Yleinen

Kiireellinen maahanmuutto – minulle siis

30.8.2017

Arkielämän luominen tyhjästä olisi muutenkin hankalaa, kun ei ole sellaista elänyt lähes kahteen vuoteen.

Kun yhtälöön lisää uuden maan, uuden yliopiston ja alan sekä uuden kaupungin, aletaan olla jo aika haastavissa lukemissa.

En ole myöskään reppureissailun ja muun löysäilyn jäljeltä kovin järjestelmällisessä tai stressaavassa moodissa, joten en saa päivässä aikaan kovinkaan paljon. Ehkä puran yhden laukun tai haen pari kirjaa. Nytpä siis kärvistelenkin tilanteessa, jossa pankkikorttini eivät toimi (onneksi käteistä saa, jos vain jostain automaatin löytää), minulla ei ole opiskelijakorttia ja teen luennoilla muistiinpanoja alle euron hintaisen kalenterin takaliepeisiin. Jos siis löydän oikean luentosalin.

Eilen minut sentään toivotettiin ensimmäistä kertaa tervetulleeksi maahan. Opiskelijaliikuntakeskuksen vinohampainen, mutta leveästi hymyilevä setä vilkaisi passiani ja huudahti:

”Welcome to the Netherlands, miss Kokkonen!”

P1610774
P1610767
P1610765

Toiseen EU-maahan on aika helppo muuttaa. Hollantia varten minun täytyy vain ilmoittautua kaupungintalolla. Muuttajan on myös käytännön pakko hankkia hollantilainen pankkitili, koska Hollannin vuosikymmeniä sitten maailman edistynein pankkikorttijärjestelmä takaa sen, etteivät ulkomaiset kortit käy.

Niin. Siis ei Visa, MasterCard eikä joissain paikoissa edes käteinen. Ei junissa, ei ruokakaupoissa eikä vaatekaupoissa. En ole törmännyt tällaiseen maksuongelmaan missään niissä 30 maassa, jossa olen käynyt. Me toisen luokan kansalaiset siis kyselemme anteeksipyytävinä jokaisella kassalla, että kelpaako kortti tai raha. Joskus ei kelpaa. Sitten syödään kynsiä.

Yliopisto onkin täysin toinen stoori. Rekisteröitymässä piti käydä kolmessa eri paikassa, minkä lisäksi opiskelijakortti oli vielä haettava erikseen. Kampuksella suunnistaminen ei suju hyvin: palloilen pyörällä pitkin parkkipaikkoja ja jalkakäytävillä. Kampuskarttaa ei löydy netistä, vaan pelkästään paikan päältä. Eilen kuitenkin saavutin valtavan virstanpylvään, kun istahdin ajoissa ensimmäiselle luennolle kahden jo tuntemani tytön väliin.

Muut tekivät innolla muistiinpanoja uusiin Moleskine-vihkoihin tai Macbookeihin, minä kirosin jatkuvasti sammuvaa vanhaa tarroilla koristeltua hippi-Lenovoani enkä saanut nettiä toimimaan. Kurssi sentään vaikutti aika simppeliltä.(Kai sentään, jos olen opiskellut samat asiat jo kahdesti kandin aikana.)

P1610760
P1610755
P1610747

Pääsin muuttamaan loppusijoituspaikkaani eli ihka oikeaan vuokrahuoneeseen lauantaina. Dumppasin kamat lattialle, nukuin hyvät yöunet ja lähdin saman tien Maastrichtiin todellisuutta pakoon.

Kun palasin, lattia lainehti edelleen vaatteita, johtoja ja sekalaisia ruokia. Siispä nekin pitäisi lajitella koloihinsa, ettei asumukseni ala heti muistuttaa alakerran historioitsijapoikain kaljakorneria.

Pojat eivät muutenkaan ole kunnostautuneet siisteysasioissa. Keittiö tursusi keltaista rasvaa, vessan lattialla seilasi sätkäntumppeja ja koko kuun roskat lojuivat rappukäytävässä. Minä ja yläkerran toinen Justiina, saksalainen maisteriopiskelijaneiti, pistimme toimeksi, mutta työtä riittää kyllä loppuviikoksi. Nyt keittiössä kelpaa jo kokata eikä kierrätyspisteellä vilise enää kärpäsiä.

Kaikenlaista pitäisi ostaa ja hankkia: lakimieskelpoista vaatetusta, pesuaineita, blenderi ja koristusta huoneeni seinille. Uskon, että universumissa on jo tarpeeksi roinaa, enkä halua ostaa uutena mitään muuta kuin pakolliset hyödykkeet. Siispä kiertelen kirppiksiä ja kyselen poismuuttavilta vastavalmistuneilta, mitä saisi perinnöksi. Tänään hain kreikkalaiselta jatko-opiskelijalta ilmaisia keittiöveitsiä, jotka mamma oli hankkinut, mutta joita ei ollut käytetty kertaakaan.

Ainoa asia, johon olen siis panostanut, on sosiaalinen elämä. Koko ensimmäisen viikon pyöräilimme, odottelimme mattimyöhäisiä ja nostimme kansainvälisen toveruuden maljoja. Sama meno jatkunee tällä viikolla vähän laimeampana. Siispä: valtakunnassa kaikki hyvin, ja alkavaa normalisoitumista havaittavissa. Viikonloppuna minulla on varmaan aikaa poliittiselle ränttäykselle ja pyöräretkillekin!

(Kuvat Maastrichtista, jossa välttelin viikonloppuna velvollisuuksia ja söin jäätelöä.)

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply