Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Itävallan Karwendeltal – kovan luokan vuoripornoa

30.9.2018

Ihan kauhea otsikko. Pahoittelen.

Muuta kamalaa Karwendel-laaksosta ei voi keksiäkään. Täysin objektiivisen mielipiteeni mukaan Itävalta on Euroopan uljain matkailumaa, vaellus on harrasteista jaloin ja vuorilla vietetty aika aina erinomaisesti käytettyä. Karwendelissa sai nautiskella näistä kaikista ilahduttavassa luonnonrauhassa, sillä enimmäkseen yli 1200 metrissä huitelevaan laaksoon ei pääse muulla moottoroidulla pelillä kuin jeepillä – vain jos on hieman itsetuhoinen ja suuruudenhullu oman elämänsä Top Gear -kuski.

Hipsuttelimme Karwendelin luonnonpuistoon Scharnitzin kautta. Karwendelin porteiksi kutsuttu pikkukylä sijaitsee Itävallan ja Saksan rajalla. Olisimme halunneet ostaa vielä viimeiset pullat Scharnitzin leipomosta, mutta sunnuntaina kaikki puukaiverruksin koristellut putiikkienovet pysyivät säpissä. Pussikeiton voimalla kohti vuoria siis!

IMG_6202 2
IMG_6239 2

Karwendel jakaa salojaan vain jonkin verran eräjormailuun vihkiytyneille, sillä sen läpi paarustamiseen menee ainakin kolme päivää, eikä matkalla ole mahdollisuutta päästä julkisilla pois luonnon helmasta. Siksipä siellä ei tarvinnutkaan törmäillä sunnuntaikävelijöihin, leirikoululaisiin tai selfiekeppituristeihin. Näiden sijaan juttelimme iltaisin kiipeilijöiden ja pitkänmatkanvaeltajien kanssa.

Majojen tunnelma kohoaa erityiseksi, kun ruokasaliin valuu nälkäsiä vanhan koulukunnan kiipeilijöitä, jotka tilaavat kaksi annosta pastaa ja kiskaisevat ne peräkanaa alkupalaksi. He piirtelivät tarkkoihin karttoihin lyijykynällä ja laittoivat herätyskellon pirisemään aamuneljältä. Tuuli oli tuivertanut uurteita heidän kasvoilleen ja heidän käsivartensa olivat kuin antiikin anatomian oppikirjasta.

Me taapersimme pitkin laaksonpohjaa ja ihailimme vuorenrinteitä alhaaltapäin. He kurottelivat kohti rosoisia huippuja, joita ei edes erota alhaalta laakson vihreydestä.

Kun ajokoiranlaihat miehet ja naiset kerivät köysiä näteiksi nipuiksi pihamaalla ja testailivat varmistuslaitteiden toimintaa, ihailin heitä samalla innolla kuin pikkulapsi paloautoa kouluvierailulla. Jonain päivänä vielä minäkin, mutten vielä.

IMG_6169 2
IMG_6150 2
IMG_6145 2

Jos opin jotain neljän vaellusviikon aikana, niin sen, että vuoret eivät totta tosiaan näytä samalta kaikkialla. Jokaisella on oma luonteensa: flora, fauna, kivilajit, mutta myös sielu. Karwendelin huiput pistivät suumme suppuun ja katseen hartaasti korkeuksiin. Vaaleanharmaat möhkäleet heijastivat taivaan väriä kuin Suomen järvet: myrskypilvissä terästä, keskipäivän auringossa villalankaa.

Siinä missä Suomessa voi helposti vaellella neljä päivää (tai vaikka viikkoa) törmäämättä asutukseen, Itävallassa se on harvinaista. Karwendelissa on vain yksi pikkukylä ja muutama maatalo, joista suurin osa näytti olevan tyhjillään. Scharnitzista lähtiessä ensimmäiset 15 kilometriä tallataan metsäautotien pohjaa, joka muuttuu jyrkässä ylämäessä kinttupoluksi. Seuraavat kolme päivää kävelimmekin halki menneisyyden Itävallan, jossa ihmisestä muistuttivat vain ylälaitumille tuodut lehmät sekä muutaman kerran päivässä ohi suhahtavat maastopyöräilijät.

Keittelimme trangialla nuudeleita kivenlohkareella, tankkasimme vesipullot maitomaisena pulputtavasta jäätikköpurosta. Alppinaakat lentelivät pelottomina majan terassin yllä iltaisin.

Ennen kuin laskeuduimme etapin viimeisenä päivänä Inn-joen laaksoon, kohti kaupunkia, tarkkailimme aamukaffella/teellä vuorikauriiden ateriointia yksinkertaisen lasin toisella puolella. Oli niin hiljaista, että kuulimme niiden karhean kielen kiskovan ruohoa irti kivikosta.

IMG_6136 2
IMG_6139 2

Karwendelissa ei ole yhtään maailmankuulua vuorta, ei arkeologisia löytöjä, ei valtavia vesiputouksia tai laskettelukeskusta. Sen huiput eivät yllä Alpeiksi erityisen korkealle, eikä laakso itsekään kurkottele taivaita, vaikka se ympäröivää maastoa ylempänä onkin.

Silti, ja ehkä juuri tavanomaisuutensa vuoksi, Karwendel onkin Alpit sellaisena, kuin ne haluan kuvitella ja muistaa. Yksinkertaisia, lämpöisiä kesäpäiviä: herätä nyt majan harjakaton juurelta, mutustaa kuminasämpylää aamiaiseksi, tallailla kalkkikivipolkua jättiläiskuusten varjossa. Kuvata kukkaniittyjä ja niillä leikkiviä pikkuvasikoita.

Puuttomat ja pensaattomat ylärinteet tuijottivat meitä ihmismuurahaisia niin tiiviisti, että Karwendelissa haluaa käyttäytyä siivosti. Kulkea ihmeellisen halkeaman läpi kuin raamatullisen meren, joka aukesi ihmiskunnalle vain kerran.

Missä: Karwendel-laakson läpivaellus Itävallassa, esimerkiksi Scharnitzista Schwabiin

Kesto: Noin 50 km, 3-5 päivää riippuen reitistä ja päivämatkoista (meillä meni 4,5, koska jäimme Eng Almin laaksoon lusmuamaan päiväksi)

Vaativuus: Itävallan asteikolla punainen eli keskivaikea

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Laura / Irtiottoja maailmalle 30.9.2018 at 12:19

    Ai vitsit, tää kuulostaa kyllä hienolta paikalta! Tuollainen 3-4päivää kaukana kaikesta olisi kyllä hieno kokemus. Mulla on Itävalta lähes kokonaan vielä kokematta, joten ehkä tässä olisi yksi hyvä vaihtoehto maahan tutustumiselle!

    Ja pakko todeta tähän väliin geneerisenä kommenttina (en ole varma olenko ennenkin muistanut kertoa) että tykkään hurjasti sun tavasta kirjoittaa, sun juttuja on kiva lukea! :)

    • Reply Sunna 30.9.2018 at 13:15

      Voi kiitos Laura! Toivottavasti löydät joskus aikaa Itävallalle, oon täysin puolueellinen, mutta onhan se aivan uskomaton ja monipuolinen maa (ja herkkuruokia ja -oluita täynnä myös). Karwendel on myös siitä mukava, että julkisilla pääsee reitin alku- ja loppupisteisiin ja vieläpä edullisesti Flixbusilla.

  • Reply Hilla 30.9.2018 at 14:29

    Kiitos ihan supermielenkiintosesta blogista! Kiva lukee erityisesti sun budgettiseikkailuista, kun ite oon omassa kaveripiirissäni ainoa joka harrastaa lentokenttäöitä ja Flixbussilla suhailua puolen Euroopan läpi :D

    Kiitos sun blogin oon myös kiinnostunut tosta Tilburgin maisteriohjelmasta, vaikka et siitä niin mairittelevasti oo kirjottanutkaan. Opiskelen tällä hetkellä valtsikassa ja jotenkin oon nyt keksinyt että haluisin lukee kv-oikeutta… Vaikka Hollanti ei nyt mikään lempparimaa ookaan, toi vuoden ohjelma houkuttais sitäkin enemmän koska sit vois tehdä vielä toisenkin maisterin. Tutkittuani sitä vähän enemmän jäin miettimään et millasia arvosanoja ne vaatii sisäänpääsyyn? Ja minkä verran opiskelijoista on sellasia joilla ei oikein oo oikistaustaa? Sä opiskelit ilmeisesti myös saksaa siellä (ellen nyt sekottanut sun vaihtopostauksiin), ja siitä tulikin mieleen et millaiset mahdollisuudet siellä on opiskella jotain kieltä opintojen ohella?

    Anteeks tästä kysymystulvasta, oikisopinnoista Hollannissa tuntuu vaan löytyvän tosi huonosti blogeja yms vaikka se onkin yks suomalaisten suosituimmista opiskelumaista! Iso kiitos jos jaksat vastata edes osaan :)

    • Reply Sunna 30.9.2018 at 18:37

      Moi Hilla! Ihana kuulla ja hei, totta kai haluan auttaa. Jos haluat kysellä tarkemmin, niin pistä vaikka fb:ssä viestiä tai sähköpostia. Juuri siksi miekin valitsin Hollannin, koska nyt sitten opiskelen toista maisteria ja tässä vierähtää kaksi vuotta. Jos haluat Hollantiin, niin suosittelisin mieluummin Leideniä, Utrechtiä tai Maastrichtia (siellä ohjelma on tosin kaksivuotinen). Tilburgin työelämänäkymät eivät ole kovin hulppeat… mutta kai joku sieltäkin joskus jonkun työn on saanut. Ehkä : D Suurin osa oli oikistaustaisia, mutta valtsikasta myös ehkä neljännes ja muutama kauppislainenkin oli samassa ohjelmassa.

      Ilmeisesti arvosanoja ei katsota niinkään, vaan kokemuksen, motivaation ja opintomenestyksen yhdistelmää. Mun keskiarvo oli noin 3.5 Suomesta, joten ei tosiaan sillä hurrattu. Kielikeskuksella voi opetella muitakin kieliä, mulla oli saksaa koko vuoden läpi ja se oli jopa ihan hauskaa!

      Hollanti ei missään nimessä ole huono maa: siellä on hauska opiskelijaskene, halpaa ruokaa ja juomaa, tosi kansainvälinen meininki ja paljon vetävämmät työmarkkinat kuin Suomessa. Mulla nyt vaan on asennevamma.

      • Reply Hilla 4.10.2018 at 14:09

        Voi kiitos kun jaksoit vastata! Pelkään ite kanssa vähän asennevammaa, koska valitsin kandimaani aika puhtaasti järkisyistä (enkä sitten oo viihtynyt kauhean hyvin) ja Hollanti tuntuu vähän samanlaiselta ratkaisulta. Mutta toisaalta se vois olla ihan kelpo ”välivuosi”maa joten saatan hyvin spämmätä sua myöhemmin vielä joillakin kysymyksillä :D

        Pakko vielä sanoa et sun uusin postaus kolahti taas, ja toi vähän toivoa siitä, että ehkä vielä joskus mäkin löydän itseni paikasta jonne tunnen oikeasti kuuluvani ja lakkaan elämästä jatkuvassa tulevaisuusahdistuksessa. CEU vaikuttaa kyllä aivan ihanalta koululta (rakastuin siihen kattoterassirakennukseen siellä käydessäni), joten ei voi muuta sanoa kun et nauti ja postaile paljon sieltä!

        • Reply Sunna 5.10.2018 at 12:15

          Asennevamman kanssa pärjää kyllä vuoden, ja uskon, että lievästi epämiellyttävässä maassa oppii paljon enemmän kuin unelmapaikassaan. Senkus, ilolla autan! Tänään muuten julkaistiin joku hollantilainen ranking, jonka mukaan mun maisteriohjelma oli Hollannin parhaita! Uskoo ken tahtoo…

          Voi kiitos, toivon sulle tätä fiilistä ja oon ihan varma, että se vielä tulee <3 Onhan täällä CEU:ssakin human rights law -ohjelma, kannattaa hakea. Mun arvosanat ei tosiaan olleet huippuluokkaa ja silti pääsin sisään.

  • Reply MJ. 30.9.2018 at 15:53

    En nyt ihan saanut nopealla lukemisella kiinni, että miten yövyitte? Kantamukset näyttävät selän takaa olevasta kuvasta kevyiltä. Ilmeisesti siis joissakin majoissa?
    Jäin miettimään, että minkälaisella varustuksella tuolla pitäisi olla liikkeellä?
    Voisiko tuossa lopussa (Missä: Kesto: Vaativuus:) olla myös Varustus:

    • Reply Sunna 30.9.2018 at 18:29

      Moikka! En sisällyttänyt kaikkea infoa mukaan, koska kirjoittelen enemmänkin kirjoittamisen kuin infoamisen ilosta. Aiemmissa alppivaellusjutuissa olen sivunnut majoitusasiaa, eli koska telttailu on Itävallassa kiellettyä, yövyimme majoissa. Hyvä vinkki, voisin tehdä varustuksesta oman tekstinsä. Majoittumiseen tarvitaan vain oma kevyt makuupussi, sillä majat tarjoavat tyynyt, huovat ja lakanat.

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 30.9.2018 at 19:48

    Mun mielestä Alpit on parhaimmillaan Sveitsissä, mutta voinen lähteä vielä uudelleen Itävaltaan harkitsemaan mielipidettäni :D Ei nimittäin noissa maisemissakaan ollut mitään vikaa. Olen samaa mieltä siitä, että vuoret ovat kaikkialla vähän erilaisia. Jos on nähnyt vuoria yhdessä maassa, ei todellakaan ole nähnyt niitä kaikkialla. Esimerkiksi Chilessä ne olivat todella persoonallisia, Islannissa ja Huippuvuorilla taas ihan erilaisia kuin Alpeilla jne. Vuorista ei voi koskaan saada tarpeekseen <3

    • Reply Sunna 30.9.2018 at 23:28

      Ei kyllä voikaan! Mietin samaa neljän vaellusviikon jälkeen, mua ei olis saanut viimeiseltä majalta liikkeelle kirveelläkään. Mutta pakko oli, kun saatiin ilmainen kyyti :D Chilen vuoret pitäis päästä näkemään! Kyllä ne Sveitsissäkin on ihania. Ja Sloveniassa. Ja, no, kaikkialla.

    Leave a Reply