Browsing Tag

poliittista

Yleinen

Órbanilainen ruletti

10.4.2018

Kaksi keväistä jännitysnäytelmää on päättynyt: minun perinteinen kevätjahkaukseni ja Unkarin parlamenttivaalit.

Pikkuveljeni ylioppilasjuhlat häämöttävät. Veli stressaa vähän kaikesta: minne sitä hakisi, mitäs sitä elämällään haluaisi tehdä, miten voi olla näin paljon valittavaa ja inttikin vielä, aijai. En voi oikein lohduttaa. Tuntuu, että jokainen kevät on mennyt lukion jälkeen samojen tärkeiden kysymysten äärellä, ja aina kun valitsee suunnan, niin uusi risteys odottaa mutkan takana.

Tammikuun uusintatenteistä selvittyäni seuraava operaatio olikin alkaa kaivella internetissä avautuvaa mahdollisuuksien maailmaa ja miettiä, mihin kohteeseen sinkoaisin seuraavaksi cv-ammuksia.

Mitä enemmän pyörittelin ajatusta työelämästä, sitä vähemmän se houkutti. Olo on vielä kovin keskenkasvuinen ja vaillinainen, eivätkä ammatilliset keuhkoni ehkä kestä vielä Oikeiden Aikuisten maailmaa. Siispä pehmentäisin laskua lisäopiskelulla vielä kun tukikuukausia ja intoa riittäisi, ja tunkisin seuraavan tutkinnon aikana nykyisen ukkovarpaan sijaan ehkä koko jalan oven väliin.

Päätin yrittää uhkarohkeaa rastia: Central European Universityä Budapestissä. Jos en pääsisi, luikkisin takaisin Suomeen, missä minulla on vielä opinto-oikeus (ja tutussa kirjahyllyssä melkein kaikki Robin Hobbin teokset).

Hakuprosessi osoittautui jännittäväksi trilleriksi. Ensin graduohjaajani unohti postittaa suosituskirjeensä ja se ehti laitokseen juuri ja juuri. Kun maaliskuussa sain sähköpostia CEU:sta, avasin sen jo valmiiksi pettyneenä. Minun kandiarvosanoillani päästiin rimaa hipoen läpi, niillä tuskin singahdettaisiin huippulaitoksen listoille. Mutta kylläpä vain. Seuraavaksi rustasin surumielisen stipendihakemuksen, mutta valmistauduin siinäkin kieltävään päätökseen. Itä-Euroopan maista tulevilla olisi varmasti avustustarve kuin kultalusikka suussa syntyneellä suomalaisella, vaikka aika vaatimattomasta perheestä tulenkin.

Olin taas väärässä.

Siispä minulla oli erinomainen syy seurata sunnuntain vaaleja ainakin murto-osalla siitä huolesta, joka saa nuoret unkarilaiset nyt rypistämään kulmiaan. Vaalien ainoa kysymys oli oikeastaan, saavuttaisiko vallankahvassa vuodesta 2010 keikkunut Fidesz-puolue 2/3-superenemmistön parlamentissa. Tällöin he voisivat rukata perustuslakia uusiksi, ja oppositio voisi vain marssia kaduilla ja länkyttää ulkomaisille medioille – kotimaiset kun on valjastettu edellisillä perustuslakimuutoksilla valtapuolueen äänitorviksi.

Peli ei ollut alkujaankaan reilu, sillä pääministeri Viktor Órbanin Fidesz oli muokannut jo vaalisäännöt itselleen suosillisiksi. Vaikka äänestysvilkkaus nousi sunnuntaina taivaisiin, Órbanista tulee silti pääministeri superenemmistöllä.

Luvassa on siis neljä vuotta yltiönationalistista maahanmuuttolinjausta, EU:n dissausta ja rajanaapureiden suututtamista vähintäänkin vanhaan malliin. Media on vapaa vain netissä. Unkarissa sananvapaus alkaa olla jo niin ahtaalla, että niin toiset Euroopan maat kuin kansainväliset järjestötkin ovat älähtäneet siitä.

Órban inhoaa syvästi myös tulevaa opinahjoani, sillä se on unkarilaislähtöisen miljardöörin perustama ja rahoittama. Viime vuonna herra pääministeri yritti sulkea CEU:n, muttei onnistunut. Hän voi ihan hyvin yrittää temppua uudelleen.

Muutto Budapestiin on minulle unelmien täyttymys, mutta myös iso riski. Unkarin poliittinen painekattila käy niin kierroksilla, että pian posahtaa taas – mutta mitä ja miten? Suurmielenosoituksia, ulkomaalaisvihaa, EU-ero… ei todennäköistä, muttei ollenkaan mahdotonta. CEU saattaa joutua sulkemaan ovensa yhtäkkiä. Tosin oppilaitos on suunnitellut muuttoa Wieniin, mikä olisi minulle lähinnä tuplajättipotti pelkän lottovoiton lisäksi.

Olen asunut toistaiseksi vain tylsän turvallisissa hyvinvointivaltioissa. Unkari ei missään nimessä ole mikään Syyria, mutta tulotaso on siellä tuntuvasti Suomea matalampi ja poliittinen epävakaus lisääntymässä kuin keväiset ukkoskuurot täällä Tilburgissa. Mahanpohjassa möyrii yhtä aikaa hermostus ja kutkutus.

Muutaman päivän näitä skenaarioita vatvottuani otin paikan CEU:sta virallisesti vastaan. Hiirikäsi tärisi. Muistin yhtäkkiä Turun kv-politiikan professorin sanat peruskurssilta, jolla me märkäkorvat tutustuimme maailmanpolitiikan maailmaan.

”Uskaltakaa mennä sinne, missä tapahtuu suuria asioita. Niin kuin Berliinissä 1989.”

Budapest taitaa olla juuri nyt juuri oikea osoite politiikanopiskelijalle/toimittajanpoikaselle.

Ei tämä sentään venäläinen ruletti ole. Orbanilaiseen versioon pystyi laittamaan panokseksi vain kaksi vuotta nuoruudesta, ja niin tein.

Voit seurata ruletin etenemistä Facebookissa ja Instagramissa

 

Yleinen

Miesten sanomaa

8.3.2018

IMG_9899

Sanat rakentavat identiteettiä, sanat rakentavat todellisuutta.

Nämä miesten sanomiset sukupuoleeni liittyen ovat jääneet kummittelemaan pääkoppaan. Jotkut vuosiksi.

Ei etsi Waldo, vaan etsi myrkyllinen retoriikka.

On se kiva kun naiset juoksee, niin tulee niin hyvä perse kuin sulla.”

-Humalainen kaverin kaveri urheiluteemaisissa bileissä

Naisilla nyt vaan on huonompi avaruudellinen hahmotuskyky.”

-Opettaja lukiossa

”Haastattelen täällä kahta nuorta ja kaunista naista. Tämä tässä on vielä nuorempi ja kauniimpi.”

– Minua haastatellut toimittaja

”Olet ensimmäinen tuntemani tyttö, joka ei valita koko ajan vaelluksella.”

-Silloinen kumppani

”Eikös sinulle ole kiipeilyssä haittaa siitä, että olet nainen ja lyhyt? Et yllä otteisiin.”

-Opiskelukaveri

”Jos naiset kerta on yhtä fiksuja, niin miksi ne ei oo saaneet historiassa mitään aikaan?”

-Lukiokaveri

”Haetaanpa joku mies auttamaan sua.”

-Työkaveri, kun porasin kirjahyllyä seinään ihan ongelmitta.

PS Lyttääminen ei ole pelkästään sukupuolittunut ilmiö, eikä se ole aina tietoista. Toista tulee loukattua huomaamattaan, eikä sitä voi aina välttää. Mutta yleensä jonkin ulkoisen ominaisuuden perusteella vedetyt johtopäätökset tuppaavat mennä metsään.

PPS Ruusurahat voi tuutata vaikka tänne ja pistää samalla kampoihin naisiin kohdistuvalle väkivallalle.

Yleinen

Avoin kirje kympin tytöille

17.10.2017

Ensiksi: anteeksi. Et ole mikään kympin tyttö, minä olen vain otsikkohai. Olet älykäs ja upea, älä anna kategorisoida itseäsi. Ihmiset ympärilläsi saattavat tehdä sitä jatkuvasti. Mutta älä tunge itse itseäsi siihen lokeroon, jonne he ovat valmiita sinut rajoittamaan.

Viime aikoina on vietetty kansainvälistä tyttöjen päivää sekä, ikävä kyllä, tunnustettu somessa me too. Siksi haluan kirjoittaa tänään sinulle tämän kirjeen. Olen ollut sinä, eikä se ollut helppoa.

P1620082

Ethän piilottele tai häpeä kykyjäsi. Jos sinua kiinnostaa, kuinka monta miljoonakaupunkia Kiinassa on tai miten gravitaatioaallot toimivat, lue niistä reippaasti lisää ja uskalla näyttää, mitä osaat. Jos kokeesta pamahtaa kymppi, niin onnittele itseäsi, hymyile, ennen kuin taitat paperinipun reppuun. Et saa hyviä arvosanoja vahingossa, vaan ansaitset ne. Vaikka et tekisikään kauheasti töitä menestyksesi eteen, olet silti oikeutettu nauttimaan (vähäisen) työsi hedelmistä. Kun jatkat itsesi haastamista, joudut kyllä joskus paiskimaan hommiakin. Sluibasin läpi peruskoulun ja lukion kiitettävin arvosanoin, ja vasta nyt maisterivaiheessa olen joutunut kokemaan riittämättömyyden tunnetta.

Niin, mokaaminen. Se päivä, jolloin saat hylätyn, koittaa vielä. Epäonnistuminen opettaa, eikä sitä kannata pelätä. Kukaan ei ole täydellinen, älä siis vaadi itseltäsi mahdottomia. Jätin juuri kesken kurssin, josta en olisi vain yksinkertaisesti ikinä päässyt läpi. Minusta ei siis tule kansainvälisen rikosoikeuden tuntijaa, mutta mitäs siitä. Osaan paljon muuta.

Uskalla puhua. Kysele, kritisoi, vastaa. Jos yhdistät viisikymppisen perussuomalaisen kuntapoliitikkoäijän itsevarmuuden ja vedenpitävät perustelut, sinua ei voi kyseenalaistaa asiallisesti oikein kukaan. Jos epäröit suusi avaamista liian pitkään, joku kyllä ryöstää tilaisuuden – ja yleensä he ovat miehiä. Sinulla on riittävästi asiantuntemusta tuoda mielipiteesi esiin, ja vähintään yhtä suuri oikeus kuin miehilläkin. Minusta on järjestöhommissa aina tuntunut siltä, että jokaisessa kokouksessa on kiintiöpaskanjauhaja, joka on äänessä jatkuvasti ja luulee osaavansa kaiken, mutta todellisuudessa vain louskuttaa leukojaan. Sellaisilta voi viedä tilan aina, aina, kun on oikeasti asiaa.

Jos olet kiinnostunut eri asioista kuin suurin osa lähipiirissäsi, hyvä! Vaikka niin luulisit, et ole harrastuksesi kanssa yksin. Kun aloitin opinnot Turussa, hämmästyin siitä, miten valtava porukka harrastaa korttiroolipelejä – en ollut ikinä kuullutkaan niistä. Mutta niin vain ne lääkisläiset lätkivät kryptisiä lohikäärmearvoituksia perjantai-iltaisin. Cosplayta, seinäkiipeilyä, karttoja… samanlaisia ihmisiä löytyy kyllä, he vain eivät ehkä ole sattuneet juuri sinun kouluusi. Lukiossa jouduin jatkuvasti pyörittelemään silmiä ja pyytämään poikia lopettamaan ajotaidon haukkumisen tai kasvissyönnistä piikittelyn. Vihreissä nuorissa olen mielipiteineni todella laimean limenvärinen.

P1620075

Vaikka olisitkin fiksu, niin voit silti pitää hauskaa. Et näyttääksesi muille, vaan siksi, että itse haluat. Riehu ja rällää, menetä kontrolli pari kertaa ja naura itsellesi. Laita päälle se ihana, vähän liian lyhyt hame ja kokeile uutta huulipunaa. Tai istu savuisena ja hikisenä nuotiojatkoilla aamuseitsemään.

Kokeile elämää mukavuusalueesi ulkopuolella. Pelkäätkö englannin puhumista? Kielikurssille mars. Etkö ole koskaan käynyt Tallinnaa kauempana? Reililiput ovat nytkin mukavasti 15 % alennuksessa. Typerä kympin tytön maine ei saa estää sinua tekemästä jotain, mitä rakastat. Vaikka kaikki isomummoa myöten odottaisivat sinun menevän suorinta tietä oikikseen, voit ihan hyvin viettää välivuoden tai pari hiihtopummina ja päätyä sitten hopeasepäksi. Se, että osaa jotain, ei tarkoita, että sitä olisi pakko tehdä. Et ole velkaa kenellekään.

Jos pelkäät, ettei äly ole kaunista, niin lopeta heti tähän paikkaan. Et ehkä itsekään lopulta haluaisi poika/tyttöystävää, jonka mielessä hyrrää vain Corollan madaltaminen ja nuuskanhakureissu Haaparantaan. Ansaitset kumppanin/romanssin, joka rakastaa kaikkea sinussa ja jonka kanssa voit olla oma itsesi. Ne tyypit, joiden kanssa olen seurustellut, eivät ole tarttuneet mukaan räkäisiltä klubeilta valomerkin aikaan (varteenotettava mahdollisuus sekin), vaan olen tutustunut heihin esimerkiksi järjestön hallituksessa tai matkoilla. Eivätkä he olisi kauaa minua katselleet, ellemme olisi voineet juonia yhdessä uutta maailmanjärjestystä tai jutella indieleffoista.

Paineet ovat yleensä vain omassa päässäsi. Vaikka olisit matikanopettajan lempilapsi, ei hänen elämänsä mene pilalle siitä, että lähdet surffiopettajaksi Balille. Ja kyllä se mummokin tottuu ajatukseen pikku kullastaan au pairina Chilessä. Jos olisin seurannut kuvitteellisia odotuksia, en olisi ikinä pyrähtänyt moneksi kuukaudeksi miehen perässä Kanadaan tai hankkiutunut tällaiseen matkalaukkuelämään.

Jos maailma tuntuu epäreilulta, valjasta kiukkusi, kääri hihat ja ryhdy hommiin. Ole se supernainen, joita kaivataan: yritysjohtaja, poliitikko, rakastamasi tanssiryhmän ohjaaja tai ihan vaan työmatkapyöräilijä. Tyttönä et voi oikein sulkea silmiäsi epäreiluudelta, koska osa siitä kohdistuu sinuun. Se on väärin! Mutta jos et jaksa tapella tuulimyllyjä vastaan, sinun ei tarvitse. Aina löytyy joku tulisieluisempi rintaliivienpolttaja.

Minusta maailma on eniten auki juuri rohkeille nuorille naisille. Ja rohkeus on sitä, että uskaltaa, vaikka pelottaa. Unelmia kohti täydellä höngällä!

_______________________________________________________________

Tykkää Alpenglowista Facebookissa ja Instagramissa!

Yleinen

Children’s Eternal Rainforest – jokainen voi pelastaa maailmaa

2.9.2017

Pistäydyin Costa Rican Monteverdessä monenlaisilla metsänsuojelualueilla, mutta yksi teki lähtemättömän vaikutuksen: Children’s Eternal Rainforest.

Nimi juontaa juurensa 80-luvulle, jolloin Monteverden pilvi- ja sademetsistä alettiin huolestua. Hakkuut ja maatalous olivat kutistaneet metsät varjoiksi entisestään, ja lajeja alkoi hävitä maailman monimuotoisimmalta alueelta. (Tai no, onhan niitä muitakin, mutta Monteverde on yksi luonnon monimuotoisuuden runsaimpia esimerkkejä.) Yhdysvaltalainen biologi Sharon Kinsman oli perehtynyt tilanteeseen, ja teki kouluvierailuja ympäri maailman. Eräs ruotsalainen alakoululuokka vaikuttui toden teolla, ja alkoi kerätä rahaa suojelualueen perustamiseen. Ruotsalaislapset keräsivät neljässä vuodessa kaksi miljoonaa dollaria, ja pian lapset myös esimerkiksi Japanissa ja Saksassa yhtyivät hankkeeseen. Paikalliset koordinoivat hanketta, ostavat metsää ja ylläpitävät puistojen kuntoa.

Nykyisin BEN (Children’s Eternal Rainforest espanjaksi eli Bosque eterno de los Niños) koostuu 217 yksittäisestä suojelualueesta ympäri Costa Ricaa. Niistä ensimmäinen sijaitsee edelleen Monteverdessä, ja se on osittain kaupallisiin puistoihin verrattuna villi ja valtava: suurimpaan osaan aluetta ei edes päästetä vierailijoita.

P1590722
P1590724
P1590744
P1590746

Oikeastaan se osa BEN:iä, jossa suurin osa matkailijoista käy, ei ole edes osa suurta suojelualuetta, vaan pieni esimerkkipolku muutaman kilometrin päässä itse metsästä. Esimerkkiläntti sijaitsee jännittävästi kahden metsätyypin välimaastossa, joten toisella puolella sammaleet ja liaanit roikkuvat pilvimetsän puissa, toisella puolella maa pölyää ja auringonsäteet pääsevät kuivattamaan kasvustoa väljien puunrunkojen välistä. Myös isommalle suojelualueelle pääsee tutustumaan, ja siellä voi niin osallistua retkille, yöpyä kuin oppia lisää järjestöstäkin. Olisipa ollut aikaa ja rahaa!

Kävelin pienen alueen polut läpi. Seurasin innostuneena kapusiiniapinoiden ja nenäkarhujen päiväpuuhia, nostin katseen ylös (kiemuraisia puunrunkoja) ja alas (satoja kukkivia kasveja ja värikkäitä kovakuoriaisia). Toisin kuin esimerkiksi Monteverden pilvimetsän puistossa, BEN:issä saa mukaansa ilmaiseksi infolehtisen, josta voi lukea lisää niin alueen historiasta, eläimistöstä kuin puulajeistakin. Lehtinen palautetaan lähtiessä kassalle, jotta seuraava kävijä voi saada samat tiedot tuhlaamatta paperia ja mustetta.

Kohteena BEN:in pikkupolut eivät ole Monteverden vaikuttavinta antia. Mutta tarina on.

P1590733
P1590735
P1590736
P1590721

Lapsena sitä halusi pelastaa maailman. Minä keräsin roskia, joku jakaa kaverin kanssa retkieväät, joku antaa omat lelunsa joulupatakeräykseen. Video ipanasta, joka ei halua syödä mustekalaa, naurattaa netissä – vaikka ei pitäisi. Ihaillahan häntä pitäisi.

Aina ei tietenkään ole voimavaroja auttaa, mutta kyllä me aikuiset kuljemme ihan liian helposti harhaan. Laitamme laput silmille, kiirehdimme luennolta tai työpaikalta ruokakauppaan, sieltä joogaan. Mietimme veroja, säästämistä, ensi viikon ruokalistaa, mummon synttärilahjaa ja sitä, milloin vihdoin pääsisi nukkumaan. On niin helppoa keskittyä vain itseen, vaikka tuskin se tuo kenellekään onnea.

80-luvulla – ennen nettiä siis – ruotsalaislapset näkivät vain kuvia hädänalaisesta sademetsästä jossain valtamerten takana ja päättivät auttaa. Lapset. En tiedä, miten he keräsivät rahaa, mutta voisi kuvitella, että se on aikuiselle aika paljon helpompaa. Meillä on varaa, aikaa, ymmärrystä ja taitoa. Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä vähän enemmän. Ei ehkä BEN:in eteen, mutta jonkin, mitä pitää tärkeänä. Viikkorahoilla voi pelastaa tuhansien eliölajien kodin.

Sananvapaus? Naisten oikeudet? Arktiksen suojeleminen? Suomen vähävaraiset?

Syksy on uusien tuulien aikaa. Voi pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mihin käyttää energiaansa tulevana vuonna.

Jos haluat tutustua BEN:iin lisää, täällä on lisää tietoa toiminnasta ja auttamismahdollisuuksista.

Huom: En saanut tästä postauksesta mitään. Ilmaisen sisäänpääsyn olisin saanut, jos olisin halunnut.

Yleinen

Tenon saamelaiset konsertilla kalastuslakia vastaan

26.7.2017

Ellos Deatnu!

Eläköön Teno!

Suomen ja Norjan uusi kalastussopimus Teno-joella on hyväksytty molempien maiden eduskunnissa ja saatettu tänä kesänä voimaan. Joen rannoilla vuosisatoja eläneet saamelaiset valtionrajoja katsomatta eivät hyväksy uutta sopimusta: joella sukupolvien ajan kalastaneiden saamelaisten oikeuksia on rajoitettu tuntuvasti. Voit lukea lisää ristiriidasta täältä.

Kalakantojahan sinänsä pitää suojella, ja niiden kestävyys on varmistettava. Mutta Tenon saamelaisten mielestä pääkaupunkien poliitikot eivät voi päättää neuvottelematta paikallisten kanssa, kuten nyt on tehty.

Olen täysin samaa mieltä.

P1610481
P1610486
P1610488

Itsemääräämisoikeutta ajavien aktivistien Ellos Deatnu -ryhmittymä on perustanut jokisaariin moratorioita: vallattuja alueita, joilla uusi lainsäädäntö ei päde. Ryhmä järjesti tiistaina 25.7. samannimisen konsertin, joiden tuotoilla tuetaan moratorioita, levitetään niistä sanaa ja lisätään tietoisuutta vastarinnasta.

Saamelaismusiikin kärkinimet yhdessä Palefacen kanssa houkuttelivat väkeä Lapin kuumimman päivän ja illan viettoon Utsjoen sillan kupeessa.

Kun uljas Opelimme kaarsi parkkiin, ulkona porotti aurinko 26 asteessa. Edes sääsket eivät jaksaneet inistä helteessä. Haimme pääsyliput, ostimme juotavaa ja ylitimme sillan Norjaan, hiekkasärkälle.

Kahlasimme Jäämerta kohti kiirehtivässä, jääkylmässä jokivedessä ja bongailimme lohien selkäeviä.

Pyhä, tärkeä Teno.

P1610495
P1610496
P1610497

En ehdi tänä vuonna saamelaismusiikin Ijahis Idja -festareille (jota en voi kuin suositella!), joten Ellos Deatnu kävi näppärästi korvikkeesta. Yleisön seassa joikaava legenda, saamenlipun pystyttäminen joenpenkalle protestimielessä, biisit, joihin olen osannut sanat ulkoa jo vuosia. Vanhoja ystäviä, vanhempien vanhoja ystäviä, näyttämönä piskuinen lava ja valtava jokilaakso keskiyön auringossa kylpevine tuntureineen.

Tällä kertaa artistit eivät olleet tienaamassa.

He kertoivat kansansa huolta ja tuskaa sillä kielellä, jota parhaiten osaavat. Tunteina, musiikkina, riimeinä.

Loppuillasta Paleface astui lavalle. Hän kutsui saamelaisia räppäreitä fiittaamaan, hätisteli sääskiä kaljustaan ja muistutti myös niistä, joita kyyditään pakkopalautuslennoilla konfliktialueille.

Liittolaisuus on tärkeää. Minäkin olen kamerana ja näppäimistönkilkuttajana niille, joita itsemääräämisoikeuden polkeminen satuttaa. Minä saan heitellä Inarijärvellä harreja ihan niin kuin aina ennenkin (tosin en enää sivujoissa, mutta se nyt on jo toinen tarina).

P1610501
P1610507
P1610509

Ellos Deatnussa ei ole kyse siitä, että saamelaiset haluaisivat kalastaa Tenon tyhjäksi – täysin päinvastoin. He eivät vastusta rajoituksia, vaan siitä, etteivät he itse saa päättää ikiaikaisten maidensa käytöstä, luontonsa suojelusta, toimeentulostaan.

Joskus vain isot herrat kertoivat, että nämä maat kuuluvat Suomi- ja Norja-nimisille valtioille, joita ohjataan kaukaa etelästä.

Saamelaisille ja muille alkuperäiskansoille kuuluisi itsemääräämisoikeus. Oikeus määritellä, kuka on saamelainen ja mitä saamelaisten mailla tapahtuu. Ei aina yksinvaltaisesti, mutta yhdessä muiden alueella asuvien kanssa. Esimerkiksi Pohjois-Norjassa saamelaiset päättävät yhdessä lääninhallinnon kanssa maankäytöstä.

Suomi on allekirjoittanut YK:n alkuperäiskansoja koskevan ILO-sopimuksen, muttei koskaan ratifioinut sitä eli ottanut osaksi lainsäädäntöään. Voit lukea lisää täältä.

Haluatko pysyä kärryillä tilanteen etenemisestä? Tykkää Ellos Deatnun Facebook-sivusta ja seuraa heitä Instagramissa. Kerro kavereille ja perheelle, että meillä Suomessa Euroopan ainoa alkuperäiskansa ei saa itse päättää, miten heidän esi-isiensä joelle käy.

Ja kuuntele Niillas Holmbergin hieno Ellos Deatnu -biisi!