Yleinen

Children’s Eternal Rainforest – jokainen voi pelastaa maailmaa

2.9.2017

Pistäydyin Costa Rican Monteverdessä monenlaisilla metsänsuojelualueilla, mutta yksi teki lähtemättömän vaikutuksen: Children’s Eternal Rainforest.

Nimi juontaa juurensa 80-luvulle, jolloin Monteverden pilvi- ja sademetsistä alettiin huolestua. Hakkuut ja maatalous olivat kutistaneet metsät varjoiksi entisestään, ja lajeja alkoi hävitä maailman monimuotoisimmalta alueelta. (Tai no, onhan niitä muitakin, mutta Monteverde on yksi luonnon monimuotoisuuden runsaimpia esimerkkejä.) Yhdysvaltalainen biologi Sharon Kinsman oli perehtynyt tilanteeseen, ja teki kouluvierailuja ympäri maailman. Eräs ruotsalainen alakoululuokka vaikuttui toden teolla, ja alkoi kerätä rahaa suojelualueen perustamiseen. Ruotsalaislapset keräsivät neljässä vuodessa kaksi miljoonaa dollaria, ja pian lapset myös esimerkiksi Japanissa ja Saksassa yhtyivät hankkeeseen. Paikalliset koordinoivat hanketta, ostavat metsää ja ylläpitävät puistojen kuntoa.

Nykyisin BEN (Children’s Eternal Rainforest espanjaksi eli Bosque eterno de los Niños) koostuu 217 yksittäisestä suojelualueesta ympäri Costa Ricaa. Niistä ensimmäinen sijaitsee edelleen Monteverdessä, ja se on osittain kaupallisiin puistoihin verrattuna villi ja valtava: suurimpaan osaan aluetta ei edes päästetä vierailijoita.

P1590722
P1590724
P1590744
P1590746

Oikeastaan se osa BEN:iä, jossa suurin osa matkailijoista käy, ei ole edes osa suurta suojelualuetta, vaan pieni esimerkkipolku muutaman kilometrin päässä itse metsästä. Esimerkkiläntti sijaitsee jännittävästi kahden metsätyypin välimaastossa, joten toisella puolella sammaleet ja liaanit roikkuvat pilvimetsän puissa, toisella puolella maa pölyää ja auringonsäteet pääsevät kuivattamaan kasvustoa väljien puunrunkojen välistä. Myös isommalle suojelualueelle pääsee tutustumaan, ja siellä voi niin osallistua retkille, yöpyä kuin oppia lisää järjestöstäkin. Olisipa ollut aikaa ja rahaa!

Kävelin pienen alueen polut läpi. Seurasin innostuneena kapusiiniapinoiden ja nenäkarhujen päiväpuuhia, nostin katseen ylös (kiemuraisia puunrunkoja) ja alas (satoja kukkivia kasveja ja värikkäitä kovakuoriaisia). Toisin kuin esimerkiksi Monteverden pilvimetsän puistossa, BEN:issä saa mukaansa ilmaiseksi infolehtisen, josta voi lukea lisää niin alueen historiasta, eläimistöstä kuin puulajeistakin. Lehtinen palautetaan lähtiessä kassalle, jotta seuraava kävijä voi saada samat tiedot tuhlaamatta paperia ja mustetta.

Kohteena BEN:in pikkupolut eivät ole Monteverden vaikuttavinta antia. Mutta tarina on.

P1590733
P1590735
P1590736
P1590721

Lapsena sitä halusi pelastaa maailman. Minä keräsin roskia, joku jakaa kaverin kanssa retkieväät, joku antaa omat lelunsa joulupatakeräykseen. Video ipanasta, joka ei halua syödä mustekalaa, naurattaa netissä – vaikka ei pitäisi. Ihaillahan häntä pitäisi.

Aina ei tietenkään ole voimavaroja auttaa, mutta kyllä me aikuiset kuljemme ihan liian helposti harhaan. Laitamme laput silmille, kiirehdimme luennolta tai työpaikalta ruokakauppaan, sieltä joogaan. Mietimme veroja, säästämistä, ensi viikon ruokalistaa, mummon synttärilahjaa ja sitä, milloin vihdoin pääsisi nukkumaan. On niin helppoa keskittyä vain itseen, vaikka tuskin se tuo kenellekään onnea.

80-luvulla – ennen nettiä siis – ruotsalaislapset näkivät vain kuvia hädänalaisesta sademetsästä jossain valtamerten takana ja päättivät auttaa. Lapset. En tiedä, miten he keräsivät rahaa, mutta voisi kuvitella, että se on aikuiselle aika paljon helpompaa. Meillä on varaa, aikaa, ymmärrystä ja taitoa. Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä vähän enemmän. Ei ehkä BEN:in eteen, mutta jonkin, mitä pitää tärkeänä. Viikkorahoilla voi pelastaa tuhansien eliölajien kodin.

Sananvapaus? Naisten oikeudet? Arktiksen suojeleminen? Suomen vähävaraiset?

Syksy on uusien tuulien aikaa. Voi pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mihin käyttää energiaansa tulevana vuonna.

Jos haluat tutustua BEN:iin lisää, täällä on lisää tietoa toiminnasta ja auttamismahdollisuuksista.

Huom: En saanut tästä postauksesta mitään. Ilmaisen sisäänpääsyn olisin saanut, jos olisin halunnut.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply