Yleinen

Kanada, terveysriski

10.4.2017

Heipä hei pitkästä aikaa!

Olisi kauhean mukavaa sanoa, että postaustauko johtuu nonstop-kiehnäämisestä poikaystävän kainalossa, mutta ei: olen ollut aika lailla död. Influenssa tuli, näki ja voitti.

Herranjeesus, miten raju voi tauti olla. Henki ei kulkenut, kuume kipusi niin korkeaksi, että vain pyörtyilin, ja yskä repi keuhkoja rikki. Ikinä en enää vähättele vanhan kunnon influenssan voimaa – tappaahan se tuhansia ihmisiä Suomessakin vuosittain. Lähinnä vuodepotilaita tosin. Tällaisen ok-kuntoisen nuoren aikuisen se tuuppasi vuodepotilaaksi viikoksi.

Tänään köpöttelin ensimmäiset kilometrit päiväkausien sisälläolon jälkeen. Niin kirkasta! Niin tuulista! Pysähdyin istumaan jokaisen puiston lähes jokaiselle penkille. Onneksi oli kiinnostavaa katseltavaa, oravia ja kanadanhanhia ja paljon koiria: olihan tänään sunnuntai. Ruokakauppaan jaksoin hädin tuskin, ja tämän maratonilta tuntuneen sunnuntaikävelyn jälkeen piti taas sukeltaa sohvalle toipumaan.

En ole siis vielä ehtinyt tutkia Kanadaa pahemmin, vaikka tänään mittariin kilahtaakin jo kymmenen päivää. Montrealissa kiipesimme portaat kukkulalle ja tuijottelimme pilvenpiirtäjiä, ihailimme alkuperäiskansojen taidetta gallerioissa ja söimme kansallisruoka poutinea eli ranskiksia, paksua lientä ja hampaissa vinkuvaa juustoa. Tuntui eksoottiselta ja omituiselta liukastella kirkkaana kevätpäivänä lumessa. Paikalliset käärivät hihojaan, minä vedin lainapipon syvemmälle päähän.

Kanadaan tutustuminen on vasta alkanut. Väli-Amerikasta on vielä paljon sanottavaa. Lähipäivinä siis luvassa bussikertomusta Väli-Amerikasta, costaricalaista sademetsää ja Ottawan kevättä.

PS Valtavasti onnea Vihreät! Minun kannattaisi hävitä Suomesta useammin, jos tulos on näin hieno.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply