Yleinen

Telttaillen hiljaisella Inarilla

27.8.2017

Ajatus telttaretkestä äänettömällä erämaajärvellä tuntuu nyt todella kaukaiselta, vaikka siitä on vain pari viikkoa.

Olen tutustunut Tilburgissa uusiin ihmisiin joka päivä, suihkinut ympäriinsä uudenkarhealla pyörälläni ja ärsykekarusellin maksimoinniksi ikkunani alla pauhaa tietyö. Takki alkaakin olla jo aika tyhjä, koska nyt sunnuntaina on takana viisi päivää pussikaljaa, baarikierroksia, kylpyläiltaa, soutamista (kyllä!), rastiratoja, tuhoton määrä odottelua ja kaiken matkatavarani raahaaminen kaksi kertaa kaupungin halki huonojen yöunien jälkeen.

En ollut koskaan ollut yli paria tuntia kestävällä melontaretkellä, ja teltassa nukkuminenkin on jäänyt tänä kesänä harmittavan vähiin. Kerran onnistuin, toisen kerran yritin ja päädyin kaverini puutarhavajaan. Siispä pakkasimme teltat, ruuat ja pipot mukaan ja laskimme illan tyyntyessä venhon vesille.

P1610650
P1610630
P1610626
Kajakilla liplattelu tuntuu, kuin leijuisi veden päällä koskettamatta sitä lainkaan. Ei tule ajateltua syvyyksiä, kylmää vettä ja hirmuisia petokaloja, jotka siellä uivat. Inarilla hirmut kasvavat vain reilu kymmenkiloisiksi, mutta toisinaan merellä oikein pelottaa, kun ajattelen pohjaa monen sadan metrin päässä ja siellä lymyäviä haita ja muita jättejä.

Inarillakin pohjaan voi olla matkaa lähes sata metriä, ja lähin ranta kilometrien päässä. Ylittämämme järvenselkä voisi olla syysmyrskyssä pelottava paikka, mutta elokuun illassa saimme seurata siikojen balettiesitystä suojaisissa lahdissa.

Inarilla on kolme tuhatta saarta. Järvestä on tehty tarkka merikortti, joka on syytä ottaa mukaan. Kokematon eksyy helposti identtisten saarten, lahtien ja karien joukkoon.

P1610716
P1610714
P1610706

Suhahdimme telttapaikalle kaislikon läpi, ja sääsket löysivät meidät heti. Sääskimyrkkyä ei sattunut mukaan, joten väsäsin heti tulet ja poltin mukana märkiäkin oksia, että savu karkottaisi seuralaiset. Saimme siis nautiskella pikapastasta ja suklaabanaaneista ilman muuta seuraa kuin toisemme.

Inari on erämaajärvi, mutta leiripaikkoja sieltä löytyy satoja. Osa on vain tulen tummentamia länttejä maassa, osasta löytyy grilliritilät ja telttasaunan runko. Kaikilta avautuu komea järvipanoraama.

Jos olisin kompuroinut teltasta vauhdilla ja kompastunut koivunjuuriin, olisin lentänyt suoraan rantaveteen. Onneksi retkeemme ei kuulunut tällaista dramatiikkaa. Netflixin sijaan katselimme ennen nukkumaanmenoa valtavan elokuun kuutamon kohoavan saarten ylle. Nukahdin viriävään yötuuleen ja aaltojen liplatukseen.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply