Yleinen

”Sunna, meillä molemmilla on ollut ihan hullu vuosi”

30.12.2017

Näin sanoi ystäväni Jutta, jonka kanssa kiersin Lattareita alkuvuodesta. Koska kaikkialla kertaillaan mennyttä vuotta, lähden mukaan nostalgisointiin ja kuvitan sen lempiotoksillani Väli-Amerikan reppureissulta. Olen kasannut reissuvuosieni suosikkikuvia kansioon nimeltä Wonderful life, enkä ole ehtinyt vielä huhtikuuta 2017 pidemmälle. Kun selailen (digitaalisia) muistoja, rintaan hiipii kiitollisuutta ja kysymyksiä.

Olenko todella kokenut tämän kaiken?

Vuosi on hirmuisen lyhyt ja pitkä aika: 365 aamua, päivää, iltaa ja yötä. Huhtikuisessa influessassa kuumeinen yö tuntui kestävän läpi kevään, ja Leipzigin joulutorin viimeinen ilta tuntui hujahtavan ohi sekunnissa. Halasin vain kaikkia, kiitin, höpötin, nauroin – ja sitten nuokuinkin jo nuupahtaneena aamujunassa. Uusivuosi oli lempijuhlani teini-ikään asti, koska vietin sitä aina parhaan lapsuuskaverini mökillä, ja laskimme pulkalla katolta, paukuttelimme salaa kissanpieruja ja ahdoimme kitusiin nakkeja ja sipsejä. Vuoden vaihtumisessa on minusta edelleen selittämätöntä mystiikkaa.

P1600351

Panama City

P1590922

Bocas del Toro

P1590886

Puerto Viejo, Costa Rica

Minulle 2017 oli täynnä vauhtia, muutoksia ja lopulta myös tajuamista. Vaikka olen viettänyt irtolaisen elämää jo kolmisen vuotta vailla pysyvää osoitetta, näin sekalaista vuotta ei ole kyllä sattunut toista. Ensin reppureissasin kolme kuukautta Väli-Amerikassa,  sitten pyörin kavereiden nurkissa melkein kaksi kuukautta Kanadassa. Jatkoin pikaisen Suomi-mutkan jälkeen kesätöihin Norjan Geirangeriin, mikä osoittautui ensimmäiseksi kunnon vikatikiksi pitkiin aikoihin. Kuusi viikkoa turistikaupassa ahdistuttuani palasin Suomeen kuukaudeksi ennen muuttoa Hollantiin, jossa oli tarkoitus pysyä nätisti loppuvuosi. Koska luennot kuitenkin loppuivat jo marraskuussa, menin hankkimaan täydennystä syksyn hummailuihin tuhlatuille säästöille joulutorille Leipzigiin, Saksaan.

Hengästyttävä tahti.

Olotila vaihteli innostuneesta mutta stressaantuneesta oikislaisesta vapauden pelottamaan ja ihastuttamaan reppureissaajaan. Alkuvuotta leimasi yksinäisyys: olin juuri saanut päätökseen työharjoitteluun minikokoisessa norjalaisessa kaupungissa, jossa seuraa oli viikonloppuisin omista vanhemmista ja viikolla puolikahjoista oman elämän alexandersupertramp -kämppiksistä. Alakulo roikkui rinkassa läpi Väli-Amerikan, vaikka hypinkin vesiputouksilla ja pääsin pölöttämään vuoden annoksen espanjaa. En oikein nähnyt pointtia hanttihommissa ja riippumatossa lekottelussa, vaan olisi pitänyt päästä tekemään jotain tärkeää ja merkityksellistä. No, onneksi olen saanut laittaa niin paljon energiaa opiskeluun loppuvuodesta, ettei ole ainakaan enää turha ja joutilas olo.

P1590679

Monteverde, Costa Rica

P1590629

Uskolliset matkakumppanit

P1590217

La Concepción, Nicaragua

Kun vuosi viimeksi vaihtui, aioin tehdä tätä kaikkea:

  • parantaa puolimaratonaikaa
  • aloittaa harjoittelun kokopitkälle maratonille
  • kiivetä, ei vain vaeltaa, vuorelle
  • lukea Roberto Bolanon 2666 espanjaksi (tähän tarvii todella aikaa)
  • nukkua viikon teltassa
  • oppia uimaan kunnolla, muutakin kuin rintaa ja räpiköintiä
  • kerrata ranskaa
  • reissata yksin onnellisena: kirjoittaa, joogata, tehdä ihan mitä itse huvittaa
  • käydä Alpeilla tai Kalliovuorilla tai molemmissa
  • ostaa snorkkeli ja käyttää sitä paljon!

Kolme viimeistä toteutui, mikään muu ei. Ja se on enemmän kuin okei: Bolanon sijaan lueskelin monta muuta kirjaa espanjaksi ja muutaman saksaksikin, englannista ja suomesta nyt puhumattakaan. En torkkunut teltassa viikkoa, mutta muutaman kerran – ja ehtiihän sitä myöhemminkin. Uinnin sijaan opettelin kiipeilyä, ja ranskan sijaan lisää saksaa. Maraton siintäköön edessä sitten tulevalle vuodelle!

Olen vuodesta 2012 asti uskonut vankasti uudenvuodenlupauksiin: olen nimittäin pitänyt ne kaikki. Saattaa johtua joko siitä, että ne ovat pieniä ja mitättömiä (2014:”en syö kertaakaan pikanuudeleita”) tai pitkäjänteisyydestä. Viime vuonna lupasin itselleni salaa yhden asian – saada rahaa kirjoittamisesta.

Sen sain. Kirjoittelen nykyisin kolumneja joka toinen viikko yliopiston lehteen. Ensi vuonna aion laajentaa freelancer-leikkejäni ja juosta ehkäpä sen maratonin. Mutta ei paineita.

P1590016

Panajachel, Guatemala

P1580874

Tikal, Guatemala

P1580475

Joku pusikko, Meksiko

Vaikka 2017 alkoikin vähän alamaissa, se on kohottanut minut ehkä onnellisempiin ja seesteisempiin tunnelmiin kuin koskaan. Olen vihdoin päässyt yli loppuvaiheen opintojen tulevaisuuspaniikista. Entä jos en koskaan löytäisi työtä tai paikkaani maailmassa? Tulevat kuviot eivät enää pelota, vaan innostavat, enkä haikaile jatkuvasti muualle. Olisin odottanut niin käyvän, asunhan Hollannissa, mielestäni Euroopan tylsimmässä maassa. Tilburg sopii kuitenkin vuoden maisterirupeamaan hyvin, koska en voi harhailla jatkuvasti vuoriin ja Itä-Euroopan rapistuville kujille kuvaamaan ja soittelemaan ukulelea. Nökötän nätisti kirjastossa, lounastan mahtavan tuutoriryhmämme kanssa ja pyöräilen illaksi leikkimään Spider Womania kiipeilysalin köysissä.

Päässä on poukkoillut reissuhaaveita, politikointia, tulevaisuuskriisiä, pelkoja, ajatuksia vanhenemisesta, maailmantuskaa, kohtaamisten riemua ja herkkyyttä uusille kokemuksille. Soppa on selkeytynyt ihan viime aikoina sen verran, että tiedän suunnilleen, mitä haluaisin tehdä seuraavina vuosina. Ihan uusi tunne! Voi olla, etteivät suunnitelmat toteudu – mikä ei haittaa, koska tilalle tulee todennäköisesti jotain vielä hienompaa.

Olen nyt vuoden verran metsästänyt merkitystä, ja sain siitä viime kuukausina kiinni. 2018, bring it on!

PS Kämppä olisi voinut jäädä palamatta, mutta kaikkea ei voi saada.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Kaukokaipuun Marinella 1.1.2018 at 16:19

    Voi hyvä tavaton miten ihana blogi! Kiitos kun kommentoit, tajusin vasta nyt klikata tänne ja lukea juttujasi ajatuksella. Rakastan! Ja jään seuraamaan kaikkia tulevia seikkailuja.

    Ihanaa vuotta 2018, toivottavasti se on sinulle hyvä ja lempeä. :)

    • Reply Sunna 1.1.2018 at 21:46

      No voi kiitos Nella, aivan ihanasti sanottu. Oon ihaillut sun kirjoitustyyliä ja varsinkin kuvia jo vuosia! Samoin, onnea uudelle vuodelle :)

  • Reply Sisko 5.1.2018 at 19:29

    Sinulla on kyllä ollut mahtava vuosi! Tuota Väli-Amerikan reissua seurasin ja haaveilin salaa, että jos vaikka joskus minäkin pääsisin noihin maisemiin, tai oppisin hitusen espanjaa.. :)
    Nuo suunnitelmasi viime vuodelle olivat kyllä sellaisia, mistä moni voisi ottaa mallia! Itselläni oli tällainen lista: http://hiemanvino.blogspot.fi/2017/12/miten-summer-17-bucket-list-toteutui.html?m=0
    Mahtavaa uutta vuotta sinulle, hienoa että löysit merkityksen ja kuten sanoit: lupaukset on tehty pidettäviksi! :)

    • Reply Sunna 6.1.2018 at 12:16

      Loistavaa uutta vuotta sinullekin, ja kiitos mukavasta kommentista! :) Mahtava ehkä ulkoisesti, mutta oli se todella vaikeakin. Onneksi hyvät hetket jää paremmin muistoihin :) Väli-Amerikkaan pääset ihan varmasti, välillä löytää uskomattoman hintaisia lippuja esimerkiksi Costa RIcan Liberiaan. Sun bucket list toteutui paljon paremmin kuin mun, hahaa.

    Leave a Reply