Yleinen

Voi kun olisi kesä ja Norja

23.3.2019

Tihkusateisia päiviä, pisaroita saniaisenoksilla. Harmaansinisenä vellova Jäämeri ja sen yllä kaartelevat lokit, niin voimakas merilevänlöyhkä, että pikku hietakärpäset tuntuvat vain hajun jatkeelta. Liukkaat rantakivikot, vesikasveihin juuttunut uistin ja termospullossa viimeinen teetippa. Loputtomat ylämäet ja pikkukiviä vaelluskenkien pohjat täynnä.

Yritän tässä vakuuttaa itselleni, että Norjassa on ne huonotkin puolensa. Mutta kun nekin kuulostavat tällä hetkellä kauniilta.

Olen havahtunut jo useampana päivänä putkeen muistelemaan Norjan kesää. Tai Norjassa punkkaamista ylipäätään. Vuorten siluetteja, joita katsella iltateellä ja mussuttaa vielä pari Gjende-keksiä lämpimän juoman kaveriksi. Piiskaavaa sadetta paljaita olkavarsia vasten lenkillä, etanoiden ylitse hyppimistä.

Budapestissä on sinänsä kaikki hyvin (mitä nyt lukukausi voisi jo loppua). Nautin päälle pukkaavasta keväästä täysillä, sillä nyt voi palata Tonavan rannalle paistattelemaan päivää ja hengittelemään hieman saasteista yöilmaa. Beer gardenit avaavat jälleen ovensa ja turistit täyttävät aukiot. Keväässä on kuitenkin se puoli lappilaiselle, että tulee armoton kaipuu luontoon. Jos olisin Inarissa, loikoilisin makuualustalla jonkin pikkujärven jäällä, heiluttelisin laiskasti pilkkivapaa ja söisin suklaamunia. Paistaisin nuotiolla soijanakkia ja hiihtelisin illan tullen hankia pitkin kotisaunaan.

Luonto. Vesi ja maa. Paskahkot kelit. Eli siis Lapin lisäksi myös Norja. Maa, jossa voisi rämistellä polkupyörällä töiden jälkeen yöaurinkopatikalle tai narraamaan kampelaa laiturilta dyykatuilla kananugeteilla (toimii muuten!).

Norja-höpinäni ei kumpua ihan tyhjästä, sillä olen itse asiassa menossa Tromssaan kesäksi työharjoitteluun. Kolme kuukautta kaksoiselämää: arkipäivisin viestintää ja ilmastonmuutosta, iltaisin ja viikonloppuisin maastossa rypemistä ja kaveeraamista sesonkityöläisten kanssa.

En vain alkuun ollut ajatuksesta lainkaan innoissani. Olisin mieluummin jäänyt työttömäksi eli siis lähtenyt Itä-Saksaan toteuttamaan höperöitä kirjoitus- ja dokkariprojekteja toisen höperön kanssa. Olisi tullut helleaalto, futishuligaaneista kirjoittelua ja pingiksenpeluuta puistossa.

Kieltäydyin jo yhdestä harjoittelupaikasta Argentiinassa, koska se nyt ainakin on liian kaukana. En viitsinyt perua enää toista, jotta voisin viettää rappiollisen kesän paikassa, jonne varmaan päädyn muutenkin.

Alun mökötyksen jälkeen Norja-aiheiset ajatukset alkoivatkin hipsiä uniin ja päiväuniin. Olisipa Nugattia keksin päälle. Pääsisipä kokeilemaan ulkokiipeilyä Jäämeren graniitilla. Heräisipä meren loiskuntaan ja lokkien juorukerhoon. Asuisinpa puutalossa. Voisipa katsella toimiston ikkunasta lumihuippuja ja istuskella kahvipaussilla melkein tunnin.

Kohta on, kohta pääsee ja voi.

Kun Budapest jää vappuna taakse, olen pakannut rinkkaan ihan toisenlaista tavaraa kuin täällä tarvitsee. Vaellussauvat, kiipeilyvaljaat ja teltta pääsevät jälleen arvoon arvaamattomaan. Lyngenin Alpeilla on niin paljon nähtävää: valaita, kukkaloistoa, hiekkarantoja ja jäätiköitä.

Tästä ei tule rakkauden kesää 2019 (vaan kaukorakkauden kärsimys jatkuu), mutta seikkailukesä tästä voi tulla. Onpahan ainakin maailmanluokan leikkikenttä ja raikasta suolaista tuulta.

Jos olet Tromssan seudulla kesällä tai haluat jakaa jonkin huippuvinkin, ilmianna ihmeessä itsesi!

Kuvat Geirangerista, jossa kokeilin sesonkiduunia kesänä 2017, mutta ei oikein napannut. Vuoret kyllä nappaavat aina. 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply