Browsing Tag

kengännauhabudjetti

Yleinen

Olipa kerran peruttu majoitus Oktoberfestin pääpäivänä

9.10.2017

Tiedän tasan, miten ystäväni ja loistava matkabloggaaja Maarit kuvailisi viimeviikkoisen Saksanreissuni alkua: helevetinmoista saikkaamista.

Etukäteen vaikutti hyvältä. Olin varannut paikan hostellista jo etukäteen, koska Oktoberfestin päättäjäisviikonloppuna sellainen olisi kiven alla. Vilkaisin huvikseni majoitushintoja lähtöä edeltävänä päivänä: hostellista saisi pulittaa satasen, jos sattuisi edes vapaan sängyn löytämään. Onneksi minulla oli varaus!

Siispä lueskelin hyvillä mielin Flixbusin takapenkillä kirjaa, josta minun pitäisi vääntää arvostelu gradukurssille, söin omenataskua ja napsin porkkanoita. Ihailin myhäillen korkeita puita, myrskypilviä ja kukkuloita. Olin jo Dusseldorfin bussinvaihdossa alkanut jutella toisen Hollannista asti matkanneen reppuhipin kanssa, ja hän osoittautui 19-vuotiaaksi uusiseelantilaiseksi välivuodenviettäjäksi.

P1610920
P1610922

Matka kesti ja kesti, mutta niin kirja ja jutunaiheetkin. Karlsruhessa bussi täyttyi ääriään myöten, ja minun ja kiwi-pojan väliin hyppäsi kaksi naureskelevaa ja lauleskelevaa gambialaista. Kun juutuimme Stuttgartin jälkeen lohduttomaan liikenneruuhkaan tuntikausiksi, takapenkin osasto otti kuulokkeet korvistaan ja ryhtyi turhautuneina poliittisiin väittelyihin ja historialuentoihin keskenään. Opin Gambian taloudesta ja menneisyydestä valtavasti, ja banaanisipsit ja minicookiet tekivät odottelusta siedettävää.

Mietin, mihin asti hostelli mahtaisi olla auki, koska pimeys oli laskeutunut jo tuntikausia sitten.

Kymmeneen.

Mennyt siis juuri kiinni.

Soitin hostelliin, ei vastausta. Laitoin viestiä, ei vastausta. Lähetin sähköpostinkin, ei vastausta.

Uusiseelantilainen oli jo aiemmin sanonut, että hänen tyttöystävänsä asunnossa oli tyhjä huone, sinne voisi majoittua. Tartuin siis tarjoukseen.

Bussi kaarsi terminaaliin lopulta yli kaksi tuntia myöhässä, puolenyön aikaan. Ensin pitäisi löytää dirndl- ja nahkahousukaaoksesta uusiseelantilaisen humalainen, saksalainen tyttöystävä. Uusiseelantilainen pisti tupakiksi eikä väräyttänyt eväänsäkään tytön löytämiseksi. Seisoskelin rinkka selässä, teltta kädessä liukuportaiden alla ja odotin huvittuneella mielenkiinnolla, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

P1610928
P1610932

Pian blondi, afropäinen tyttö loikkasi poikaystävänsä syliin ja sopotti tälle humalaisen huonolla englannilla, miten hauskaa festeillä oli ollut. Minut esiteltiin pikaisesti, ja nuoripari kavereineen lähti puskemaan lähijuna-asemalle ihmisjoukon läpi. DB:n konduktöörit ja poliisit tunkivat väkeä pamppujen ja pillien avustuksella junaan. Entäs liput, olisin halunnut kysyä, mutta parempi vain kysellä mukavia.

Saksalainen tyttö ja hänen kaverinsa kertoivat olevansa 17-vuotiaita, vielä lukiossa. Koulunkäynti ei heitä kiinnostanut, ja tyttö halusikin jättää koulun kesken ja suihkaista rakkauden perässä Uuteen-Seelantiin. Saksalaiset ilahtuivat, kun osasin heidän kieltään, ja kyselivät hassuja kysymyksiä yliopistosta. Kuinka kauan se kestää? Kuinka paljon pitää lukea? Onko siellä ihan tylsää?

Muutaman metropysäkin ja lyhyen kävelyn (tosin uusiseelantilainen ritari nappasi känniprinsessansa pyöräntarakalle) jälkeen kipitimme upean, vanhan kivitalon matalia rappuja pitkin kattohuoneistoon. Tytön perhe oli vuokrannut tälle Münchenin keskustasta ison kaksion kouluasunnoksi, ostanut auton ja kävi joka viikko ostamassa koululaisen jääkaapin täyteen ruokaa.

Silti tytön rahat olivat koko ajan loppu, sillä hän oli investoinut oluthanaan sekä laatupilveen, jota hän ja uusiseelantilainen olivat asunnon tuoksusta päätelleen pössytelleet päätyökseen viimeisen kuukauden. Siis koko sen ajan, jonka he olivat tunteneet. Poika oli lainannut tytöltä satoja euroja, jotka lupasi maksaa, kun tyttö tulisi hänen luokseen Uuteen-Seelantiin. Tytön pitäisi vielä vain antaa sen verran, että poika saisi ostettua lentoliput takaisin kotiin.

Tyttö osoitti minulle hymyillen huoneeni, joka oli pelkkiä lattialle kasattuja patjoja ja kuivumassa olevia retkeilyvarusteita upealla näköalalla Englischer Garteniin. Hän pyysi minua ottamaan jääkaapista, mitä halusin, ja tyrkkäsi minulle weissbier-lasin kouraan. Hörpin sitä, kuuntelin muutaman reggaebiisin ja tunsin itseni jumalattoman vanhaksi, tylsäksi – ja jollain tavalla paljon vapaammaksi kuin teinipariskunta ystävineen. Kiitin vuolaasti kaikesta, vetäydyin patjavarastoon ja nukuin muutaman tunnin. Aamulla uusiseelantilainen herätti minut syöksymällä huoneeseen, nauramalla unimaskilleni ja kysymällä, haluanko munakasta. En halunnut. Kello oli seitsemän. Kävin suihkussa, ja sinä aikana tyttö ja poika olivat lähteneet viikonlopunviettoon tytön vanhempien luo. Keitin itselleni teetä, pakkasin makuupussin ja rinkan ja lähdin aamukävelylle aurinkoiseen puistoon.

En voi olla miettimättä, miten monta kolhua tyttöä ja poikaa vielä odottaa. Vaikka he eivät olisi enää yhdessä, kun julkaisen tämän postauksen, he varmasti oppivat toisiltaan jotain. Toivottavasti tyttö kokkaamaan ja poika säästämään ja molemmat ymmärtämään, miten etuoikeutettuja he ovatkaan.

Toivottavasti.

Yleinen

Alpeille oikista pakoon

1.10.2017

En varsinaisesti suunnitellut tälle syksylle yhtäkään reissua. Jotenkin niitä aina vain ilmestyy.

Niin kuin nytkin. Kaverini Katri kaitsee syksyn laamoja (jep) Etelä-Saksassa, joten lähdin moikkaamaan sekä toveria että vuoria. Kirjoitin tämän postauksen varastoon, sillä tavoistani poiketen jätin läppärin kotiin. Ei sillä vuorilla mitään tee.

20150614_073640
20150613_203112

Koska ei olisi pitänyt olla reissuja, ei löydy kyllä reissurahaakaan. Toteutan tämän pyrähdyksen siis pummitavoilleni uskollisena: telttaöitä, liftausta ja yöbusseja. Toivottavasti kaikki menee nappiin eikä Saksaan iske talven ensimmäistä, todella odottomatonta lumimyräkkää.

Jos joku meni heti alusta asti pieleen, niin suunnittelu. Hollannista kyllä lentäisi Muncheniin halvalla, mutta löimme lukkoon syyskuun viimeisen viikonlopun – siis Oktoberfestin päättäjäiset. Arvatkaa, löytyykö koko Baijerista silloin halpaa majoitusta? Niin, tämän takia ruinasin telttailukamat lainaan ketjussa polttavalta ranskalaistytöltä ja palaan ryönäreissailun juurille. Leirintäalueen keittiö, kaljoittelevien asuntoautoäijien yöllinen metakka ja kasteesta läpimärkä teltta, jippii.

Mutta maisemien pitäisi ainakin olla paikallaan Itävallan ja Saksan rajalla, Königsee-järven rannalla. Kansallispuistoa, vesiputouksia, melontaa, yö vuoristomajalla laakson sylissä. Suppailua auringonlaskuun? Neljässä päivässä ehtii vaikka ja mitä.

 

20150613_185834
20150613_174905

Koko viime viikon minua tympi urakalla. Harhailin luennolta toiselle, yritin selata kryptisiä case-artikkeleita ja oikeuden päätöksiä ja kärsin jumalattomasti hartiajumista. Jouduin jättämään koko syksyn ainoan mielenkiintoisen kurssin, koska se oli aikataulutettu tylsän mutta pakollisen metodikurssin päälle.

Ehkä bussimatkoilla ehtii mietiskellä syntyjä syviä ja vaelluspolulla tuulettaa päätä. Puida maailman pahuutta hyvän ystävän kanssa ja juonia tulevaisuutta. Ottaa vähän etäisyyttä ja hakea vauhtia, miettiä, missä on ja minne menossa.

Syyslomalle siis! Onko sinulla luvassa syysbreikkiä ja jos on, millaista?

Yleinen

Miten päästä ulkomaille todella vähällä rahalla?

8.9.2017

Reissubudjetti puhuttaa aina. Toisella menee 1000 euroa helposti viikonloppumatkaan: 5 tähden hotelli, shampanja-aamiainen, Michelin-ravintoloja ja paljon taksikyytejä. Toinen taas elelee tonnilla helposti kaksi kuukautta riippumatossa: surffia, papuja ja riisiä, joskus paikallinen olunen.

Matkablogit pullistelevat toinen toistaan parempia lentojen- ja hotellienhakuvinkkejä. En siis keskity tähän metsästysmuotoon tässä postauksessa lainkaan.

Minulle vingutaan usein, miten onnekas olenkaan, kun voin vain luuhata ulkomailla vuodesta toiseen. On varmaan isillä paksu lompakko! (Ei todellakaan ole.) Mystisessä Suomen ulkopuolisessa maailmassa asuminen ei yleensä maksa kotimaata enempää – yleensä vähemmän.

Mutta miten sinne pääsee? Jaan alla vinkkejä ja ideoita kolmessa kategoriassa: työ, opiskelu ja pitkät reissut halvemmiksi.

Kuvat Sveitsin kesältäni 2015.

P1540207
P1520789

  1. Pitkät reissut halvemmiksi

Matkustaa voi täysin ilmaiseksikin, mutta se edellyttää aika kovan tason lokkeilua: vähintään sohvasurffausta, liftausta ja dyykkausta. Joillekin harvoille oman elämänsä kulkukoirille tämä sopii, mutta useimmille ei. Minulle toisi liikaa stressiä ja epävarmuutta, etten tietäisi, milloin saan seuraavan aterian nenän eteen tai mihin pääsen nukkumaan.

Muutamien viikkojen tai kuukausien matkojen suurimmat kulut koostuvatkin ruoka- ja asumismenoista (kuten elämä yleensä). Näitä voi vähentää tehokkaasti tarjoamalla työpanostaan ruokaa ja yöpaikkaa vastaan. Tässä muutama vaihtoehto:

Vapaaehtoistyöleirit: Suomessa suurin leiritoimija on voittoa tavoittelematon KVT. Sen kautta voi lähteä melkein mihin tahansa maailmankolkkaan hyvin eripituisiksi ajoiksi. Leirit kestävät muutaman viikon, ja niillä pääsee muun muassa rakentamaan festivaaleja tai kunnostamaan rakennuksia. Varsinaiset vapaaehtoispestit saattavat tarjota tekemistä jopa vuodeksi.

Workaway: Vapaaehtoistyötä voi tehdä joko ilmaiseksi tai joutua maksamaan siitä mansikoita. Monet firmat kiskovat hyväuskoisilta länkkäreiltä isot voitot: Costa Ricassa törmäsin moneen pettyneeseen nuoreen, jotka olivat maksaneet satoja euroja viikossa siitä, että pääsivät haravoimaan pihaa ja nukkumaan parakeissa. Workaway on sivusto, jota kautta yksityiset työntarjoajat hakevat vapaaehtoisia projekteihinsa. Siispä jokainen kokemus on erilainen, eikä toimintaa valvota juurikaan. Tarjolla on eniten puutarha- ja kunnostustöitä, hostellihommia ja lastenvahtipestejä.

Vapaaehtoinen paiskii yleensä ruoka- ja majoituspalkkaa vastaan hommia muutaman tunnin päivässä. Minä suunnittelin hostellin nettisivut Costa Ricassa viime maaliskuussa. Työnantajaa valitessa kannattaa käyttää järkeä: mikäli paikalla on paljon positiivisia arvosteluja ja viesteihin vastataan asiallisesti, ei kun mukaan vaan!

Talovahti: Varsinkin kalliissa maissa majoituskulut nousevat nopeasti pilviin. Mikäli ei halua kuokkia paikallisen maajussin takapihaa, ilmaisen majoituksen voi saada talonvahtina. Esimerkiksi Trusted Housesitters yhdistää lomalle lähteviä ja majapaikkaa tarvitsevia vuosimaksua vastaan. Muitakin sivustoja löytyy.

P1520938
P1540047

2. Opiskelijan Suomi-pako

Opiskelijan lompakosta löytyy usein vain baarikuitti keskiviikkoillalta. Ei hätää, onneksi nuorten kansainvälistä tuetaan avokätisesti!

Vaihto-opiskelu: Minulla on tähän vain yksi, todella ehdoton vinkki: mene. Koe. Näe. Rakastu. Muuta mieltäsi, näe maailma eri tavalla ja valvo muutaman kerran auringonnousuun asti. Korkeakouluvaihto ei ole ilmaista – siitä maksetaan apurahaa. Vaihdossa voi itse asiassa viettää viisivuotisesta yliopistotutkinnosta kaksi kokonaista vuotta, sillä sekä kandi- että maisterivaiheessa voi saada Erasmus-apurahaa 12 kuukaudelle.

Työharjoittelu: Harjoittelumahdollisuudet vaihtelevat aloittain, mutta uskoisin, että joka alalla kansainvälistyminen on mahdollista ja jopa suositeltavaa. Koulut myöntävät usein harjoitteluapurahaa ulkomaankomennuksille, mistä kannattaa kysellä oman oppilaitoksen henkilökunnalta sekä rekrytointipalveluista.

Oma harjoitteluni Norjassa osoittautui aika rahakkaaksi diiliksi: sain ilmaisen majoituksen, noin 25 euron päivärahan sekä Erasmus-harjoittelutukea.

Kieli- ja kesäkurssit: Yliopistot ja järjestöt pistävät usein loma-aikoina pystyyn kursseja, joille voi saada stipendejä tai jotka maksavat naurettavan summan monen viikon ylläpidosta. Saksanosaajille ehdoton vinkki on DAAD, jolta voi hyvässä lykyssä saada kielitaidon, seikkailuja ja uusia ystäviä jopa ilmaiseksi. Yliopistojen kv-palvelut ja sähköpostilistat jakavat tietoa näistä mahdollisuuksista. Tarjonta kannattaa kartoittaa jo syyslukukaudella, koska haut aukeavat usein todella aikaisin.

Tutkinto-opiskelu: Mahdollisuuksia on maailmalla lähes rajaton määrä. Suomeksi tietoa tarjoaa maailmalle.net, joka on muuten uudistunut kokonaan. Eniten suomalaisia häippäisee Viroon, Ruotsiin ja Britteihin, mutta minne tahansa Eurooppaan lähteminen suht helppoa.

P1540214
P1530852

3. Töihin ulkomaille

Miksi lähteä tuhlaamaan rahaa, kun sitä voi takoakin maailmalla? Varsinkin toiseen EU/ETA-maahan muuttaminen työn perässä on tehty helpoksi.

Au pair: Tämä klassinen välivuodenviettotapa on edelleen voimissaan, ja vaikka auppina ei pääsekään rikastumaan, antaa kokemus silti paljon. Suosittelen etenkin Eurooppaan Aupairworld-portaalia, jossa perheen hakeminen ei maksa mitään. Mielestäni työnteosta ei pitäisi koskaan joutua pulittamaan, elleivät rahat mene todella hyvään tarkoitukseen. Mikäli sukset menevät perheen kanssa ristiin, itse paikkansa hankkinut au pair voi vain pakata laukkunsa ja lähteä, koska ei ole sitoutunut minkään järjestön toimintaan ja sääntöihin. Isäntäperheessä oppii sekä kieltä että kulttuuria, ja (toivon mukaan) vähäiset työtunnit mahdollistavat vapaa-ajanseikkailut. Isommissa kaupungeissa on yleensä valtavasti au paireja, joten ystäviä kertyy kuin itsestään.

Vietin kesän 2015 au pairina ihanassa saksalaisessa perheessä Sveitsissä, ja mikäli auppiura kiinnostaa, kirjoitin kokemuksestani kattavan tietopaketin jo pari vuotta sitten.

Kausityöt: Reippaille tyypeille riittää palkkatöitä ympäri maailman – pitää vain tietää, mistä hakee ja milloin. Sesonkitöitä löytyy muun muassa matkailu- ja maatalousaloilta, eikä niihin tarvita kummoistakaan kokemusta. Jos haluat mennä…

Alpeille: Hiihtotaitoinen voi hakea STS:n opaskurssille, ja hotelleista ja ravintoloista voi kysellä osa-aikaisia pestejä kaikissa suurissa laskettelukeskuksissa. Puolisalainen haaveeni on päätyä hiihtopummiksi Itävaltaan – vielä pitäisi opetella lautailemaan kunnolla.

Pohjoismaihin: Nordjobbin kautta rekrytöidään nuoria kesätöihin naapurimaihin. Mutta jos Nordjobb ei tärppää, töitä saa hankittua itsenäisestikin. Päädyin Geirangeriin kaverin suosituksisesta. Erityisesti Norjassa riittää matkailutöitä kesälle, mutta äkkirikastumisesta haaveilijoille tiedoksi: kruunun kurssi on niin huono, että olisin tienannut paremmin Suomessa kaupan kassalla.

Etelän lämpöön: Jos esimerkiksi espanja ja englanti taittuvat, Kanarialta ja Aurinkorannikolta saa paikan päällä kyselemällä töitä. Työsopimuksesta ja palkkauksesta olen kuullut vain kehnoa, mutta seikkailemaanhan sinne lähdetään!

Working holiday: En itse ole tätä hupia viettänyt, mutta se on mahdollista ainakin Uudessa-Seelannissa, Australiassa ja Kanadassa.

***

Rahatilanne on harvemmin ongelma, mikäli mielii seikkailuun. Asenne, ennakkotiedot tai uskallus sen sijaan voivat olla. Kaikille niille voi kuitenkin tehdä jotain. Maailma on kaikille auki!

Onko teillä kokemuksia edellämainituista? Millaisia?

Yleinen

Leiri pystyyn Oslon lentokentällä

11.10.2016

Asia, jota reppureissaajana on lähes mahdotonta vältellä, on lentokenttäyöt. Normaali täysi-ikäinen henkilö varmaan klikkailisi itsensä hotels.comiin (paitsi, jos pelkäisi kovin luottokorttinsa puolesta) ja varaisi mukavan majoituksen. Valkoiset lakanat, ilmainen bussikuljetus ja herkkuja notkuva aamiaispöytä – kyllä kiitos!

No, aina ei oikein voi valita. Jos hotelli söisi koko reissubudjetin, ei auta kuin go full girl scout ja pakata kässäreihin makuupussi. Niin minä päädyin taas kerran tekemään konferenssimatkalla Islantiin, mikä on aika ironista. Olin menossa esimerkiksi tapaamaan Islannin ex-presidenttiä ja kirjoittamaan lehtijuttuja kansainvälisen lain muotoutumisesta, laukkuun oli pakattu bleisereitä ja korkkareita ja nimilapussani lukisi konferenssijärjestäjä – mutta ei kun vain halvimpia riisikakkuja evääksi ja pimeää uninurkkaa hakemaan. Poliittisen broilerin elämä ei ole ihan pelkkää skumpalla kilistelyä!

P1570792
P1570786
P1570789

En silti valita eväistä, olihan minulla ihka aito suomalainen vihis mukana! Kuljeskelin kansainvälisessä terminaalissa, mutta hiljaista  kulmaa ei vaan löytynyt mistään. D-terminaali kun oli remontissa ja poran jyrskytys ruopi tiensä koko kentän ilmatilaan. Katselin lannistuneena lentokentän pohjapiirustusta, kun huomasin, että E-terminaalista lähtee hassu uloke muutamalle lähtöportille. Sinne siis! Jättipotti: hämärä valaistus, ei juuri ketään muuta ympärillä ja pistorasioita tarjolla. Levitin ilmapatjani ikkunanurkkaukseen ja puhaltelin sitä pää humisten. Vieressä illan viimeiset koneet rullasivat taivaalle. Ei tällaisia näköaloja kyllä hotellin ikkunasta saisi!

(Välihuomautus: Oslo on turvallinen kenttä turvallisessa maassa. Yleinen sääntö lentokenttäyöpymiseen varsinkin yksin on, ettei kannata missään nimessä etsiytyä tilaan, jossa ei ole muita ihmisiä.)

Natustelin vihistä, tungin arvotavarat makuupussin jalkopäähän ja kävin iltapesulla. Hallissa oli aika kylmä, mutta vuorasin itseni makuupussin lisäksi villahuivilla ja nukahdin, ihme kyllä. Olen todella huono ja neuroottinen nukkuja, tai ainakin uskon olevani. Heräsin vajaan tunnin päästä siihen, kun siivoojapoika tökkäsi minua mopilla. Pomppasin pystyyn aivan pihalla siitä, missä olen ja mitä tapahtuu. Siivooja taisi säikähtää yhtä paljon, ja hän pahoitteli episodia kovasti. Lopulta hän neuvoi minulle, missä olisi lämpimämpää ja mukavampaa ja lähti jatkamaan facetimeaan muualle. Siirsin leiriä, hörppäsin vettä – ja nukahdin iloisesti melkein aamuviiteen asti! Eihän siinä monta tuntia ollut, mutta sen verran kuitenkin, että jaksoin jokseenkin seuraavan pitkän konferenssipäivän. Kaverini tosin saivat kuunnella hermostunutta kikatusta ja kamalaa englannin kanssa änkytystä, mutta eipä näyttänyt haittaavan.

P1570809
P1570797
P1570795

Aamulla pääsin leikkimään muodonmuutosta, kun kuoriuduin kalsareista ja kulahtaneesta topista ja meikkailin piiloon turvonneet ja väsyneet kasvot. Ei muuta kuin siisteimmät kengät kinttuihin, konferenssitätimekko päälle ja huolelliset rajaukset silmiin, niin johan tuli pummista virkanainen. Tällainen ääripäästä toiseen selaaminen vain kuvaa elämääni täydellisesti: ensin nukkuu lattialla lentokentän henkilökunnan häiriönä, sitten suihkaisee tuhansien arvohenkilöiden sekaan minglailemaan ja tekemään pieniä ihmeitä. Koska meillä oli ihan järjettömän onnistunut missio – kaiken siitä kertoo kaverini reaktio johtokunnan kokouksen jälkeen. Tyyppi katsoi, ettei presidentti ollut enää näkyvissä, ja alkoi tanssata villisti heti kokoushuoneen ulkopuolella. Päivisin näykimme fiinejä minijälkiruokia ja puhuimme politiikkaa kuin kelpo konkarit konsanaan, mutta yövyimme yhden huoneen homeisessa Airbnb:ssä ja skippasimme päivällisiä, kun meillä ei ollut varaa maapähkinävoileipiä kummempaan.

Se, mitä puuhailin Arctic Circle assemblyssä, jää nyt tällä erää hämärän peittoon. Hommat meni 200-prosenttisesti nappiin ja sainpa varmaan muutettua elämäni suunnan ainakin seuraavaksi vuodeksi!

Vielä tylsä tiivistelmä lentokenttäyöpymisistä: kentillä on saakelin kylmä, joten kannattaa ottaa neule ja jotain peitettä matkaan. Minulla se tarkoitti valitettavasti, että jouduin tilanpuutteen takia laittamaan läppärin ruumaan, mutta eipähän tarvinnut pelätä varkaita. Mitä kurjemmalta kodittomalta näyttää, sitä vähemmän sinulta yritetään varastaa, mutta arvoesineet kannattaa piilottaa pois näkyviltä. Laukkua voi suojata halaamalla sitä tai laittamalla sen esimerkiksi kropan ja seinän väliin. Ilman unimaskia ja korvatulppia on turha etsiskellä nukkumattia, ellei ole suunnilleen narkolepsiapotilas, koska valoja ei himmennetä öisin. Luojan kiitos Oslo on ns. hiljainen lentokenttä, eli mattimyöhäisiä ei maanitella lennoille kaiuttimista – taivaanlahja! Jos haluaa hyvät unet, kannattaa ryhtyä yöpuulle heti, kun viimeiset lennot lähtevät ja ravintolat sulkevat, sillä viidestä eteenpäin aamuisin on melkoinen kuhina joka paikassa. Lentokenttäpummin pitää lisäksi olla itsevarma, sillä kentällä notkujia ei aina katsota hyvällä. Hymyilee vain jäkättäville virkailijoille, on kiltti ja kiva ja muistaa, ettei kentällä kuljaaminen ole mikään rikos. Ainakaan yhden yön visiitti! Kaikkiaan minusta lentokenttäyöt ovat kuluttavia, mutta huikeita kokemuksia: saa olla todella kansainvälisellä maaperällä, tiirailla koneita yötaivaalla ja miettiä syntyjä syviä. Lentokenttä on erikoinen miljöö, eri todellisuuksien limbo, jossa nousee aina vähän arjen yläpuolelle.

