Ikkuna Barcelonaan

Kun varasin hetken mielijohteesta ihan laittoman halvat lennot Barcelonaan, epäröin hetken. Olen kerran osunut Madridissa ison mielenosoituksen keskelle, ja se säikäytti minut todella. Välimeren kansat suhtautuvat toisinaan elämän eri osa-alueisiin suurella kiihkolla, joten vihainen espanjalainen opiskelijamassa on todella vihainen. Kataloniassa ei ole viime aikoina vain leikattu yliopistojen resursseja, vaan estetty kansanäänestys, pahoinpidelty mielenosoittajia ja mitäs vielä.

Katalonian pääkaupungissa saattaisi tulla siis vastaan ihan mitä vain, ja vaikka tilanne vaikuttaakin aloilleen jumiutuneelta, ruutitynnyri voisi posahtaa uudelleen milloin vain.

Mutta mitä vielä, vietin Barcelonassa kaverini kanssa letkeät ja herkulliset viisi yötä!

Minulle Barcelona edustaa aika lailla kaikkea, mitä kaupungilta voi toivoa. Lännessä loiskuu lempeä Välimeri, idässä kohoavat puolestaan vuoret: kirkkaina päivinä näkee Pyreneiden lumihuipuille asti. Talvisin lämpötila putoaa alimmillaankin ainoastaan kymmeneen asteeseen, kesällä taas meri viilentää kaupunkia mukavasti. Madridin kaltaista hornankattilaa ei pääse syntymään.

Ihan sama, mistä pitää – Barcelona tarjoaa ihan kaikkea. Urheilulliset voivat juoksennella rantabulevardilla, kulttuurinnälkää ruokitaan lukemattomilla maailmanluokan museoilla, futishullut voivat katsoa Barcan kotipelejä ja shoppailijalle löytyy valtavia Inditex-ketjun kotikenttämyymälöitä ja outlettejä. Ettei ilo loppuisi tähän, kaupunki on vielä todella selkeä, eikä sinne oikein voi eksyä (paitsi jos sangria maistuu liikaa). Ruoka on taivaallista, samoin esimerkiksi paikallinen kuohuviini, cava.

Onhan Barna aivan turisteja täynnä, mutta laumoista pääsee eroon välttämällä vanhaakaupunkia ja La Rambla -katua sekä rantaviivaa. Hyviä ruokapaikkoja ja baareja ei tarvi turhaan hakea, sillä mistä tahansa autenttisesta kulmakuppilasta saa maukkaita viinejä ja tapaksia – mitä rähjäisemmät ja epäselvemmät menut, sen parempi.

Opiskelijabudjetillakin Barcelonasta saa valtavasti irti. Kukkuloilta avautuvat näköalat saavuttaa ihan ilmaiseksi, pari tapasta ja viinipullo maksoi meiltä kahdelta kymmenen euroa ja esimerkiksi Ciutadellan puistoon voi ottaa eväät mukaan ja nautiskella aurinkoisista päivistä nurmikolla palmun alla.

Mikäli kyllästyy suurkaupungin vilinään, Barcelonasta pääsee junalla alle tunnissa lähialueen muille rannoille tai vaikka pikku päivävaellukselle. Viinitiloille emme tällä kertaa eksyneet, mutta olen kuullut, ettei parempaa tapaa lomapäivän viettoon ole. Enkä epäile: vuorenrinteet, vehreät puutarhat, herkkujuustot ja laatuviinit!

Olin aivan ehdottomasti loman tarpeessa. Koska karkasin joulukuuksi töihin Saksaan, minua odotti täällä Tilburgissa joulun jälkeen armoton läjä luettavaa ja kirjoitettavaa (ihan kuin en olisi viettänyt joulu”lomaakin” nenä kiinni kv-oikeuden tenttikirjoissa). Lapin kaamoksen ja Tilburgin pilvien jälkeen aurinko hiveli suloisesti poskia, eikä onneksi edes  käräyttänyt nahkaa. Olen teininä sortunut ajattelemaan, ettei rantakohteisiin kannata lähteä silloin, kun ei voi edes ruskettua. Lomalta pitäisi palata korpuksi kärventyneenä. Pyh.

Neljä päivää Barcelonassa loppuivat aivan liian nopeasti. Olisin halunnut katsella Barcelonetalla auringonlaskuja vielä paljon pitempään. Mutta vihreät tapas-paprikat, palmurivistöt ja kapeat kujat, tapaamme vielä!

Palaan tarkemmin Barcelona-vinkkeihin ja -muistoihin lähitulevaisuudessa, ja taidanpa pyörähtää Espanjan kielivähemmistöalueilla vielä toisenkin kerran tänä keväänä.

Ihanaa viikonloppua!