Yleinen

Lytkeä viikko Panaman saarilla

23.3.2017

Hola! Seitsemästä riippumatonkulutuspäivästä tämä on viimeinen. Cabanamme alla loiskuvat Karibianmeren aallot (ja myös kunnioitettava määrä roskaa, jota niille surutta viskotaan), ja topissa ja juoksushortseissa tarkenee mukavasti. Jouduin tosin siirtämään toimiston sisätiloihin, koska terassin löhötuolissa parveili minimuurahaisia.

Tänään pitää palata todellisuuteen ja ostaa bussilippu Panama cityyn. Selvittää lauttojen aikataulut, varata hostellit. Viimeisiä kertoja tälle reissulle, ja onneksi. Rinkan kanssa paikan vaihtamiset voi laskea jo yhden käden sormilla.

Panamassa otimme rennosti ja yövyimme kahdeksan yötä vain kahdessa eri paikassa: olisimme jääneet ensimmäiseen, elleivät sääsket olisi kupanneet meitä elävältä. Vaikka ei Offin nimeen vannoisikaan, Panamaan kannattaa pakata mukaan joko pitkähihaiset yövaatteet tai tarkistaa, että joko majapaikan ikkunoissa tai sängyissä on pitävät hyttysverkot.

P1590897
P1590899
P1600023P1600028

Bocas del Toron saaristo on viheliäinen saavutettava, ihan sama mistä tulee. Panama citystä saa kyrrätä kellon ympäri bussilla tai pelätä henkensä edestä pienkoneessa, Costa Ricasta taas joutuu kärsimään kahdesta bussista ja yhdestä veneestä. Ja epämääräisestä rajanylityksestä… Matkan tuskat kuitenkin unohtuvat, kun vene lipuu laituriin Bocas Townissa. Värikkäät, paalujen päälle pykätyt talot ja komeiksi maalatut veneet jatkuvat hilpeänä nauhana, kunnes harvenevat ja maisema vaihtuu mangrovetiheiköksi tai koskemattomiksi rannoiksi.

Bocas Townissa raikaa reggae, virtaa Panamá-olut ja länkisääriset rastapääjampat ja hikiset turistit kruisailevat katuja pitkin rämäpyörillä. Koirat makoilevat kadulla tai seuraavat herkkujen tuoksua, ravut vilistävät jalkakäytävillä. Kun yö laskeutuu Bocasin ylle, voi baareissa tanssahdella tähtitaivaan alla tai sukeltaa öiseen mereen, jossa hehkuva plankton ympäröi uimarin.

P1590922
P1590947
P1590964
P1590966
P1590971
P1590976

Bocas on rantaa, merta ja niin paljon seikkailuja tai laiskottelua kuin vain haluaa. Me kiersimme lukemattomia playoja (koskemattomia ja sellaisia, joissa vain boomboksit raikasivat rantaravintoloista), snorklailimme meritähtien ja korallien seassa, pyöräilimme smaragdinvihreän rantaviidakon läpi, siemailimme kylmää viiniä kuumalla terassilla. Aloitimme ja saimme loppuun kirjoja, kirjoitusprojekteja, maalausprojekteja. Olen jopa noudattanut juoksuohjelmaa ensimmäistä kertaa tälle vuodelle, eikä se ole tuntunut pakkopullalta.

Hiekka tuntuu varpaiden välissä perunajauholta. Voisinkohan jauhoittaa koko tulevan kämpän lattian ja tuntea olevani aina Karibianmeren saarilla?

Voisin kuvitella, että kun toimistolla tai kaupan kassalla sulkee silmät ja liitelee mielessään paratiisisaarelle, laskeutuu kutakuinkin Bocasiin. Turkoosia vettä, niin ylikypsiä ananaksia että tuoksu huumaa jo metrejä ennen hedelmäkojua, lämpöiset aallot ja tähtiyöt.

P1590943
P1590948
P1590951
P1590960
P1590972

Tiukassa tilanteessa ja äärimmäisessä stressissä ihmisestä puristuu esiin yksi versio, ehkä se oikea sinä, ehkä ei. Toinen sellainen piirtyy rajattomassa rentoudessa ja autiudessa. Olen alkanut kirjoittaa täällä uudestaan, tyylillä ja sanoilla joita en ehkä ennen löytänyt, enkä tiedä, onko se hyvää vai huonoa. Olen letittänyt hiuksia, ostanut pitsipaidan ja uskaltanut taas kävellä avojaloin – en ole nähnyt yhtään skorpionia viikkoon. Tänään pomppasin heti herättyäni ylös kokkaamaan hedelmäistä vegaaniaamupalaa. Kaiken aikaa mietin paksuja kansainvälisen lain kirjoja, diplomatiaa ja Venäjää, Pariisin sopimusta – ilolla. Vaikka ei tarvitsisi tehdä mitään, ylläpidän silti – niin mitä? Rakennetta?

Voin varmasti mietiskellä näitä löydöksiä, kun muumioidun huomenna (toivottavasti) bussinpenkkiin tuntikausiksi. Mutta tänään vielä kävelen Bocas Townin katuja, varon puolen metrin syvyisiä kuoppia jalkakäytävässä ja tasapainottelen mereen kaatuneen palmun päällä kohti turkoosia taivasta.

Mistä te olette löytäneet paratiisisaarenne, vai jatkuuko etsintä vielä?

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maarit Johanna 23.3.2017 at 20:46

    Ooo mahtava idea nuo kasvit tuohon kajakkiin :D On meillä kotonakin ollut veneessä kukkia, mutta tuo näyttää jo sikahauskalta! Tietääpä mitä meidän uudelle kanootille tekee kun se joskus vuosien päästä vetelee viimeisiään.
    Ja vitsi mitä gimmoja biitsillä! Saa kyllä muuten minun puolesta jäädä teidän paratiisiksi tuo, koska mie en todellakaan matkapahoinvointisena lähtis 24h bussimatkalle tai väliamerikkalaisen pienkoneen kyytiin ever!
    Mutta oih noita maisemia. Nollakelejä kestäneenä kelepais melekeen mikä vain kohde, jossa olis palmuja.

    • Reply Sunna 26.3.2017 at 00:13

      Kiitos Maarit! Tykkäsin kans tuosta ideasta! Ehkä porukoille vois ehdottaa, että ne kajakinrämät, joita kukaan ei koskaan aio korjata, vois työllistää noin :D Teidän kajakki kyl palvelee varmasti vuosikymmeniä! Hei, se bussi oli vaan 12 tuntia, kerran kellon ympäri eikä kahesti. Eiköhän niitä lähempiäkin palmukohteita löytyis. Vaikka Geneve. Siellä on palmuja ja vuoria ja järvi <3

  • Reply Anna | Muuttolintu.com 24.3.2017 at 00:52

    Kuulostaa melko täydelliseltä! Meidän piti olla tuolla nyt samoihin aikoihin, mutta Väli-Amerikan suunnitelmat meni puihin. Ehkä ensi vuonna. <3 Paratiiseja on koettu esim. Fijillä ja Filippiineillä, mutta nyt kaipaan tuonne vähän kauemmas (täältä Ausseista katsottuna).

    • Reply Sunna 26.3.2017 at 00:15

      Kyllä tänne ehtii! En kyllä tiedä, vetävätkö nämä rannat vertoja Ausseille ja vaikka Fijille, mutta täältä löytyy kaikkea muutakin :) Musta taas Aussila tuntuu ihan maailman laidalta!

    Leave a Reply