Browsing Tag

Slovenia

Yleinen

Hipaisu Kroatiaa

21.8.2016

Tuntuu, että Kroatia-hype ei voisi kohota enää korkeammaksi. Kaikki ovat käyneet siellä tai ainakin pitäisi päästä käymään. Siellä on upeita kansallispuistoja, Game of Thronesin kuvauspaikkoja (first things first), uljaita biitsejä ja paardit ovat parhaat. Anteeksi, jos aiheutin todella kammottavan korvamadon tuolla! Siispä meidänkin oli päästävä tutustumaan tähän tarujen maahan. Kroatiassa järjestettiin toukokuussa aivan loputon Erasmus-bilereissu, jonne tulisi tuhansia tamppaajia ympäri Eurooppaa. Se maksoi sen verran ja vaikutti niin kreisiltä, että minä ja pojat jätimme sen väliin ja lupasimme, että starttaisimme kohti Kroatiaa omine nokkinemme kesäkuussa, kuten sitten teimmekin. Matka oli todella täynnä mutkia, joista osa loistavia, osa aivan kamalia, mutta säästän teidät nyt niiltä.

P1560941
P1560944
P1560945
P1560960

Oli aivan uskomatonta, miten tavallaan lyhyt matka Wienistä olikin Adrianmerelle. Kuusi tuntia, ja maisemat vaihtuivat täysin Alppien häntäkukkuloista välimerellisiin palmuihin, biitseihin ja rantakallioihin! Ilmastokin muuttui ihan täysin: kuivat laaksotuulet jäivät taakse, kun suolainen, lämmin kosteus takertui iholle. Lämpötilakin nousi, mutta ei ihan niin paljon, kuin olisimme toivoneet: reissun ensimmäisenä iltana satoi kuin aisaa, ja alkukesän merikin hakkasi ilman lämpögeimeissä. No, onneksi opiskelijat keksivät aina tekemistä! Lue: Kaija Koo -karaoke ei keliä kysy.

Päämääränämme siinsi Istrian niemimaan kärki, Pula. Sieltä löytyisi ainakin colosseum pienellä c:llä (jo elämäni toinen, johon randomilla törmään) ja muitakin antiikin ihmeitä. Niiden takia ei ehkä Pulaan kannata lähteä, sillä vanha, yksinäinen, rapistunut pääsymaksullinen kivikasa on kyseenalainen nähtävyys, joita Eurooppa pursuaa. Se, mikä Pulassa yllätti, oli paikan epäturistisuus. Olimme odottaneet kanariatyylisiä hotellikomplekseja, kuvallisia menuja joka ravintolassa ja ylikansoitettua rantaviivaa. Itse Pulassa ei rantaa olekaan: sellainen löytyy joko kaupungin kupeesta tai noin kymmenen minuutin ajelun takaa. Pula oli yllättävän autenttinen, hiljainen ja vähän rosoinenkin tapaus, ellen jopa sanoisi löytö. Dubrovnikista ja muista kuuluisista, isoista Kroatian kaupungeista kuulee juttua muovisuudesta, rahastuksesta ja muusta ison turismin ilmiöistä, mutta Pulaan ne eivät yltäneet. Emme olleet siellä aivan kovimpaan sesonkiin, mutta aivan sen kynnyksellä kuitenkin. Kroatiasta löytää ilmesesti upeampiakin rantoja kuin Istrian alueelta – minkä takia kannattaakin ehkä lähteä juuri Istriaan. En osaa oikein sanoa, sillä pitkän viikonlopun aikana ei ehtinyt ihmeitä tutkia, varsinkaan näiden velikultien kanssa, jotka keskittyivät eniten beer pongiin ja rantalentikseen. Ei hullumpaa sekään!

P1560996
P1570036
P1570043

Tuntui, etten saanut Kroatiasta minkäänlaista otetta. Okei, siellä oli myynnissä järjetön määrä jalkapallokrääsää, joihin paikalliset verhoutuivat, mutta sen selittävät EM-kisat eikä niinkään kulttuuri. Istrian keittiökin muistutti vain valtavasti italialaista, mutta italialaiset ja kroatialaiset varmasti pudistelisivat tälle lausunnolle päätään ja osaisivat nimetä erot. Rantoja tuli testattua vain yksi, ja se olikin aivan uskomaton! Vaikka ei hiekkaa, mutta valkoisia kivia jatkui silmänkantamattomiin, ja rantamännyt tuntuivat samaan aikaan kotoisilta ja erikoisilta. Parhaan hommasta tietty teki se, että pummimme ilmeisesti leirintäalueen private beachilla…

Mielelläni lähtisin Istriaan uudelleen, ja vielä suuremmalla innolla muualle Kroatiaan. Istriasta löytäisi pieniä viinikyliä, tryffelimetsiä, jylhiä rantoja, uneliaita saaria ja rutkasti aurinkoa. Istriaan on myös helppo hurauttaa Keski-Euroopasta, joten yhdistetty Alppi- ja rantaloma ei ole oikeasti edes vaikea järjestää. Miettikää nyt, mikä idea!

Yleinen

Vaihtarin Itä-Euroopanvalloitus – tarina per maa

28.7.2016

Wien on ihan keskellä Eurooppaa, ja pitkiin välimatkoihin tottuneena hullaannuin tästä matkustuksen helppoudesta ja halpuudesta. Onkin pakko myöntää, että mieluummin loikkasin yhdeksän euron bussiin ja köröttelin Tshekkiin tai Budapestiin kuin katsastin Itävallan tarjontaa. Ihastuinkin kovin slaavilaiseen ja balkanilaiseen menoon, ja Balkanille olisi ehkäpä maailman upeinta päästä vaeltamaan kunnolla joku kaunis loma.

Koska reissattua tuli paljon, en oikein tiennyt, mistä tätä purkamista aloittaa. Kerronkin jokaisesta viidestä vierailemastani itämaasta jonkin pikku tarinan. Visiitit olivat enimmäkseen vain raapaisuja, jotka houkuttavat kokemaan lisää. Mitään tyhjentävää en osaisi sanoa tai matkavinkkejä antaa, mutta voi pojat, olipas mahtavia maita.

Kroatia – Adrianmerta se on satama-allaskin
P1570031P1570021
P1560967

Adrianmeri, tuo kiiltävä, turkoosi matkailumainosvesistö. Jokainen on nähnyt niitä täällä Rantapallossakin kiertäviä mainoksia, ja kuka nyt ei haluaisi Kroatiaan rantalomalle. Me pääsimme kohteeseemme eli Pulaan yli vuorokautta myöhemmin kuin oli tarkoitus, ja pääsimme heti asiaan, eli syömiseen ja juomiseen. Vesi tuntui todella lämpöiseltä, mutta kun keskustassa ei ollut mitään uimiseen kelpaavaa paikkaa. Ilta eteni, hauskaa oli, mutta uiminen houkutti vieläkin. Minä ja ylivieskalainen fyysikko päätimme tyydyttää halumme (krhm) ja loikkasimme satama-altaan saastaan uiskentelemaan kuunvalossa. Pikkuiset kalat pyörivät jaloissa, vesi oli ihan yhtä lämpöistä kuin se oli aiemmin päivällä varpaissa tuntunut ja valot tekivät kauniita siltoja öisiin aaltoihin. Vähemmän kaunista oli maihinnousumme: rikoimme jalkapohjat vedenalaisten portaiden sinisimpukkakasvustoon. Tyhmyydestä sakotettiin taas kerran, mutta olipa ihana yöuinti!

Slovenia – 42 kilometriä rantaviivaa
P1560932
P1560930
P1560916
P1560911

En edes tiennyt, että Slovenialla olisi rantaviivaa lainkaan. Epäonnisen sattuman kautta jouduimme tappamaan aikaa Portoroz-nimisessä pikkukaupungissa noin neljän tunnin verran keskellä päivää. Onneksi asenne ratkaisi niin, että iltapäivä taittui hyvän puolelle. Mikäs meillä oli ollessa: mukana lentopallo, paljon ruokaa ja aurinkorasvaa! Kävelimme siis rantapromenadia kohti Slovenian ykkösbiitsikohdetta, Pirania (jossa ei tosin ole yhtä ainutta hiekkalänttiä), pulahdimme välillä mereen ja söimme eväitä. Lopulta aurinkokin hiipi kokonaan esiin harsopilvien takaa ja pääsimme maanittelemaan väriä pintaan ihan kunnolla. Ranta oli todella siisti, meri tuoksui, uimapaikkoja riitti ja jopa aurinkotuolit olivat ilmaisia. Sloveniassa on näköjään ihan kaikkea vuorista viinitarhoihin ja rannoista rappioromantiikkaan. 5/5 suoritus Slovenialta jälleen!

Tshekki – Suloinen B(o)rno

P1550629
P1550631
P1550633
P1550634

Brno ei ollut maaliskuun lopulla lainkaan lämmin kokemus, ettei jopa päinvastoin. Olimme aamupäivästä kolunneet jo pari ravintolaa ja maanalaiset tunnelit (ehkä siisteintä, mitä Brnossa voi tehdä!), ja aikaa oli vielä kolmisen tuntia bussin lähtöön. Läksimme siis etsimään kahvilaa, jossa lämmitellä kylmiä sormia ja ryystää teetä. Harmi vain sunnuntainen Brno ei näyttänyt tarjoavan oikein muuta kuin nätin vanhankaupungin maisemia. Lopulta löysimme pikkuisen oven, joka vei alaspäin melkein kellaritasoon, ja sieltä suloisen maatuskan tiskin takaa kaupittelemasta kahvia ja leivoksia. Joissakin kahviloissa on vain sellainen tunnelma, kuin heittäisi sadepäivänä peiton harteilleen, mussuttaisi herkkuja ja jäisi koko päiväksi sänkyyn. Best of the best, siis. Sellaista oli tuolla juuri tuolloin. Harmi vain en löytänyt paikkaa Tripadvisorista, sillä olisin heittänyt ylistävän arvion, enkä muista nyt edes nimeä, saati katua. Ehkä emme siis törmää jälleen, mutta juustokakku vei kielen – ei matkabudjettia.

Slovakia – lätkäbaari paras baari
P1560496
P1560494
P1560490
P1560492

Ruokateemalla jatketaan! Bratislava, Euroopan kenties turhin pääkaupunki, tarjosi meille muun muassa todella rankan sadekuuron. Etsimme nälkäisinä ja kiukkuisina ruokapaikkaa, mutta mikään ei oikein sopinut molempien kovin erilaisiin standardeihin. Paitsi tämä, johon raahauduimme vettä tippuen! Kuka nyt sanoisi ei kaljalle ja kunnon pizzamätölle? Kello oli vasta yksi päivällä, mutta kuppila oli melkein täynnä – mitäs muuta kuin lätkähulluja slovakkeja. He naureskelivat pahanilkisesti Tshekille, joka otti päivän matsissa turpiin Sveitsiltä. Olo oli kuin katselisi Ruotsin löylytystä Suomi-baarissa. Oikein kotoisaa, maukasta ja iloista. Muutenkin arvostan Itä-Euroopan kantakuppiloiden konstailemattomuutta: vessanpönttö rikki, tarjoilija risoissa lenkkareissa tympääntyneenä, äijät polttamassa itsekäärittyjä sätkiä nurkkapöydässä… hilpeää, kuvauksellista, aitoa ja tympeää.

Unkari -kesän ensimmäinen päivä

P1550876P1550878
P1550862

Ensimmäisessä kuvassa on kolme mäyräkoiraa siitä yksinkertaisesta syystä, että rakastan niitä! Vieläpä kolmin kappalein, tui tui tui! Tämä auringonotto tapahtui, niin uskomatonta kuin se onkin, vain viikko Brnossa palelemisen jälkeen huhtikuun alussa. Aurinko porotti tänä päivänä niin, että kuvanottamisen jälkeen heittelin pois housut ja paidat ja keräsin kesän ensimmäiset bikiniraidat parissa tunnissa.

Unkari on köyhäilijän taivas, se on jo todettu. Haalimme unelmien piknikille kaikkea herkkua jäätelöstä lähtien, mutta emme silti saaneet kulumaan Unican opiskelijalounasta enemmän. Harva asia ilahduttaa enemmän kuin hyvä ruoka, juuriajettu nurmikko ja iloiset ihmiset juhlistamassa vuodenajan vaihtumista. Tämän jälkeen säässä todella tapahtui kesäinen käännös, eivätkä harmaat ja tuuliset päivät enää palanneet Keski-Eurooppaan. Margissziget on muutenkin todella ihana vehreä keidas muuten aika betonisessa Budapestissä, ja siellä voi tehdä ihan mitä vaan puistojoogasta soutukisaan tai jäätelönsyönnistä petankinpeluuseen. Ideana tekosaari saastaisen Tonavan keskellä kuulostaa hyvin, no, teennäiseltä idealta, mutta se on toiminut hyvin niin Wienissä kuin Budapestissäkin. Kaupunkilaisille ja turisteille niin ikään tarjotaan vehreä, iso alue pelkästään virkistyskäyttöön.

Tätä postausta ei olisi ilman Student agency -nimistä halpabussifirmaa, joka kyyditsee alle kympillä ympäri Itä- ja Keski-Eurooppaan. Siitä siis iso kiitos ja valtaisa suositus! Junakin on edullinen, mutta busseissa on meininkiä – plus ilmaiset leffat ja kuumat juomat. Moni halpa asia on maailmalla huono, mutta tämä ei.

Yleinen

Otetaanhan joskus revanssi, rakas Slovenia?

27.4.2016

Täällä Keski-Euroopassa valtionrajat sujahtavat usein täysin huomaamatta ohi. Sloveniaankin olisi voinut vain ajaa kärnyyttää, mutta ei kannata, koska sinne tarvii vinjetin: tarran auton tuulilasiin. Vinjetillä voi pikkumaassa ajella niin paljon kuin lystää, eikä se maksa kuin 15 euroa. Mutta jos sitä ei ole, niin lurjuksille rapsahtaa monen satasen sakot.

Sloveniassa nyt vaan jotenkin kaikki napsahti kohdilleen. Tai ehkä se on roadtripmoodi. Vanhaa Red Hot Chili Peppersiä pauhasti kaiuttimista, lampaat laidunsivat jyrkillä rinteillä ja työnsimme tunnelissa Go pron ulos pelkääjän penkin ikkunasta. Olla vielä matkan alussa niin tuolla retkellä, vaihdossa kuin elämässäkin. Olimme Ljubljanassa niin pian, ettei karmea pissahätä ehtinyt edes vaivata. Pari käännöstä, ja kurvasimmekin jo hostellin pihaan. Sielläkin saimme oman huoneen, me kymmenen, ja lähdimme etsimään burgereita. Löysimme pizzaa ja lohikäärmesillan sekä pikkukaupan, jonka ovella nuori mies vänkäsi rahaa viinaan. Pelasimme hostellilla en ole koskaan ja tajusimme, että tämän ryhmän dynamiikassa ei ole pienintäkään säröä.
P1550444
P1550411
P1550408
P1550409

P1550516
P1550530

Seuraavan päivän kuvia olenkin jo hehkuttanut: upeat vuoristojärvet maan pohjoisosissa on nähtävä. Rakastan pieniä, ujoja vuoria, joilla on yliluonnollisen vihreät rinteet ja pikkuruisia, kalkittuja kappeleita kupeilla. Maaliskuisena päivänä saimme olla aika rauhassa, mutta kesäisin kuulemma turistit valloittavat järvien rannat. Bohinjin metsissä oli lumilänttejä ja raskaana roikkuva harmaa pilviverho. Pojat kävivät uimassa ja saivat flunssan.

Toisten mielestä Ljubljana oli unelias ja tylsä. Siksi juuri varmaan niin kiehtova! Siinä oli jotain samaa kuin Petrozavodskissa: nuhjaantuneita, mutta komeita ja pyöreälinjaisia rakennuksia, rämiseviä busseja ja tyhjät, leveät kadut. Mutta samaa kuin vaikkapa Prahassa: komea linnakukkula, kapeita kujia ja punaisia kattoja silmänkantamattomiin. Linnalta näkyi kaupungin laidalle, jossa omituiset neukkuarkkitehtuurin helmet, pyramidin ja kolmion välimaastoon unohtuneet kolossit pistivät esiin kuin vanhan krokotiilin viimeiset hampaat. Ljubljana tarjosi pikkukioskeja, litran halpoja viinipulloja ja joen sameaa vettä, joka oli kuin tehty yöheijastuksiin ihailulle.

@Patrick van der Groen

@Patrick van der Groen

P1550498
P1550462

Slovenian kanssa jäi jotain tärkeää ja kaunista kesken. Kuin ihastus, joka muuttaa toiselle paikakunnalle, muttajonka tietää vielä joskus kohtaavansa. Että joskus katselee sen kasvoja vielä tarkemmin, huomaa kaiken, mitä ei ennen nähnyt, ja ehkä ymmärtää, miten ilmaista kiinnostuksensa. Slovenialla on vielä niin paljon kerrottavaa. Maanalaisia luolia, rannikkoa, kumpuilevia viinitiloja ja lammaslaitumia, lumihuippuinen äiti Triglav ja vuohet sen rinteillä. Historiasta en ehtinyt kuulla vielä kuiskaustakaan.

Tänään olen miettinyt syvällisiä; niin syvällisiä, että yllätin itsenikin. Ostin jätskin matkalla metrolle, sillä olin saanut tärkeän työhaastattelun hoidettua (joskaan en ehkä kunnialla). Istahdin lipomaan sitä suihkulähteen reunalla metropysäkin vieressä. Jehovat kaupittelivat vieressä ideologiaansa, läheisen kauppiksen opiskelijat valuivat luennolta maan alle ja aurinko pilkahteli välillä. Ajattelin kaivaa kännykän esiin, mutta en kaivanutkaan. Näykin jäätelöä ilman virikkeitä ja häiriötekijöitä ja mietin, miten lyhyt keskittymiskyky minulla on nykyään. Pysähdyn itseni äärelle ehkä kerran päivässä: kun en saakaan heti unta, vaan joudun kohtaamaan… niin minkä? Sen todellisuuden, jossa olen lapsesta asti saanut elää? Se oli ehkä vaihtoni arvokkain hetki.

