Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

road trip

Yleinen

Luxembourg ja muita yllätyksiä

19.11.2017

Anteeksi hiljaisuudesta, pahimmat kiireet on nyt selätetty ja olen saanut uuden kamerankin vuorilla hajonneen tilalle.

Viime viikonloppuna vuokrasimme taas pikkiriikkisen auton Hollanin motareiden tuulissa huojumaan ja suuntasimme suomalais-kanadalaisella kokoonpanolla Benelux-kierrokselle. Olisihan sitä pitänyt jäädä vääntämään kahta esseetä ja kolmea lehtijuttua…

Ihan kuin Suomesta Norjaankin ajellessa: kun ylittää Belgian rajan, mäet alkavat saman tien ja tie huononee. Luxemburgissa tieinfra parani, mutta väsyneet päät eivät enää oikein jaksaneet suunnistaa oikein. Käännyimme nälkäisinä ja kiukkuisina ainakin neljä kertaa vikaan, joista viimeisellä virhekierroksella päädyimme Euroopan unionin tuomioistuimen parkkipaikalle ihmettelemään Audeja ja Tesloja. Vatsa kurni kuitenkin niin äänekkäästi, että päätimme yrittää vielä kerran löytää keskustan parkkihallia – ja onnistuimme.

IMG_0657
IMG_0660
IMG_0663
Koska olen viime aikoina vain opiskellut ja kirjoitellut tilaustöitä raivokkaasti, en ehtinyt tutustumaan Luxin tarjontaan ollenkaan. Oikeastaan kaikki me neljä olimme ulkoistaneet matkakohteeseen tutustumisen toisillemme, eikä kukaan lopulta tiennyt yhtään mitään. Kiertelimme luksuskauppakaduilla ja päädyimme isolle montulla, jonka pohjalla nötkötti osa vanhastakaupungista. Laskeuduimme liukkaita portaita ja mukulakivikatuja jokivarteen.

Lounasaika oli vaihtunut jo lähes päivälliseksi, kun vihdoin ja viimein pääsimme ruokapöytään. Minä ja Sveitsissä lapsena asunut kaverini Julia nostalgisoiduimme melkein kyyneliin, kun ruokalista pursusi wienerschnitzeliä ja käsespätzleä. Lapoin valtavan annoksen juustoista alppipastaa kitusiini ihan yksin, mitä en olisi koskaan uskonut – nälkä on paras mauste!

Vaikka sanoimme sen ääneenkin monta kertaa päivän aikana, minun ja Julian ajatukset juoksivat varmasti samaa rataa Luxin kaduilla ja kuppiloissa. Näin läheltä löytyy jotain näin kaunista ja kotoisaa. Näin läheltä, mutta ei tänne joka viikonloppu pääse. Tervetuloa kotiin, tai ainakin lähemmäs.

Ollapa Wienissä.

IMG_0685

Spätzlekooma

IMG_0670
Kun kierimme baijerilaisherkkuja täyteen ahdettuina takaisin kadulle, pimeys oli jo laskeutunut Unescon maailmanperintökohteen ylle. Ei auringonlaskusta aiheutuva, vaan synkkä sadepilvi. Kiedoimme päättäväisesti huivia tiukemmalle ja askelsimme kohti 65 metriä korkeaa lasihissiä, jota kaikki kansa saa käyttää ilmaiseksi. Todella vankka suositus, lintuperspektiivistä pimenevä Luxembourg city oikein loisti nukkekodinkauniina.

Tosin tämä märkä marssi taisi taittaa pitkittyneen flunssani selän, ja kuume nousi uudelleen moneksi päiväksi. Loppureissu menikin osaltani ihan plörinäksi, ja nuokuin autossa halki Belgian kurkkupastilli suussa, kun toiset kiertelivät Ghentin vanhaakaupunkia.

Sen verran olimme kuitenkin ottaneet selvää Luxin antimista, että osasimme hamstrata sieltä viinaksia pikkujoulukautta varten. Chin-chin! Maailman rikkaimmassa pikkumaassa ei jakseta verottaa haitallisia aineita, joten alkoholia, tupakkatuotteita ja bensaa saa sieltä naurettavin hinnoin naapurimaihin verrattuna.

IMG_0689
IMG_0693
IMG_0696
IMG_0698
Olen nyt muutaman viikon sisään romunnut Hollannin ympäri, käynyt Pariisissa, Amsterdamissa ja tällä Benelux-reissulla – minkä lisäksi minut hälytettiin Rovaniemelle Arctic Spirit -konferenssiin paikkaamaan peruuttanutta paneelikeskustelijaa. Suhaamisen lisäksi koulu ja työt ovat painaneet päälle, joten käperryin nyt ensimmäisenä vapaaviikonloppuna herran aikoihin vain sänkyyn parantelemaan flunssan viimeisiä rippeitä. Suklaata, teetä ja tulista tofucurrya, eiköhän tästä vielä nousta.

Kyllä, voi olla liian kiire elämäntapapummillakin. Kyllä, voi reissata liikaa. Kyllä, mielenkiintoinen tutkintokin voi väsyttää.

Ja laiska sunnuntai voi tuntua maanantailta, jos ostaa vahingossa luomujogurtin sijaan kielipuolena venyvää viiliä ja herää putkiremontin ääniin kaksi tuntia ennen herätystä.

Jotkut omituisen (epä)arkeni yllätykset ilahduttavat, toiset kyrsivät, mutta tylsää ei ainakaan pääse tulemaan. Taidan uhmata sadekuuroja ja lähteä testailemaan uutta kameraani nimeltä Beibi. Jos siis ulko-oven eteen ei ole kasattu soraa auki kaivetuista putkimontuista.

Yleinen

Matkalle maailm- Hollannin ympäri

26.10.2017

Viime viikonloppuna tartuin kahta elämäni suurempaa tai pienempää härkää sarvista yhtä aikaa: lähdin tutustumaan tympeänä pitämääni Hollantiin kolmen päivän road tripille.

Autolla. Motarilla. Parkkihalleissa. Kävin autokouluni Ivalossa, jossa ei ole liikennevaloja, saati useita kaistoja, joten osaan väistellä poroja paremmin kuin vaihtaa uloimmalta kaistalta rampille ulos rekkojen välistä. Isoin kaupunki, jossa olin ennen tätä reissua pärrännyt, oli Luleå.

IMG_9374.HEIC
IMG_9359.HEIC
IMG_9422.HEIC

Matkaseura joutui heti Atlantin ylilennolta vuokra-autofirman kanssa väittelyyn, kun varausta ei löytynytkään. Viittä kanadalaisen kohteliasta minuuttia myöhemmin lähdimme parkkipaikalle hakemaan pikku Ibizaa. Ruusuisesti ei kuitenkaan tämäkään reissu alkanut: kun kaarsimme ulos Schipholin parkkihallista, rengaspainevalo tuikahti käyntiin eikä sammunut monenkaan huolellisen huoltoasemapumppauksen jälkeen.

Siispä matka kohti Keski-Maata alkakoon! (Ollapa Uudessa-Seelannissa.)

Seat hyrräsi alla nätisti. Vaikka se oli pikkuinen kuin Fiat, jolla yleensä ajelen (naurakaa vaan), vääntöä riitti 130 vauhtiin motarilla. Pääsin ohittelun makuunkin!

Tuntuu omituiselta oppia ajamisesta paljon uutta vuosia ajokortin saamisen jälkeen. Yksityisautoilu ei missään nimessä ole kulkuväline, jota suosin reissussa, kun julkisilla pääsee halvemmalla, helpommalla ja vihreämmin.

IMG_9399.HEIC
IMG_9406.HEIC
IMG_9430.HEIC
IMG_9448.HEIC

Päivän missioita oli kaksi: selvittää kanadalaisen sukujuuria Keski- ja Pohjois-Hollannissa ja selvitä lopulta Groningeniin treffaamaan lappilaiskaveriani hänen Erasmus-kuplaansa. Poikkesimme siis pian moottoritieltä sivuun, ja odotin pikkuisia kärryteitä satumetsän keskellä. Pakkohan tässä maassa on jotain luontoa olla!

No ei. Viivasuoraa Suomen nelostien veroista baanaa, jonka ympärillä pikkukyliä, lehmiä, peltoja ja loputtomasti liikenneinfraa. Onkohan maailmassa toista maata, jossa on läiskitty autoilijoiden iloksi liikenneympyröitä kilometrin välein?

Toisaalta ympärillä aukeni se stereotyyppinen Hollanti, jota varsinkin maassa ensi kertaa vieraileva matkaseurani oli odottanut. Tuulimyllyjä, somia tiilitaloja, vihreitä ja keltaisia peltoja traktoreineen. Pysähtelimme hänen sukulaistensa kotikylissä, söimme ranskiksia ja eksyimme kuvaaamaan luvatta tuulimyllysahalle.

IMG_9454.HEIC
IMG_9465.HEIC
IMG_9470.HEIC

Minulla on keskivaikea Hollanti-asennevamma. Täällä on kaikki, mitä minä länsimainen kermaperse tarvitsen mukavaan elämään: demokratia (vähän liiankin toimiva, hallitusneuvottelut kestivät reilu 200 päivää), turvallista lenkkeillä pimeällä, hyvät kasvisruokavalikoimat, indie-leffateatteri, halpa opiskelijaliikunta saunoineen, toimiva lämmitys (paitsi kylppärissä). Vaan ei mitään ekstraa eikä jännitystä – saman puutteen takia häivyin Turusta. Väistämättä ikävä hiipii puseroon. Wienin kukkulat, Donauinsel ja loputtomat ulkoilmatapahtumat. Zurich-järven takana vilkkuvat lumihuiput. Puhumattakaan punaharmaasta rinkasta, jonka voi aina sulkea, kiristää nauhat ja heittää selkään.

Jotain huonosta asenteestani kertoo jo se, että olen alkanut haaveilla paluumuutosta Etelä-Suomeen. Etelä-Suomeen! Räntään ja pimeyteen. Joku roti.

Olen täällä nyt kuitenkin vuoden, joten parempi purra hammasta ja tutustua Hollantiin paremmin. Ei voi tuomita, jos ei tiedä. Hollantilaisista pikkukylistä ja Groningenista löytyi juuri sitä, mitä odotinkin, sateella ja paisteella höystettynä. Tutkimusmatka jatkukoon!

Mitä tykkäät Hollannista?

Yleinen

Vermont ja New York: vihervassarin matkapäiväkirja

20.9.2017

Heissan! Tänään olen painanut hulluna hommia esimerkiksi kansanmurha-koulutyön kanssa – hilpeää! Tekisi mieli sanoa, että mieluummin olisin taas Yhdysvalloissa road trippaamassa, mutta en oikeastaan edes. Sotarikoslounaissa on puolensa. Valmistunkin ehkä joskus.

Toukokuun alussa vuokrasimme Kanadasta viikonlopuksi auton ja lähdimme New Yorkin ja Vermontin osavaltioihin vaeltamaan. Olisin todella kovasti halunnut hypätä rattiin, mutta totesimme, ettei Trumplandiassa ehkä arvostettaisi eurooppalaisia, nuoria naiskuljettajia. Sellaista vieläpä, joka ei olisi dressed like a woman, vaan hilluisi rapaiset Fjällrävenit jalassa halki Amerikanmaan. Niinpä laitettiin mies ajamaan ja minut kartturin ja salakuvaajan yhdistelmäksi pelkääjän penkille.

P1600822
P1600824
P1600845
P1600852

Tällaisille vihervassarille New York ja Vermont sopivat hyvin. New Yorkin Lake Placidissa järjestettiin talviolympialaiset kahteen kertaan – kansat yhteen ja karkeloimaan – ja jokaisen vihaisen liberaalin vapahtaja, Bernie Sanders, on Vermontin senaattori.

Sitä paitsi molemmista löytyi hurmaava valikoima vegeruokaa, patikkapolkuja ja pienpanimoita. Vermontissa voisi kiertää panimot, maistella olusia ja saada leimoja passiin. Jos vain kesällä tie uudelleen tuohon vihertävään osavaltioon joskus vie…

Tällainen Alppimaa-fani ilahtui rajan takaa auenneista maisemista. Lumisia huippuja, kevätpurojen laaksoja, pikkuisia järviä ja suloisia, koristeellisia tiilitaloja. Pääsimme ylittämään osavaltion rajan lossilla! Dippailimme aamupalapatonkia hummukseen, seurasimme sadepisaroiden juoksukisoja pikkuautomme tuulilasissa ja ihailimme tummansinisiä vuoria harmaiden pilvien alla.

P1600850
IMG_5447
P1600903
P1600891
P1600896

Emme oikein ottaneet selvää parin päivän pikareissun mahdollisuuksista, joten suuri kiitos kaikista onnistumisistamme kuuluu mahtavilla Airbnb-hosteille sekä Adirondracks-vuorten turisti-infon skarpille tytölle. Hän opasti meidät passelille päivävaellukselle Cascade Mountainille.

Tuntuu, että amerikkalaisturistit ovat aina eniten kujalla. Osa heistä ei tee minkäänlaista taustatutkimusta ja olettaa kohteen vain tarjoutuvan heille kultalautasella. Tämän takia matkailupalveluissa uskaltaa esittää kysymyksiä, joita pidettäisiin alemman all inclusive -matkailuinfon maissa kuten Norjassa naurettavina.

Jos Vermontiin jämähtäisi pidemmäksi aikaa, terveyden kanssa vallitsisi viehättävä plusmiinusnolla-tilanne. Oluen lisäksi kun Burlingtonin, osavaltion suurimman kaupungin, liepeillä sijaitsee Ben & Jerry’sin tehdas ja tehtaanmyymälä. Sinne olisi päässyt kierroksellekin! Matkaseurani ei kuitenkaan pidä jäätelöstä (sydämetöntä, tiedetään), joten skippasimme överit herkut ja läksimme vuorenvalloitukseen. Vermontissa riittää niin vuoria, metsää kuin kauniita country roadeja pyöräiltäväksi, juostavaksi ja vaellettavaksi, joten kunnon ylläpitäminen sujuisi upeissa maisemissa.

P1600909
P1600914
P1600917
P1600919

Reissun toinen päivä jämähti muistoihini varmasti loppyöksi. Ensin taistelimme lumen, jään ja mudan keskellä Camel’s Hump -vuoren laelle ja sieltä alas. Syväjäässä, nälkäisinä ja kaulaan asti ravassa syöksähdimme lopulta autoon sateensuojaan. Ajelimme Montpelieriin, Vermontin piskuiseen pääkaupunkiin, etsimään pikaruokaa sudennälkäisinä. Olisi pitänyt arvata, että hipstereiden valtakunnan pääkaupungissa on roskaruokakielto! Siispä kiertelimme pimeitä teitä kaupungin liepeillä ja näimme lopulta Burger Kingin lohdullisen valotornin. Kun olimme ahtaneet pikaisesti sisuksiimme soijaburgerit, lähdimme etsimään kaatosateessa majapaikkaamme. Vettä tuli niin vihaisella tempolla, että olimme ihan varmoja päätyvämme vesiliirrossa vastaantulevan rekan eteen.

Vaan ei. Tunnin kuumottelun ja parin harharetken jälkeen kaarsimme Airbnb-paikkamme autotalliin. Lämpöön! Teetä! Kylpy! Simahdin heti, kun pää sipaisi tyynyä, vaan toisin kävi sängyn toisen asukille.

IMG_5562
IMG_5583
P1600921

Armas matkaseurani päätti, että talo on kirottu. Hän ei nukkunut silmäystäkään, ja halusi lähteä jatkamaan matkaa takaisin äiti Kanadan turviin heti herättyämme.

Minä en tajunnut yhtään, mistä oli kyse, ja höpöttelin talonväen kanssa, leikitin heidän mopsinpentuaan ja olisin halunnut santsata mustikkapannukakkuja ja vaahterasiirappia. Ihastuin täysin vanhaan maataloon: koristeellisiin ikkunaluukkuihin, ohi luikertelevaan, matalaan jokeen ja smaragdinvihreisiin hevoslaitumeen. Jos omistaisin talon, niin se voisi olla vaikka tuo.

Mutta eipä auttanut, tuli kiire Kanadaan. Tie kiilteli jäisenä, vaikka oli aurinkoinen toukokuun aamu. Lumiharso oli peittänyt viimeiset korkeat huiput ennen rajaa. Harmitti jättää Vermont taakse, sillä se oli hurmannut minut täysin. Vaikken hetkeäkään olisi etukäteen uskonut

Pitää antaa chancelle mahdollisuus.

PS Olisikos sinulla mahtavia Bayern-vinkkejä, erityisesti vaellusreittejä Saksan ja Itävallan rajalle? Kaverini houkkasi minut lähtemään ensi viikolla bussilla Muncheniin, tai varsinaisesti baijerilaiseen pikkukylään. Olen käynyt Baijerissa ja Munchenissä muutaman kerran, joten ehkä Englisher Gartenia ei enää kannata ehdottaa, mutta kaikki paikallistieto on todella tervetullutta.

Yleinen

Hipaisu Kroatiaa

21.8.2016

Tuntuu, että Kroatia-hype ei voisi kohota enää korkeammaksi. Kaikki ovat käyneet siellä tai ainakin pitäisi päästä käymään. Siellä on upeita kansallispuistoja, Game of Thronesin kuvauspaikkoja (first things first), uljaita biitsejä ja paardit ovat parhaat. Anteeksi, jos aiheutin todella kammottavan korvamadon tuolla! Siispä meidänkin oli päästävä tutustumaan tähän tarujen maahan. Kroatiassa järjestettiin toukokuussa aivan loputon Erasmus-bilereissu, jonne tulisi tuhansia tamppaajia ympäri Eurooppaa. Se maksoi sen verran ja vaikutti niin kreisiltä, että minä ja pojat jätimme sen väliin ja lupasimme, että starttaisimme kohti Kroatiaa omine nokkinemme kesäkuussa, kuten sitten teimmekin. Matka oli todella täynnä mutkia, joista osa loistavia, osa aivan kamalia, mutta säästän teidät nyt niiltä.

P1560941
P1560944
P1560945
P1560960

Oli aivan uskomatonta, miten tavallaan lyhyt matka Wienistä olikin Adrianmerelle. Kuusi tuntia, ja maisemat vaihtuivat täysin Alppien häntäkukkuloista välimerellisiin palmuihin, biitseihin ja rantakallioihin! Ilmastokin muuttui ihan täysin: kuivat laaksotuulet jäivät taakse, kun suolainen, lämmin kosteus takertui iholle. Lämpötilakin nousi, mutta ei ihan niin paljon, kuin olisimme toivoneet: reissun ensimmäisenä iltana satoi kuin aisaa, ja alkukesän merikin hakkasi ilman lämpögeimeissä. No, onneksi opiskelijat keksivät aina tekemistä! Lue: Kaija Koo -karaoke ei keliä kysy.

Päämääränämme siinsi Istrian niemimaan kärki, Pula. Sieltä löytyisi ainakin colosseum pienellä c:llä (jo elämäni toinen, johon randomilla törmään) ja muitakin antiikin ihmeitä. Niiden takia ei ehkä Pulaan kannata lähteä, sillä vanha, yksinäinen, rapistunut pääsymaksullinen kivikasa on kyseenalainen nähtävyys, joita Eurooppa pursuaa. Se, mikä Pulassa yllätti, oli paikan epäturistisuus. Olimme odottaneet kanariatyylisiä hotellikomplekseja, kuvallisia menuja joka ravintolassa ja ylikansoitettua rantaviivaa. Itse Pulassa ei rantaa olekaan: sellainen löytyy joko kaupungin kupeesta tai noin kymmenen minuutin ajelun takaa. Pula oli yllättävän autenttinen, hiljainen ja vähän rosoinenkin tapaus, ellen jopa sanoisi löytö. Dubrovnikista ja muista kuuluisista, isoista Kroatian kaupungeista kuulee juttua muovisuudesta, rahastuksesta ja muusta ison turismin ilmiöistä, mutta Pulaan ne eivät yltäneet. Emme olleet siellä aivan kovimpaan sesonkiin, mutta aivan sen kynnyksellä kuitenkin. Kroatiasta löytää ilmesesti upeampiakin rantoja kuin Istrian alueelta – minkä takia kannattaakin ehkä lähteä juuri Istriaan. En osaa oikein sanoa, sillä pitkän viikonlopun aikana ei ehtinyt ihmeitä tutkia, varsinkaan näiden velikultien kanssa, jotka keskittyivät eniten beer pongiin ja rantalentikseen. Ei hullumpaa sekään!

P1560996
P1570036
P1570043

Tuntui, etten saanut Kroatiasta minkäänlaista otetta. Okei, siellä oli myynnissä järjetön määrä jalkapallokrääsää, joihin paikalliset verhoutuivat, mutta sen selittävät EM-kisat eikä niinkään kulttuuri. Istrian keittiökin muistutti vain valtavasti italialaista, mutta italialaiset ja kroatialaiset varmasti pudistelisivat tälle lausunnolle päätään ja osaisivat nimetä erot. Rantoja tuli testattua vain yksi, ja se olikin aivan uskomaton! Vaikka ei hiekkaa, mutta valkoisia kivia jatkui silmänkantamattomiin, ja rantamännyt tuntuivat samaan aikaan kotoisilta ja erikoisilta. Parhaan hommasta tietty teki se, että pummimme ilmeisesti leirintäalueen private beachilla…

Mielelläni lähtisin Istriaan uudelleen, ja vielä suuremmalla innolla muualle Kroatiaan. Istriasta löytäisi pieniä viinikyliä, tryffelimetsiä, jylhiä rantoja, uneliaita saaria ja rutkasti aurinkoa. Istriaan on myös helppo hurauttaa Keski-Euroopasta, joten yhdistetty Alppi- ja rantaloma ei ole oikeasti edes vaikea järjestää. Miettikää nyt, mikä idea!

Yleinen

Ein Mass, bitte – Fruhlingsfest Saksassa

3.5.2016

Vaihtarielämä kiitää eteenpäin Autobahnin nopeinta kaistaa. Jäljellä on enää 7 viikkoa weissbieriä, Alppeja, oopperan seisomalippuja ja mässäilysyntien sovittamista Praterin Hauptalleeta pinkomalla. Nyt luvassa on pientä vaihtelua Slovenia- ja Unkaripostauksiin, sillä viime viikonloppua vietin vapun hengessä kevätfesteillä Munchenissä. Juuri tällaisten viikonloppujen jälkeen tekee mieli ryhtyä nunnaksi (nimi rimmaisi jo valmiiksi), blokata vehnä ja juusto ruokavaliosta ja aloittaa joku todella rankka urheilulaji. Alkaa heräämään joka aamu kuudelta. Aivosolujen tuhoamisen lisäksi myös opin paljon – esimerkiksi ala-asteen iltapäiväkerhosta tuttu läiskintäpeli Looping Louie ei ole koskaan enää entisensä!

Olen aina vähän naureskellut hönteille, jotka haaveilevat Oktoberfesteille pääsystä. Makkaroita, kaljaa ja rumia äijiä nahkahousuissa – nein danke! Mutta nytpä jostain syystä suuntasimme Muncheniin varta vasten Oktoberfestien kevätversiolle, joka on pienempi, mutta ei missään nimessä pieni tapaus. Olin odottanut vehreää puistoa, luonnonläheisiä värejä ja avotulella grillattavia lihaisia asioita sekä pitkiä pöytiä teltassa. No, sain pitkiä pöytiä teltassa – ja huvipuistolaitteita, ranskiskojuja ja tivolitunnelman. Kasvissyöjänä mussutin brezeniä ja toivoin, että edes kalja olisi hyvää. Oli se!
P1550966
P1550976

Tiedättehän sen kamalan musiikin, joka soi alppimaiden after skissä? Sellainen saksalainen iskelmän ja teknon kammottava lehtolapsi? No, tuolla se raikasi livenä koko ajan. Alkuun sellainen kyllästytti aivan täysillä, mutta litran olutta aikani maisteltuani musiikkikin alkoi kummasti parantua. Eikä se ollut ihan vain mielikuva, vaan schlagerit onneksi vaihtuivat ihan oikeasti iloisiin karnevaaliversioihin 80-luvun hiteistä. Kohta seisoskeltiinkin jo penkeillä (pöydillä humppaamisesta lentää teltasta ulos) ja tanssattiin minkä keikkuvilla penkeillä uskalsi. Tanskalainen kaverini enemmänkin, ja tuloksena oli takaperinvoltti.

P1560014

Ensin osattiin melkein käyttäytyä…

Olin odottanut kämäistä, kiusallista kokemusta, ja sitähän ilta olisikin ollut, jos siihen ei olisi suhtautunut asiaankuuluvalla huumorilla ja heittäytymisellä. Me tytöt itse asiassa heittäydyimme ihan urakalla, sillä Airbnb-emäntämme antoi meille perinnemekko dirdnlit lainaan. Minä näytin kuulemma Lumikilta sinisessä mekossa, valkoisessa paidassa ja keltaisessa essussa – oma impressioni oli enemmänkin kaljaanmenevä Miss Ruotsi.
P1550983
P1550987
P1550991

Eräs rohkeimmista ja kansainvälisimmistä kavereistani on kerran sanonut, että nunca digas que no – älä koskaan sano ei. Tietenkin järjen ja turvallisuuden rajoissa, mutta mielestäni ohjenuora on oikein toimiva. Ei voi tietää, jos ei kokeile, ja yliopistovaihdossa jos jossain vastaan tulee vähän sekopäisiäkin ideoita. Mikä on parempi aika ja tilaisuus hölmöille seikkailuille kuin parikymppisenä vaihtariyhteisössä himmailu? Rahaa saattaa mennä ja mustelmia ilmestyä polviin, mutta pääsee joutuu katselemaan saksalaisen juopon strippiesitystä karusellihevosen selässä, köyttämään jalkansa vuokralumilautaan ja kieltäytymään viskitömpsystä aamuseitsemältä. Koska ihan kaikkea ei tarvitse tehdä vain siksi että voi.

P1560043

… ja sitten ei osattukaan

Suosittelisinko Fruhlingsfestiä? En hitossa. Ylihintaista ruokaa ja juomaa ja halpa karnevaalimeininki. Penkeillä tanssaus nosti kokemuksen pisteitä. Suosittelisinko avointa ja uteliasta suhtautumista? Todellakin!

P1560055
P1560070
P1560083
P1560104

Minulla on ollut yksi oikein huono vaihtokokemus ja yksi (tähän mennessä) todella hyvä. Diippeinä aamuyön tunteina kaverini mietti, että onko tämä ainutlaatuisen upea jakso elämässä ja olemme vain sattuneet ihan uskomattoman hienoon porukkaan ja kaupunkiin, vai voisiko aina olla näin överisanojen täyteistä. Kello tikittää, nyt eletään.

Nyt kello tikittää minulle ikävästi, koska kolmen tunnin päästä pitää tietää Kioton ja Pariisin sopimusten sisällölliset erot kv-ympäristöoikeuden tentissä. En oikein jaksaisi keskittyä, koska heti kokeen jälkeen saan mammani tänne viikoksi. Suunnitelmissa siintävät mitkäs muutkaan kuin Salzburgin Alpit! Vuorihommia tulossa, pysykääs kuulolla!