Yleinen

Jonkun paratiisi, Cayo Zapatilla

10.5.2017

Suomessa Pekka Pouta repeilee talviselle säälle. Ameriikan mailla herra presidentti pistää päitä pölkylle, samalla ehkä omaansakin. Hiukan on ikävä poliittista analyysia, ja luen huvikseni arktisia tiedejulkaisuja.

Vajaa pari kuukautta sitten veneilin paikkaan, jossa ei ole politiikkaa tai arkea. Paitsi oppailla, joiden arki on kookospähkinöiden halkomista ja reppureissutyttöjen vikittelyä. Geneerinen paratiisisaari – unelmien paratiisisaari?

Cayo Zapatilla on kansallispuisto, useiden Bocasissa yöpyvien turistien päiväretkikohde ja oravanpyöräpakoilijan potentiaalinen loppusijoituskohde.

Teknisesti ottaen Zapatilla on atolli eli koralliriutan maan yläpuolinen osa. Sitä ympäröi riutta itse ja valtava vesiruohikko, jossa majesteettisen hitaat merikilpikonnat natustelevat välipalaa. Hiekka ei siis ole hiekkaa lainkaan, vaan piskuisia korallin- ja simpukanpalasia. Saaren ympäri kävelee tunnissa, halki parissakymmenessä minuutissa. Tukaanit ja apinat hyppelevät puissa, jos vain osaa katsoa oikein.

Sanomattakin selvää, että vesi on kuin linnunmaitoa.

Matkailijat tuodaan Zapatillalle liukuhihnaperiaattella. Dumpataan maihin, annetaan aikaa kaksi tuntia paratiisissa. Venekuskit ottavat nokoset. Kun iltapäivän aurinko ei enää polta, laivat lastataan jälleen täyteen. Zapatillaa täplittävät tuhannet vieraslajin jalanjäljet.

Kun olin pieni, vietimme harvoja lämpöisiä kesäpäiviä vanhempieni Bahamaksi ristimällä kalliosaarella. Ironista, ymmärsin myöhemmin, mutta silloin se oli minulle sitä, mitä me länkkärit paratiisilla tarkoitamme: uimista, herkkuja, aurinkoa. Lapsuuden kesät. Pohjoistuulessa lämpenivät arktiset, tummat kalliotkin niin, että niillä tarkeni uimapuvussa makoilla. Koira napsi kesäherkkuna paarmoja kuonostaan.


Löysin Bocas del Torossa sen reppureissuinnon, tai ehkä ylipäätään seikkailuinnon, joka oli ollut hukassa jo pitkään. Tuntuu ihan eriltä kahlailla rantahiekassa ja etsiskellä kauneimpia korallinpalasia, kun oikeasti haluaa olla juuri siinä missä on. Auringon ja lokkien alla, hiukset paahtuneet ja solmulla. Ymmärtää, että on kauempana kotoa kuin koskaan aiemmin.

Ehkä olen niin hidas, että kesti 10 viikkoa ymmärtää, kuinka erilainen Väli-Amerikka on Pohjois-Eurooppaan verrattuna. Maa, jolla kävellä, auringonpolte, vähän härskin grillikanan tuoksu, erakkorapujen myöhäisen iltapäivän marssi.

Olen onnellinen, että ymmärsin sittenkin.

Olen myös onnellinen siitä, että ymmärrän Inarijärven Bahaman olevan yhtä lailla paratiisi kuin Karibiankin. Kauniita paikkoja, niitä on maailma pullollaan, ja joskus ne ovat kotoa kymmenen minuutin matkan päässä. Joskus 8 000 kilometrin ja kymmenen viikon.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply j 11.5.2017 at 19:42

    Rakastan tätä sun kirjotustyyliä!

    • Reply Sunna 11.5.2017 at 20:39

      Paljon kiitoksia!

  • Reply Maarit Johanna 11.5.2017 at 21:31

    Komppaan ylempää, niinku tiiät <3 Ja mieki kyllä rakastan Inarijärven Bahamoja. Varsinkin nyt kun on kanootti, niin sinne pääsee seikkailemaan ihan oikeasti. Siinä on Bahamaa tarpeeksi ^^

    • Reply Sunna 12.5.2017 at 20:57

      Voi kiitos ihana! <3 Meijän häätyy jutella Inarijärven kanoottihommista! Olis sen verran monta hyvää teltta/kala/hienopaikkavinkkiä tarjolla :)

    Leave a Reply