Yleinen

Hyvästi, vanha ystävä – Panasonic DMC-GM1

20.10.2017

Taannoinen Saksan-reissu koitui Panasonic-minijärkkärini turmioksi. Kamera luurasi rinkan lantiovyön taskussa, ja kun laskin repun maahan, kuului ilmeisesti jossain vaiheessa iso poks. Huomasin tämän vasta kotona. Tuijotin murheellisena silpoutunutta kosketusnäyttöä ja vääntynyttä objektiivia.

Siispä matkavakuutuksen vahinkoilmoitusta täyttämään. Kyllä muuten kyrsi. Olen tinkinyt elektroniikasta ja hassannut kaiken rahan reissuihin viime vuosina, joten tällä hetkellä sinnittelen varavarapuhelimen ja täysin rikkinaisen läppärin voimin. Pelottaa, miten selviän tällä romurallilla gradusta.

Panasonic on siis niin hajalla, että se päästetään tuskistaan ikuiseen lepoon.

P1520513

Zurich

proP1520589

Kameran alkutaival oli aivan yhtä kivikkoinen kuin sen loppukin. Ostin sen roimalla alennuksella juuri ennen Venäjän-matkaa – jolla bussimme ajoi kolarin ja kamera hajosi jo ennen kuin ehdin räpsiä sillä sataa kuvaa enempää. Läksin kesätöihin Sveitsiin hajonneen kameran ja venähtäneen selkärangan kera, ja sain kummatkin vakuutusrahoilla kuosiin.

Tankkasin Zurichissä au pairin autuaan hiljaisina aamupäivinä siis saksankielisiä lastenkirjoja ja ISO-arvoja, ja ulkoilutin uudenkarheaa, mutta jo kovia kokenutta kameraani Alppien kevätkesässä. Limenvihreitä lehtiä, auringonlaskuja järveen ja jokeen, ukkospilviä ja kirkontorneja. Lehmiä, paljon pitkäripsisiä lehmiä.

Laiskuus iski lopulta, enkä jaksanut panostaa kamerakouluun ihan perushommia enempää.

P1580159

Murmanskin satama

Panasonic oli paljossa mukana. Se ikuisti hetkiä lehtijuttuihin, järjestöjen promomateriaaleihin, tänne blogiin ja perhealbumiin. Sitä raahattiin läpi kymmenien maiden. Tutuiksi tulivat telttayöt, viiden tähden hotellit, kotibileet ja hostellien dormit. Vuoret, rannat, suurkaupungit. Tropiikki ja arktis. Vain Murmanskissa Pansku kieltäytyi yhteistyöstä 25 asteen pakkasessa ja viiltävässä pohjoistuulessa.

Olen aina ollut sekä paska että laiska kuvaaja, mutta minijärkkärillä syntyi suht mukavaa jälkeä vähällä vaivalla, eikä se paljoa repussa painanut. Panasonicin ansiosta minulla onkin rutkasti kuvamuistoja, jotka olisivat jääneet syntymättä pelkällä kännykkäkameralla. Yllä yksi lempikuvistani, alla Panasonicin viimeiseksi jääneet teot.

P1620121

Königssee, Saksa

P1620120

Kiitos näistä vuosista, Panasonic. Jos jotain sinusta opin, niin sen, että kaltaistasi kultakimpaletta pitää kohdella paljon arvokkaammin. Siispä seuraajasi saa pukeutua maailmalla kahden päällekkäisen H&M:n urheilusukan sijaan ihan oikeaan kameralaukkuun! Lupaan ja vannon pyhästi.

Jää siis hyvästi.

PS. Seuraaja on jo tuloillaan, joten blogissa saadaan kestää nyt hetken iPhone-kuvia, minkä jälkeen saan kynsiini Panasonicin manttelinperijän. Puhelinkuvia räpsii kuitenkin minua paljon lahjakkaampi kuvataiteilijasielu, joten laatu vain paranee – hetkellisesti.

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Johanna @Out of Office 20.10.2017 at 23:05

    No voihan. Aina joskus sattuu ja tapahtuu. Eikös sillä iPhonellakin saa ihan kelpoja kuvia? Olen tähän asti kuvannut kaikki blogikuvani kännykkäkameralla.

    Nyt pöydällä odottaa paketista kaivettu Panasonicin Lumix GX-800 inspiraatiota, aikaa ja kaunista säätä että alkaisin ottaa siitä selvää. Saa nähdä ollaanko joulukuussa ennen kuin kaikki nuo toteutuvat yhtä aikaa. Mutta tuossa on ainakin yksi vika jonka jo olen havainnut. Se ei mahdu ulkoilutakin povariin.

    • Reply Sunna 26.10.2017 at 12:22

      Saahan sillä, mutta kun se ei ole oma. Sulla on ihan uskomattomia puhelinkuvia siinä tapauksesssa! Just nythän siellä Etelä-Suomessa olisi ihania lumisia oksia ja talvivaloa kuvattavaksi, pidä hauskaa uuden kaverin kanssa!

    Leave a Reply