Browsing Tag

au pair

Yleinen

Arvostelu: Au pairit Miamissa

2.4.2018

Minulla ei missään nimessä pitänyt olla tänään aikaa bloginkirjoittelulle. On esseetä, lehtijuttua, gradua ja vielä keittiön jynssäys. Mutta kielletty hedelmä houkuttaa aina.

Gradunvälttelynä olen katsonut pääsiäisenä läpi koko Au pairien uuden kauden. Neljä 18-21-vuotiasta suomalaisnuorta lennätettiin kolmen kuukauden työkeikalle aurinkoiseen Miamiin, jossa heitä odotti suuri tuntematon.

Olen itse sekä työskennellyt au pairina neljä kuukautta Sveitsissä että kirjoittanut kolmisen vuotta sitten ilmestyneestä Los Angelesin kaudesta, joten minulla on melkoisesti kosketuspintaa aiheeseen. (Sitä paitsi Temptation Island ei näy ulkomailla ilman VPN:ää, joten jollain muulla hutullahan se on korvattava.)

Pidän edelleen kiinni siitä, että Au pairit lienee yksi Ylen raikkaimmista tuotannoista. Sekä nuoria että heidän isäntäperheitään kuvataan todella ymmärtäväisesti. Tämä tulee ilmi esimerkiksi, kun eräs au pair jättää 5-vuotiaan tihulaisen ilman valvontaa kerrostalohuoneistoon, jossa pikkuinen voisi vaikka tippua parvekkeelta. Perheen isä ja au pair selittävät kameroille ensin omat näkemyksensä tilanteesta, ja lopulta he käyvät kehityskeskustelun.

Kunnioitan myös nuoria, jotka ovat lähteneet ohjelmaan mukaan. He paitsi heittäytyvät täysin tuntemattomaan, myös avaavat koko prosessin ajan tuntojaan ja elämäänsä tv-kameroille. He itkevät illalla ikäväänsä, riitelevät kameran edessä ja lopulta sovittavat erimielisyytensä. Minusta ei tosiaan olisi ollut pohdiskelemaan tuntojani rehellisesti kameralle pitkän likapyykin ja kokkailun jälkeisen työpäivän jälkeen. En varmaan edes olisi osannut pukea tunteitani sanoiksi.

Miamiin lähetetty au pair -kaarti oli koostettu aiemmista kausista tutulla kaavalla. Oli kiintiöpoika, 18-vuotias itsensäetsijä, itsekäs draamakuningatar ja äidillinen, kiltti tyttö.

Sarja antaa kyllä osuvan kuvan siitä, mitä tapahtuu, kun kokematon nuori lähtee ensimmäistä kertaa ulkomaille etsimään jännittyneenä itseään. Au pairin työstä puolestaan ei. Tämän kauden aupeista vain yksi hoiti tonttinsa todella hyvin, ja toilailuihin keskittyminen antaa turhan pessimistisen vaikutelman sen paljon parjatun nykynuorison lastenhoitotaidoista ja kypsyydestä. Jos lähtee au pairiksi pelkästään seikkailujen ja dollareiden kuvat silmissä, niin homma on aivan väärällä pohjalla. Ainakin Sveitsissä suurin osa aupeista oli valinnut työn vähintään puoliksi siksi, että pitää lapsista ja heidän parissaan työskentelystä – myös minä.

Tällä kaudella kaikki paitsi Neea ja ajoittain Matleena olisivat sopineet paljon paremmin muuhun työhön, esimerkiksi sesonkihommiin hotelleissa tai muuhun asiakaspalveluun. Ulkomaankeikka teki kaikille selvästi hyvää, mutta ruuanlaittotaidottomien teinien ei tulisi joutua vastuuseen pienten ihmisten turvallisuudesta.

Neea lähti Miamiin mielestäni järkevin perustein: hoitamaan lapsia ja tutustumaan uuteen maahan, tässä järjestyksessä. Hänellä oli arvot kohdillaan, vaikka välillä hän tuputtikin muille mustavalkoista maailmankuvaansa. Perhe, josta hän lähti erimielisyyksien takia, otti yllättävän hyvin vastaan kritiikin kasvatus- ja elintavoistaan. Vähän vähemmän tuomitsevalla otteella Neean itseluottamusta ei voisi kuin ihailla. Kuinka vaikeaa on kertoa tatuoidulle körmylle, ettei lapsia saa pahoinpidellä? Neean rakkaus lapsia kohtaan oli liikuttavaa, ja kokemus oli varmasti yhtä sydämellinen niin aupille kuin molempien host-perheiden tenavillekin. Matka muutti Neea au paireista kenties vähiten, sillä hän oli jo valmiiksi aika vakaassa elämäntilanteessa vakaalla luonteella varustettuna. Uskoisin, että teki kuitenkin eetvarttia päästä Suomen ympyröistä isoon maailmaan.

Joona alkoi oikein loistaa Miamissa. Ei tosin työssään! Hänelle maailma aukeni ehkä eniten, sillä pikkukylässä hän oli saanut kuulla seksuaalisesta suuntautumisestaan pelkkää ilkeää kuittia koko nuoruutensa. Miamissa häntä odotti kahden isän ja yhden oman elämänsä Vaahteramäen Eemelin perhe, jossa käytiin pelaamassa beach volleyta yhtenä päivänä ja kirkossa seuraavana. Tinder lauloi, Joona pääsi deittailemaan ja komeita miehiä riitti ihasteltavaksi kaikkialla. Toivottavasti Joona muuttaa Suomessa omilleen, opettelee siivoamaan ja kokkaamaan ja pitämään itsestään huolta, niin hän voi jatkaa maailmanvalloitusta aikuisena eikä ikuisena teininä.

Matleena epäilytti minua aluksi. Hiusten- ja ripsenpidennysten ja Kardashian-meikin taakse piiloutuva, hysteerinen 18-vuotias hihittäjä – voiko tuolla kombolla tulla hyvä? No, tuli siitä. Lastenhoito pelotti Matleenaa aluksi, mutta hän näytti lopulta tulevan valtavan hyvin toimeen perheensä kouluikäisten poikien kanssa, ja hän sanoikin oppineensa rakastamaan lasten kanssa työskentelyä. Matleena sopeutui ympäriinsä todella kiitettävästi: host-perheeseen, uuteen maahan, sinkun vapauteen paratiisirannoilla. Hän uskalsi myös pistää Janelle kampoihin, kun tämä kohteli törkeästi niin toisia au paireja kuin näiden bilevieraitakin. Harmittaa vain, että Matleena pyysi käytöstään anteeksi, sillä hän ei tehnyt tosiaan mitään väärin. Uskon, että Matleena aikuistui reissulla paljon, ja että se vaikuttaa hänen tulevaisuudensuunnitelmiinsa isosti. Tsemppiä Matleena, pärjäät varmasti ihan missä vain!

Tapaus Jane. Kaiken oleellisen voitte lukea vauvafoorumeilta, en tahdo yltyä laukomaan ilkeyksiä tästä Seinäjoen Jodel-julkkiksesta. Harmitti vain etenkin Neean puolesta, kun Jane ryöpytti tätä juomattomuudesta. Muistanpahan ainakin, ettei yläasteelle ole kovin ikävä.

Oletko katsonut Au paireja? Mitä pidit?

Yleinen

Minustako au pair?

22.9.2015

Luin yläasteella suuren ihailun värittämien lasien läpi parikymppisten au pairien seikkailullisesta elämästä maailmalla. Että ne ovatkin aikusia! Ja uskaltavat! Nyt tämän ”huikean rohkean irtioton” jo häämöttäessä takanapäin voin hiukan hymähtää (hyväntahtoisesti tietysti) 14-vuotiaalle pikku huppari-Sunnalle. Aupparointikesäni kun oli vittuuntunut hätäratkaisu, kun hotellikesätyöni Tanskassa peruuntui ja jotain piti keksiä tilalle.

Minun piti lähteä aupparoimaan Espanjaan, sillä osaan kieltä todella hyvin ja pidän maasta. Eikä se ilmastokaan olisi haitannut. Kuitenkin lätkäisin profiiliini vielä toisenkin maan, Sveitsin, koska en halunnut jäädä liian yksipuoliseksi hakijaksi ja no, Sveitsissä on vuoria ja puhutaan saksaa. Tai saksaksihan minä sitä vielä silloin luulin…

Aupparointi on sekä helppoa että vaikeaa, mutta eri tavalla kuin tavallinen työ. Se ei ehkä kysy tietynlaista luonteenlaatua, vaan sanoisin, että jonkinlaisille tyypeille se on helpompaa kuin toisille. Itsetunto pitää olla kohdallaan, sillä jatkuva ylimääräisyyden tunne perheessä voi käydä raskaaksi, jos ei viihdy nahoissaan tarpeeksi hyvin. Perheellä on juttuja, joita he tekevät vain keskenään, esimerkiksi leffailtoja, eikä au pair pääse keskinäisestä hellyydestä ja rakkaudesta (mutta toisaalta onneksi myöskään riidoista) täysin osalliseksi. Au pairista voi tulla hyvin tärkeä ja rakas, mutta ei hän ole silti syvimmällä tasolla perhettä. Toisaalta auppi ei saa olla myöskään liian sisäänpäinkääntynyt: muuten hän jää perheen mielestä etäiseksi ja kylmäksi. On vaikeaa tasapainoilla riittävän läheisen, mutta oman välimatkan pitämisen välillä. Joiltakin tämä onnistuu luonnostaan sutjakammin.

Tässä vaiheessa mainitsen, että olin au pairina vain kesän verran enkä todellakaan ole mikään alan ekspertti. Jos sinulla on vankempaa kokemusta ja asiallisempia vinkkejä, korjaathan virheeni kommenttilootaan :)

Lapsiperheen hälinä on myös aika haastava elinympäristö. Kenties juuri kotoa muuttavalle se on kotoisaa, mutta minua, joka olin viettänyt onnellista opiskelijaelämää jo kaksi vuotta, aamumetelöinti, kiukuttelu ja kiistely rassasivat toisinaan. Voisin kuvitella, että auppari, joka on ollut perheessään ainoa lapsi, kohtaa tässä todellisen haasteen. Minua perheen meteli ei varsinaisesti häirinnyt pahasti, koska olen kasvanut viisihenkisessä ja äänekkäässä perheessä, mutta varhainen päivärytmi oli valehtelematta tuskaa iltavirkulle. En olisi jaksanut herätä lauantaiaamuisin kiljuntaan kuudelta koko vuotta. Perheet ovat tietysti kaikki erilaisia, mutta lapsiperheessä on varauduttava siihen, että lapset määrittelevät elämän tahdin hyvässä ja pahassa.

Itse työn ei pitäisi olla kovin haastavaa. Rasittavinta ovat monilla aupeilla sirpaleiset työpäivät: ensin lapset kouluun, sitten muutama vapaatunti, sitten lapsille lounasta, muutama vapaatunti, pari tuntia lasten kanssa hengailua tai harrastuksiin viemistä ennen vanhempien kotiinpaluuta ja vielä pahimmassa tapauksessa illalla nukkumaan laittaminen. Alle kouluikäisten lasten kanssa työtä on varmasti enemmän ja lapsia pitää tarkkailla aivan jatkuvasti, mutta ainakaan ei tarvitse viettää vapaa-aikaansa kotona päivystämällä, milloin ipanat ovat tulossa lounaalle tai välipalalle. Hämmästyttävän monet lähtevät au paireiksi, vaikka eivät pidä lapsista – minusta lasten kanssa toimeen tuleminen on työn ehdottomasti tärkein osa. Toki vapaa-ajalla viihtyminenkin on tärkeää ja paras osa au pair –aikaa, mutta kyllä lasten kanssa on pystyttävä viihtymään! Aupparin on oltava tarpeeksi kypsä ja tasapainoinen, että osaa asettaa lapsille rajat ja näyttää heille hyvää esimerkkiä, mutta toisaalta rento ja ystävällinen, jotta lapset tuntevat olonsa turvalliseksi ja pidetyiksi hänen seurassaan. Lapset aistivat kyllä aikuisten todelliset tunteet ja ryhtyvät hankaliksi, mikäli lapsen ja aikuisen suhteessa on ongelmia.

Toisaalta aupparin ei tarvitse olla mikään super nanny, joka korjaa vanhempien tekemät kasvatusvirheet, järjestää lapsille jokaiseksi sekunniksi mielekästä tekemistä ja jolla on viidentuhannen tunnin lastenhoitokokemus. Avoin asenne sekä ystävällisyys auttavat pitkälle. Kun lapset oppii tuntemaan, heidän kanssaan oppii olemaan. Aluksi lasten kanssa oleminen saattaa tuntua rasittavalta ja ärsyttävältä, mutta parhaassa tapauksessa heidän kanssaan vietetty aika ei tunnu työltä ollenkaan. Minun pari viimeistä kuukauttani olivat sellaisia, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Ei kannata säikähtää alkuaikojen ikäviä tunteita. Uusi ympäristö, työ ja ihmiset vievät energiaa. Todennäköisesti tilanne ja tunteet tasaantuvat pian.

20150701_112256

Kaikki au pairina olleet painottavat perheen valitsemisen tärkeyttä. Innokas aupparoinnista haaveileva saattaa lupautua töihin ensimmäiseen perheeseen, jonka kanssa juttelee, mikä voi toimia jollekin. Kannattaisi kuitenkin malttaa mielensä! Perheiden hakemuksissa on muutamia juttuja, joita voisi lähes aina pitää varoitusmerkkeinä. Minulla kävi nopeasti hankitun perheen kanssa uskomaton tuuri, mutta valitettavasti olen kuullut tarinoita enemmän huonoista kuin hyvistä perheistä. Varsinkin, jos aikoo viettää perheessä pitkän ajan, valintaan pitäisi kiinnittää todella paljon huomiota. Tässä muutama yleinen ansa:

Light housework required= kotiorjan kohtalo odottaa. Au pairien työhön ei kuulu läpikotainen siivoaminen, jynssääminen, pyykkivuorten setviminen tai ikkunanpesu, vaikka perhe sen kuinka järkevästi sinulle perustelisi.

Työajat sovitaan viikoittain/kuukausittain= sinulla ei ole työaikoja. Toki tuo voi toimiakin, mutta ikävän yleistä on, että au pair on kotona koko päivän iltaan asti eikä oikein tiedä, onko töissä vai vapaalla. Tai sitten hän lähtee illalla ulos ja saa äkäisen soiton, että eikös me sovittu, että hoidat lasten iltatoimet.

Tavallista parempi palkka= rikas, mutta piittamaton perhe. Tietty voi käydä myös tuuri ja saat sekä paljon rahaa että välittävän ja ihanan perheen. Usein korkean taskurahan sekä hyvien työsuhde-etujen varjopuolena on pilalle hemmotellut penskat, sinua kylmästi kohtelevat vanhemmat ja arvottomuuden tunne. Kannattaa miettiä, haluaako lämpimän perheen ja hiukan sotkuisen kodin vai luksuslukaalin, jättihuoneen ja kurjan työn. Kaikkea ei yleensä voi saada.

Paljon entisiä au paireja lyhyessä ajassa= perheessä on jotain vialla. He saattavat olettaa au pairilta aivan liikoja, nipottaa kaikesta tai ilmapiiri on inhottava. Kannattaa aina kysäistä harkitsemaltaan perheeltä, saisiko suosituksia edellisiltä au paireilta, jos heitä on. Tietenkin joskus perheiden kohdalle osuu huonoja auppeja, jolloin au pairin lyhyt työsuhde ei ole perheen vaan hänen itsensä syy.

Ei työsopimusta (koskee vain Sveitsiä)=  laiton työ! Sveitsissä on au paireille omat kantonikohtaiset työsopimukset, joista löytyy netistä myös englanninkieliset versiot. Tee itsellesi palvelus ja lue se läpi! Sieltä löytyy minimipalkka, maksimityötunnit, sallitut työtehtävät ja paljon muuta. Esimerkiksi Zurichissä palkkaa on saatava 700 frangia ja töitä saa painaa enintään 30 tuntia viikossa. Usein perheet kiemurtelevat vaatimuksissa hieman, mikä on ehkä ihan okei, mutta älä ala työskentelemään räikeästi alueesi sopimusta vastaan. Siitä voi tulla ongelmallista sinulle itsellesikin. Käytännössä Zurichissä monet perheet maksavat noin 500 frangia ja kattavat aupilta nipistämällään 200 frangilla työntekijän sosiaalikuluja ja veroja, mikä on laillista, mutta aupin kannalta rasittavaa. Niin kävi minullekin. Mutta koska perhe oli muuten loistava, en viitsinyt noin lyhyeltä ajalta valittaa.

20150612_171942

Ohhoh, tästähän tuli pitkä postaus! Sanoisin lopuksi, että en lähtisi auppariksi uudestaan, vaikka minulla hieno kesä olikin. Olen liian itsenäinen perheessä asumiseen ja vapaudenkaipuu kalvaa rintaa sen verran, etten oikein tahtoisi sitoutua lapsiperheen elämänmenoon pitkäksi aikaa. Paria vuotta nuoremmalle ja vähemmän seikkailunhaluiselle tyttöselle tai miksei pojallekin suosittelisin kyllä kokemusta. Olen tyytyväinen, että lähdin, mutta eiköhän esimerkiksi yliopistovaihto ole minulle sopivampi maailmallaliehumistapa. Niitä kun on nimittäin muitakin kuin au pair –vuosi.

Tuntuu siltä, että monelle au pairiksi lähteminen on ainoa vaihtoehto ensimmäiseen pitkäkestoiseen ulkomailla oleskeluun. Haluaisin painottaa, että asia ei tietenkään noin ole. Normaaliin palkkatyöhön pääsee lähes yhtä helposti, ja vaikka työtaakka olisi suurempi, myös edut ovat sen mukaiset: saa kunnon työsopimukset ja –ehdot (tai ainakin pitäisi), selkeän rajan työn ja vapaa-ajan välille sekä tulee kohdelluksi todennäköisemmin aikuisena ihmisenä. Tietysti au pairin elämässä on iloja, joita ei paskaduunarilta (sori! ottakaa tuo positiivisena ilmaisuna) löydy, kuten läheinen kontakti paikalliseen perheeseen, paljon muita samanhenkisiä tyyppejä täsmälleen samassa tilanteessa sekä mahdollisuus yleensä parempaan asumiseen ja arkisyömiseen. Jos siis haluaa oikeasti lennellä täysin omilla siivillään ja olla vapaa, kannattaa harkita opiskelua tai työntekoa ulkomailla. Jos taas nimenomaan hinkuu au pairiksi eikä töihin ulkomaille, Aupairworld auki ja perhettä hakemaan!

Kummasti muuten ampaisi opiskelumotivaatio pilviin kesän jälkeen. Konstruktivismilla ja postpositivismilla aivojen rassaaminen on aina mukavampaa kuin eteisen siistiminen ja eväsleipien tekeminen!

Yleinen

Jäähyväisvaellus Oberblegiseelle

2.9.2015

Mie tulin täsä iha just Suomeen.

Mutta sitä ennen paiskin niska limassa ja hartiat räjähtämispisteeseen asti jännitettyinä töitä 14 päivää putkeen – ei kun hups, olihan minulla yksi vapaapäivä. Se ainoa kaatosateinen ukkospäivä Zurichissä. Heräsin tympääntyneenä sateen lorinaan, koska olin halunnut lähteä vaeltamaan vielä viimeistä kertaa. Olin haaveillut Graubundenista, mutta päivässä sinne ei ehtisi, joten jouduin typistämään unelmilta siipiä. Katsoin ulos, käänsin kylkeä ja nukuin tunnin lisää. Sitten havahduin, että enhän minä nyt voi tuijottaa Greyn anatomiaa viimeistä vapaapäivää Sveitsissä, sitä voi tehdä Turussakin (niin kuin juuri nyt) ja etsin nopeasti, missä ei sataisi sinä Herran päivänä. Glaruksen kantonissa! Sinne siis!

Reittini ja sen maisemat olivat pikkuheidimäisyydessään niin sataprosenttista Sveitsiä, että itketti. Tälle tulin sanomaan auf Wiedersehen ja danke vielmal. Huippuja, jotka puikkelehtivat pilvien välissä – tai ehkä toisinpäin. Ihmeellisen vihreitä metsiköitä, vuorenrinteitä kipuavia ilmeikkäitä kuusia, lammas-, lehmä-, kana-, vuohi- tai possulaitumia, linnunlaulua, hämähäkkejä, yleistä juomapaikkaa korjaava äijä, jonka puheesta ei ottanut mitään selkoa, pieni sateen uhka.

P1540105P1540123
P1540128P1540132 Viimeiset päiväni Gockhausenissa olivat hullua kiirettä, univajetta ja paikasta toiseen viuhtomista. Pari nuorimmaista lasta olivat rankassa kuumeessa, joten jouduin hoitamaan heitä kotona, ja iltapuhteena täyttelin rahoitushakemuksia BRYC:in loppuvuoden toimintaan. Onneksi alussa ei ollut tällaista (tai kun nyt muistelee, niin oli, kun perheen äiti oli Kanadassa työmatkalla ja minä tappelin vakuutusyhtiön kanssa), sinkui nimittäin hermot sen verran kireälle, että nyt vasta olen saanut edes pientä lomamoodia pystyyn. Kaiken kiireen keskellä ehdin kuitenkin näkemään suomityttöjä vielä kerran, käymään parilla lenkillä ja uiskentelemaan Zuriseessä. Ihan pikkuisen vain. Hellan ja tietokoneen ja kuumemittarin tuijottelun vastapainoksi. P1540138
P1540146P1540149

Hyvästien sanominen Sveitsille ei ollut erityisen helppoa, mutta ei kyllä vaikeaakaan. Yleensä pitemmältä reissulta lähteminen tuntuu joko kamalalta tervanjuonnilta tai huikealta riemunloikalta (miten niin olen lukenut Ronja Ryövärintytärtä viime aikoina), mutta tällä kertaa pysähdyin vain viimeisenä aamuna hetkeksi tyhjän huoneeni kaljun sängyn reunalle, kiitin mielessäni kaikkia, joiden elämiä omani oli näiden kesäkuukausien aikana leikannut ja kaikkia kokemuksia, jotka olin saanut. Viimeisinä viikkoina eloon oli kuitenkin hiipinyt pienimuotoinen kyllästyminen: minulla on parempaa tekemistä muualla. Suomessa siintäisi asuminen siedettävän välimatkan päässä siskosta, viimeinkin, kandin pusertaminen, kirjoitusprojekteja, järjestöhommia ja uusia mielenkiintoisia opiskelukuvioita. Ystäviä, perhettä, sukulaisia. Halusin jo päästä nauttimaan siitä, että olisin puoli vuotta samassa maassa kuin suurin osa tärkeistä ihmisistä.

P1540162P1540166
P1540171P1540176
P1540188Lapsille hyvästien sanominen oli silti ihan tuhottoman hankalaa. Ensin he eivät oikein tajunneet, että tämän lounaan jälkeen Sunna lähtee. Oli pientä kiistaa, ruoalla leikkimistä, hermostunutta nauramista, yleistä töhöystä siis. Ensin kyynelpadot murtuivat minulta ja perheen äidiltä, sitten olimmekin yksi nyyhkyttävä möykky ensin lastenhuoneessa, sitten ruokasalissa, sitten eteisessä ja lopulta vielä bussipysäkillä. Tytöt halusivat antaa minulle pieniä aarteitaan, poika jalkapallon, mutta en voinut ottaa mitään, ja mitäpä olisin niillä tehnyt? Muistot ovat niin paljon kauniimpia. Tuntuu hyvältä, miten välittäviä ja fiksuja ja ystävällisiä lapset ovat, ja miten mahtavia ihmisiä heistä on kasvamassa. En olisi voinut saada parempaa host-perhettä. Se ei silti tarkoita, että olisin suuri perheasumisen ystävä. Olen niin yksin viihtyvä jörri (ainakin välillä), että toisen nurkissa pyöriminen stressaa aika pahasti. Eikä tämän ikäisenä ehkä oikein enää haluakaan integroitua niin täysillä toiseen perheeseen, en itse ainakaan ollut valmis tekemään kaikkeani sen eteen. Ehkä 17-vuotiaalla vaihtarilla se onnistuu paremmin kuin muutamaa vuotta vanhemmalla aupilla, joka on asunut muutaman vuoden jo omillaankin. Perheeni oli mukava, hauska ja samanlainen kuin minä itse, ja meillä oli todella mukavaa kesän ajan, mutta en olisi kyllä osannut asennoitua kokonaiseen auppivuoteen. Näin oli hyvä: olin hyvä työssäni, koska jaksoin tsempata muutaman kuukauden, mutta olisin kyllä laiskistunut talvea kohti. Tai siis gonahtanut. P1540195
P1540199
P1540155 P1540158

Näiden vuorikuvien jälkeen on aika tehotonta sanoa, ettei Sveitsi oikein vakuuttanut. Luonto oli hyvinkin rakastettavaa, yhteiskunta ehkä ei. En moiti lainkaan. Joistain maista tai kaupungeista vain pitää heti ensikohtaamiselle, joihinkin tykästyy ajan kanssa, joistain ei vain pidä, mutta Sveitsi ei herättänyt oikein tunteita mihinkään suuntaan. Tosi jees, mutta rinnassa ei hyppelehdi oikein mikään tunne. Ehkä positiivista kuitenkin. Minulla oli hieno kesä, ja ainakin erilainen! Nyt suuntaan täysillä kohti ihan mahtavia juttuja, joita Suomi-syksy tarjoaa! Kaikenlaista huikeaa meneillään, huutelen niistä ihan takuulla täälläkin. Tämä syksy näyttää minulta. Minä tältä syksyltä. Hassua.

Sveitsi-kuvia ja juttuja on vielä mukavasti varastossa, pysykäähän kuulolla, jos Alppimaat kiinnostavat! Reissuiluni ei todellakaan lopu tähän paluuseen, sillä tiedossa on niin maakuntamatkailua, BRYCin koulutusmatkaa, Viroa, Norjaa, Ruotsia ja vaikkas mitä. Ties mitä.

Yleinen

Vainaupairjutut

14.7.2015

Vitutus on inspiraatioista parhain. Ja Turmion Kätilöt tai Paperi T. Siinä mielessä olen ainakin hyvin stereotyyppinen suomalainen, että otan negatiivisista tunteista, varsinkin ihanasta vitutuksesta, kaiken irti: mässään herkkuja, makaan sängyllä, nautiskelen sivistyneesti alkoholia (not), piereskelen verkkareissa ja kuuntelen niin raskasta musiikkia, että ihme, että tämä kolmoskerroksen lattia kestää mokoman painon. Mutta ei Mokoman – se on roskaa!

Äitini kävi täällä, ja se oli mahtavaa, siitä juttua myöhemmin. Nyt kuitenkin heitin mamman Kloteniin ja kyrsiinnyin esimerkiksi keittiön jynssäämisestä (juustofonduepadan hinkkaaminen on yllättävän kamalaa) ja eritoten siitä, että joudun maksamaan itse paluulippuni Suomeen vastoin ennakkokäsitystäni. Olen niin pa, etten edes tiedä, onko minulla persettä, joka repsottaisi auki. Olkaa hyvät kauniista mielikuvasta. No, 90 euroa sinne tänne, pikkujuttuja! Swiss pyytää lisäksi rahaa tavallisesta matkatavarasta, joten minun pitää joko a)ottaa lähes kaikki nyt jo Suomeen mukaan ja selvitä pari viikkoa muutamalla t-paidalla ja yksillä farkuilla ja kengillä tai b)maksaa lisää matkalaukusta. No, kattellaan.

Väliaikavitutus: kaksi sääskeä pörrää tässä ympärillä enkä varmana saa niitä pyydystettyä ennen nukkumaanmenoa. Sitten ne innaa ja ulisee koko yön eikä nukkumatti ilahduta ilmestyksellään neiti Kokkosta taaskaan.

No, kanavoin luovuuteen kaiken tämä (ihan hauskan) kyrsiintymisen ja nyt olen niin hyvällä tuulella, että musiikkikin on vaihtunut – no ähäkutti, ei ole! Mutta maailma hymyilee taas! Nyt voitte nauttia tästä galleriasta, jonka askartelin tämän ah-niin-ihanan työn eduista ja auvoisista päivistä.

kejttiö2 kouluaamu2 kusipyykki2 mattyb2 suklaatia2 uimala2 vesisota2

Anygays, kesälomani alkaa kolmen työpäivän päästä, lennähdän saman tien Suomeen ja tänne on luvattu viimeisiksi päivikseni kolmenkympin helteitä. Kaikki enemmän kuin buenosti siis! Parasta on kuitenkin se, että saan nukkua aamuisin lomalla tunnin pidempään. On luksusta saada 7 tuntia unta palloon 6 sijaan – hyvästi univaje! Olen myös aika paljon mukavampi ihminen aamukahdeksan jälkeen kuin ennen sitä. Ja näin saan myös kirjoitusaikaa iltaisin, ihan parasta maailmassa!

Yleinen

Days of heaven

5.6.2015

Enkä aio nyt pauhata Terrence Malickista, vaikka joku kaunis päivä senkin vuoro vielä koittaa.

Zurich on viimeisen viikon ajan ollut paratiisi.

20150604_20320220150530_161259 20150530_132530 20150604_203646

Helleraja paukahti rikki kai tiistaina, tänään varjossa oli jo +30 ja järvi ja jokikin lämmenneet uimakelpoisiksi. Olen aina pikkuisenkin aurinkoraon huomattuani mennyt ulos nuuhkimaa tätä uskomattoman täydellistä kesää: ruusut kukkivat, lehmät piehtaroivat tyytyväisinä niityllä, turistit palloilevat Bahnhofstrassella… maailma makaa siis juuri mukavassa asennossa.

Lapsetkin ovat olleet kilttejä ja mahtavia. Tänään (vaikka oli mun vapaapäivä) opeteltiin päälläänseisontaa ja pestiin kilpaa hampaita. Siis siten, että kuka pesee pisimpään, voittaa! Olin toki paha au pair ja heti lasten nukkumaan mentyä hain itselleni paketin keksejä ja lasin viiniä. Voihan ne hampaat toistekin pestä.

Viime viikonloppuna turisteilin oikein antaumuksella ensin Zurichissä, sitten kantonissa. Pyörimme koko lauantain keskustassa: kävimme kahdella loistavalla kirppiksellä, kirkontornissa, kävelimme pitkin kuuluisia katuja, söimme jätskiä ja ihailimme maisemia vielä ETH:n (teknillinen yliopisto) näköalapaikalta. Sinne muuten kannattaa mennä, paikka on vähintään kirkontornin veroinen ja ilmainen, toisin kuin harva asia täällä! Tosin ilmaisiakin iloja on, kunhan olen tsekkaillut niitä vielä vähän pidempään, niin postaan kyllä pihistelijän Zurich -oppaan. Löysin kirpparilta kaksi kaunista mekkoa, jotka nappasin mukaan sovittamatta ja tällä tämänhetkisellä tuurillani ne istuivat kuin hanska. Joskus näinkin.

20150605_192113 20150605_184436 20150529_144003

Olen omistautunut vapaailtapäivinä myös auringonpalvonnalle sekä niiden paikkojen kartoittamiseen, missä nuoret ovat. Ja on löytynytkin! Tämänpäiväinen uintipaikkamme Letten noin pari kilometriä keskustasta on ihan täydellinen kesäpäivän viettoon tovereiden kanssa: joessa voi uida (tai lillua uimapatjalla, oma valinta), ympärillä kaveriporukat grillaavat ja pitävät iloista piknikkiä ja musiikki pauhaa joka suunnalla. Ei liian kovalla tietenkään, tämähän on Sveitsi, jossa kaikki on niin moitteetonta, että pahoina päivinä ärsyttää. Vaan tänään ei. Sveitsi on ollut niin kaunis ja hyvä tämän viikon, etten keksi yhtään mitään negatiivista uikutettavaa mistään.

Ja host-perheeni. Voi luoja. Vitsailen boksereista vanhempien kanssa keittiössä lasten mentyä nukkumaan ja nauratan lapsia onnettomilla hulahulavanne-skillseilläni. Kun pesen yöpissanhajuisia lakanoita, edes vituta vähääkään, koska tämä kaikki tuntuu niin luonnolliselta ja kotoisalta. Ensimmäisinä viikkoina työ oli raskasta ja odotin kellon viisarien painuvan kohti viittä, tai milloin vanhemmat sitten tulisivatkaan kotiin. Nyt yllätyn joka kerta, kun avain kääntyy lukossa – mihin tämä päivä meni!

Long story short: elämä on mitä parhainta.

20150605_113344

Tänään saimme myös yllätysvieraan. Kuulin lastenhuoneesta maukumista ja ajattelin, että nyt se hulluus sitten iski. Menin kuitenkin katsomaan, ja kisuhan se siellä! Otus oli todella hellyydenkipeä, ja kesti vartti hätistää se ulos. Olen niin allerginen kissoille, etten voinut antaa kisulille sen kovasti kaipaamaa rapsutusta. Se menikin protestimielellä terassin alle mököttämään ja on siellä varmaan vieläkin. Ihme eläin.