Browsing Tag

Sveitsi

Yleinen

Reissuvuosikatsaus

27.12.2015

Munuaistulehdus alkaa olla selätetty ja uskalsin jo käyttää tänään kameraakin kävelyllä tuolla talven ihmemaassa. Tepastelin pakkaslumessa, ihailin taivaanrannan värejä ja mietin, miten onnelliseksi ihmisen saa jo pelkästään se, että saa ulkoilla ja tarkastella tätä maailmaa.

Tähän vuoteen on mahtunut monen monta reissullista päivää. Minulla on välillä ollut ihan uskomattoman paskaa tuuria: autokolaria, ruokamyrkytystä, henkilökohtaista reissukonkurssia, koti-ikävää… mutta on niitä huikeitakin hetkiä ollut. Halusin listata niistä top kympin, sillä tein viime vuodestakin sellaisen. Ei hienoa vuotta ja lähes ääretöntä määrää kauniita hetkiä voi puristaa kymmeneen, mutta yritän tarjota edes pikkuisen vilauksen siitä, miksi tämä vuosi on ollut niin hankala, mutta niin täynnä elämää.

10. Hangilla huhtikuisessa Inarissa
CAM01689
CAM01652

Inarista olen tähän maailmaan liikkeelle lähtenyt ja aina ennen jokaista isompaa ryönäreissua haenkin vauhtia Inari hoodzeilta. Kotini 60 kilometrin päässä Inarin kirkonkylän metropolin vilinästä on mielestäni edelleen kiistatta maailman mahtavin paikka, ja huhtikuussa hiihtelin siellä viikon. Aurinko räkötti kuin Fuengirolassa elokuussa, hanki kantoi hiihtäjää vaikka soijanakki vähän liiaksi maistuikin ja ahven söi. Sain nenänpäähän vähän väriä Sveitsiä varten ja sain hajustettua lähes kaikki ulkovaatteet kaksitahtibensalla koko loppuvuodeksi.

9. Kirjakahvilointia Tallinnassa

CAM01542

Yllätin eksäni viikonloppulomalla Tallinnaan maaliskuussa. Sää ei todellakaan suosinut, vaan kipitimme hotellille kaatosateessa. Kurjassa säässä oli puolensa: istuimme lukemassa Robin Hobbin kirjojamme lukuisissa eri kahviloissa ja oman huoneen kylpyammeessa. Meillä oli ihana nörtti-getaway! Tallinnan varikset raakkuivat, oksat kauniit kuin kelttikorut kurottautuivat Tallinnan punaruskeiden kattojen ylle ja kakku maksoi niin vähän, että sitä pystyi aina tilaamaan toisen palan. Mitä sitä enempää elämältä kaipaa?

8. Helle, Letten ja ystävät
20150605_192113
20150605_184436

Monster-Hitze teki ehkä au pairin elämästä hankalan imurointipäivänä tai silloin, kun lapset halusivat mieluummin heitellä naapurin kissaa vesi-ilmapalloilla kuin tehdä läksyjä, mutta oli se nyt ihmisen parasta aikaa hitto vie. Kävimme suomityttöjen kanssa uimassa lähes päivittäin, ja mieleeni on jäänyt Lettenin iltatunnelma: jalkakäytävä hohkaa vielä kuumuutta, mutta viinipullojen korkit napsahtelevat jo auki. Kävelemme Dynamon viereiselle sillalle, kikatamme, hyppäämme jokeen ja ajelehdimme alavirtaan ihan viimeisille portaille asti. Aurinko laskee jonnekin Klotenin lentokentän taakse. Joku meistä seisoo käsillään, joku päällään, joku tiirailee alatasanteen poikia.

7. Punaisen Ristin sysäys

P1530976

Kehuin museota jo kokonaisessa postauksessa, mutta täysin aiheesta. Opiskellessa tulee joskus sellainen olo, että perkeles, olen oikealla alalla, kun joku aihe innostaa oikein erityisesti. No, täällä tunsin sen joka ainoalla solulla. Voisin lässyttää tähän jotain siitä, miten kaunis ja kauhea ihmiskunta on, mutta ehkä sellaisen melodramaattisen scheissen aika on joskus toiste.

6. Pariisin Keväällä halki Suomen
P1530076

Kaverini sattui olemaan matkalla Turusta pohjoiseen samoihin aikoihin kuin minä, joten otimme riemulla vastaan tilaisuuden ajella Kajaaniin asti yhdessä. Mutkahan siitä minulle tuli, mutta mitäs sitten. Ei siinä ollut mitään ihmeellistä, ei mitään uskomatonta kokemusta: olipahan vain kaksi tyttöä ja kissa läpäisemässä kauneinta, tuoksuvinta, vihreintä ja kesäisintä juntti-Suomea. Subi, kamalia liikenneympyröitä, pelottavia ohituksia ja sääret kananlihalla kesämekossa. Söin elämäni huonoimman muffinssin. Kuuntelimme varmaan Pariisin Kevään koko tuotannon matkalla. Road trip as it should be!

5. Esialppien ukkostelttailu
20150614_073640
20150614_071709
20150613_185823

Kokonaisuudessaan tämä huikea Idan kanssa Saksan vuorilla vietetty viikonloppu oli aika lailla täydellistä, ja olemme molemmat muistelleet sitä iloisina, mutta tämän listauksen kärkeen se ei ihan yllä. En koskaan unohda sitä paniikin ja epätoivon sekaista pikamarssia, kun emme saaneetkaan pystyttää telttaamme sinne, minne olimme aikoneet, koska meidät häädettiin pois haulikolla uhaten. Hämärä laskeutui ja ukkonen alkoi jyristä Itävallan korkeampien huippujen tuntumassa. Kipitimme rinnetta alas alas alas, etsimme paikkoja ties mistä pusikoista ja niityiltä ja laitumilta, mutta päädyimme lopulta lyömään teltan kasaan vanhalle tiepohjalle. Yöllä kauriit hiippailivat teltan lähellä, ilotulitteet säikyttivät meidät puolikuoliaiksi ja aamuyöllä heräsimme lintujen kuoroon. Aamuaurinko heijastumassa vuortenrinteistä – say no more. Illalla mietin halpabussin kyydissä, että minua ja vaeltamista ei erota enää kuin neliraajahalvaus.

4. Ystävystyminen Rapperswilissä
P1520896
P1520893

On olemassa äkkirakkautta, olen vanhana kyynikkona ja ärsyttävänä epäromantikkona joutunut sen myöntämään. Ja on olemassa äkkiystävyyttä. Sen vain tietää. Esimerkiksi silloin, kun mutustaa kirppistelyn jälkeen maapähkinäleipää keväisessä Rapperswilin päivässä, kuuntelee kirkonkelloja ja katsoo Alpeille. Että tässä se nyt on, ystävä loppuiäksi. Sellainen, jonka kanssa voi juoda halvinta viiniä tyhjästä kaljatölkistä lasien puutteessa ja juosta avojaloin pitkin katuja, suppailla Luzernissa ja melkein itkeä, kun on niin onnellinen. Sellainen, joka voi muuttaa eri maahan ja silti tuntua aina vaan läheisemmältä.

3. Mystinen vaellus maailman laidalle

P1530632
P1530610

Polku oli vain kolme kilometriä, mutta tuntui kuin olisimme sumussa kulkeneet jonkin rajan yli todellisuuden toiselle puolelle. Ja kun yhtäkkiä jähmeä, harmaanvihreä Jäämeri vilahti alhaalla roikkuvien pilvien raosta… ei minulla ole tähän sanoja.

2. Sekasauna Barentsin malliin
IMG_20151107_200231_1

Jos edellisessä kohdassa sanat olivat loppua, niin nyt ei todellakaan! Tämä hetki on niin selkeä, niin täydellisen onnellinen! Olin töissä Barents-leirin johtajana, ja pitkän päivän jälkeen minä ja apupoikani Jaakko lähdimme itsekin saunomaan. Siellä oli ihan täysi meininki päällä! Varmaan 30 nuorta ahtautui saunaan laulamaan ja kertomaan juttuja. Juoksimme avantoon, heitimme törkeät löylyt ja otimme huikkaa kiertävistä pulloista. Hämärässä kaikki olivat samaa: suomalaiset, venäläiset, tytöt, pojat, ohjaajat, leiriläiset… lauloimme täysillä kaikkea, mitä nyt yhteislauluna voi, paukutimme kattoa ja vähän pelkäsimme, että lauteet romahtavat. Ja nauroimme vähän lisää. Jos jokainen saisi tuntea tuollaisen yhteenkuuluvuuden tunteen, rasismia ei olisi. Just saying.

1. Ryönäpummit Matterhornin juurella
20150627_162752

Tämäkin on helppo rajata, mutta mahdotonta unohtaa. Olimme juuri pystyttäneet laittoman telttamme pikku laitumen reunaan ja viskanneet reput lehmien heinäkatokseen. Kaivoimme eväskassista halpaa juustoa ja frangin paahtoleipäpaketin. Aurinko oli juuri laskemassa rinteiden taakse. Istahdimme lopulta polun viereiselle penkille. Söimme leipää, juustoa ja tomaattia – Matterhorn vahti meitä valtavalla läsnäolollaan. Siitä ei kerta kaikkiaan pystynyt pitämään silmiään erossa: miten voi olla olemassa jotain noin suunnatonta, upeaa ja kokonaisvaltaista? Lehtikuusimetsä tuoksui kaikkialla ympärillä, viimeiset vaeltajat olivat jo menneet ja me kiipesimme kivelle ihailemaan ympäröiviä monen kilometrin korkuisia jättiläisiä. Ihminen on pieni, maailma loputtoman suuri ja täynnä ihmeitä.

Yleinen

Vaellusvinkkejä Sveitsiin

8.12.2015

Hellou! Ehdinkin jo ihmettelemään, missä kausiflunssa luuraa, mutta tulihan se sieltä lopulta – tietysti niin, että jouduin olemaan neljän tunnin pakolliselta luennolta poissa. Onneksi mahtavat herrasmiestoverini ottivat minut ryhmätyöhön mukaan kuitenkin. Tai sitten oli kyse siitä perinteisestä ritarillisuudesta, että kympin tyttö tekee kaiken työn. Niin tai näin, niin olen saanut loikoilla tänään kotona, kuunnella La Rouxia ja juoda inkivääriteetä. Ja kirjoitella teille Sveitsissä tassuttelusta!

En voi väittää olevani mikään pro puhumaan tästä. Vaellusvarusteeni koostuivat yleensä hippirepusta ja lenkkareista sekä suuresta määrästä pähkinöitä ja rusinoita, eikä kunnollakaan voi kyllä kovin keulia. Olen ehkä liikkunut lapsena ja nuorena paljon luonnossa, mutta todellakaan en ole mikään ammattilainen. Nämä vinkit sopivat siis ihan kaikille – paitsi ehkä minua huimasti paremmille vuorikiipeilijöille. (Se vasta muuten olisin mahtia hommaa! Tosin tällä budjetilla ei paljon kiipeiluvarusteita shoppailla.)

P152084111656128_10204685499716888_601731190_o

Koska ollaan Sveitsisä, niin reitit ovat tietysti hyvin huollettuja ja merkittyjä. Itse asiassa niin hyvin merkittyjä, ettei karttaa yleensä edes tarvitse ottaa mukaan: riittää, kun sitä vilkaisee lähtiessä. Lähes kaikissa risteyksissä on tuollainen keltainen kyltti, joka ilmoittaa, kuinka paljon mihinkin tärkeään risteykseen, taukopaikkaan, kylään tai muuhun relevanttiin kohteeseen on matkaa. Matkat ilmoitetaan minuutteina ja tunteina, ja jos koet itsesi edes suht hyväkuntoiseksi, niin minuuttimäärästä voi surutta vähentää kolmasosan.

Toinen Sveitsin ominainen piirre, turistien uskomaton rahastaminen ja turistivirrat, voi välttää tallaamalla vähemmän tunnettuja polkuja. Upeita vuoria löytää niin joka puolelta, ettei kaikkien todellakaan tarvi tarpoa vain Jungfraulla, Pilatuksella, Zermattissa tai mitä näitä supersuosittuja nyt on. Oikeastaan nyrkkisääntönä voisi pitää, että jos huipulle pääsee junalla tai hissillä, joka maksaa mansikoita, niin sinne ei kannata välttämättä mennä, ellei halua väistellä kiinalaisturisteja huipulla. Vähemmän tunnetuilta reiteiltä löytyy ihania alppikyliä, lehmiä ja lampaita vapaana, rauhaa ja kymmeniä vuoria ihan vain sinulle.

P1520813P1520827

Varustautumisessa kannattaa muistaa, että sää voi vaihdella nopeasti etenkin korkealla vuorilla. Kauniin kesäpäivän päätteeksi jouduimme kerran pykäämään teltan pilkkopimeässä rankkasateella, eikä noilta voi ihan välttyä – eikä kannatakaan! Sääennusteisiin ei ole ihan luottamista varsinkaan epävakaammalla ilmalla, joten katse kohti taivasta ja rukoilun sijasta tarkkaile! Muista varusteista päiväreissulle (ainakin kesällä) mukavia ovat hiertämättömät, nilkkaa tukevat kengät, vähän ensiapuvälineitä, riittävästi evästä ja vettä ja kamera, hitto vie. Haluat kyllä ikuistaa ne maisemat.

Vaaroja Sveitsin kaltaisessa lintukodossa ei kovin hirmuisesti ole, mutta joka reitillä ei aina tule asutusta vastaan, joten varuillaanolo kannattaa. Alkuun vaeltajaa saattaa hermostuttaa kulkea lehmäaitausten läpi, eikä se ihan vaaratonta olekaan. Yleensä lemmut ovat todella chillejä kavereita, mutta viime kesänä ukkonen säikytti muutaman lehmän, jotka talloivat patikoijan kuoliaaksi Sveitsissä. Lehmiä vaarallisempaa on kuitenkin itse ukkonen: joka vuosi muutama seikkailija saa salamasta. Vuorilla on paljon korkeita kohtia, joten pidä huolta siitä, ettet ikinä ole maastoa korkeammalla. Onneksi se ei ole vaikeaa! Myöskään korkeimmista puista ei kannata hakea suojaa- mutta kyllähän kaikki varmaan nämä ohjeet tietävätkin.

Kaikista salakavalin ja ikävin toveri on punkki, joita on Sveitsissä runsaasti ja jotka iskevät mielellään patikoijan paljaisiin nilkkoihin. Pikkukaverien syöjäiset voi estää pukeutumalla pitkälahkeisiin housuihin. Simple as that! Vuorilla liikkujan iloksi punkkeja ei esiinny yli 1200 metrissä. Siinä siis vielä enemmän syytä pyrkiä korkealle!

P1540178P1540123
P1540169

Kannattaa tarkistaa reitin korkeusero etukäteen, ettei ylitä omaa suorituskykyään. Alkuun 400 metrin nousukin tuntui suolaiselta, mutta lopulta heitin jo surutta yli tuhannen metrin nousun ja laskun samaan päivään. Suomessa ei totu tällaisiin korkeuseroihin mitenkään, ei vaikka juoksisi mäkitornin portaita harrastuksekseen, joten itsensä yliarvioimisen voi jättää suosiolla toiseen kertaan.

Kiitos Sveitsin mahtavan junasysteemin, lähes jokaisessa käpykylässä on asema, eli julkisilla pääsee pelipaikoille hyvin. Hinnoista ei sitten puhuta… SBB:n sovelluksesta pystyy hakemaan reitin melkein minne tahansa todella kätevästi. Tietty on vähän ikävää haista hielle ja mudalle junassa muutaman tunnin verran vaelluskeikan jälkeen, mutta elämää se vain on.

Sääntö-Sveitsissä (kas, on niitä muitakin kuin Suomi) on kantonikohtaiset lait telttailulle. Monissa vaeltajan kannalta kiinnostavissa kantoneissa, kuten Graubundenissa, Valaisissa tai Ticinossa, tämä ilo on tietenkin kielletty. Mutta ei hätää! Toisin kuin Itävallassa, jossa pummitelttailusta saa mojovat monen tonnin sakot, Sveitsissä asia ei tunnu kiinnostavan ketään ja paikalliset patikoijat itse asiassa yllyttivät minua siihen. Kunhan telttaansa ei pykää niin, että se oikein loistaa maisemista kilometrien päähän, niin ongelmaa ei pitäisi olla. Puskassa telttailulla säästää pitkän pennin, sillä Sveitsissä leirintäalueet voivat veloittaa ruoholäntistä sen minkä mikä tahansa muu Euroopan maa mukavasta ja siististä hostellista aamupalalla. Sveitsissä ei ole jokamiehenoikeuksia, ja maa, jolle telttansa lyö, kuuluu todennäköisesti jollekin maajussille. Pitää siis muistaa kunnioittaa ympäristöä ja maanomistajia: vähän rikollisissa hommissa telttaillessa ollaan! (Itse telttailin Valaisissa, ja hyvin meni. Pro tip! Parin kilometrin korkeudessa on jopa helteisen kesäpäivän jälkeisenä yönä KYLMÄ!)

Sveitsin kaupungit ovat kauniita, mutta vähän tylsiä ja kliinisiä. On siis mahtavaa karistaa sellaiset vibat jaloista ja kirmata sen sijaan alppijärville, vuorenrinteille ja pihkalta tuoksuviin lehtikuusimetsiin. Tässä vielä muutama paikka, josta tykkäsin erityisesti:

  • Glarus! Helppo mennä Zurichistä ja Luzernista, mutta jo ihan huikeat maisemat.
  • Walensee, koska mikäs sen mukavampaa kuin pulahtaa rankan päivän jälkeen lämpöiseen vuoristojärveen.
  • Schnebelhornille pääsee Zurichistä paikallisjunalla!
  • Zermatt, vaikka siellä onkin todella vankka turistipitoisuus. Matterhornin ihailua ei vaan voi suorittaa postikorttia tuijottamalla.

Näissä en käynyt, mutta t o d e l l a haluaisin:

  • Graubunden ja Sveitsin ainoa kansallispuisto
  • Lausannen ympäristö ja näkymät Mont Blancille
  • Interlakenin ja Thunin seudulla on muutakin kuin se damn Jungfrau
  • Jura-vuoret. Joku niistä kuluneista nyppylöistä tekee ihan pirun mystisiä ja houkuttelevia!
Yleinen

Sweet Swiss summer

20.11.2015

Että mitäkö pitäisi tehdä? Kirjoittaa kandia. Siivota huone. Jynssätä vessa. Lähteä polkemaan paskalla pyörällä vesisateeseen ostamaan uusi kulmakynä, jonka jäljen tuo ihana Turun alkutalvi kuitenkin huuhtoo rännällä pois. Kaljut koivunoksat heiluvat tuulessa. Mutta minun sisälläni on lämmin Sveitsin kesä, loppumaton Hitzewelle, ja toivon, että se kantaa helmikuuhun asti. Kyllähän se!

Inhoan aika tavalla Turun talvea ja olen ehdottomasti kesäihminen. Horoskooppeihin uskova kämppikseni varmasti sanoisi, että heinäkuussa syntymisellä on ollut tähän osansa. No jaa, niin tai näin, mutta Sveitsin viime kesä oli aivan uskomaton. Toukokuussa tihutti vettä, kesäkuussakin vähän, mutta sitten se alkoi – lähes 50 päivän helleputki! Jo ensimmäiset päivät olivat ihania: lukukauttaan lopettelevat yliopistolaiset (ja lapsiin leipääntyneet au pairit) kokoontuivat Arboretumiin ja Bellevuelle ja Lettenille piknikille, käristämään ihoaan ja myöhemmin ihailemaan auringonlaskua. Takakireä Zurich paljasti itsestään ihan uuden puolen, kun nauravat ja musiikkia kuuntelevat tassuttelivat paljain jaloin, hyppivät silloilta jokeen uimaan ja joivat punaviiniä pimenevässä illassa. En tiedä, tulenko koskaan uimaan niin monta kertaa kuunvalossa – toivottavasti kyllä, koska sitä ei voi tehdä liikaa!

Jos vapaa-ajalla oli ihanaa, niin ei Hitze lasten kanssa työskentelyäkään tosiaan haitannut. Meillä oli ihanaa! (Silloin, kun ei tarvinnut viettää koko päivää pyykkikorin- ja koneen välissä.) Leikimme vesisotaa letkulla puutarhassa, kiipeilimme puihin, kävimme metsäretkillä ja pikku vaelluksilla. Teimme kotitehtäviä yhdessä ulkona ja uiskentelimme Badeissa niin, että sormenpäät menivät ruttuisiksi ja tyttöjen vaaleat hiukset alkoivat vihertää kloorista. Potkimme laiskasti palloa ja söimme sipsejä. Kerroin iltasatuja joskus puutarhassa, kun kaskaat sirittivät ja maa vielä hohkasi päivän lämpöä.

En käyttänyt sukkia kahteen kuukauteen paitsi vaeltaessa ja lenkillä, koska ei niille ollut mitään käyttöä. Oli ihanaa lähteä öisin istuskelemaan ulos pelkässä topissa ja shortseissa. Mutta oli se muutakin kuin vain äiti Maan lämpö: olin löytänyt ihania ystäviä ja elin hetkessä. Olin ihan vain onnellinen, vaikka kuvittelin vielä kuukausi sitten, etten pystyisi siihen vielä pitkään, pitkään aikaan. Heittäydyin pallopeleihin, uimahyppyihin, diippeihin suomenkielisiin keskusteluihin S-Bahneissa aamuyöstä ja teekkaribileisiin vieraassa kaupungissa. Sain rohkeutta ja rakkautta, joka saa minut nyt hymyilemään harmaalle Turun taivaalle ja raskaille 60 tunnin opiskeluviikoille.

Ja ne vuoret… olen herännyt monta kertaa rakastuneena maailmaan ja ihmisiin, mutta mikään ei voita sitä, kun kömpii vähän kylmänkankeana teltasta, nousee seisomaan ja tervehtii hiukan pilvien takana piileksivää Matterhornia. Söimme keksejä ja loimme kunnioittavia katseita suojelijaamme. Kun ei sitä voinut olla ihailemattakaan!

En halua unohtaa kesää: uskomattoman pehmoista ja lämmintä, kalkkipitoista alppijärvivettä, avautumista samaan lentokoneeseen sattuneelle tytölle (josta tuli ehkä paras ystäväni), lasten villiä iloa vesihipassa, viinilasillista rappusilla lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, ukulelen rämpyttämistä täpötäydellä Lettenin laiturilla… elämä on kesää ja kesä on elämää!

Ja kun on kerran löytänyt kesän, niin se tulee aina uudestaan. Nyt vain villatakkia niskaan, maiharit jalkaan ja parempia päiviä odotellessa yliopiston kirjastolle naputtamaan kandia. Sitten, kun on seuraavan kerran kesä ja kärpäset, niin mie ajattelin olla viittä vaille valmis. Mutta seikkailuille 110-prosenttisen ready!

No jopas meni yltiöpositiiviseksi hehkutukseksi. Miten te muut selviätte tästä harmaudesta?

Yleinen

Cathedral of green

9.10.2015

Nyt liikuntakiellon vedellessä viimeisiään on hyvä muistella, mikä metsissä ja kukkuloilla kipittelyssä on niin ihanaa! Aurinkoisessa kesä-Sveitsissä pinkominen oli toki vertaansa vailla, mutta ehkä löydän motivaatiota kahlata Turunkin mutavellipolkuja.

Pidin itseäni yläasteella liikunnanvihaajana, kuten varmasti 90% teineistä. Asiaa ei auttanut, että äitini oli liikunnanopettaja. Oikeasti en kuitenkaan inhonnut itse hikistä aktia (hehehehe), vaan joukkue- ja kilpailuhenkeä. Mikä liikkumiseen tulee, olen joko tavoitteeton lytky tai yksinäinen susi. Tai molempia. En tiedä mitään mahtavampaa kuin omaan tahtiin polun tallaaminen tai suksiminen. Joskus se tahti on kova, joskus täysin tehoton, mutta tänä individualismin ja yksilöllisyyden aikakautena haluan päästä määräämään vauhtini ja reittini itse. Minä ite. Me, myself & I.

P1540044P1540048
P1540051

Sveitsissä asuin onnekkaasti Adlisbergin ja Zurichbergin välissä, joten pääsin muutaman tunnin ärsyttävinä aamu- ja iltapäivävapainani kirmaamaan mäkien rinteissä kera lampaiden, mäyrien ja naapurin creepyjen setien. Ja kyllä siellä vain ihmislapsi rauhoittuu korkeiden puiden ja laulavien lintujen keskellä. Lapsiperheen hälinästä ja Zurichin hektisyydestä ei ihan päässyt lähimetsissä pakoon, mutta edes jotenkin, ja oli hienoa muistaa taas kosketus itseensä ja minuuteensa.

P1540057P1540059
P1540061P1540065

Kun katson näitä ihan tavallisena lauantai-aamuna otettuja kuvia, muistan läpitunkevan kuumuuden, lähes sinisenkirkkaat auringonsäteet ja puhisevat, kaljamahaiset ukkelit hyppimässä oksien yli väliaikaliikuntapaikalla. Tuo oli mukava todellisuus. Tästä piti tulla liikunnanhehkutuspostaus ja asiaa siitä, miten miellyttävää on liikkua rauhassa omaa kehoaan kuunnellen ja sen luontaista liikettä vahvistaen, mutta taidan soudella nyt sen verran raskaissa vesissä henkisesti vielä jonkin aikaa, että heittelen vain diippejä laineja ja ajattelen olevani fiksu. Oikeasti nyt on perjantai-ilta, kirjoitan kandia yliopistolla tyhjenevässä lukusalissa ja minun pitäisi mennä heittelemään teatraalisesti omaisuuttani muuttolaatikoihin. Taas.

P1540066P1540073
P1540082P1540084

Olen haaveillut tällaisesta pätkittäisestä kellumisesta (Zurich-Turku-Inari-Helsinki-Wien-mihinikinä) koko pienen ikäni, mutta se onkin aika raskasta. Ehkä sen arvoista kuitenkin. Aika näyttää. En ikävöi Sveitsiin, muistelen vain lämmöllä puihin kiipeämistä, uimahyppyja Lettenillä, Quöllfrischiä teekkaribileissä, penikkataudin hankkimista vuorilla, juoksupolkujen opettelemista lähimäissä ja iltaisin auringonlaskussa sirittäviä kaskaita. Tai tuota viimeisen kuvan laittoman kaunista lehmää, joka kavereineen laidunsi puolen kilometrin päästä perheeni kotoa. Päästän kaikesta irti ja luon itselleni teflonkuoren.

Ensi kerralla lupaan, että kuviin tulee myös allekirjoittaneen naamaa! Nyt olen julkaissut salaperäisesti pelkkiä maisemakuvia Luoja-ties-kuinka-kauan. Ei, minulla ei ole vesirokkoa, olen vain laiska ja epäitserakas ainakin selfieiden suhteen.

Yleinen

Pihipietarin Zürich-vinkit

16.9.2015

Tätä postausta olen suunnitellut jo kauan, ja vihdoin aloin vääntämään sitä! Sillä kenelläpä olisi paremmat rappeninvenytysvinkit yhteen maailman kalleimmista kaupungeista kuin parikymppisellä au pairilla. Tietty vaihtaritkin kitkuttelevat inhottavan pienellä rahasummalla, mutta kyllä Erasmus-tuen taso on Sveitsissä muutaman satkun auppipalkkaani parempi. Tämä kieli poskessa väännetty nippelitietopankki on hyödyllinen kaikille köyhille – tai vain piheille – idiooteille, jotka haluavat väkisin tulla vähällä rahalla toimeen porhojen Zürichissä. Sellaisille kuin minä. Enjoy! (Muutamasta ensimmäisestä kuvasta krediitit Maaritille, lopuista minulle muahhah).

DSC01054DSC01064
DSC01071DSC01080

Liikkuminen ja päänähtävyydet

Joukkoliikenne on kallista kuin mikä ilman Halbtax-korttia, joka löytyy jokaisen pitkäaikaisemman Sveisin-eläjän taskusta. Kannattavinta lienee ostaa päiväkortti, joka maksaa noin 10-14 frangia riippuen siitä, mitä vyöhykkeitä tarvitsee. Lähes jokaisella pysäkille on automaatti, jonka kitaan kelpaavat niin kortit, setelit kuin kolikotkin ja kielivaihtoehtojakin on muistaakseni neljä, englanti mukaanluettuna. Jos sinun pitää vain mennä lyhyt matka kymppivyöhykkeen sisällä, kannattaa tsekata short-distance-lippu. Se maksaa huomattavasti vähemmän kuin tavallinen kertamatka.

Hammasratasjunat kuuluvat kaupungin julkisten pariin! Sellaisia ovat muun muassa kuuluisa Polybahn, jolla pääsee yliopistolle, sekä Seilbahn Rigiblick, josta nimensä mukaisesti näkee Rigi-vuorelle (ja kaikille muillekin sen Alppien kolkan vuorille) asti. Rigiblickistä pääsee myös vaeltelemaan Zürichbergin metsiin!

Pyöriä saa lainattua 20 frangin panttia vastaan pääasemalta. Pantin saa takaisin, mikäli menopelin palauttaa samana päivänä iltaan mennessä. Mikäli sen pitää yön yli, jokainen vuorokausi maksaa 5 frangia. Todella hyvä vaihtoehto julkisilla kulkemiselle! Sveitsissä liikenne on todella ystävällistä, sujuvaa ja kevyen liikenteen huomioon ottavaa, eli sekaan todellakin uskaltaa pujahtaa.

Grossmünsterin torniin pääsee kiikkumaan neljällä frangilla, opiskelijat kahdella, ja näköala on kyllä huikaiseva. Mikäli haluaa hieman vaatimattomamman näköalan mutta ilmaiseksi, Polybahnin terassi on siihen mahtava! Sieltä löytyy myös mukavia penkkejä ja muureja, joilla istuskella ja ihmetellä Sveitsin somuutta.

Museoista ainakin Kunsthaus on keskiviikkoisin täysin ilmainen ja mikä ihmeellisintä, ei edes täynnä noina siunattuina päivinä! Mikäli mielii ihailemaan dadaismin klassikoita, Picassoa tai Gauguinia ja kumppaneita, kannattaa viettää muutama tunti harmaassa betonilaatikossa. Landesmuseum maksaa alle kympin, mutta on todellakin investoinnin arvoinen.

Uetlibergille ei todellakaan kannata mennä junalla! Se on pirun kallis, koska se menee monen vyöhykkeen läpi. Pari ratikkalinjaa (olikohan 13 ja 17) päättyvät Albisgütli-nimiseen puistikkoon, josta lähtee mäen päälle noin parin kilometrin reitti. Nousu on melkoisen tiukkaa, mutta tuleepahan ainakin treenattua pebaa! Päällä ei ole mitään järkeä maksaa kahta frangia näköalatorniin kiikkumisesta: näkymissä ei ole mitään havaittavaa eroa 870 metristä tai 900 metristä.

P1530806P1530811
P1530814Ilmaiset lystit Uimapaikat ovat yksi Zürichin ja koko Sveitsin kuuluisuuksista. Matkaoppaat rummuttavat maksullisia badeja, mutta järveen voi pulahtaa ihan mistä vain. Oikeasti. Lempparipaikkani oli Lettenin ilmaisbadi, jossa on tavaralokerot, pukuhuoneet, vessat ja aurinkotuoleja. Nuoret vaeltavat usein Lettenin padolta noin kilometrin päähän keskustaa kohti sinistä kävelysiltaa Dynamo-nuorisotalon vieressä. Hyppy sillankaiteelle ja siitä alas – ihan parasta! Luonnonvedet olivat kesällä 25 asteen paremmalla puolella ja puhtaita kuin mitkä. Joutsenet tosin haluavat joskus tehdä vähän liiankin läheistä tuttavuutta, mutta hei, elämys sekin!

Kasvitieteellinen puutarha on paitsi upea ja hyvin hoidettu, myös maksuton! En osaa neuvoa, miten sinne pääsee, koska nyt koko Bellevuen alue on valtavassa liikenneremontissa ja linjat kulkevat miten sattuu. Puutarhassa on muun muassa ihana, iso piknik-nurtsi, kolme jättikokoista kasvihuonetta akvaarioineen, chilikokoelma ja lummelampi.

Vaelluspolkuja löytyy kaupunkialueeltakin! Edellä mainitun Uetlibergin lisäksi ainakin Adlibergille sekä Zürichbergille pääsee tassuttelemaan luonnossa. Saatat päästä näkemään somia pikku bambeja, mäyränlylleröitä ja muita metsän otuksia. Ainakin jättikokoisia etanoita ja kotiloita mönkii poluilla joka puolella – kannattaa katsoa, mihin astuu! Adlisbergin huipun lähellä on myös ilmainen, upea, vanha puinen näköalatorni, joka kohoaa valtavien puiden latvusten yläpuolelle ja tarjoaa huikeat Alppinäkymät. Adlisbergille kiipeäminen ei ole ihan niin tuskaista kuin Uetlibergille, joten tämä on mukava eikä liian rasittava vaihtoehto peruskuntoilijalle. Poluilla on myös pikku kuntoilupuistoja, laavuja sekä infotauluja.

Ulkoilmakirppiksiä järjestetään lauantaiaamupäivisin ainakin Bürkliplatzilla ja Helvetiaplatzilla, joista jälkimmäinen on mielestäni suurempi, parempi ja kenties edullisempikin. Onnistuin nappaamaan kesällä sadanviidenkympin nahkaballerinat vitosella! Harmi vain, että ne hiersivät pari kuukautta aina kantapäät rakoille, kunnes kovetin nahkani.

Juomavettä ja vessoja on lähes jokaisessa puistikossa tai aukioilla, ja niitä käyttävät ihan kaikki. Julkiset vessat kuulostavat ideana aika ällöttävältä, mutta ne ovat todella siistejä ja hyvin huollettuja – ja Suomessa valmistettuja ;) Vettä ei todellakaan kannata ostaa, sillä hanoja solisee ihan joka paikassa. Kuriositeettina mainittakoon päärautatieaseman kammottava ”taidehana”, jossa kerubinomainen poikalapsi pitelee hyppysissään ilkeännäköistä krokotiilia. Krokotiilia. P1540203P1540213

Syömiset ja juomiset

Halpaahan itsensä ravitseminen ei Zürichissä ole, siitä ei pääse mihinkään. Tässä kuitenkin muutama vinkki, jolla et tule ihan niin nyljetyksi kuin muuten ehkä kävisi.

Manor-tavaratalon ravintola kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa on ilahduttavan kohtuuhintainen ja vieläpä laadukaskin. Tai ainakin minulle tarpeeksi laadukas. Kahvin ja kahvileivän saa vitosella, kun taas missä tahansa muualla summalla ei saisi edes sumppia. Sitä paitsi Manorassa on terassi, jolta voi kurkkia Bahnhofstrassen vilinää.

ETH-yliopiston baari Polyterassen alatasanteella on oikeasti Suomen hinnoissa! Sinne kannattaa pistäytyä tuopposelle tai kahvikupposelle. Eikä niissäkään näköaloissa ole valittamista.

Vanhan kaupungin Tschingggistä saa edullista ja herkullista pastaa sekä muita italialaistyyppisiä herkkuja. Ja sen noutoboksit ovat niin söpöjäkin!

Alkoholin nauttimisesta vinkkaisin vain, että älä tee sitä baarissa. Viinipullo maksaa edullisimmillaan alle pari frangia kaupassa, mutta baarissa sen hinta kaksikymmenkertaistuu. Kesäiltoina oli mukavaa vain istuskella järvenrannassa herkullinen keskieurooppalainen olut kourassa.

Useimmat klubit vaativat pelkästä sisäänpääsystä 25-40 frangia, ellei onnistu pääsemään kutsuvieraslistalle. Chuchli am Wasser -niminen vaihtoehtomusiikin baari tarjoaa joskus livekeikkoja ilmaiseksi. Todellista plussaa siitä, että voi uida joessa ja kuunnella keikkaa samaan aikaan!

Ruokakaupoista edullisin on mielestäni Migros. Mutta halpa ei tosiaan ole sekään, paitsi mehujäät! Heheh. Kannattaa muistaa, ettei Migroksesta saa alkoholia lainkaan.

Älkää ihmeessä jättäkö Zürichiä reilillä tai muulla reissulla väliin vain kalleutensa vuoksi! Parinkympin päiväbudjetilla saa jo loihdittua loistavan piknikin, urheiltua, turisteiltua ja sivistettyä itseään.