Yleinen

Netflix-suosituksia Euroopasta

14.3.2019

Vielä on kylmää jäljellä! Eli siis viltin alla möllöttelyä ja pimeähköjä iltoja. Siispä tarjoilen kolme eurooppalaisperäistä Netflix-suositusta ennen kuin lämpö saapuu Suomeen (Unkarissa se jo viihtyy on-off) ja ulkoilma houkuttelee viehkeämmin kuin kotisohva.

Mitä enemmän pänttään politiikkaa, sitä enemmän näen Yhdysvaltojen ihannointia ja puolipropagandaa joka paikassa. En kuitenkaanvierasta jenkkisarjoja vain siksi, etten ole erityisen suuri USA:n ylivallan ystävä, vaan siksi, että muuallakin tehdään loistavaa (suoratoisto)viihdettä. Jokainen valitsemistani kolmesta sarjasta on laadultaan vähintään kiitettävä, ellei jopa lähentele täydellistä.

Kuvahaun tulos haulle sex education

Lähde: https://www.capitalfm.com/news/tv-film/netflix/sex-education-cast-age-birthday/

Sex Education – kohellusta elämän peruskysymysten äärellä (Englanti)

Kevein ensiksi! 16-vuotiaan Otisin äiti on seksuaaliterapeutti, mikä hävettää Otisia suunnattomasti. Äiti raijaa kotiin yhden yön juttuja, mutta Otis itse ei halua edes masturboida. Hissukka-Otisin sosiaalinen asema koulussa muuttuu, kun hän auttaa puolivahingossa erästä poikaa seksiongelmissa äidiltään oppimillaan neuvoilla. Otis ja kovistyttö Maeve alkavat järjestää terapiaa koulukavereilleen ja jatkavat samalla omien tunnelukkojensa sullomista taka-alalle. Sex Education käsittelee seksuaalisuutta paljon ronskimmin kuin monet tekopyhät teinisarjat, joissa kuvankauniit, heteronormatiiviset tytöt ja pojat suutelevat koulun jälkeen koripallokentällä: on epäonnista lesboseksiä, suihinottoa jälki-istunnossa, alienseksistä haaveileva tyttö ja mystisen klitoriksen etsintää.

Sen lisäksi, että Sex Education on hillittömän hauska, se ottaa myös rakastavasti ja hyväksyvästi huomioon nuorten syvimmät epävarmuudet. Päähenkilön paras ystävä – poika – haluaisi meikata kouluun ja lopulta tekeekin niin, eikä se herätä kielteistä huomiota. Nouseva urheilijatähti ei haluaisikaan enää uida ja menestyä, vaan pakoilee rooliaan ja oksentaa surkeana yksin kengilleen bileiden jälkeen. Eivätkä sarjan aikuisetkaan ole jälkikasvuaan viisaampia: Otisin äiti hyppää vällyjen väliin poikansa ihastuksen isän kanssa, vaikka lupasi, ettei tekisi niin. Sex Education ei ole suunnattu vain nuorille, vaan vie meidät vähän vanhemmat aikakoneella niihin hetkiin, kun uusi maailma avautui vauhdilla.

Kuvahaun tulos haulle casa de papel

Rahapaja/La casa de papel – Rahat vai henki? (Espanja)

Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä, miten nautittava katseluelämys Rahapaja oli. Professori-niminen mies kasaa ammattirikollisjoukon, jota hän kouluttaa kuukausitolkulla valtavaa operaatiotaan varten. He murtautuvat todella raskaasti suojattuun rahapajaan, ottavat kaikki rakennuksessa olleet panttivangeiksi ja alkavat painaa euroja omaan käyttöönsä. Poliisi piirittää heti rakennuksen, ja rikollisten ja virkavallan kissa ja hiiri -leikki alkaa. Kumpi suunnitelma toteutuu nopeammin: poliisirynnäkkö vai rahanpainantaoperaatio? Rahapajan konsepti muistuttaa Ocean’s-leffoja, mutta sillä erotuksella, että Rahapajassa on todella vankka yhteiskunnallinen ja eettinen sanoma. Professorin teoria on itse asiassa vedetty suoraan neomarxistisesta teoriasta, ja pitää pelottavan hyvin paikkaansa: loppujen lopuksi kapitalismissa valtiot painavat rahaa pankkien käyttöön, eikä varallisuuden ole tarkoitus jakautua tasaisesti vaan ylläpitää luokkaeroja.

Rahapajan toinen eettinen ulottuvuus on koko ensimmäisen tuotantokauden punainen lanka. Sekä kaappaajat että panttivangit ovat pukeutuneet täysin identtisesti, eikä heitä voi erottaa ulkoapäin toisistaan. Poliisin on siis päätettävä, kumpi on tärkeämpää: kymmenien viattomien henki vai miljardit eurot? Rahat vai henki? Moraali vai laki?

Rahapajassa on valtavasti hienoja elementtejä. Professorin suunnitelma on monimutkainen, mutta helposti särkyvä, ja sen yksityiskohtaisuus ilahduttaa katsojaa jaksosta toiseen. Sekä poliisilla että rikollisilla on sisäisiä jännitteitä, eivätkä panttivangit tyydy passiivisen uhrin osaan, vaan heittävät kapuloita kaappaajien rattaisiin jatkuvasti. Jaksot on rakennettu niin, että käännekohdat todella yllättävät, eivätkä käsikirjoittajat ole suosineet helppoja tai halpoja ratkaisuja. Esimerkiksi yksi sarjan epämiellyttävimmistä hahmoista näyttää viimeisenä tekonaan itsestään aivan uuden puolen, sillä hän uhraa henkensä, jotta toiset voisivat pelastua. Juoni tiivistyy loppua kohden, ja viimeinen jakso on pelkkää juonenkuljetuksen juhlaa ja tunteiden ja konekiväärin ilotulitusta – bella ciao!

Aiheeseen liittyvä kuva

Dogs of Berlin Synkkä murhamysteeri ja läpileikkaus Berliinistä vuonna 2018 (Saksa)

Kuka kaipaa enää lisää elämän päähän potkimia poliiseja, sateiselta nurmikolta löytyviä vainajia ja rikollisjengien välienselvittelyä?

Yllättävää kyllä, ainakin minä, ja uskon, että moni muukin. Dogs of Berlin tarttuu kliseekimppuun ja vääntää siitä ajankuvan; esseen Saksan yhteiskunnan ongelmista 2010-luvun viimeisiltä vuosilta. Asetelma on tämä: Saksan jalkapallomaajoukkueen turkkilaistaustainen tähti murhataan, ja tutkintaa lähtee johtamaan kaksi murheellista miestä. Kurt on syvästi veloissa, korruptoitunut ja pyörittää kahta naista, ja Erol taas on saanut turkkilaisyhteisönsä vihat niskoilleen siksi, että on homo ja ryhtynyt poliisiksi. Murhan takana voisi olla vaikka kuka: maahanmuuttajia syvästi vihaavat uusnatsit, laittomien urheiluvetojen järjestäjät, turkkilaiset tai kroatilaiset rikollisjengit tai vaikka murhatun perhe.

Dogs of Berlin osoittaa myötätuntoa ihmisyyttä kohtaan omalaatuisella tavalla. Se korostaa, miten me kaikki olemme omalla tavallamme onnettomia ja hukassa – toisten armoilla kuin koirat, me vain luulemme olevamme vapaita. Kurtin vaimo Paula yrittää ylläpitää keskiluokkaisia kulisseja, vaikka hänen sisustusmyymäläänsä sabotoidaan jatkuvasti. Kurtin rakastaja Sabine syöttää lapsilleen keksejä aamupalaksi ja hankkii toimeentuloa live-kuvaamalla itseään alusvaatteissa pelaamassa tietokoneella. Teinipoika haluaa räppäriksi ja rahoittaa musiikintekoaan pikkurikollisuudella. Rikollisjengin johtaja ja tämän veli tappelevat jengin johtajuudesta ja tietämättään samasta naisesta. Kurtin uusnatsi-veli hakee hyväksyntää järjestöltään, koska isoveli on vienyt lapsuudessa aina kunnian ja saanut enemmän huomiota.

Ylettömän synkkyden sisältä versoo kuitenkin komiikkaa, mikä tekee Dogs of Berlinistä pateettisen sijaan aidon. Teinipojat kieltäytyvät lähtemästä jatkoille suosittujen räppärien kanssa, koska huomenna pitää opiskella matikkaa. Erol ei voi sietää sitä, etteivät koiranomistajat poimi lemmikkiensä jätöksiä, vaikka hänellä olisi valtakunnan suurin murhamysteeri ratkaistavana. Kurt kokee lapsellista riemua, kun voittaa urheiluvedon tai vedättää kroatialaismafiosoa, jolle hän on velkaa. Mikäli Sillan loppuminen on jättänyt tv:n katseluusi Sagan mentävän aukon tai haluat treenata lukiosaksaa, suosittelen lämpimästi selvittämään, kuka tappoi futistähden ja miksi.

Muuta katsomisen arvoista:

  • Élite: Eräs espanjalaisen hienostolukion opiskelijoista murhataan, ja syyllinen on luokkakaveri. Mutta kuka? Kaikilla tuntuu olevan motiivi. Élite kelpaa loistavasti esimerkiksi Skinsin ystäville – teinidraamaa, mutta huolella rakennettua ja näyteltyä.
  • Silta: Tanskalais-ruotsalaisen huippusuositun rikossarjan kaudet 1-3 löytää nykyisin Netflixistäkin, jahuu!
  • Dark: Saksalainen melkein-kopio Stranger Thingsistä. Synkkä, mystinen miljöö muistuttaa Twin Peaksia, ja hahmoverkosto punoutuu yhteen arvaamattomillakin tavoilla. Pidän monimutkaisista sarjoista, mutta tipahdin kyllä Darkissa kärryiltä ihan huolella kauden puolivälissä. Sopii sinulle, jonka mielestä valtavirtaviihde on liian yksinkertaista.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply