Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Wien, rakastettuni

27.9.2019

P1560043

Olen kerännyt tarinoita, rohkeutta ja intoa kirjoittaa jälleen. Paljon on muuttunut kesän aikana, ja paljoa aion muuttaa.

Aloitetaan nyt vaikka siitä, että huomenna muutan Wieniin ainakin seuraavaksi 10 viikoksi. En ole käynyt siellä sen jälkeen, kun kesäkuun 2016 lopulla raahauduin maailmanlopun darrassa Finnairin koneeseen. Tärisin ja itkin, kun kone pyörähti kunniakierroksen keskustan yllä. Elämäni siihenastiset parhaat kuukaudet olivat ohi, ja joutuisin loppukesäksi rajamarketin kassalle katkomaan aamukamman väkäsiä.

Olen pysynyt poissa, sillä olen pelännyt ja odottanut jälleennäkemistä niin kauan ja niin hartaasti. Vieläkö Praterissa soitetaan vaahteroiden keskellä ukulelea? Vieläkö Donauinselillä näkee auringonlaskun aikaan harmaahaikaroita? Vieläkö Wien on maailman kaunein kaupunki?

Samalla tavalla kuin lykkään kirjoitusprojektien lähettämistä ammattilaisten arvioitaviksi olen vältellyt Itävallan pääkaupunkiin astumista. Niin kauan kun ei tiedä vastausta, on olemassa onnistumisen/onnen mahdollisuus jossain hamassa tulevaisuudessa.

Uskon, että olen tallannut näiden kolmen ja puolen vuoden aikana lähes täyden ympyrän. Wienissä opin, kuka olen ilman poikaystävää ja paluulippua Suomeen. Siellä opin kävelemään kaduilla hitaammin ja katsomaan ympärilleni, pysähtymään ottamaan kuvia tai syömään jäätelöä suihkulähteen reunalla. Opin, että tuntemattomiin luottaminen on yksi maanvaihtajan tärkeimmistä taidoista. Istuin saksankurssilla teddytakkisen tytön viereen, jonka kanssa jaoimme kaikki vaihdon ilot, surut ja hämmennykset. Donaukanalin varrella istuessa suunnittelimme tulevaisuuttamme kohta aikuisina naisina maailmassa, jossa voisi suunnata minne vain, ja opimme avaamaan lasisia kaljapulloja sytkärillä ja betoniportaissa. Opin olemaan myös itsekseni: katselin iltaisin rappukäytävän ikkunasta Tonavan toisella puolella tuikkivia tuulimyllyjen varoitusvaloja ja raapustelin ideoita käsikirjoitukseen ruskeakantiseen vihkoon.

Wienissä minulle tuli vahva tunne siitä, että nyt on aika levittää siivet ja lähteä selvittämään, mitä kaikkea tästä maailmasta pitäisi tietää. Alkoi oppivuosien ajanjakso, jolloin en halunnut oikein sitoutua mihinkään tai kehenkään, vaan hypähtää kerta toisensa jälkeen tuntemattomaan. Vietin aikaa Norjassa, Amerikoissa, Hollannissa, Saksassa ja Unkarissa. Keskityin imemään kokemuksia ja raastavia tunteita itseeni kuin sieni enkä niinkään antamaan itsestäni paljoa ulkomaailmalle. Toivoin, että jonain päivänä kokisin olevani sen verran fiksu, että uskaltaisin puhaltaa osan koetusta myös ulos.

Ja huomenna saavun takaisin Wieniin. Olen saanut seikkailla paljon, ja nyt oikeastaan haluaisin jämähtää hetkeksi hengittelemään. Ennen ensi kesää se ei kuitenkaan ole mahdollista. Hassua, miten paljon sitä voikaan muuttua muutamassa vuodessa. Pari kesää sitten olisin kauhistunut ajatusta poikaystävästä, pysyvästä osa-aikaduunista ja niin läheisten ystävyyssuhteiden solmimisesta, että valmistuminen ja väistämätön hajaannus kauhistuttaa jo nyt. Nyt olen tyytyväinen juuri näin.

Olen ihan tavattoman onnekas, kun saan kulkea pian tuttuja katuja, joilla on eri döner-kojuja mutta samat nimikyltit. Tällä kertaa ei tarvitse lähteä etsimään kavereita laskettelurymyreissuilta tai kielikursseilta, vaan kaikki kv-politiikanopiskelijat majoitetaan samaan asuntolaan kaupungin laitamille. Samat professorit vetävät samoja seminaareja, eri maassa ja luokkahuoneessa vain. Saman gradukirjallisuuden selaaminen jatkuu.

Wien, rakastettuni, en ole kestänyt kohdata sinua yhtään aiemmin, mutta huomenna toivon näkeväni tutut tuulimyllyjen silmät välkkymässä Slovakian rajan tuntumassa. Tiedän, että sinä olet muuttunut, ehkä jopa melkein tunnistamattomaksi, mutta niin olen minäkin.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply