Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Väli-Amerikan bussit

12.4.2017

Tässä se nyt on: Väli-Amerikan bussiraportti. Tarinoita ja vinkkejä tämän 3000 kilometrin kaistaleen valloittamiseksi julkisilla. Magnum opukseni, jonka suunnittelutyö lähti toden teolla käyntiin Belize Citystä Floresia kohti startanneesta bussista. Takanamme istui kaksi argentiinalaista poikaa. Me olimme piilottaneet passit, rahat ja luottokortit vaatteiden alle. Nyt sukellettaisiin syvälle pahuuden viidakkoon kuin Ilmestyskirja. Nytissä konsanaan: bussiryöstöjä macheteilla ja kuolonkolareita.

Kissanpaskat. Matka meni niin rauhallisesti kuin vain mahdollista, ja Guatemalan rajalla tämän pelottavan valtakunnan virkamies löi leiman passiin sitä muuten edes vilkaisematta. Kehui meidän espanjaamme vuolaasti. Vuoret hohtivat vihreinä ja järvet sinisinä.

P1590130

Yleistyksiä Väli-Amerikan bussimatkailusta ei voi vetää monia. Tässä kuitenkin muutama:

Aikataulujen kanssa ei ole niin justiinsa. Niitä ei yleensä edes ole. Joissain maissa, kuten Nicaraguassa ja Guatemalassa, bussi lähtee, kun matkustajia on tarpeeksi. Toisissa, kuten Panamassa ja Costa Ricassa, on aikataulut, mutta ne voivat kyllä venyä ja paukkua.

Mukavuuksia löytyy vaihtelevasti. Pohjoismaiden tasoon tottunut saa kuitenkin takuulla järkyttyä. Yleensä ilmastointia ei ole, mutta jos on, niin se on väännetty viidelletoista ja horkka odottaa. Vaikka matka ei olisi pitkä, vessaa saa turhaan haikailla. Rahalla saa: suuret, kansainväliset bussiyhtiöt kuten Ticabus tarjoavat rajojen yli pitkiä, melko siedettäviä bussikokemuksia.

Ruokia ja juomia ei tosiaankaan tarvitse napata mukaan. Kaupustelijat kiertävät bussin sekä lähtiessä että asemilla, ja heiltä kannattaakin ostaa enchiladoja, pasteijoita ja limuja. Esimerkiksi Nicaraguassa sain 70 sentillä kolme juustopasteijaa ja kokista muovipussissa. Bussit pysähtelevät muutaman tunnin välein isoilla huoltoasemilla, jossa voi niin käydä vessassa, nauttia lämpimän aterian kuin napata mukaan vaikka smoothienkin.

Paikallisten käsitys henkilökohtaisesta tilasta poikkeaa pohjoismaisesta – valtavasti. Kaveri todella istuu niin viereen, että reidet läpsyvät kuopissa toisiaan vasten, eikä se kiusaa häntä lainkaan. Bussit ovatkin mukava tapa tutustua paikallisiin, mikäli niin haluaa. Vaihtoehtoisesti voi myös bondailla toisten reppureissarien kanssa: lähes kaikki kulkevat busseilla, ja joillakin reiteillä kyydissä on enemmän gringoja kuin paikallisia. Tällaisia ovat esimerkiksi Belize City-Flores, Granada-Rivas, San José-Quepos ja San José-Puerto Viejo. Paras ystävä, johon reissulla tutustuin, löytyi bussista Puerto Viejoon!

Turvallisuus puhuttaa aina, kun on Väli-Amerikasta kyse. Monesti neuvotaan pitämään kynsin hampain kiinni repusta ja rinkasta, mutta kyllä rinkka laitetaan yleensä katolle tai tavaratilaan, ja se on siellä ihan turvassa. Seurasin, mitä muut matkustajat tekivät käsimatkatavaroillaan, ja toimin usein samoin. Jos olet ainoa ihminen bussin perällä, voit ihan varmasti laittaa repun lattialle ihan kuin missä tahansa muuallakin.

P1580987
P1580985

Maakohtainen opas

Meksiko

Bussit ovat länsimaalaisen näkökulmasta halpoja, mutta Väli-Amerikaksi kalliihkoja. Viiden tunnin matka Puerto Morelosista Chetumaliin maksoi noin 12 euroa. Täällä bussit ovat valtavan hyväkuntoisia ja uusia – ja evääksi voi ostaa tuoretta, herkullista popornia! Kaikkiaan helppoa, suositeltavaa ja turvallista. Halvempia, paikallisten suosimiakin busseja löytyisi, enkä kuullut niistäkään pahaa sanaa. Liput tulee ostaa noin päivää etukäteen.

Cancunin downtownissa on oikein toimiva paikallisbussijärjestelmä: siitä ei vain löydy tietoa mistään. Kysy joltain paikalliselta, esimerkiksi majoittajaltasi! Matka maksaa noin 60 senttiä, ja kyydistä pääsee pois nousemalla ylös.

Guatemala

Reissun ainoa maa, jossa emme käyttäneet julkisia busseja kovin montaa kertaa, sillä ryöstön mahdollisuus on olemassa ja myös todellinen: useat tapaamani reissarit kertoivat joutuneensa uhatuksi aseellakin. Suurin osa ei kuitenkaan kohtaa ongelmia, joten suhtautuisin guatemalalaisiin chicken buseihin varautuneen positiivisesti.

Me käytimme shuttleja, joiden kanssa pitää myös olla huolellinen. San Juan Express ja Linea Dorada -nimiset yhtiöt ovat tehneet menneisyydessä yhteistyötä ryöstäjien kanssa, joten niiden kyytiin ei kannata hypätä. Shuttleissa ei yleensä ole muita logoja ulkopuolella kuin turismo-tarra, joten on vaikeaa sanoa, mitä firmaa edes käyttää. Hyvä taustatyö kannattaa, sillä Guatemalassa riittää huonoja kuljetusyhtiöitä. Tiet ovat kamalassa kunnossa, joten kyllä, haluat parhaan mahdollisen kyydin. Shuttle-kyydit maksoivat matkasta riippuen 8-15 euroa, joten eivät ne reissaria vararikkoon aja. Chicken busit keventävät kukkaroa alle eurosta muutamaan euroon.

Matkat ovat pitkiä, ja kannattaa varata mukaan matkapahoinvointitabletteja, jos on siihen taipuvainen. Turvavöitä ei yleensä ole, joskus ei ikkunalasejakaan. Nopeusrajoituksista ei piitata tuon taivaallista, eikä kyllä liikennesäännöistäkään. Uskon silti, että shuttle on oman auton vuokraamista parempi vaihtoehto: kuski on ajanut näitä teitä ikänsä ja on vielä hengissä! Hän myöskin varmasti haluaa kotiin perheen luo yöksi (vaikka välillä ei siltä maantierallissa tunnukaan).

Kaikesta tästä huolimatta: Guatemala on kaunis maa, eikä sitä näe lainkaan tarpeeksi, jos vain kykkii Antiguassa. Rohkea rokan syö ja minibussiin istuu.

Nicaragua

Nicaraguassa avainsana on chicken busit eli Yhdysvalloista rahdatut vanhat koulubussit, jotka on koristeltu psykedeelisesti kuin näin pääsiäisen aikaan ES-pärinöissä virpomisvitsat kouluissa. Chicken busit ovat hitaita, savuttavia ja meluisia – mutta myös todella halpoja, luotettavia ja mahtavia paikkoja tarkastella paikallista elämää. Jokaiselle matkalle on määrätty valtiollinen taksa, jota enempää edes gringo ei joudu maksamaan. Tosin joskus rinkasta joutuu pulittamaan toisen henkilön verran, mikä on mielestäni ihan reilua, jos rinkka oikeasti vie kokonaisen paikan. Hinnat ovat niin alhaiset, ettei busseilla huristelemalla saa päiväbudjettia menemään: esimerkiksi Managua-Granada kestää tunnin ja maksaa reilusti alle euron.

Chicken busit ovat turvallisia, eikä Nicaraguassa tarvitse eikä kannata turvautua shuttleihin, vaikka hostellit tai hotellit niin väittäisivät. Ainoa vaara niitä käyttäessä ovat bussiasemilla väijyvät, erittäin avuliaanoloiset nuoret taksikuskit, jotka väittävät, ettei vaihtobussia tänään lähdekään. Erityisesti näitä kyitä riittää Rivasissa. Älä luota kehenkään, joka tarjoaa sinulle apuasi: oikean tiedon saa niiltä, jotka eivät tyrkytä sitä, esimerkiksi toisten bussien kuskeilta tai torimyyjiltä. Rivasin bussiasemalla eri puolille maata suuntaavat autot myös lähtevät eri paikoista. Älä näytä eksyneeltä, vaan kävele reippaasti vaikkapa vihannesmyyjän luo, osta pari banaania ja kysy, mistä lähtee bussi Ometepeen.

P1580948
P1580758

Costa Rica

Costa Ricassa bussien laatu paranee huomattavasti pohjoisesta saavuttaessa. On kiinteät ikkunat, ovet ja jokaisella oma penkki! Myös hinnat kohoavat, mutta edelleen pärjää alle kymmenellä eurolla lähes matkalla kuin matkalla. Bussilipussa on yleensä määritetty oma paikka, ja ihme kyllä kaikki napottavat nätisti määrätyillä penkeillään (paitsi amerikkalaiset turistit, joille tällainen holhoaminen on liikaa). Taukoja pidetään muutaman tunnin välein, ja huoltoasemilta saa edullista ja herkullista syötävää! Terveellisyydestä en menisi vannomaan. Päivän suositus: kassavasipsit ja gallo pinto munakokkelilla, kyytipojaksi smoothie.

Mutta.

Costa Ricassa ei ole yhtä tai kahta bussijärjestelmää, vaan lukematon määrä yksityisiä yhtiöitä, joka ajavat vain muutamaa reittiä. Tämä korostuu San Joséssa, jossa on yhden bussiterminaalin sijaan valehtelematta kaksikymmentäviisi. Osa niistä on kilometrien päässä toisistaan. Pitää siis tietää etukäteen tasan tarkkaan, mille asemalle on menossa. Joidenkin yhtiöiden aikataulut löytää netistä, mutta niihin pitää suhtautua varauksella. Ne voivat ihan hyvin olla vanhentuneita, eikä ketään kiinnosta korjata niitä. Lippuja ei voi ostaa netistä, vaan on mentävä asemalle. Jos siis tietää, mille niistä. Minulla paloi viiden Costa Rica -viikon aikana tähän systeemiin käpy niin pahasti, että taidan vaan siirtyä kertomaan seuraavasta maasta.

Panama

Panamassa kaikki busseihin liittyvä tuntuu olevan kunnossa: aikataulut pitävät, pitkän matkan autoissa on jopa ilmastointi, Panama Cityn terminaalista löytyy kaikki (jopa informaatiota)… ja hinnatkin ovat sitten kelpo länsimaisella tasolla. Almirante-Panama City maksoi 28 euroa ja kesti 12 tuntia, eikä matkassa ollut muuta valitettavaa kuin että tuli ihan saakelin tylsää. Suosittelen ikävystymisestä huolimatta matkan taittamista päivänvalossa, sillä kahden tunnin sisään näkee Karibianmeren, vuoria, continental dividen ja Tyynenmeren.

Panama Cityssä kannattaa ensi töikseen ostaa 3in1-kortti, johon voi ladata rahaa bussilippuihin, metroon tai terminaalimaksujen kattamiseksi. Kyllä, terminaalimaksujen. Jotta terminaalista pääsee fyysisesti ulos pitkänmatkanbussiin, pitää maksaa noin kymmenen senttiä. Ja hei, Panama Cityssä haluaa joko pitkän reppureissun aluksi tai päätteeksi hemmotella itseään metromatkalla!

Belize, El Salvador ja Honduras

En matkustanut julkisilla näissä maissa (paitsi vesibussilla Belizessä), mutta ilmeisesti Belizessä on toimiva ja aika edullinen bussijärjestelmä, jota voi suositella. El Salvadorin ja Hondurasinkin läpi ovat monet busseilleet. Koin sen liian turvattomaksi, mutta hyvällä suunnittelulla varmasti siitäkin selviää hienosti.

PS En nähnyt chicken buseissa yhtään kanaa, mutta niistä nimi tulee ja ne ovat kuulemma vakiomatkustajia.

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Hanna/ Ranskatar reissaa 12.4.2017 at 18:45

    Hyvä kooste! :) Oli jännä verrata näitä kokemuksia omiin bussiseikkailuihin Chilessä ja Argentiinassa. Monet seikat pätivät sielläkin, aikataulut eivät aina olleet ihan minuutilleen ja liput on helpompi ostaa asemalta kuin netistä. Mutta tuolla onneksi bussit ovat todella hyväkuntoisia, niissä on vessat ja penkit menevät kunnolla makuuasentoon. Taukoja ei sitten juuri olekaan ja eväät kannattaa olla pidemmillä matkoilla mukana, sillä bussissa tarjottava ruoka on yäk. Mutta kyllä ne hinnatkin sitten ovat kaikkien mukavuuksien myötä korkeammat.

    • Reply Sunna 13.4.2017 at 20:20

      Matkatkin on Chilessä ja Argentiinassa pidempiä, joten ymmärrän kyllä pitkälleen menevät penkit ja vessat. Olispa mahtavaa päästä niihin maisemiin busseilemaan! Bussit on kyllä paras tapa reppureissailla Lattareissa, siitä voidaan olla yhtä mieltä :) Kiitos!

  • Reply Iir 27.8.2017 at 12:52

    Hei!

    Todella informatiivista tekstiä , kiitos siitä! Olen itse suuntaamassa joulukuussa lattareihin ja alku 3kk olisi tarkoitus reissata meksikosta busseilla panamaan. Sellainen tuli mieleen, että oliko rajojen ylityksissä ongelmia ilman paluulippua tai lippua pois maasta? Tälläistä nimittäin kuulin ystävältäni, jotka reissasivat samaisella reitillä. Kuulemma osiin maista ei laisinkaan päässy ellei lippua pois löytynyt. :)

    • Reply Sunna 29.8.2017 at 14:40

      Moikka :) Todella hyvä kysymys, ja enimmäkseen tämä onkin tuuripeliä. Joissain maissa lippua vaaditaan, ja toisissa ei. Oman kokemukseni mukaan Panama ja Costa Rica vaativat näitä lippuja, ja HUOM, ei riitä, että lippu on pois naapurimaasta, vaan sinun pitää todistaa myös, että lähdet itse maasta. (Esim. jos menet käymään Panamassa Costa Ricasta, sinulla pitää olla kv-lippu pois myös Panamasta. Näissä kannattaa yrittää etsiä netistä ajankohtaisinta tietoa muilta reissaajilta.

      Mikäli lennät Meksikoon, niin siellä ei ainakaan paluulippua kysellä. Eli sinne vaan. Rajalla joutuu maa/vesiteitse poistuessa maksamaan poistumismaksun, joka on noin 25 euroa.

  • Reply Sirpa Savolainen 18.2.2018 at 19:12

    Kiitos infosta. Reilut kolmekymmentä vuotta sitten Väli-Amerikassa reppu-reissanneena kuulosti tutulta. Myöhemmin olen käynyt Nicaraguassa kolmen viikon eissun mutta turvallisesti järjestetyllä matkalla. 30-vuotta sitten toisinaan oli turvattava kuorma-autolavakyytiin jos muita kulkuneuvoja ei löytynyt. Busseissa saattoi olla tuolloin ruosteisia reikiä lattiassa ja muutama sika tai kana. Mutta vaikka monissa maissa kuten Nicaraguassa ja Guatemalassa oli tuolloin sotatila, meitä ei yritetty ryöstää tai muutakaan. Päinvastoin, ihmiset olivat ystävällisen kiinnostuneita ja avuliaitakin.
    No nyt tulossa puolison kanssa yhteinen 120-vuotis reissu Meksikosta Kolumbiaan asti. Lentäen matkustaminen on tylsää. Sain tästä jutusta hyvää infoa, Kiitos.

    • Reply Sunna 20.2.2018 at 00:36

      Kiitos, Sirpa, ihanasta kommentista ja matkamuisteluista. Olette olleet kyllä todellisia sissejä, kun reissasitte läpi konfliktialueiden. Reikiä ei enää busseissa ollut, mutta kotieläimiä kylläkin. Mahtavaa matkaa Lattareihin, tulette näkemään ja kokemaan niin paljon.

    Leave a Reply