Onko sinulla lisää vinkkejä kenttäyöpymisiin tai muuhun reissuköyhäilyyn?


 

Seuraa Alpenglowia Facebookissa ja Instagramissa!

Yleinen

Wien pyöräillen

25.8.2016

Kaupunkipyörät, nuo sekä Helsingin että lukuisan muun suurkaupungin ikuisuustopikki. (Haha, mitäs se mettänpeikko muka tällä kertaa ymmärtää kaupungeista?) Joko pyörät ovat hankalia käyttää, kalliita tai sitten niitä viskellään vesistöihin sitä vauhtia, että koko systeemi ajetaan alas turhana kustannuseränä. Ilokseni voin ilmoittaa, että Wienin järjestelmä toimii niin nätisti, että melkein itkettää!

Ainoa, joka pyöräilyssä saattaa pistää sormea suuhun, on rekisteröityminen, joka toimii näin:

  1. Luo profiili netissä. Tarvitset siihen pankki/luottokortin, mutta tässä vaiheessa siltä ei valoiteta mitään. Vaikka rekisteröinnin voi periaatteessa tehdä myös pyöräasemalla, niin älä! Näytöt ovat ihan susia, ja sinulla menee siihen luultavasti eläkeikään asti. Puhumattakaan stressitasosta, joka näyttöä hakatessa kohoaa avioerolukemiakin korkeammalle.
  2. Kävele näyttöpäätteelle ja seuraa ohjeita. Salasanannaputtelua myöhemmin voitkin jo alkaa käyttää pyöriä! Valitse mieleinen ajokki näytöltä, ja toimi kuten neuvotaan.
  3. Kiskaise pyörä irti telineestä – kruisailu alkakoon!

Monin paikoin pyörän nappaaminen päiväksi maksaa mansikoita – vaan ei Wienissä. Ensimmäistä kertaa pyörää lainatessa maksaa euron suuruisen (vai pienuisen?) aloitusmaksun, mutta jatkossa tätä ei tarvitse enää pulittaa. Alle tunnin pyöräily on ilmaista, ja jokainen ylimenevä tunti nyhtää kortiltasi euron. Tämän voi kuitenkin välttää vaihtamalla pyörää, ennen kuin tunti tulee täyteen, mikä onnistuu todella helposti. Asemia on 120 ympäri kaupunkia, ja niiden välimatka onkin alle kilometrin luokkaa toisistaan. Vaihdossa menee ehkä 30 sekuntia, nopeamminkin selviää. Siispä hiukset kiinni, mukavat kengät jalkaan ja polkemalla cityä tutkimaan!

P1560407
P1560406
P1560415

Toukokuussa, kun äitini kävi ihastelemassa Itävaltaa kanssani viikon, nappasimme viimeiseksi aamupäiväksi pyörät ja lähdimme tutkailemaan ihanaisia puisto-alueita. Kun muiden äidit kävivät visiitillä, he söivät hyvin, litkivät viiniä ja shoppailivat. Minä ja äiti pyöräilimme, vaelsimme ja joimme kaljaa! Minua on kyllä siunattu maailman parhaalla mammalla!

Otimme pyörät alle minua lähimmältä asemalta eli Messe-Praterin metron vierestä, ja kruisailimme läpi Prater-puiston. Reittimme seuraili aika lailla minun pitemmänpuoleisten juoksulenkkieni polkuja, eli siis täysin puolueettomasti ilmaisten Wienin viehättävimpien viheralueiden läpi. Prateralleé on aina täynnä lenkkeilijöitä, vaununlykkijöitä, kaveriporukoita ja työmatkapyöräilijöitä, joiden kuhinaa on hauska seurailla, kun taas vierustan nurmikoilla porukat istuvat piknikillä tai terasseilla. Vanhat, komeat jalopuut varjostavat itse kujaa, jolloin liikkujan on mukavampaa ja viileämpää olla. Poljimme Lusthaus-nimiselle ikoniselle ravintolalle asti, josta käännyimme kohti Tonavaa. Lusthaus herätti minussa sanana aina kysymyksiä, sillä en tiedä, onko siinä mitään kaksimielistä – ilotaloksihan se suoraan kääntyy.

Seurailimme Tonavaa takaisin keskustaan päin ensimmäiselle jalankulkusillalle asti, jota pitkin ylitimme Tonava kaunoisen Donauinselille. Tekosaaresta ei millään uskoisi, että se on vain suunnilleen kaltaiseni parikymppinen jonne, sillä sen puut kohoavat sen verran korkealle ja rannoilla asustelee sellainen lintupopulaatio. Ja ulkoilmakalusteet ovat kauempana metroasemasta siinä kunnossa, että ne olisivat voineet mädäntyä siellä ihan hyvin maailmansotien loppumisesta asti… pidimme pilvenpiirtäjienihastelutauon juuri UNO-cityn eli YK-kaupunginosien edustalla: istuskelimme penkeillä ja nautimme siitä, kun joen kohina oli kerrankin syrjäyttänyt liikenteen melun. Hiukan haikein mielin palautimme pyörät Mexiko-Platzin viereiseen parkkiin, sillä äidin piti lähteä parin tunnin päästä jo lentokentälle.

P1560412
P1560410
P1560418
P1560417

Meidän kierroksemme sopii hyvin rauhaisille sunnuntaipolkijoille, ja sillä oli mittaa hiukan reilut 10 kilometriä. Tässä olisi muutama puolen päivän retken mittainen tai hiukan lyhyempi reittiehdotus:

  • Viinii Wienissä: Aloita Friedrich Engels Platzilta, ja lähde ylöspäin kohti Kahlenberger Strassea. Polje ylöspäin, ja pysähdy haluamassasi Heurigerissa eli viinitilalla, joka myy juomia ja paikallisia ruokia. Käy ylhäällä Kahlenbergillä, jos viitsit.
  • Ultimaattinen turistikierros: Tämän voit aloittaa hyvin monesta eri paikasta, esimerkiksi Schwedenplatzilta tai Museumsquartierilta. Senkun polkaiset Ringstrassen ympäri ja nautit Wienin kuuluisimmista nähtävyyksistä ihan omaa vauhtiasi. Tämä kannattaa tehdä erityisesti auringonlaskun aikaan, jolloin Ringstrassen liikenne on rauhoittunut, ja historialliset rakennukset heijastavat taivaan upeita valoja.
  • YK:ta ja luonnon rauhaa: Aloita Radingerstrasselta, ja polje Tonavan yli UNO-cityn metroasemalle asti. Kierrä Donaupark, käväise Donauturmissa jos budjetti sallii, ja polkaise lopuksi vielä Gänsehäufelin maauimalaa nautiskelemaan auringosta ja vesiaktiviteeteista.
  • Sissin jalanjäljissä: Aloita Schönbrunnin puiston edustan pyöräparkista, ja kiertele rauhassa linnapuistoa polkien. Mikäli haluat, voit polkea takaisin Mariahilferstrassea pitkin ja puikkelehtia shoppailijoiden ja katukojujen välissä.

Voi voi, vanha kunnon Wien-ikävähän tätä kirjoittaessa taas iski. Mitä enemmän mietin Itävaltaa, sitä varmempi olen siitä, että voisin todella asua tuossa vuorten ja viinin maassa pidemmänkin ajan. Välillä saan itseni kiinni suunnittelemasta, millä masterplanilla saisin juonittua itseni takaisin mahdollisimman nopeasti. Toisaalta nyt matkahaaveet nykivät ihan joka suunnasta – eivätkä edes oikeastaan haaveet, vaan suunnitelmat. Huomenna on palkkapäivä, ja noin 350 euroa lähtee aika lailla samantien yhdensuuntaiseen lentolippuun. Tänään kassalla töröttäessä päässä soi Rio ohoi luupilla, ja suupielet nykivät ylöspäin. Melkein tanssahtelin, kun hain tupakoita tai maitoja varastosta ja ladoin niitä tiskiin. Ja se, että minä otan tanssiaskelia, on jo todella iso juhla. Voi kun nyt on asiat hyvin ja innostuttaa!

Mikä on sinun suosikkipyöräilycitysi? Ja mikä reitti siellä kannattaa erityisesti polkea menemään?


Pistähän seurantaan blogin Facebook-sivut ja Instagram!