Yleinen

Hillasiepon päiväkirja

17.8.2017

Jahas, viikon blogitauko.

Harvemminpa olen ulkoillut niin paljon kuin kuluneen parin viikon aikana. Lapin kaunis suoluonto on tullut tutuksi sääskineen, paarmoineen ja muurahaisineen – ja perhosineen, hirvineen ja kukkasineen.

Suhteeni hillastukseen on oikein ristiriitainen. Lapsena se oli pakkopullaa, ja jängässä piti kykkiä vielä pari tuntia senkin jälkeen, kun olisin jo halunnut kotiin katsomaan Simpsoneita. Nyt jaksan hyppiä mättäillä koko päivän, mutta kun nälkäkiukku ja tuhat vihaista sääskeä iskee, tekisi mieli takaisin siisteihin sisätöihin.

P1610601
P1610610
P1610605

Ensimmäinen syy jänkäjoonasteluun oli tänä vuonna kuitenkin raha. Tulevista töistä ei ole tietoa, kesätyöt loppuivat jo neljä viikkoa sitten ja elellä pitäisi ainakin jouluun asti. Kiitos Kela, kun opintotukea leikkasit.

Rämpiessä kasvavat myös jalkalihakset ja kärsivällisyys. Ulkona on terveellistä, ja suolla tuoksuu hyvältä. Suopursuilta, katajilta, turpeelta. Sateelta ja järviltä.

Hillastus kuuluu toisaalta lappilaiseen vuodenkiertoonkin. Saappaat jalkaan, anorakki niskaan, suklaapatukka taskuun ja jängälle! Koko kesä katsellaan, tuleeko kukkia, tuleeko suppuja, tuleeko raakileita, ja joko on kypsää. Kierretään jänkiä, kyräillään kun naapurit ehtivät nappaamaan sadon nenän edestä ja tulistellaan. Kauden päätteeksi vaatteet haisevat savulle, hielle ja sääskimyrkylle, ja kengistä voi kaataa pikkurisuja ja lehtiä.

P1610614
P1610619
P1610620

Olen imenyt lokkien kirkunaa, lotisevia mättäitä ja autioita aapoja nyt itseeni, koska kohta alkaa ihan toisenlainen elämä. Kaikkea aikansa. Viikon päästä tutustun jo yliopiston kirjastoon ja pyöräilen pitkin Tilburgin katuja. Kimppakämpässä riittää varmasti vilinää.

Järvenselkiä ja humisevia haapoja tulee ikävä, mutta iniseviä verenimijöitä ei.

Hillahommiin alkaa olla jo liian myöhäistä, mutta kannustan ehdottomasti syksyiseen ravinnonhankintaretkeen. Mustikkaa, puolukkaa, kanterelleja ja tatteja – ilmaista ruokaa ilman muovipakkauksia tai kastelukulunkeja. Päälle saa muutaman tunnin liikunnat, raitista ilmaa ja luvan popsia leirinuotiolla herkkuja hyvällä omallatunnolla.

Onko sinussa metsästäjä-keräilijän vikaa?

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 17.8.2017 at 18:16

    Terveiset toiselta hillamaaniselta :) Mä olen jo usean vuoden ajan jaksottanut kesälomani heinä-elokuun vaihteeseen, että pääsen Lappiin hillaan. Öttiäisistä huolimatta rakastan suolla liikkumista ja hillojen perässä hyppelyä. Tänä vuonna hillasato oli melko myöhässä ja ikävä kyllä jouduin lähtemään takaisin etelään kesken hillasesongin. Harmitti vietävästi, että sinne jäivät metsiin ne lukuisat raakileet jonkun toisen poimittavaksi :)

    • Reply Sunna 17.8.2017 at 20:41

      Huh, siehän olet hillahaiden kruunaamaton kuningatar! Nostan täällä ihastuneena sääskihattua :) Tuo on kyllä harmi. Tänään juuri kävin napsaisemassa sankollisen hilloja paikasta, josta olin poistunut melkein kaksi viikkoa sitten pettyneenä, kun oli pelkkää raakaa. Toivottavasti ensi vuonna osut oikeaan aikaan!

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 17.8.2017 at 21:40

    Voi, mä antaisin mitä vaan, että pääsisin hillaan! En ole koskaan ollut. Kaikki muut sitten keräilenkin, mitä täällä etelässä kasvaa. :)

    • Reply Sunna 19.8.2017 at 06:32

      Toivottavasti ensi vuonna! Hillat ei Lapista ihan heti lopu. Eikä kai Keski-Suomessakaan. Mulla on etelässä asumisesta ikävä kantarelleja </3

    Leave a Reply