Yleinen

Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?

3.9.2018

Olen pohtinut otsikon kysymystä sekä pään sisällä että ääneen viime päivinä. Joskus olen kuullut huhuja siitä, että pitää nipistää itseään tajutakseen, ettei eläkään unta tai unelmaa, vaan on hereillä.

Tänään nipistin reittäni iltakävelyllä.

Matkalla Budapestiin sen sijaan vaikeroin sisäisesti – mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Eindhovenin kenttä, jolta kaikki Hollannin halpalennot lähtevät, oli niin täynnä, että turvatarkastusjono luikerteli ulko-oville asti. Olin kalastellut kai Helsingin kentältä ärhäkän flunssan, joten yritin olla pyörtymättä kuumeessa väkijoukossa. Myös koneeseen piti jonottaa yli tunti.

En koskaan tule unohtumaan laskeutumista. Tukkoinen nenä kiskaisi korvatkin täystukkoon, ja tuntui, kuin aivoni olisivat yrittäneet tökkiä silmiä puhki pääkopan sisäpuolelta ruuvimeisselillä. Kone sukelsi kohti Unkarin pääkaupunkia ukkospilvien läpi, ja salamat värjäsivät tummanharmaan taivaan joka puolelta vaaleanvioletiksi. Siivet taipuivat, vauvat parkuivat ja aikuiset odottivat kauhuista kankeina kuolettavaa sähköiskua. Syöksyimme liian reipasta vauhtia kiitoradalle, ja kone pomppi ja jarrutteli niin, että lähes kaikki lähellä istuneet taipuivat hätälaskuasentoon.

Kun kone pysähtyi, lentäjä sai varmasti uransa äänekkäimmät (ei-lomalento-)aplodit.

IMG_7001
IMG_7000
IMG_6996
IMG_6997

Tunnen melkein huonoa omaatuntoa siitä, miten upeita käänteitä olen saanut näiden kahden päivän aikana todistaa – kahden vain!

Kannoin tavarani vaaleanpunaisen, komean, varmaan satavuotisen kivitalon yläkertaan, vaaleanpunaiseen huoneeseen, josta aukeaa näkymä sisäpihan kuusiin, naapuritalon variksiin ja auringonlaskuun. Minulla on ollut kaikenkarvaisia kämppiksiä, mutta tämä nykyinen vaikuttaa sangen täysjärkiseltä. Ja on opiskellut kv-oikeutta ja työskennellyt toimittajana. Vastapäisessä rapussa asustelee karkeakarvainen mäyräkoira.

Kotikadulla on sangen mukava, opiskelijabudjettiystävällinen kylpylä, ja katu johtaa lopulta Tonavan rantaan. Wienissäkin näin Tonavan rappukäytävän ikkunoista. Tuntuu kodilta tavalla, jota en ihan ymmärrä.

Minne tahansa olenkin kulkenut ulkona, olen vain toljottanut ympärilleni suu auki. Käännellyt päätä kuin pöllö, ympäri ympäri. En tajua yhtään, että se Budapest, jossa olen turisteillut moneen kertaan enkä koskaan saanut kyllikseni, on nyt kotikaupunkini. Voisin mennä lillumaan kylpylään, kiertää paprikakojuja ulkomarkkinoilla, mussuttaa aamiaista siinä söpössä kahvilassa. Eikä minun ole kiire kokea yhtään mitään, minulla on kaksi vuotta aikaa.

IMG_7006
IMG_7003
IMG_7004

Yliopisto on vielä asia erikseen. Sen jälkeen, kun pääsin lukiosta suoraan Turkuun valtsikkaan, hautasin heiveröiset haaveeni vaativista opinnoista huippuyliopistossa ulkomailla.

En tainnut ymmärtää tänne hakiessa, miten hyvä Central European University oikeastaan on. En ymmärrä vieläkään. Mutta tänään tunsin olevani ihan väärässä huoneessa, kun me kansainvälisen politiikan opiskelijat tapasimme toisemme ja opettajat ensimmäistä kertaa. Kiertelimme ympäri kuusikerroksista kirjastoa, haukkailimme yliopiston tarjoamaa aamupalaa ja kuuntelimme professorin vapaamuotoisia jorinoita esimerkiksi siitä, miten häntä tulee puhutella sähköpostitse.

Vaikuttaa siltä, että täällä on eväät siihen, minne vain jaksaa itse taapertaa. Haluan olla saamani tilaisuuden arvoinen. Hassua, vähän pelottavaakin myöntää, mutta kuin minun olisi ollut tarkoituskin päätyä tänne. Enkä usko yhtään minkäänlaiseen johdatukseen.

Mitä olen tehnyt ansaitakseni asua suloisessa pinkissä talossa, seisoskella Budapestin metron tuplanopeutta pyörivissä rullaportaissa ja istua samassa luokassa maidensa tulevaisuuden toivojen kanssa? Georgia, Kazakstan, Kanada, Kolumbia, Ukraina.

Tietty arveluttaa, että uskomaton alkuvaikutelma vettyy kasaan kuin ne sikspäkit, jotka Hollanti-kämppikseni unohtivat takapihalle. Mutta pidän silti kiinni siitä, että pettyä ehtii marraskuun rännässä.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maarit Johanna 4.9.2018 at 10:38

    Onnea tästä uudesta alusta! Marraskuun kerkeät kokea vielä kahesti ja sekin tuossa ympäristössä on varmastikin ihan siedettävä ?

    • Reply Sunna 4.9.2018 at 20:56

      Kait niitä kestää, kun on kylpylä kotikadulla :D Kiitos Maarit ja tervetuloa valtiovierailulle!

  • Reply Emilia 7.9.2018 at 20:01

    Heii täällä toinen valtsikalainen! o/ Teetkö maisteria Budapestissa? :) Jään mielenkiinnolla seuraamaan vaikka omat opinnot alkaakin (ainakin hetkeksi!) olla tapultetu!

    • Reply Sunna 10.9.2018 at 10:45

      Moi Emilia, onnea valmistumisesta tai sen häämöttämisestä! Juu, seuraavat kaksi vuotta opiskelen kv-politiikkaa CEU:ssa.

    Leave a Reply