggaajat osallistuvat jokaisen kuun ensimmäisen torstai Instagram-kuvillaan. Kampanjan tarkoitus on levittää matkailun iloa ja tuoda yhteisöllisyyttä reissaajien sosiaaliseen mediaan, ja kamppista ylläpitää muun muassa RIMMA + LAURA -blogi. Teretulemast kyytiin!

Turun yliopisto muistaa karhuta minulta vaihtodokumentteja, ja melodramaattiseksi muistelon puolellehan ne ovat sujahtaa. Jotta tekisin asiakirjoista asiallisempia, vuodatan onnenkyyneleeni tänne.

Kevätvaihtoni Itävallassa oli täydellinen. Sille nyt vaan ei voi mitään. Kun ajattelen sitä, täytyn onnesta, että sain kokea sen. Tietysti myös haikeus hiippailee aivokuoreen, sillä upea vaihtokokemus on jotain, mikä ei ole enää olemassa eikä koskaan enää voikaan. Sitä ystävyyden, rakkauden, vastuuttomuuden, vapauden ja riippumattomuuden yhdistelmää ei saa takaisin, vaikka muuttaisin Wieniin, opiskelisin siellä ja kyrnyttäisin samoilla yöbusseilla. Istuskelisin samoissa puistoissa, juoksisin samoja portaita ja haarukoisin sacheria samoissa kahviloissa.

Silkan sataprosenttisen onnen ja ilon hetkiä on mahdotonta toisinaan kuvailla, mutta onneksi Instagramista löytää todistusaineistoa. Sikäli kun näitä tulee edes kuvattua, joskus on ihan liian hauskaa siihenkin!
862592519_5254475e-e64a-4498-bae7-d52a2f4dbef9

5. Lähteminen

Useimmat vaihtarit lähtevät puoleksi vuodeksi vaihtoon ja tulevat takaisin. Minä häivyin Turusta kokonaan – ja se tuntui uskomattoman vapauttavalta! En koskaan ajatellutkaan, että jäisin länsirannikolle kandia pitemmäksi ajaksi, ja kun lähdön hetki läheni, oikean päätöksen tunne vain kasvoi. Nyt on aika mennä.  Kiitos Turku, kiitos ystävät, nyt avataan uusi luku ja annetaan mennä. Pakkasin tavarani, itkeskelin vähän, istahdin junaan ja itkeskelin vähän lisää. Sitten kaivoin rinkasta viime vuonna Saksasta ostamani vaelluslehden ja aloin suunnitella kesää. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Lähtemisen voi ottaa monella tavalla, ja ehkä lohdullisin tapa (sitä ei voi itse valita) on juuri tämä: kiittää menneestä, nauttii hetkestä ja uskoo, että herää seuraavana päivänä johonkin uuteen hienoon eikä pettymykseen. Iso osa vaihtoni onnistumisesta johtuu varmaankin siitä, että uskalsin lähteä sataprosenttisesti. Pakkasin tavarani rinkkaan, matkalaukkuun ja reppuun, jätin avaimet pöydälle ja se siitä.

862592519_0f422f20-9b66-4991-9d11-1b33616eec39

4. Road trippailu

Ja kaikenlainen muukin reppureissaus! Tämän kuvan ottohetki oli niin täydellinen: me kymmenen Erasmus-pääsiäislomalaista autoilemassa Sloveniassa, hiukan väsyneinä eilisillasta, mutta haltioituneina maisemista. Pysähdyimme jääkylmän Bohinj-järven rannalle heittelemään leipiä, kuvaamaan ja hulluimmat pulahtamaan harmaisiin aaltoihin. Vanhalla, kauhtuneella laiturilla velloi niin onnellista rauhaa, että joogailinkin vähän. Ihan vähän. Slovenia, tarkoituksellisen tarkoitukseton matkanteko ja diippi mutta hönö seura saavat vieläkin hymyilemään. Täydellinen hetki täydellisessä vaihdossa – kiitos taas EU, maailmankaikkeus ja monet muut tahot!

862592519_001ca4d6-a6ed-4469-8161-344dc977c71e

3. Finnish mafia

Monet reissaajat välttelevät maanmiehiään, ja onhan siinä järkeä: niitä saa katsella kotopuolessakin ihan riittävästi, ja sillä lailla tutustuu paremmin kansainväliseen porukkaan. Ehkä joskus on aika karsastaa rakkaita villejä ja jaanoja, mutta se aika ei ollut tänä keväänä! Suomi-porukkamme oli aivan huikea erilaisuudessaan: meitä oli Porvoosta Inariin ja Ylivieskasta Helsinkiin, fyysikosta filologiin ja valtsikkalaisesta musiikkitieteilijään. Emme suinkaan hengailleet Suomi-porukalla jatkuvasti – oikeastaan ainoa ilta, jonka riehuimme varta vasten Suomi-possella, oli tämä, jolloin yllä oleva potretti ikuistettiin. Sitä paitsi Finnish mafia oli petkuhuiputusta muutenkin, sillä siihen kuului tiiviisti etelähelsinkiläinen eli virolainen tyttö.

Satuimme vain törmäämään muutaman huipun suomalaisen kanssa vaihtari-infossa, ja siitä lähtien kolusimme maita ja mantuja yhdessä osana isompaa porukkaa. En ehkä enää tarvitse sellaista terapiaistuntoilua, jossa päiviteltäisiin kulttuurieroja ja valitettaisiin, miten Suomessa tehdään asiat paremmin, mutta joskus on vain mukavaa, että voi sanoa häröjäkin juttuja, ja toinen tajuaa ne heti. Esimerkiksi lätkän MM-kisat ja niihin liittyvä Saravon Pekan rallatus olisi käynyt kv-kaverien hermoille auttamatta, mutta suomalaisten kanssa sai purkaa niitäkin höyryjä ja säästää toisten hermoja.

Onhan Suomessa nyt hei jotain hienoa, kun vaihdon lopuksi kaikki kiroilivatkin rakkaalla äidinkielellämme. Tai sitten meitä suomijuntteja oli vain liikaa Wienissä.

(Lätkästä vielä: minä ja kaverini teimme vedon, että mikäli Suomi voittaa finaalin, olisimme uiskennelleet Karlsplatzin isossa suihkulähteessä ja filmanneet sen Periscopeen livenä. Oli biksut mukanakin peliä katsoessa, vaan emmepä joutuneet pulahtamaan. Ihan hyvä, koska polizein suututtaminen on vaihtokokemus, jonka jätin mielelläni väliin.)

862592519_4bdfb8ce-aeca-4213-8ce9-15c48ef8f0fc

2. Vuoret

Myyttistä, maagista ja muutenkin vaan mahtavaa, vuoret siis. Sen lisäksi, että ne ovat hienoja ja saavat minut paljon hartaammaksi kuin mikään kirkko ikinä, niillä voi myös juoksennella, lasketella ja lillua kylpylässä – kaikki ihan lempipuuhia! Kävin ihastelemassa Alppeja sekä lännestä, etelästä että pohjoisesta, ja tulin siihen tulokseen, että siellä pitää aivan ehdottomasti käppäillä lisää. Tämä innostus ei ota millään laantuakseen, kun sen viime vuonna Sveitsissä kesän asusteltuani sytytin. On ihan mahdottoman harmi, ettei vuoria löydy läheltä nykyisiä asuinpaikkojani, koska ne tekisivät minut niin kovin onnelliseksi. Koska vuoret tuskin tulevat Moos… siis minun luo, minun pitää varmaan joutaa niiden luo.

On vaikeaa sanoa, mikä vuorilla keikkuminen oli vaihdossa hienointa. Ensimmäinen lumilaudanulkoilutus Alpeilla? Alppiniityllä evästely äidin kanssa? Elämäni rankin ja pelottavin vaellus Schneebergillä? Ihan vain niiden katselu ja ihailu auton ikkunasta road tripillä poikien kanssa?

Alpit jäivät vieläkin isoksi mysteeriksi, mutta nykyään tiedän jo vähän paremmin, mitä haluaisin niillä kokea. Olisi ihanaa päästä rinteeseen pidemmäksi aikaa, ja esimerkiksi Zell am Seessä riittäisi helpohkoja rinteitä tällaiselle pannuttajalle. Toisaalta vaelluskuntoa olisi maukasta päästä testailemaan kunnolla, ja sitä varten Ranskan Tour du Mont Blanc kelpaisi kyllä. Toisaalta ihan mikä tahansa korkeiden Alppien kierros viehättää.

Ja niin, eiväthän ne vuorenpenteleet Alpeille lopu. Pitäisi päästä Euroopassa ainakin Tatralle, Pyreneille, Skandeille, Dinaarisille Alpeille, Karpaateille…

862592519_1d27a3f9-13e2-43af-aad7-7bbcb557bfe9

  1. The Erasmus Dream (team)

Tämä kuva on räpsäisty Munchenin Fruhlingsfesteiltä aika lailla illan loppupäästä, kuten näkyy, ja se on ehdoton suosikki koko vaihtoajalta. Epätarkka, joo, asiaton, joo, ja huonosti rajattu. Mutta myös onnellinen, sekava ja huoleton. Itse asiassa koko vaihdon voisi tiivistää tähän kuvaan. Ollaan nuoria, ulkomailla, oppimassa, avaamassa itseä uudelle. Ja onnistutaan siinä! Me kaikki raotimme sydämiämme ja päästimme samalla toisemme sisään. Todella siirappisen kuuloista, mutta en voi kuvailla sitä mitenkään muutoin.

Porukka sai alkunsa, kun lähdimme museokäynnin jälkeen yksille ja siitä illalla Erasmus Networkin järjestämään iltaan. Erasmuksille suunnatut häppeningit olivat yleisesti ottaen aika kusisia, joten aloimme järjestää omia, ja homma paisui. Tutustuin aina kaverin kautta uusiin kavereihin, ja lopulta meitä olikin 30-40 keskenään loistavasti toimeen tulevaa tyypiä ympäri Eurooppaa ja vähän muualtakin. Tietysti pientä kränää aina ilmeni, mutta en ole koskaan ollut porukassa, joka tulisi noin kiitettävästi keskenään toimeen. Kun yhdistää samanlaisia uteliaita ja reippaita hölmöjä ympäri tätä maanosaamme, tulos on tämä. Ihan priimaa siis!

En ole koskaan varsinaisesti ollut osa kaveriporukkaa, vaan minulla on ollut kavereita ympäriinsä monissa ympyröissä. Partio, nuorisovaltuusto, lapsuuskaverit, lukio, ainejärjestö, politiikka… vaihdossa sain elää uuden minielämän, ja siihen kuului tiivis, rakastava porukka. Oma yhteisö, jossa jokainen sai olla oma itsensä, ja jonka kanssa niin lounastettiin, biletettiin, lenkkeiltiin kuin reissattiinkin. Katsottiin joka viikko Game of Thronesia saman brittipojan luona. En ole ollenkaan tyytymätön sirpaleiseen kaveritilanteeseeni, koska se on varmaankin juuri sitä, mitä olen itse halunnut ja itselleni hankkinut. On vain välillä vähän kurjaa, että ystävät ovat levällään ympäri maailmaa. Vaihdon jälkeen asia on vielä enemmän niin, mutta minulla on hurjan lämmin muisto parhaasta mahdollisesta vaihdosta.

Aikani Itävallassa ei siis ollut lähellä täydellistä, vaan ihan täydellinen. 10+. En tiedä, kävikö minulla vain satumainen tuuri vai tyydynkö vähään (kysymys, jota koko porukkamme toisinaan pohti), mutta hitto että oli hauskaa. Voin olla myös tulossa vanhaksi ja viisaaksi, sillä viime kesänä Sveitsissä ja tänä keväänä Itävallassa en potenut ollenkaan koti-ikävää (missähän se koti edes on) tai halunnut luovuttaa. Huonojakin hetkiä oli todella vähän. Niistä ehkä keljuin oli se, kun unohdin koemateriaalit kotiin ja juoksin hakemaan ne ja tunsin itseni noloksi, paskaksi vaihtariksi puuskuttaessani tenttiin puoli tuntia myöhässä. Tuon pahempaa ei siis sattunut!

Tietysti Itävalta on helppo valinta vaihtomaaksi, jos osaa jo saksaa ja on asunut Sveitsissä, mutta en lähtenytkään sinne hakemaan kulttuurishokkia ja kasvattavia kokemuksia. En hakenut oikeastaan mitään, mutta sain kaiken. Ihan kaiken. Kuinka onnekas voikaan olla?


Alpenglowia voi seurata Instassa @sunnamailmmis – samalla nimellä minut löytää myös Snapchatista!

Yleinen

Mitä Wienissä olisi kannattanut tehdä

12.7.2016

Odottavan aika on pitkä, mutta vaihtarin auttamattoman lyhyt. Kun karautin Wieniin, ajattelin, että minullahan olisi siellä ikuisuus ja vielä risat päälle, mutta väärässäpä olin. Monta ehdottoman arvokasta asiaa jäi näkemättä ja kokematta, enkä voi kuin rohkaista kaikkia muita näiden erinomaisuuksien äärelle. Minäkin pääsen ruksaamaan aktiviteetteja tältä listalta, kunhan palaan Wieniin. Sillä se päivä koittaa vielä.

Mumok, Kunsthistorisches ja Naturhistorisches

Entisenä museotätinä olin todella epäesimerkillinen ja jätin museot kiertämättä. Jos piti valita syöminkien ja museon välillä, valitsin aina syöpöttelyn. Tästä muistona on neljä kiloa ylimääräistä (joita nyt kyllä kurinpalautus sulattaa tehokkaasti) ja autuaan sivistymätön moukkamieli. Mumok on Euroopan parhaita modernin taiteen museoita, ja museoaukion historiallisissa laitoksissa olisi päässyt ihastelemaan maailmanluokan taide- ja tiedeaarteita. Mutta kun Museumsquartierin sushi vei voiton – taas kerran.

P1560547
P1560566

Donauinselfest

Tämä menetys kismittää hartaasti ja kauan. Tonavaan pykätyllä tekosaarella, jolla juoksentelin noin joka toinen päivä ja jonka näin taloni ikkunasta, järjestetään ilmaiset mahtavat festarit kesäkuun lopussa joka vuosi. Minun paluulentoni oli 23., ja tämä lysti olisi alkanut päivää myöhemmin. Yli satatuhatta festarikävijää tamppaa nurmea, hyppii EDM:n tahtiin ja mussuttaa Käsekraineria. Joko sanoin, että ilmaiseksi? Wieniin kannattaa siis sattua alkukesästä!

Volksgarten

Wienin kenties legendaarisin klubi verhoutuu kauniin Volksgartenin ruusupuskiin. Kävin jo ovella, mutta koska 19-vuotias ystäväni ei päässyt sisään, päätimme koko lössi lähteä Passageen. Passagesta muotoutui vaihtolukukautemme aikana sisäpiirivitsi, sillä eräs ranskalainen jätkä rakasti paikkaa ja aina muutaman kaljan jälkeen ryhtyi agitoimaan kaikkia seurakseen sinne. Passage on aivan liian sisäsiisti pintaliitoklubi, jossa kuitenkin tuli vietettyä jokunen hauska ilta, vaikkei kaltaiseni ryönäilijä sinne kuulukaan. Volksgarten on niin ikään hieno ja varmasti liian hypetetty, mutta joidenkin mukaan kaiken hehkutuksen arvoinen. Kyllä sitä olisi ainakin pitänyt testata.

P1560592
P1560385

Hundertwasserhaus

Saksaa koulussa opiskelleet eivät ole voineet välttyä tämän arkkitehtonisen ihmeen ja taidemuseon esittelyltä. En usko, että siinä on sinällään mitään erityisen mielenkiintoista, mutta ilmeisesti se on Wienin Eiffel-torni, espanjalaiset portaat ja Big Ben, tai ainakin jokin näistä. Huristin sen ohi bussilla pari kertaa ja mietin, että olisipa vinhaa käydä sisällä. En käynyt.

Praterin maailmanpyörä

Asuin Praterin vieressä, ja kävelin tai juoksin sen halki kymmeniä kertoja. Ehkä sen takia en käynytkään ikinä laitteissa, sillä huvipuisto tuntui vain osalta naapurustoa eikä matkakohteelta. Riesenrad on vanha kuin taivas ja sieltä aukeavat upeat näkymät, ja saisin varmasti kyyneleet silmäkulmiin siitä kaikesta muistojen määrästä. Ensi kertaan!

P1560388
P1560396

Donauturm

Donauparkin keskellä kohoaa hiukan Näsinneulan oloinen, huikean korkea torni, jonka niinikään huikea hissihinta esti minua vierailemasta. Seitsemällä eurolla saa jo kahdet falafelit lähikiskalta! Vastaavaa maisemaa ei näe takuulla mistään, ja olenkin katunut pihiyttäni moneen otteeseen. Onneksi kävin sentään Donauparkissa monesti, sillä siitä muodostui ihan ehdoton lempipuistoni Wienissä. Perhospuutarha, kukkia, lammikoita, korealainen huvimaja ja Tonava aivan kivenheiton päässä – ehdoton jees! Suosittelen myös siksi, että täällä turistilaumoja esiintyy huomattavasti harvemmin kuin Wienin kuuluisimmissa puistoissa (Schönbrunn, Stadtpark, Prater, Belvedere…).

Stephansdom

Tämän turistirysän skippaamista en edes kadu, sillä en olisi millään jaksanut jonottaa kiinalaisten keskellä selfietikkujen tökkimisen uhrina, että pääsisin maksamaan kiikkumisesta kapeassa, ikävässä portaikossa. Wienin keskikaupunki on auttamattoman turistoitunutta ja sielutonta, enkä viettäisi siellä aikaani yhtään enempää kuin pakko. Se kannattaa kävellä läpi (ja viihtyä Dick Macksin 2,20 tuopeilla silloin tällöin), minkä jälkeen on parasta siirtyä Wienin eläväisempiin osiin.

P1560435
P1560428

Wienin filharmonikkojen konsertti

Teknisesti ottaen kävin kuuntelemassa filharmonikkoja kerran – mutta en kuullut mitään, sillä istuimme liian kaukana sekä orkesterista että kauittimista. Tavanomaisiin konsertteihin saa seisomalippuja aivan muutamalla eurolla, kun saapuu paikan päälle parisen tuntia ennen showtimea. Kokemus olisi takuulla upea, mutta jotenkin se vain jäi, ja uskon, että minulle se olisi ollut helmiä sioille.

Onneksi sentään myös ehdin käymään monessa loistokkaassa paikassa Wienissä. Tulossa on siis vielä paljon vinkkivitosta ja muuta juttua Wienissä oleskelusta, joten kannattaa pysyä kuulolla. Olen alkanut koostaa opiskelijan Wien -miniopasta, Achtung siis kaikki tulevat vaihtarit!


Seuraathan Alpenglowia myös Facebookissa!

Yleinen

Kotiinpaluublues

21.6.2016

Näissä Kroatian auringonlaskukuvissa on yllättävän paljon symboliikkaa. Lähteviä laivoja, poiskäveleviä selkiä, painuvaa aurinkoa, kaunista mutta epävakaista kesäsäätä. Sitä maastamuutto meinaa olla. Minä lähden, minä lennän, aika loppuu ja meininki on melkoisen myrskyisää mutta rakkaudentäyteistä niin oman pään kuin koko vaihtoporukankin sisällä. Kahden päivän päästä olen jo setäni kyydissä matkalla Inarin sääskistä mutta valoisaa kesää. Lapissa odottaa jälleennäkeminen perheen kanssa, kesätyöt ja vanhoja ystäviä. Vaelluspolkuja, kanootinmelan läiskettä Inarijärven illassa, yövirvelöintiä, marjastusta ja road trippejä.

P1570025
P1570028

Totta kai lähtö tuntuu. On olemassa monenlaisia lähtöjä, ja tällainen kaunis poiskääntyminen satuttaa ehkä eniten. Jättää nyt taakseen elämänsä kauneimmat, onnellisimmat ja vapaimmat kuukaudet. Katsoin tänään Wienin metrokarttaa ja pystyin liittämään kasan muistoja pysäkkien nimiin. Kurkkuun nousee iso pala, kun katselen nousevia lentokoneita nyt huoneeni ikkunasta. Olen saanut täältä niin paljon kepeitä ja suloisia ja nuoruudenviattomia muistikuvia. Olen kaatuillut lumilaudalla Nassfeldin aurinkoisilla rinteillä. Pelannut makuualustalla ja jalkapallolla pesistä Mariahilferstrassella. Juossut veren maku suussa portaita ja käynyt Subwayssa herkuttelemassa jälkikäteen. Luukuttanut täysillä Kaija Koota vuokra-autossa kiemurtelevalla vuoristotiellä, hölkännyt ukkosen läpi Donauinselillä, jatkoillut brittipoikien luona viikonloppu jos toinenkin, hyppinyt tuoppi kädessä asuntolabileissä, uinut kroatialaisessa satama-altaassa, päntännyt tenttiin tylypahkamaisessa lukusalissa päärakennuksella…

Pakahduttavinta on päästä lähelle, päästää itse lähelle, ymmärtää ja vaihtaa ajatuksia. Joskus elämän tarkoituksesta, joskus ilmastonmuutoksesta ja joskus rumimmasta sukkien väristä.

Minua odottaa paras mahdollinen kesä. Mutta minulla on myös ollut paras mahdollinen vaihto, ja vaikka hyppäänkin ylihuomenna toiseen aivan yhtä täydelliseen todellisuuteen, niin silti sattuu jättää tämä. Sattuu paljon. Vaihto, jota en suunnitellut, jota en odottanut ja jolta en olettanut mitään, antoi enemmän kuin olisin koskaan edes haaveillut. Ystäviä, ymmärrystä, onnellisuutta, unelmia ja elämään uskomista. Nykivää uutta tietoisuutta ja uusia mahdollisuuksia. Ennen kaikkea sain iloa. En olisi voinut käyttää viittä kuukautta mitenkään paremmin. Sain täältä vain kourallisen opintopisteitä ja kaikki säästötilin rahat menivät, mutta oli se sen arvoista.

P1570033
P1570023

Lykkäsin ajatusta lähdöstä kauhean kauan. Nautitaan nyt kun vielä voi! Ja nautin. Hetkessä eläminen on sellainen taito, jonka opetteleminen maksaa itsensä tuhatkertaisesti takaisin. Mutta tänään, kun sanoin taas kerran hyvästi, tulin kotiin, heitin jätesäkillisen roinaa roskikseen ja tyhjensin kaapit… itku tuli. Tietysti. Se tulee vielä monta kertaa. Euforiaa ei voi olla ilman kyyneleitä ja rusentavaa menetyksen tunnetta. Sehän tässä raastaa: kaiken, mitä tässä maailmassa saa tai saavuttaa, joutuu jossain vaiheessa hyvästelemään. Halaamaan, kiittämään, toivottamaan kaikkea hyvää ja kävelemään pois. Tai jäädä katsomaan pois keinuvaa selkää.

En ole tässä tilanteessa ensimmäistä enkä viimeistä kertaa. Toivon todellakin, että joutuisin vielä jättämään monet itkuiset jäähyväiset, koska se tarkoittaa, että jokin on ollut ja saattaa olla edelleen tärkeää. Mitä pahemmalta tänään tuntuu, sitä onnistuneempi vaihtoni on ollut. Kun häivyin Turusta tammikuussa, nyyhkytin junassa ilosta enkä ikävästä. Sveitsistäkin halusin pois, Espanjan-vaihdosta vuosia sitten rukoilin pääseväni jo takaisin. Mutta nyt tuntuu, että Wienin ja kaiken Wienin tarjoaman ja antaman kanssa jää jotain kesken. Riuhtaisen itseni irti, vaikka voisin jäädä. Ja ehkä se on juuri oikea hetki mennä.

Suru ja kyyneleet on okei. Tänään ja huomenna kiitän sydän auki. Kiitän rohkeita ja upeita ystäviä, jotka seikkailevat vielä ties vaikka mihin elämässään. Ja ensimmäistä pääkaupunkia, josta opin pitämään. Sen hölmöjä puluja, korishäkissä leikkiviä lapsia, kanaalinrannan aaltoja, yötaivasta ja helteisiä katuja.


Wien- ja Itävalta-aiheiset jutut eivät tähän lopu: minulla on postauksia varastossa niin vaihtarielämästä, Kroatian, Unkarin ja Tshekin matkoista kuin Wien-vinkeistäkin. Pysy ihmeessä kuulolla!

 

Yleinen

Kv-oikeuden opiskelua Wienissä

18.6.2016

Näin alle viikkoa ennen lähtöä on ehkä korkea aika kertailla, mitä täällä on tullut opiskeltua. Varsinainen pääaineenihan on Suomessa valtio-oppi, josta kansainvälisten suhteiden linja. Wienissä on sattumoisin yksi Euroopan kattavimpia kansainvälisen oikeuden laitoksia, joten pistin ripset räpsymään ja runosuonen sykkimään, että saisin vaihdettua politiikkavaihtarin statukseni oikisvaihtariksi. Ja kas hei, onnistui! Siispä otin aluksi sekä politiikkaa että lakia, mutta tiputin lopulta laiskuuttani kaiken politiikan pois ja ryhdyin wannabe-oikislaiseksi.

Saavuin tänne Wieniin jo helmikuun alussa, vaikka Itävallan lukukaudet alkavatkin vasta maaliskuun kymmenennen tienoilla. Pänttäsin ensiksi nimittäin kuukauden saksaa intensiivikurssilla.

Tässä siis hiukan infoa tekemistäni ja tekemättä jättämistäni kursseista. Kuvat on räpsitty koulumatkalta, joka menee esimerkiksi Hilton-hotellin ohi. Ei aina reikäfarkuissa ole ihan tarpeeksi fancy olo Ringstrassen BMW-maailmaan.

P1570053

Iloinen tentti-ilme

P1570062

Ja iloinen tenttimatsku

Saksan intensiivikurssi, taso B1/2, 4 op

Tämä kurssi oli täysi plusmiinusnolla. En oppinut oikeastaan mitään, koska minut laitettiin tasoani alemmalle kurssille, ja opettaja oli ihan karmea kanahaukka. Hän nöyryytti oppilaita, vittuili ja antoi törkeästi läksyjä. Toisaalta tunnit olivat sangen rennosti yhdestä neljään joka arkipäivä, joten ne eivät häirinneet ilta- ja yöelämää, ja tutustuin kurssilla vaihto-BF:ääni Taijaan. Ja saihan tuosta ilosta sentään neljä opintopistettä. Mieluummin minä istuin tuolla kuin olisin vielä potkinut loskaa Turussa.

International and European Environmental Law 3 op

Ehkä mielenkiintoisin kurssi koko vaihdossa! Ikävä kyllä vanha proffa ei käyttänyt powerpointia eikä edes liitutaulua, ja eri sopimusten artiklojen bongaaminen hänen muminastaan kävi työstä. Kurssi oli tiistai-iltaisin 18-20, ja pää oli tuohon aikaan aika melko hatarassa tilassa. Kuuntelin koko ajan niin tiiviisti, että luennon jälkeen päätä jomotti joka kerta. On se hyvä, että tällainen laiska valtsikkalainenkin joutuu joskus tekemään töitä opiskelun eteen!

Saatoin itse asiassa löytää tältä kurssilta oman ammatillisen tieni. Käsittelimme kansainvälisiä ympäristöä koskevia sopimusta, kuten Pariisin ja Kioton ilmastoprotokollia tai vaikkapa kansainvälistä vesienkäyttösopimuskantaa. Ympäristölainsäädäntö on vielä todella hajanaista, mutta sen avulla on saatu aikaan hienoja asioita, kuten puhdistettu eurooppalaisia jokia, lopetettu otsonikerrosta tuhoavien kaasujen käyttö ja turvattu biodiversiteettiä sekä maapallon geneettistä perintöä. Vielä pitäisi tehdä paljon, ja toivon, että yksi niistä tulevaisuuden ympäristöpolitiikkavaikuttajista on nimeltään Kokkonen. Voisin käyttää kaiken tarmoni ilmastonmuutoksen torjumiseen. Haluan käyttää sen siihen. Ja nyt tiedän ympäristösopimuksista paljon enemmän.

International Humanitarian Law 3 op

Humanitaarinen oikeus eli aseellisen konfliktin oikeus on todella rankkaa ja hurjaa tavaraa. Kidutusta, sairaaloiden räjäyttämistä, laittomien terroristien lahtaamista… lisää tähän vielä maanantaiaamu, niin ei kannattaisi todellakaan olla Leevi-tyylisessä krapulassa ja vapinassa. Kurssi järjestettiin intensiivisenä viitenä maanantaina, viisi tuntia kerrallaan, joten istumista riitti. Tämä oli ehkä parhaiten järjestetty kurssi, jonka olen kuunaan käynyt. Opettaja oli professori Hong Kongista, todella ammattimainen ja ennen kaikkea hauska ja ystävällinen. Käsittelimme paljon case law:ta, mutta hän ei torpannut ihan vääriäkään käsityksiä, vaan oikoi ne rakkaudella. Katsoimme myös paljon videoita (erityisti proffa tykkäsi Nälkäpelistä ja hän intoili siitä yhteensä tuntitolkulla), joten välillä saattoi ottaa pientä lepotaukoa. Proffa kertoi paljon lapsuudenkokemuksistaan Bahrainissa ja jopa tanssasi toisinaan luokan edessä. Humanitaarinen oikeus on ala, jolle en voisi mitenkään ryhtyä, koska olen niin herkkä. Itkin aika monesti videoiden aikana, koska terveyskeskuksen räjäyttäminen livenä on asia, jonka ei pitäisi a) tapahtua ollenkaan b) olla mietinnän kohteena, että saakohan tuon nyt posauttaa vai ei. Ihailen kyllä proffaa, joka tekee tuota työkseen, mutta jaksaa silti heittää väsynyttä läppää opiskelijoille ja hymyillä koko ajan. Tyypin nimi on muuten James Fry, ja hän on aika iso nimi alalla. Jos kiinnostaa, googlatkaa. Suosittelen seuraaville Wien-vaihtareille todella lämpimästi!

P1570056
P1570058
P1570059

Introduction to European Union Law, 3 op

Toinen suuri proffaspersoona piti tämän kurssin maalis-huhtikuussa. Hän oli todellinen herrasmies: vanha EU-byrokraatti, joka oli maaniteltu kertomaan kv-opiskelijoille Eurooppaan edes jokseenkin liittyviä satuja aina torstaiaamuiksi. Luennot olivat ainakin 80-prosenttisesti asian vierestä, mutta anekdootteja riitti. Valitettavasti kaikki eivät nauttineet tästä ilosta niin kuin minä ja toinen politiikanopiskelija-kaksoisagentti Sveitsistä, ja kurssin aloittaneista noin 70 opiskelijasta ehkä 20 saapui tenttiin. Lakiopiskelijat eivät ilmeisesti käy EU-instituutioita läpi missään, ja tässä oli kv-politiikasta iso apu: osasin jo valmiiksi eri elimet, niiden funktiot ja rakenteen ja päätöksentekoprosessit, joten periaatteessa opiskelin vain muutaman keissin ja ta-daa, kolme oparia kotiin! Olin reputtanut EU-lain tentin Turussa, koska en jaksanut opiskella (vanha kunnon lytkyys iski), joten toivottavasti saan tästä mukavan arvosanan tutkintotodistukseen siis.

