Browsing Tag

kesän lapsi

Yleinen

Kreikassa löysäämässä nutturaa

20.6.2018

On kuuma. Vähän kuin saunassa tai hot joogassa: lihakset löystyvät ihan itsestään.

Kreikka-loman neljäs päivä. Ympäristö on omiaan puskemaan stressin ulos ihohuokosista samaa matkaa hien kanssa. On turkoosi meri, joka viilentää, mutta jossa tarkenee snorklailla puoli tuntia. Heinäsirkat suoltavat vuorokauden ympäri valkoista kohinaansa, tuutulaulua. Rantojen pikkiriikkiset kivet muotoutuvat juuri selälleni sopivaksi patjaksi pyyhkeen alla. Aamupalalla ja iltateellä voi seurailla kissojen kosimismenoja puutarhassa ja ihailla Batbatiksi nimettyä lepakkoa, joka tarjoaa Top Gun -tasoisen lentonäytöksen aina auringonlaskun aikaan.

IMG_5773 (kopio)
IMG_5768 (kopio)

Kun hirvi juoksee eteen moottoritiellä, sitä lyö heti jarrut pohjaan. Tonnien painoinen auto ei kuitenkaan pysähdy heti, vaan fysiikan lain pakottavat sen liikkeen jatkumaan. Negatiivinen kiihdytys, tavarat saattavat lennellä. Lopulta metallikori kuitenkin seisahtuu, ja eläin jatkaa matkaansa kohti pientareen hirviaitaa ja sen yli.

Samalla tavalla ylivireinen keho ja mieli posottavat menemään, vaikka enää ei tarvitsisi. Ensimmäiset päivät herättiin aikaisin ja yritettiin suorittaa rantoja: catch’em all ja mitä tänään syötäisiin. Kellontarkkaa kyljenkääntämistä, pulikointia ja snorklausta.

Eilen pysähdyimme reissun kämäisimmälle hiekkakaistaleelle, jossa paikalliset teinit kikattelivat mini-speedoissa ja -bikineissä. Juotiin kädenlämpöistä kokista ja bongailtiin rapuja kivikosta vielä silloinkin, kun lapsiperheet kasailivat jo aurinkovarjojaan.

Puhuimme siitä, miten hyvä oli käydä palauttamassa gradunpentele ja lähteä lähes suoraa tietä lentokentälle. Vaihtaa täysin maisemaa ja jättää suorituspaineet taakse.

Tulimme siihen tulokseen, että jokainen gradunpalauttaja pitäisi määrätä viikon pakkolomalle heti, kun paperiversiot on kiikutettu kansliaan. Ei tarvitsisi toki lähteä Kreikkaan asti, mutta sellaiseen ympäristöön, jossa mikään ei muistuta kirjaston ryhmätyötilan sohvilla koetuista hermoromahduksista.

IMG_5761 (kopio)
IMG_5775 (kopio)
IMG_5777 (kopio)

Täällä Thessalonikin lähellähän voisi puuhailla vaikka mitä. Kuljeskella intohimoisesti suurkaupungin katuja, maistella jokaista ruokalajia, kiertää museoita ja perehtyä eurooppalaisen demokratian alkukotiin.

Tämä ei ole sellainen loma.

Syön kreikkalaista salaattia ja suklaajäätelöä, kikattelen John Irvingin kenties kehnoimmalle kirjalle (joka sekin on mahtava) ja syljeskelen vettä snorkkelista, kun en viitsi säätää sitä oikein.

Olemme pistäneet muutaman hyödykkeen pannaan, esimerkiksi herätyskellon ja sähköpostin.

Ihan kuin lihaksetkin, aistit ja ajatukset palautuvat entisiin, löysiin mittoihinsa. Pinkkejä kukkia, violetteja kukkia, jättihämähäkki puutarhatuolin alla. Öisin mouruavat kissat ja ulvovat koiraeläimet. Aurinkorasvan haju rantamekossa. Hymy peilissä.

Yleinen

Sweet Swiss summer

20.11.2015

Että mitäkö pitäisi tehdä? Kirjoittaa kandia. Siivota huone. Jynssätä vessa. Lähteä polkemaan paskalla pyörällä vesisateeseen ostamaan uusi kulmakynä, jonka jäljen tuo ihana Turun alkutalvi kuitenkin huuhtoo rännällä pois. Kaljut koivunoksat heiluvat tuulessa. Mutta minun sisälläni on lämmin Sveitsin kesä, loppumaton Hitzewelle, ja toivon, että se kantaa helmikuuhun asti. Kyllähän se!

Inhoan aika tavalla Turun talvea ja olen ehdottomasti kesäihminen. Horoskooppeihin uskova kämppikseni varmasti sanoisi, että heinäkuussa syntymisellä on ollut tähän osansa. No jaa, niin tai näin, mutta Sveitsin viime kesä oli aivan uskomaton. Toukokuussa tihutti vettä, kesäkuussakin vähän, mutta sitten se alkoi – lähes 50 päivän helleputki! Jo ensimmäiset päivät olivat ihania: lukukauttaan lopettelevat yliopistolaiset (ja lapsiin leipääntyneet au pairit) kokoontuivat Arboretumiin ja Bellevuelle ja Lettenille piknikille, käristämään ihoaan ja myöhemmin ihailemaan auringonlaskua. Takakireä Zurich paljasti itsestään ihan uuden puolen, kun nauravat ja musiikkia kuuntelevat tassuttelivat paljain jaloin, hyppivät silloilta jokeen uimaan ja joivat punaviiniä pimenevässä illassa. En tiedä, tulenko koskaan uimaan niin monta kertaa kuunvalossa – toivottavasti kyllä, koska sitä ei voi tehdä liikaa!

Jos vapaa-ajalla oli ihanaa, niin ei Hitze lasten kanssa työskentelyäkään tosiaan haitannut. Meillä oli ihanaa! (Silloin, kun ei tarvinnut viettää koko päivää pyykkikorin- ja koneen välissä.) Leikimme vesisotaa letkulla puutarhassa, kiipeilimme puihin, kävimme metsäretkillä ja pikku vaelluksilla. Teimme kotitehtäviä yhdessä ulkona ja uiskentelimme Badeissa niin, että sormenpäät menivät ruttuisiksi ja tyttöjen vaaleat hiukset alkoivat vihertää kloorista. Potkimme laiskasti palloa ja söimme sipsejä. Kerroin iltasatuja joskus puutarhassa, kun kaskaat sirittivät ja maa vielä hohkasi päivän lämpöä.

En käyttänyt sukkia kahteen kuukauteen paitsi vaeltaessa ja lenkillä, koska ei niille ollut mitään käyttöä. Oli ihanaa lähteä öisin istuskelemaan ulos pelkässä topissa ja shortseissa. Mutta oli se muutakin kuin vain äiti Maan lämpö: olin löytänyt ihania ystäviä ja elin hetkessä. Olin ihan vain onnellinen, vaikka kuvittelin vielä kuukausi sitten, etten pystyisi siihen vielä pitkään, pitkään aikaan. Heittäydyin pallopeleihin, uimahyppyihin, diippeihin suomenkielisiin keskusteluihin S-Bahneissa aamuyöstä ja teekkaribileisiin vieraassa kaupungissa. Sain rohkeutta ja rakkautta, joka saa minut nyt hymyilemään harmaalle Turun taivaalle ja raskaille 60 tunnin opiskeluviikoille.

Ja ne vuoret… olen herännyt monta kertaa rakastuneena maailmaan ja ihmisiin, mutta mikään ei voita sitä, kun kömpii vähän kylmänkankeana teltasta, nousee seisomaan ja tervehtii hiukan pilvien takana piileksivää Matterhornia. Söimme keksejä ja loimme kunnioittavia katseita suojelijaamme. Kun ei sitä voinut olla ihailemattakaan!

En halua unohtaa kesää: uskomattoman pehmoista ja lämmintä, kalkkipitoista alppijärvivettä, avautumista samaan lentokoneeseen sattuneelle tytölle (josta tuli ehkä paras ystäväni), lasten villiä iloa vesihipassa, viinilasillista rappusilla lasten nukkumaanmenoajan jälkeen, ukulelen rämpyttämistä täpötäydellä Lettenin laiturilla… elämä on kesää ja kesä on elämää!

Ja kun on kerran löytänyt kesän, niin se tulee aina uudestaan. Nyt vain villatakkia niskaan, maiharit jalkaan ja parempia päiviä odotellessa yliopiston kirjastolle naputtamaan kandia. Sitten, kun on seuraavan kerran kesä ja kärpäset, niin mie ajattelin olla viittä vaille valmis. Mutta seikkailuille 110-prosenttisen ready!

No jopas meni yltiöpositiiviseksi hehkutukseksi. Miten te muut selviätte tästä harmaudesta?

Yleinen

Hitze

7.7.2015

20150701_112256 20150701_200735 20150701_205354 20150701_210723 20150702_193914 20150703_133401 IMG_20150706_153033

Jos Suomessa koohkataan helteestä, niin osataan tuo hypetys täälläkin. Sveitsin kesät ovat kai yleensä sateisia, joten tämä nyt päällä jylläävä turbohelle on laittanut sveitsiläispolot ihan sekaisin. Olin lauantaina bileissä, jossa oli jäillä täytetty lasten uima-allas. Otimme siitä kuvan ja lähetimme paikalliseen Iltalehteen, ja mikäs aamulla komeilikaan sitten 20 Minutenin etusivulla… Roskalehdissä on ollut myös juttua erilaisten asioiden sulamis/kuukahtamispisteistä (asfaltti, 60 astetta, koira, 40 astetta), ja jokaisen lehden kannessa komeilee sana Monster-Hitze.

Aika tukalaa täällä onkin! En aio valittaa lämmöstä, koska sitä ei todellakaan saa Lapin tyttö liikaa, mutta nyt elohopeat huitelee suunnilleen 37 asteessa, eikä öisinkään päästä hellelukemien alle. Onni onnettomuudessa/onnellisuudessa on se, että telttailusuunnitelmamme peruuntuivat viime viikonlopulle, koska olisimme varmaan höyrykeittyneet hengiltä tummanvihreän telttakankaan alla. Eipä tuonne ulos ole asiaa muuta kuin uimaan, ei haittaa yhtään! Olen puljannut tämän helleviikon aikana enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Zurichseen lämpö muistuttaa hiukan jo linnunmaitoa, mutta mitäs siitä, toistaiseksi se on ainakin vielä viileämpää kuin ilma.

Mutta ovathan nämä helleillat aika mahtavia. Voi istua bikineissä joen/järven rantapenkalla, jutella syntyjä syviä ja katsella ensin iltataivasta, sitten tähtiä ja melkein täyttä kuuta. Helle tuo tietynlaista uneliaisuutta koko maahan: ihmiset eivät poukkoile tehokkaan näköisinä puku päällä pitkin Bahnhofstrassea, vaan lilluvat flegmaattisina Limmat-joessa vesipatjalla. (Ai niin, pitääkin tonkia kaapit, jos löytäisin jonkun kelluvan objektin, jossa voisin rötvätä tämän päivän järven aalloilla kokistölkki kädessä. Ihan pääsi unohtumaan!).

Monsterihelle on vain kerran kesässä eikä turhan montaa kertaa elämässä, joten me suomiaupparit otamme siitä ainakin kaiken ilon irti uimahyppyjen, Mövenpick-jätskin ja puistopiknikkien merkeissä. Tätä voi sitten muistella Turun lokakuisessa loskassa. Uskomatonta kyllä, minä itse asiassa ikävöin tällä hetkellä vaakatasossa naamaan piiskaavaa räntäsadetta ja märkinä lotisevia kenkiä: meidän talossa ei ole ilmastointia, joten olo on tukala suihkua lukuunottamatta kaikkialla. Luulin, että kuumankestävyyteni on huippuluokkaa, mutta kyllä tälle 40 astetta lähenevälle olotilalle on pakko antaa periksi. Liika on liikaa! Onneksi Hitze ei aio vielä ainakaan pariin viikkoon hellittää tukahduttavaa otettaan, eli rantapäiviä riittää vielä. Sitä paitsi jos rusketun vielä yhtään lisää, muistutan Tuksua värin puolesta ja pelko Suomen passin väärennykseksi luulemisesta on aivan todellinen.

Ensi viikonloppu menee taas ei-niin-raikkaassa-ulkoilmassa (koska helle), kun äiti tulee tänne ja lähdemme Walensee-nimiselle järvellä telttailemaan, uimaan, chillaamaan ja ehkä vähän vaeltamaan. Jippii! Torstaina pääsen siis taas Klotenille vastaanottamaan ihanaa vierasta! Ihanaa heinäkuun ensimmäistä viikkoa, vaikka Suomessa ne kelit eivät näin kesäisiä olekaan – onhan teillä kuitenkin makoisia mansikoita, maailman parhaat festarit ja SAUNA.

Yleinen

Days of heaven

5.6.2015

Enkä aio nyt pauhata Terrence Malickista, vaikka joku kaunis päivä senkin vuoro vielä koittaa.

Zurich on viimeisen viikon ajan ollut paratiisi.

20150604_20320220150530_161259 20150530_132530 20150604_203646

Helleraja paukahti rikki kai tiistaina, tänään varjossa oli jo +30 ja järvi ja jokikin lämmenneet uimakelpoisiksi. Olen aina pikkuisenkin aurinkoraon huomattuani mennyt ulos nuuhkimaa tätä uskomattoman täydellistä kesää: ruusut kukkivat, lehmät piehtaroivat tyytyväisinä niityllä, turistit palloilevat Bahnhofstrassella… maailma makaa siis juuri mukavassa asennossa.

Lapsetkin ovat olleet kilttejä ja mahtavia. Tänään (vaikka oli mun vapaapäivä) opeteltiin päälläänseisontaa ja pestiin kilpaa hampaita. Siis siten, että kuka pesee pisimpään, voittaa! Olin toki paha au pair ja heti lasten nukkumaan mentyä hain itselleni paketin keksejä ja lasin viiniä. Voihan ne hampaat toistekin pestä.

Viime viikonloppuna turisteilin oikein antaumuksella ensin Zurichissä, sitten kantonissa. Pyörimme koko lauantain keskustassa: kävimme kahdella loistavalla kirppiksellä, kirkontornissa, kävelimme pitkin kuuluisia katuja, söimme jätskiä ja ihailimme maisemia vielä ETH:n (teknillinen yliopisto) näköalapaikalta. Sinne muuten kannattaa mennä, paikka on vähintään kirkontornin veroinen ja ilmainen, toisin kuin harva asia täällä! Tosin ilmaisiakin iloja on, kunhan olen tsekkaillut niitä vielä vähän pidempään, niin postaan kyllä pihistelijän Zurich -oppaan. Löysin kirpparilta kaksi kaunista mekkoa, jotka nappasin mukaan sovittamatta ja tällä tämänhetkisellä tuurillani ne istuivat kuin hanska. Joskus näinkin.

20150605_192113 20150605_184436 20150529_144003

Olen omistautunut vapaailtapäivinä myös auringonpalvonnalle sekä niiden paikkojen kartoittamiseen, missä nuoret ovat. Ja on löytynytkin! Tämänpäiväinen uintipaikkamme Letten noin pari kilometriä keskustasta on ihan täydellinen kesäpäivän viettoon tovereiden kanssa: joessa voi uida (tai lillua uimapatjalla, oma valinta), ympärillä kaveriporukat grillaavat ja pitävät iloista piknikkiä ja musiikki pauhaa joka suunnalla. Ei liian kovalla tietenkään, tämähän on Sveitsi, jossa kaikki on niin moitteetonta, että pahoina päivinä ärsyttää. Vaan tänään ei. Sveitsi on ollut niin kaunis ja hyvä tämän viikon, etten keksi yhtään mitään negatiivista uikutettavaa mistään.

Ja host-perheeni. Voi luoja. Vitsailen boksereista vanhempien kanssa keittiössä lasten mentyä nukkumaan ja nauratan lapsia onnettomilla hulahulavanne-skillseilläni. Kun pesen yöpissanhajuisia lakanoita, edes vituta vähääkään, koska tämä kaikki tuntuu niin luonnolliselta ja kotoisalta. Ensimmäisinä viikkoina työ oli raskasta ja odotin kellon viisarien painuvan kohti viittä, tai milloin vanhemmat sitten tulisivatkaan kotiin. Nyt yllätyn joka kerta, kun avain kääntyy lukossa – mihin tämä päivä meni!

Long story short: elämä on mitä parhainta.

20150605_113344

Tänään saimme myös yllätysvieraan. Kuulin lastenhuoneesta maukumista ja ajattelin, että nyt se hulluus sitten iski. Menin kuitenkin katsomaan, ja kisuhan se siellä! Otus oli todella hellyydenkipeä, ja kesti vartti hätistää se ulos. Olen niin allerginen kissoille, etten voinut antaa kisulille sen kovasti kaipaamaa rapsutusta. Se menikin protestimielellä terassin alle mököttämään ja on siellä varmaan vieläkin. Ihme eläin.