Toiseksi arvokkain on esimerkiksi auringonsäteen wieniläisellä viinitilalla ystävät ympärillä ja pikkuinen palovamma olkapäässä. Esimerkiksi.

Yleinen

3 viikon pääsiäisloma: Alpit, Alpit ja öö, Unkari

19.3.2016

Yleisesti ottaen en pidä uskonnoista (mutta se on kokonaan eri tarina). Katolisessa Itävallassa opiskelussa on yksi ihan huippupuoli, jonka takana wanha kunnon kirkkoperinne luuraa: melkein kolmen viikon pääsiäisloma! Hip hip hurraa! On tosiaan täysin uusi ongelma, miten se rahoitetaan, mutta ehkä murehdin sitä sitten toukokuussa, kun olen ryystänyt linssikeittoa viisi viikkoa putkeen. Eikä sekään maailmanloppu olisi, koska osaan tehdä hyvin vakavastiotettavan tuomarin mielestä maailman parasta linssisoppaa.

Huomenna vaihtaribussin kokka suuntaa kohti Italian rajaa ja Nassfeldin hiihtokeskusta. Oevoe. Odotan ukulelensoittoa, pähkinäsekoituksen mättämäistä kitusiin, Alppien ihastelua, kollektiivista krapulaa, auringon loistetta rinteillä ja Alppien suurinta aurinkoterassia. Tämä ensimmäinen etappi on todennäköisesti lomani kallein, mutta kerrankos sitä eletään.

Muistuttakaa minua tästä asenteesta sitten, kun se bankrotti oikeasti tapahtuu eikä ole vain tulevaisuuden uhkakuva.

Sunnuntai-iltana pääsen Wieniin, mutta vain nukkumaan. Maanantaiaamuna kulkuväline ja porukka vaihtuu (mutta Taija jää), samoin suunta, sillä matkaamme rajan yli Sloveniaan. Meinasin heittää tähän väliin epäkorrektin pakolaisläpän, mutta sille asialle ei kyllä kelpaa naureskella. Ehkä taannun vain persunuoren tasolle kuuntelemalla JVG:tä. Okei, ei saa loukata Jarea ja Villegallea noin kamalalla vertauksella. No, joka tapauksessa häippäisemme kolmeksi päiväksi Sloveniaan katsastelemaan Ljubljanan ja Bled-järven meininkejä. Sakki on sen verran sekalainen, etten yhtään tiedä, mitä oikein päädymme tekemään. Pääsin reissuun mukaan, sillä Italian vahvistus Luig… no, ei oikeasti Luigi, ei päässytkään tulemaan.

Slovenian etappi kestää maanantaista torstaihin, minkä jälkeen minä ja rinkkani jäämme kahdestaan ihmettelemään Sloveniaa ja todennäköisesti Kroatiaakin. Minun pitää saattaa yksi kirjoitusprojekti pikaisesti loppuun, joten odotan noilta muutamalta välipäivältä kirjoitusrauhaa, vaellusrauhaa ja ehkä mielenrauhaakin viikon vaihtarirälläämisen jälkeen. Tänään itse asiassa olenkin viettänyt aikaa esimerkiksi mopin varressa, keittiössä ja Netflixissä: niitä ei pääse ja joudu Erasmus-meiningeissä tekemään.

Yksinäinen ristiretkeni päättyy Budapestiin, jossa minua odottaa pusuntäyteinen viikko. Jos ehdimme, ajattelimme vuokrata auton ja käydä katsastamassa myös Unkarin luontokohteita. Jos ei, niin keskitymme sitten toisiimme. Googletin tätä kuvaa varten lovers in Budapest – sain tulokseksi vain beer lovers in Budapest. No, sekin pitää kyllä ainakin minun kohdalla paikkansa!

Jos sinulla on timanttisia vinkkejä Sloveniaa, Kroatiaan ja Unkariin, niin ilmiannathan kommenteissa itsesi ja vinkkeröisesi! Erityisesti arvostan kasvisruoka-, historia-, luonto- ja vaellustiedonmuruja. Ihan huippua pääsiäistä kaikki, kohta tien päältä kuuluu!