International and European Human Rights Regime, 3 op

Persoona isolla P:lla veti tämänkin kurssin, mutta enemmän pahassa kuin hyvässä. Viiksekäs herrasmies oli entinen YK:n kidutustarkkailija, ja tämän kenttäkertomukset olivat mielenkiintoisia, mutta karmeita tietysti. Hän näytti mitään varoittamatta kuvia todella pahoin hakatuista ja sairaista vangeista ja osoitti kuvista, ketkä kuolivat pian vierailun jälkeen. Tuohon työhön vaatii kyllä sellaista kovuutta, jota minulta ei ikimaailmassa löytyisi, mutta arvostan valtavasti jokaista, joka siihen pystyy. Onhan se ihan kauheaa, että vieläkin esimerkiksi naapurimaassamme kidutetaan järjestelmällisesti vankeja (esimerkiksi Tsetseniassa). Meitä proffa ei kohdellut myötätunnolla, vaan keljuili, nöyryytti ja teki todella rasittavia tenttejä. Kärsin sellaisesta juuri keskiviikkona, ja vähän pelottaa, pääsinkö edes läpi. Hupaisaa kurssissa oli proffan aksentti: hän ei osannut sanoa englannin r:ää, vaan täräytti paikalle joka kerta w:n. These human wights wiolations are sewewe… Yritä nyt sitten olla kikattamalla tuolle!

Internationale Politik

Tämä saksankielinen kurssi jäi kesken, koska en jaksanut päntätä samoja asioita saksaksi kuin osaan jo suomeksi. Lisäksi kurssikoe olisi ollut lähtöpäivänäni.

Kapitalismus in China

Kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta ei tosiaan ollut. Hönö proffa näytti kuvia Kiinan-matkoiltaan ja höpötti yingistä ja yangista. Tämä oli toisinaan päällekkäin EU-lain kanssa, joten toinen sai jäädä.

Yhteensä opintopisteitä: 16

P1570061
P1570060

En oikein jaksanut panostaa, sillä tarvitsin kanditutkintooni enää 10 pistettä, ja loput kuusi paikkasivat tilastojani niin, että sain vaihdon ajalta opintotuet. Turun yliopisto ei enempää vaadi, joten miksi minäkään itseltäni? Vaihdon pääasia ei kannata olla opiskelu, vaikka pääsisikin huippuyliopistoon. On niin paljon, mitä varmasti kuitenkin haluaa tehdä: viikonloppureissuja, museoreissuja, bileitä… Ei kannata pilata hyvää vapaa-aikaansa liian isolla kurssimäärällä. Hardcore-opiskelua ehtii paukuttaa silloin, kun arvosanoilla on väliä. Vaihdossa harvemmin on!

Wien on vaihtokaupunkina täysi viis kautta viis, mutta yliopisto ei ihan. Minulla oli oikiksessa todella hauskaa, koska kurssit kiinnostivat ja seura kohotti mieltä, mutta rakennus on vanha ja ilmanvaihto olematon. Joka on Turussa joskus opiskellut, niin vanha kunnon Jusleniakin jää sille kakkoseksi. Yliopiston suurimmat ongelmat eivät ole kuitenkaan tiloissa, vaan liian suuressa opiskelijamäärässä. 90 000 kuulostaa korskealta, mutta se on yksinkertaisesti liikaa. Täällä jokainen ylioppilastutkinnon suorittanut otetaan sisään, ja porukkaa tiputetaan kyydistä, jos ei kyvyt tai motivaatio riitä. Hylsyjä ei siis auta saada. Opiskelijoiden vähentämiseksi monet peruskurssit ovat todella vaikeita, ettei edes puolet pääsisi niistä läpi, ja ulkoaopettelu ja jatkuvat pelko kuuluvat itävaltalaisopiskelijoiden arkeen. Vaihtari pääsee yleensä helpolla, kun mainitsee taikasanan Erasmus, mutta kyllä mekin joudumme kärsimään jonotuksesta kursseille ja täpötäysistä luentosaleista.

Henkilökunta ei myöskään välitä opiskelijoista harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Koearvosanat tulevat myöhässä jos tulevat ylipäänsä, eikä sähköposteihin vastata. Plussaa on tietysti mahtava ja iso vaihtariyhteistö ja hienot, historialliset rakennukset keskustan kampuksella. Kyllä täällä lukukauden viihtyy, mutta tutkinto-opiskelijaksi en haluaisi. Ikävä kyllä. Itävalta on muuten hieno maa, mutta maisteritutkinnon päädyn hakemaan kyllä muualta.

Niin, ja tässä ihmisoikeustentissä minulla oli ilahduttavan paljon pelissä – se oli kandidaatintutkintoni viimeinen puuttuva palanen. Nyt tarvii enää siirtää opinnot Turun yliopiston rekisteriin, ja voin ottaa paperit ulos. Melkoista!


Pistähän seurantaan myös Alpenglowin Instagram sekä Facebook!