Yleinen

Sitgesistä ja loman tarpeesta

17.3.2018

Istuin eilen kirjastossa gradu nenän edessä, taas kerran, kun kurssikaverini kysyi:

”Wonder when was the last time we had a weekend off?”

Aloimme plärätä kalentereita. Maaliskuu, helmikuu, tammikuu, viime vuosi.

Ehkä joskus loka-marraskuussa tosiaan oli viikonloppu, kun yksikään dedis ei hönkinyt akuutisti niskaan. Läpsäytimme läppärit kiinni ja lähdimme boulderoimaan. Liikunta on yksi harvoista asioista, joissa päänsisäinen gradugradugradu-ääni vaimenee hetkeksi. Toinen apu voisi olla Tilburgin rajojen sisältä poistuminen muutamaa tuntia pidemmäksi ajaksi.

Sain viimeksi puolivillaisen irtioton tammikuussa Kataloniassa. Luin sielläkin kyllä kylmän sodan historia -tenttiin, mutta pääsin myös maistamaan elämää ahdistusopiskelun ulkopuolella. Ikävää, että sitä varten piti hypätä lentokoneen kyytiin.

IMG_5248
IMG_5244
20180122_135043

Tammikuinen Katalonia oli lusmuilijan taivas. Ei niin kylmä, että pitäisi suojautua museoihin ja gallerioihin suorittamaan korkeakulttuuria. Ei niin lämmin, että pitäisi hikoilla rannalla, puistaa hiekkaa pyyhkeeltä ja uskaltautua tunnin välein uimaan. Sellainen mukava 15 astetta: täydellistä ympäriinsä käveleskelyyn neule päällä.

Päätimme viettää viimeisen päivän Sitgesissä, alle tunnin lähijunamatkan päässä Barcelonasta. Kun puksu kirjaimellisesti halkoi rantakallioita, muistin taas, miten paljon olin kaivannut ulos kaupungista, ulos kiireestä. Minulle rakkaimmat värit ovat vihreä ja sininen – ja teräsjäänharmaa.

Emme tehneet Sitgesissä yhtikäs mitään. Lähdimme seilaamaan katuja valkoiseksi kalkittujen talojen väleissä. Pysähdyimme aukiolle puolitetulle pizzalle. Ohi kipittivät pikkukoirat keski-ikäisine omistajapariskuntineen, kirkonkello kumahti varttitunnin välein sinitaivaalle. Seurasimme aaltojen ääntä merenrantaan, katselimme tyrskyjen rikkoutuvan huokoiseen rantakallioon. Rytmikäs kohina pakottaa kuonan ulos ajatuksista. Sisään, ulos, sisään, ulos. Lokit kajauttivat ilonhuutoja.

On se muuten ihan eri asia olla lokki leppoisassa meri-ilmastossa kuin Jäämeren rannalla.

20180122_140124
20180122_140130
20180122_160007

Sitgesin ympäristössä on kymmeniä rantoja. Kesällä ne kuhisevat auringonpalvojia.

Tammikuussa hiekalla luikerteli useammat pulun kuin ihmislajin jäljet.

Muutama opiskelija istui muurilla juomassa olutta ja ottamassa toisistaan kuvia. Pari iloista koiraa hyppi aalloissa.

Paistoi niin lämpimästi, että heitin neuleen reppuun ja kiskoin lenkkarit jalasta. Hienonhieno hiekka tuntui varpaissa yliluonnollisen hyvältä. Valheellinen lupaus vuodenajasta, jota pitäisi odotella Pohjois-Euroopassa vielä monta pitkää kuukautta. Levitimme huivit hiekalle ja lueskelimme kumpikin kirjaa niin pitkään, kuin tuntui sopivalta.

Ei saisi kehittää putkinäköä ja unohtaa kostean merituulen ja lämpöisen hiekan yhdistelmää.

Dedisten ulkopuolella on elämää.

20180122_155359(0)
IMG_5243

Vaikka suljinkin macbookin kannen perjantai-iltapäivänä, avasin sen taas illalla. Saksan esseetä, gradutapaamiseen valmistautumista, lehtijuttuja – tänä sapattina hetkellä vaan ei ole vapaapäiviin varaa.

Mutta päätin, että puolikkaisiin on pakko olla. Tulkoon Tilburgin paras pizza, levoton Putin-läppä ja kenties sunnuntaiajelu Goudaan maistelemaan juustoa.

Keskiviikkona koittaa viimein se kauan odottamani karkkipäivä: lento Budapestiin. Jätän hetkeksi oikiskuplan ja sukellan Erasmus-kuplaan, jossa muistaakseni joka päivä on lauantai. Kai. Ei siellä kalenteria vilkuilla.

Oletko sinäkin tauon tarpeessa?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply