Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Matkalle maailm- Hollannin ympäri

26.10.2017

Viime viikonloppuna tartuin kahta elämäni suurempaa tai pienempää härkää sarvista yhtä aikaa: lähdin tutustumaan tympeänä pitämääni Hollantiin kolmen päivän road tripille.

Autolla. Motarilla. Parkkihalleissa. Kävin autokouluni Ivalossa, jossa ei ole liikennevaloja, saati useita kaistoja, joten osaan väistellä poroja paremmin kuin vaihtaa uloimmalta kaistalta rampille ulos rekkojen välistä. Isoin kaupunki, jossa olin ennen tätä reissua pärrännyt, oli Luleå.

IMG_9374.HEIC
IMG_9359.HEIC
IMG_9422.HEIC

Matkaseura joutui heti Atlantin ylilennolta vuokra-autofirman kanssa väittelyyn, kun varausta ei löytynytkään. Viittä kanadalaisen kohteliasta minuuttia myöhemmin lähdimme parkkipaikalle hakemaan pikku Ibizaa. Ruusuisesti ei kuitenkaan tämäkään reissu alkanut: kun kaarsimme ulos Schipholin parkkihallista, rengaspainevalo tuikahti käyntiin eikä sammunut monenkaan huolellisen huoltoasemapumppauksen jälkeen.

Siispä matka kohti Keski-Maata alkakoon! (Ollapa Uudessa-Seelannissa.)

Seat hyrräsi alla nätisti. Vaikka se oli pikkuinen kuin Fiat, jolla yleensä ajelen (naurakaa vaan), vääntöä riitti 130 vauhtiin motarilla. Pääsin ohittelun makuunkin!

Tuntuu omituiselta oppia ajamisesta paljon uutta vuosia ajokortin saamisen jälkeen. Yksityisautoilu ei missään nimessä ole kulkuväline, jota suosin reissussa, kun julkisilla pääsee halvemmalla, helpommalla ja vihreämmin.

IMG_9399.HEIC
IMG_9406.HEIC
IMG_9430.HEIC
IMG_9448.HEIC

Päivän missioita oli kaksi: selvittää kanadalaisen sukujuuria Keski- ja Pohjois-Hollannissa ja selvitä lopulta Groningeniin treffaamaan lappilaiskaveriani hänen Erasmus-kuplaansa. Poikkesimme siis pian moottoritieltä sivuun, ja odotin pikkuisia kärryteitä satumetsän keskellä. Pakkohan tässä maassa on jotain luontoa olla!

No ei. Viivasuoraa Suomen nelostien veroista baanaa, jonka ympärillä pikkukyliä, lehmiä, peltoja ja loputtomasti liikenneinfraa. Onkohan maailmassa toista maata, jossa on läiskitty autoilijoiden iloksi liikenneympyröitä kilometrin välein?

Toisaalta ympärillä aukeni se stereotyyppinen Hollanti, jota varsinkin maassa ensi kertaa vieraileva matkaseurani oli odottanut. Tuulimyllyjä, somia tiilitaloja, vihreitä ja keltaisia peltoja traktoreineen. Pysähtelimme hänen sukulaistensa kotikylissä, söimme ranskiksia ja eksyimme kuvaaamaan luvatta tuulimyllysahalle.

IMG_9454.HEIC
IMG_9465.HEIC
IMG_9470.HEIC

Minulla on keskivaikea Hollanti-asennevamma. Täällä on kaikki, mitä minä länsimainen kermaperse tarvitsen mukavaan elämään: demokratia (vähän liiankin toimiva, hallitusneuvottelut kestivät reilu 200 päivää), turvallista lenkkeillä pimeällä, hyvät kasvisruokavalikoimat, indie-leffateatteri, halpa opiskelijaliikunta saunoineen, toimiva lämmitys (paitsi kylppärissä). Vaan ei mitään ekstraa eikä jännitystä – saman puutteen takia häivyin Turusta. Väistämättä ikävä hiipii puseroon. Wienin kukkulat, Donauinsel ja loputtomat ulkoilmatapahtumat. Zurich-järven takana vilkkuvat lumihuiput. Puhumattakaan punaharmaasta rinkasta, jonka voi aina sulkea, kiristää nauhat ja heittää selkään.

Jotain huonosta asenteestani kertoo jo se, että olen alkanut haaveilla paluumuutosta Etelä-Suomeen. Etelä-Suomeen! Räntään ja pimeyteen. Joku roti.

Olen täällä nyt kuitenkin vuoden, joten parempi purra hammasta ja tutustua Hollantiin paremmin. Ei voi tuomita, jos ei tiedä. Hollantilaisista pikkukylistä ja Groningenista löytyi juuri sitä, mitä odotinkin, sateella ja paisteella höystettynä. Tutkimusmatka jatkukoon!

Mitä tykkäät Hollannista?

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 26.10.2017 at 19:38

    Ahh mua sitten kirpaisee lukea näitä haukkuja vannoutuneena Hollanti-fiilinä! :D Varsinkin, kun en yhtään tunnista tota tylsää Hollantia, oma aika Utrechtissa oli yhtä elämän vilkkainta aikaa, eikä me jaksettu vaivautua sieltä edes damiin, kun siellä oli niin mukavaa. Mutta tiedä sitten, onko vaihtarielämä vaan niin paljon virikkeellisempää kuin maisteriopiskelu ulkomailla, mulla on kokemusta vaan ensimmäisestä.

    Nyt kun ootte sillä Hollannin kiertueella, poiketkaa Utrechtissa ja käykää vaikka bissellä Oudegrachtilla Cafe Belgiessä. ;)

    • Reply Sunna 29.10.2017 at 11:49

      Toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä, ja jotenkin vaan mulla ei Hollanti nappaa yhtään. En millään lailla vihaa sitä, mutta viihdyn paremmin monissa muissa maissa. Osansa on toki silläkin, että Tilburg on ihan saakelin tylsä kaupunki, Utrecht, Maastrich ja Groningen on kaikki paljon nätimpiä ja niissä on enemmän tekemistä. Mutta hei, ainakin tutkinto edistyy, kun en koko ajan hypi baarissa :D

      Kiitos vinkistä, Utrecht pitää tsekata vielä paremmin! Yksi vaihtokaverini asuu siellä, joten saan oman oppaankin.

  • Reply Anu / Mielilandia 26.10.2017 at 20:44

    Voin sekä samaistua että en. :D

    Samaistun siksi, että kävin samoja fiiliksiä läpi ekan vuoden aikana. Hollanti ei ollut mun unelma-asuinmaa, eikä mulla ollut muuta syytä kuin opinnot tulla just tänne. Kaiken kukkuraksi podin paitsi kulttuurishokkia myös jonkinlaista identiteettikriisiä, kun olin ”jo” 27 ja vaihdoin kokopäiväduunin ja muun aikuisen elämän kandiopintoihin.

    Mutta kaksi vuotta myöhemmin viihdyn täällä loistavasti. Musta Hollanti on ihana yhdistelmä Pohjois-Euroopan toimivuutta ja eteläisemmän Euroopan rentoa asennetta – ja ilmasto on huomattavasti parempi kuin (Etelä-)Suomen. ;) Minusta täällä on myös valtavasti häppeninkiä, ainakin tällä Haagin-Rotterdamin alueella: paljon enemmän kuin Helsingissä.

    P.S. Ootko säkin Lapista?! Minä kans!

    • Reply Sunna 29.10.2017 at 11:53

      Jep, Inarista, mistä sie? :) Toimiva Hollanti kyllä varmana onkin, eikä tarvi hakata päätä seinään kulttuurishokin kanssa. Mutta argh, oon jo löytänyt mun true matcheja maabingossa, ja rassaa aika paljon vaihtaa epämieluisampaan Norjan ja Itävallan jälkeen. Mutta no, itsepä oon tänne hankkiutunut. Ihanaa kuulla, että sie viihdyt, pitemmän tutkinnon kanssa se onkin ehkä tärkeämpää.

      • Reply Anu / Mielilandia 31.10.2017 at 18:55

        Ranualta! Ja oon käynyt lukion Rovaniemellä, missä mulla oli pari hyvää ystävää Inarista. :) Hauskaa!

  • Reply Katariina / Lomaluumu 26.10.2017 at 22:09

    Oma suhteeni Hollantiin on hieman ristiriitainen. Vietin Utrechtissa 4 kuukautta vaihto-opinnoistani ja se oli kieltämättä ihanaa aikaa. Maa on helppo, kaikki puhuvat englantia, on turvallista ja hommat toimii. Hollannissa on suloisia kaupunkeja ja pyöräilykulttuuri on parasta ikinä. Siellä ollessa yllättäen huomasin miten ikävöinkään luontoa ja pinnanmuotoja. Siis mäkiä, kukkuloita ja vuoria! Tuli suuri tarve nähdä asioita hieman korkeammalta, sellainen kaupunkien kerroksellisuus viehättää.

    Voisin kuitenkin muuttaa takaisin Hollantiin, en välttämättä Amsterdamiin, mutta jonnekin muualle. Näppärä maa, josta on helppo ja halpa matkustaa muualle Eurooppaan ja kauemmaskin. Myös ilmasto voittaa Suomen!

    • Reply Sunna 29.10.2017 at 11:55

      Siis just tuo! Esimerkiksi lenkille on mahdotonta lähteä niin, että löytyisi sekä mäkiä että luontoa, täkäläiset ”metsätkin” on istutettuja puita, joiden vieressä pauhaa motari. Ilmasto on kyllä kivempi kuin Etelä-Suomessa, mutta kyllä mie mieluummin Lapin ilmaston silti valitsisin. Lumisade > vesisade. On tämä kyllä helppo maa ja vaihdossa on (toivottavasti) kivaa lähes kaikilla. Voi Wien <3

    Leave a Reply