Yleinen

Hyvästi, hassu kesä

5.9.2017

Sinne se nyt hävisi, pitkä ja omituinen kesä.

Alkoi Torontosta, ryki pitkään Geirangerissa ja sujahti Inarissa ohi. Loppui ukkosmyrskyyn Tilburgissa. Piti lähteä illalliselle kurssikavereiden kanssa. Tuijotimme kukin salamointia huoneidemme ikkunoista ja siirsimme tapaamista aina vartilla. Lopulta päädyimme huonoon ja kalliiseen hampurilaispaikkaan, jossa sain Hollannissa harvinaisesti pettyä vegetarjontaan.

P1610554
P1610555

Olin jumissa koko kesän. Mikään ei edennyt paitsi perheeni rakennusprojekti. Liikaa aikaa, liian vähän aikaa. Melkein valmis kässäri seisoi, Hollannista ei tahtonut löytyä kämppää, aina joku oli töissä ja jollekin toiselle piti laittaa ruokaa.

Geirangerista mieleen jäivät pitkät tunnit kaupassa, Inarista saunassa. Vaikka tönötin lauteilla kuin tatti, en edes huomannut, kun uimaporras katosi jäljettömiin. Etsimme sitä soutuveneellä, mutta ei löytynyt. Järvi antaa ja järvi ottaa. Lapsena potkaisimme pihapelissä pallon aaltoihin, ja muutamaa tuntia myöhemmin vastarannan väki kävi tuomassa sen autolla takaisin.

En kirjoitellut, en kokeillut uusia reseptejä, en katsonut elokuvia enkä kertaillut etukäteen kv-oikeutta. Sen sijaan rämmin jängässä, kannoin lautoja, pidin Fjellun housuja jalassa kaksi viikkoa putkeen ja tein tuttavuutta koirakaverien kanssa.

P1610551
P1610548
P1610518

Lähes koko ajan mietin, milloin tämä päättyy – tietämättä, mitä tämä oli. Samaa pohdin Costa Ricasta asti. Lopulta oli pakko hidastaa tahtia ja antaa päivien sulautua mössöksi. Maanantai, keskiviikko, sataa tai paistaa. Kunhan ei tuule niin kovaa, ettei pääse verkoille.

Hankalia kesiä, synkkiä keväitä, kai jossain elämäni vuodenaika.

Olen opetellut kirjoittamaan uudestaan, etten valu lifestyle-metaan. Kuvata, niin kuin näen: hillajängässä sääskiä niin perkeleesti, ES-tölkki jäähtymässä lähteessä, vegemakkaraa sinapilla kannonnokassa. Joka iltapäivä iski sadekuuro, ei se enää viikon päästä edes yllättänyt.

Viimeisenä hillanpoimintapäivänä osuimme oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, ja ämpärit loppuivat kesken mustien pilvien alla.

P1610516
P1610521

Kun kävelin viiden kuukauden reppureissun jälkeen Oulunkylän asemalta siskon luo, koko manner tuntui vieraalta. Lehdettömät puut, kapeat kadut, käytännöllisesti pukeutuvat ihmiset. Mitä enemmän näkee, sitä oudommaksi maailma muuttuu. Höyrymäisiä vesiputouksia? Keskiyön joiku? Ei jalkakäytäviä? Pelkkää pyörätietä?

Lapsuuden ihmetys tulee takaisin kuin Muumien meri, jos en sulje silmiäni siltä Installa, loputtomilla Whatsapp-ryhmillä ja kaikella muulla kiireellä.

Hei hei pakollinen kesä, tervetuloa valitsemani syksy.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenni 5.9.2017 at 15:44

    Hienosti kirjoitettu! :)

  • Leave a Reply