Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

sporttista

Yleinen

Wien pyöräillen

25.8.2016

Kaupunkipyörät, nuo sekä Helsingin että lukuisan muun suurkaupungin ikuisuustopikki. (Haha, mitäs se mettänpeikko muka tällä kertaa ymmärtää kaupungeista?) Joko pyörät ovat hankalia käyttää, kalliita tai sitten niitä viskellään vesistöihin sitä vauhtia, että koko systeemi ajetaan alas turhana kustannuseränä. Ilokseni voin ilmoittaa, että Wienin järjestelmä toimii niin nätisti, että melkein itkettää!

Ainoa, joka pyöräilyssä saattaa pistää sormea suuhun, on rekisteröityminen, joka toimii näin:

  1. Luo profiili netissä. Tarvitset siihen pankki/luottokortin, mutta tässä vaiheessa siltä ei valoiteta mitään. Vaikka rekisteröinnin voi periaatteessa tehdä myös pyöräasemalla, niin älä! Näytöt ovat ihan susia, ja sinulla menee siihen luultavasti eläkeikään asti. Puhumattakaan stressitasosta, joka näyttöä hakatessa kohoaa avioerolukemiakin korkeammalle.
  2. Kävele näyttöpäätteelle ja seuraa ohjeita. Salasanannaputtelua myöhemmin voitkin jo alkaa käyttää pyöriä! Valitse mieleinen ajokki näytöltä, ja toimi kuten neuvotaan.
  3. Kiskaise pyörä irti telineestä – kruisailu alkakoon!

Monin paikoin pyörän nappaaminen päiväksi maksaa mansikoita – vaan ei Wienissä. Ensimmäistä kertaa pyörää lainatessa maksaa euron suuruisen (vai pienuisen?) aloitusmaksun, mutta jatkossa tätä ei tarvitse enää pulittaa. Alle tunnin pyöräily on ilmaista, ja jokainen ylimenevä tunti nyhtää kortiltasi euron. Tämän voi kuitenkin välttää vaihtamalla pyörää, ennen kuin tunti tulee täyteen, mikä onnistuu todella helposti. Asemia on 120 ympäri kaupunkia, ja niiden välimatka onkin alle kilometrin luokkaa toisistaan. Vaihdossa menee ehkä 30 sekuntia, nopeamminkin selviää. Siispä hiukset kiinni, mukavat kengät jalkaan ja polkemalla cityä tutkimaan!

P1560407
P1560406
P1560415

Toukokuussa, kun äitini kävi ihastelemassa Itävaltaa kanssani viikon, nappasimme viimeiseksi aamupäiväksi pyörät ja lähdimme tutkailemaan ihanaisia puisto-alueita. Kun muiden äidit kävivät visiitillä, he söivät hyvin, litkivät viiniä ja shoppailivat. Minä ja äiti pyöräilimme, vaelsimme ja joimme kaljaa! Minua on kyllä siunattu maailman parhaalla mammalla!

Otimme pyörät alle minua lähimmältä asemalta eli Messe-Praterin metron vierestä, ja kruisailimme läpi Prater-puiston. Reittimme seuraili aika lailla minun pitemmänpuoleisten juoksulenkkieni polkuja, eli siis täysin puolueettomasti ilmaisten Wienin viehättävimpien viheralueiden läpi. Prateralleé on aina täynnä lenkkeilijöitä, vaununlykkijöitä, kaveriporukoita ja työmatkapyöräilijöitä, joiden kuhinaa on hauska seurailla, kun taas vierustan nurmikoilla porukat istuvat piknikillä tai terasseilla. Vanhat, komeat jalopuut varjostavat itse kujaa, jolloin liikkujan on mukavampaa ja viileämpää olla. Poljimme Lusthaus-nimiselle ikoniselle ravintolalle asti, josta käännyimme kohti Tonavaa. Lusthaus herätti minussa sanana aina kysymyksiä, sillä en tiedä, onko siinä mitään kaksimielistä – ilotaloksihan se suoraan kääntyy.

Seurailimme Tonavaa takaisin keskustaan päin ensimmäiselle jalankulkusillalle asti, jota pitkin ylitimme Tonava kaunoisen Donauinselille. Tekosaaresta ei millään uskoisi, että se on vain suunnilleen kaltaiseni parikymppinen jonne, sillä sen puut kohoavat sen verran korkealle ja rannoilla asustelee sellainen lintupopulaatio. Ja ulkoilmakalusteet ovat kauempana metroasemasta siinä kunnossa, että ne olisivat voineet mädäntyä siellä ihan hyvin maailmansotien loppumisesta asti… pidimme pilvenpiirtäjienihastelutauon juuri UNO-cityn eli YK-kaupunginosien edustalla: istuskelimme penkeillä ja nautimme siitä, kun joen kohina oli kerrankin syrjäyttänyt liikenteen melun. Hiukan haikein mielin palautimme pyörät Mexiko-Platzin viereiseen parkkiin, sillä äidin piti lähteä parin tunnin päästä jo lentokentälle.

P1560412
P1560410
P1560418
P1560417

Meidän kierroksemme sopii hyvin rauhaisille sunnuntaipolkijoille, ja sillä oli mittaa hiukan reilut 10 kilometriä. Tässä olisi muutama puolen päivän retken mittainen tai hiukan lyhyempi reittiehdotus:

  • Viinii Wienissä: Aloita Friedrich Engels Platzilta, ja lähde ylöspäin kohti Kahlenberger Strassea. Polje ylöspäin, ja pysähdy haluamassasi Heurigerissa eli viinitilalla, joka myy juomia ja paikallisia ruokia. Käy ylhäällä Kahlenbergillä, jos viitsit.
  • Ultimaattinen turistikierros: Tämän voit aloittaa hyvin monesta eri paikasta, esimerkiksi Schwedenplatzilta tai Museumsquartierilta. Senkun polkaiset Ringstrassen ympäri ja nautit Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä ihan omaa vauhtiasi. Tämä kannattaa tehdä erityisesti auringonlaskun aikaan, jolloin Ringstrassen liikenne on rauhoittunut, ja historialliset rakennukset heijastavat taivaan upeita valoja.
  • YK:ta ja luonnon rauhaa: Aloita Radingerstrasselta, ja polje Tonavan yli UNO-cityn metroasemalle asti. Kierrä Donaupark, käväise Donauturmissa jos budjetti sallii, ja polkaise lopuksi vielä Gänsehäufelin maauimalaa nautiskelemaan auringosta ja vesiaktiviteeteista.
  • Sissin jalanjäljissä: Aloita Schönbrunnin puiston edustan pyöräparkista, ja kiertele rauhassa linnapuistoa polkien. Mikäli haluat, voit polkea takaisin Mariahilferstrassea pitkin ja puikkelehtia shoppailijoiden ja katukojujen välissä.

Voi voi, vanha kunnon Wien-ikävähän tätä kirjoittaessa taas iski. Mitä enemmän mietin Itävaltaa, sitä varmempi olen siitä, että voisin todella asua tuossa vuorten ja viinin maassa pidemmänkin ajan. Välillä saan itseni kiinni suunnittelemasta, millä masterplanilla saisin juonittua itseni takaisin mahdollisimman nopeasti. Toisaalta nyt matkahaaveet nykivät ihan joka suunnasta – eivätkä edes oikeastaan haaveet, vaan suunnitelmat. Huomenna on palkkapäivä, ja noin 350 euroa lähtee aika lailla samantien yhdensuuntaiseen lentolippuun. Tänään kassalla töröttäessä päässä soi Rio ohoi luupilla, ja suupielet nykivät ylöspäin. Melkein tanssahtelin, kun hain tupakoita tai maitoja varastosta ja ladoin niitä tiskiin. Ja se, että minä otan tanssiaskelia, on jo todella iso juhla. Voi kun nyt on asiat hyvin ja innostuttaa!

Mikä on sinun suosikkipyöräilycitysi? Ja mikä reitti siellä kannattaa erityisesti polkea menemään?


Pistähän seurantaan blogin Facebook-sivut ja Instagram!

Yleinen

Lautailu-urpo Nassfeldissä

27.3.2016

Oijjoi. Oijjoi. Yli viikko remuamista ja reissaamista takana, toinen mokoma rykäys edessä. Olen tähän mennessä ehtinyt luuhata neljässä maassa satojen vaihtarien kanssa. Olen kuikuillut vuorenharjanteen yli Italiaan, päälläseisonut laiturilla Slovenian korkeimman huipun katseen alla, tanssannut budapestiläisessä rauniobaarissa, mönkinyt tunneleissa Brnon alla ja hoilannut autossa täysiä Michael Jacksonia. Ja ihan kaikkea muutakin. Olen reissannut menemään niin, että backpacker-flunssakin ehti jo yllättämään ja painamaan minut parin päivän tauolle Wieniin. Onneksi on pääsiäinen ja Milkan Löffeleit.

Tämän kerran kuvat ovat harvinaisesti puhelimesta, koska kaltaiseni pannutusta ahkerasti harrastava lautailija ei uskalla ottaa kunnon kameraa mukaan. Ehkä tosiaan kannattaisi hankkia GoPro, sillä edessä on tälle keväällä niin vuorikiipeilyä kuin melomistakin.

Matka alkoi siis koko Itävallan vaihtareille järjestetystä, megalomaalisesta ski eventistä, jonne lähti meiltä Wienistä bussillinen vuorihulluja (noin puolet tietty suomalaisia. Finnish mafia ftw!). Jos jossain onkin vielä voimassa hiljaisten ja jurojen suomalaisten myytti, niin ei täällä Wienissä. Meidän epäkorrekti possemme on saanut stereotypiat käännettyä: esimerkikis kuuden tunnin bussimatkalla istuimme yläastepahismaisesti takapenkillä, hörpimme kokista (rajuimmat viiniä) ja kerroimme koko matkan niin huonoja vitsejä, että koko bussi piteli korvatulppiaan ja toivoi, että käkättäisivätpä ne finnjävelit vähän hiljempaa.

20160319_143506 20160319_114849 boardinggg

Rinteeseen meno jännitti hirmuisesti, missä kirjoitin jo tässä postauksessa. Olin tietysti ihan valtavan innoissani, kun kiipesimme isoon gondolihissiin, joka kipusi yli 1300 metriä ylöspäin. Rotkoa ylittäessä kaverini totesi, että vierisimme iloisesti rotkon jokeen, jos hissi hajoaisi. Toinen heitti siihen ”they see me rollin, they hatin”, ja tätä biisiä sitten rallattelimme vielä sunnuntai-iltanan täysin kuolleina bussissakin. Yläasemalla tutkailimme rinnekartaa ja olimme pissata housuihimme jännityksestä. Kukaan meistä viidestä ei ollut aiemmin lasketellut isoilla vuorilla, ja yhtäkkiä olimme kahdessa kilometrissä edessämme jyrkältä näyttävä, kilometrien pituinen rinne. Kiinnitin jalat lautaan, katsoin alas ja tärisin kuin horkkapotilas. Ja lähdin kanttaamaan alas. Jarrutin parisataa metriä ja olin ihan varma, ettei koko hommasta tule koskaan ikinä milloinkaan mitään. Pysähdyin. Lähdin uudestaan liikkelle ja yritin kääntyä. Ensimmäinen käännös onnistui, samoin toinen… kymmentä minuuttia myöhemmin hehkuin ilosta ala-asemalla. Minusta on tähän!

20160319_140739 20160319_114846 20160319_143623

Täytyy vain olla iloinen siitä, että pääsin ennakkopeloistani yli ja lähdin ski eventiin. En oikein tiedä, mikä on huipumpaa kuin flowata alas rinnettä omaa vauhtia, vetää sisään auringonsäteitä ja raikasta ilmaa. Kun nostaa katseen, lumihuippujen rivi levittäytyy silmänkantamattomiin ja hiukan pehmennyt lumi on täysin hallinnassa laudankanttien alla. Jalat ehtivät levätä, kun chillaa hississä, juoruilee tovereiden kanssa ja napsii pähkinöitä. Kun päivä on pulkassa, laskee vain alimmalle asemalle, tilaa Radlerin ja kärventää jo palanutta nenää vielä hetken after skissä.

20160319_121822 20160320_14330720160319_101853 20160319_143700

Linnut lauloivat, aurinko paistoi ihan valtavalla voimalla ja illat käytimme saunomiseen ja kämäisessä Cube-klubissa tanssaamiseen. Luonto, ystävät ja liikunta tekevät onnelliseksi. Okei, Schnitzelit ja weissbierit ehkä vetivät viikonlopun terveyssaldon plusmiinusnollalle, mutta kyllä vain ihminen oli iloinen sen ajan. Ja vielä pitkään jälkeenkin. Ihan ehdottomasti aion jo ensi talvena uudelleen laskettelureissulle. Ehkä olen hukannut muutaman vuoden potentiaalista lautailua, mutta kyllä parikymppisenä voi vielä oppia hyväksi laskijaksi. Ja sama se sille, kunhan on hauskaa. Itävalta on ihana maa olla vaihdossa. Oikeastaan Itävalta on kaikkiaan aika ihana maa. Suosittelen vuoriterapiaa ihan kaikille!

Jos haluat pysyä huimasta reissauskeväästäni reaaliaikaisesti kärryillä, seuraathan Instaani (@sunnamailmmis) ja Snapchattiani (sunnamailmmis). Tervetuloa mukaan!