Yleinen

Kaksi mieletöntä Costa Rica -seikkailua

5.3.2017

Sain hostellityöstä kaksi vapaapäivää, ja juuri niinä päivinä hostellilla sattui pyörimään myös mahtava amerikkalainen filosofianopiskelijapoika, joka halusi seikkailla ilmaiseksi lähiympäristössä. Siispä minä ja meksikolainen työkaverimme kuuntelimme uuden kaverimme toiveita ja yhdistimme ne kahdeksi huikeaksi päiväreissuksi, joiden hinnaksi tuli meiltä kolmelta yhteensä alle euro.

Ja kauniimpia kokemuksia saa hakea.

Pienoisina urheiluhulluina ja orastavina adrenaliininmetsästäjinä tie vei ensin salaiselle vesiputoukselle, sitten uimalla saareen meressä.
P1590546
P1590447
P1590550

Parempaa juttuseuraa olisi ainakin saanut hakea koko mantereelta, eikä välttämättä olisi löytynyt. Kun yhdistää kaksi yhteiskunta-aktivistia ja maailmasta kiinnostuneen teekkarin, niin saa huikeita keskusteluja Appalachian Trailista anti-trumpistiseen sotilasvallankaappaukseen. Kivet, kannot ja käärmeet ylittyivät kuin itsestään.

Hiippailimme kuivahkoa jokiuomaa alavirtaan. Hyppelimme puolelta toiselle, kiipeilimme kivillä ja ihastelimme lintusia. Ukkonen jyrisi jossain kaukana. Lopulta solina paljasti pikkuisen vesiputouksen, jossa minä ja työkaverini olimme käyneet jo aiemminkin.

Toisinaan on vain hypättävä tuntemattomaan. Vesiputouksessa sen pääsi tekemään mukavan konkreettisesti. Syvään, vihreänsävyiseen altaaseen ei kiipeämällä pääse. Kurkistus alas viisimetriseltä jyrkänteeltä: ei helevetti. Ensin hyppäsi amerikkalainen, sitten pitkän pohdinnan jälkeen meksikolainen. Suomalaisena heiluttelin jalkoja pudotuksen päällä ja keräsin täriseviä raajoja ja epätervettä pulssia kasaan. Alas on vain yksi tie.

Kävi jo mielessä, että vähän kuin Veljeni Leijonamielessä.

Ja sitten hyppäsin. Mudanmakuinen vesi tunkeutui silmiin ja nenään, jalat hipaisivat pohjaa.

P1590548
P1590452
P1590451

Uiskentelimme lampareessa hyvän tovin. Ukkonen kärisi aina vain lähempää. Istahdin kivelle ja ajattelin, olisipa mukavaa nähdä apinoita. Nostin katseeni kymmenien metrien korkeudessa huojuviin puunlatvoihin, ja kas siellähän laiskiainen kellotteli. Nauroimme riemusta.

Ensimmäiset sadepisarat, pulskat ja täydelliset, molskahtelivat luonnon uima-altaaseen. Tuli kiire kavuta jyrkkä seinämä köyden avustuksella ylös. Syksyllä kiipeilyn peruskurssin käyneenä hirvitti roikkua hipuneen köyden varassa ilman turvavarusteita kivikon päällä.

Kun pääsimme ylös, taivas repesi. Sademetsässä vettä tosiaan kaatuu taivaasta tehokkaammin kuin hostellimme suihkuissa. Piilotimme arvotavarat monen muovipussin sisään ja nautimme sateesta, annoimme sen kastaa läpimäräksi. Kun pahin tulva hellitti, lähdimme paluumatkalle. Nyt uomassa virtasi oikea, kirkas joki, ja kaikki kasvit hohtivat smaragdinvihreinä. Apinat sirkuttivat, linnut lauloivat ja lehdet kahisivat ja ropisivat. Tällainen on Äiti Maa – tai hänen yhdet kauneimmista kasvoistaan ainakin. Hymyilimme, ja katsoimme ylös aina kun voimme. Yleensä emme, sillä yritimme väistellä piskuisia sammakoita.

Ennen hostellia näimme vielä parven valtavia, punaisia papukaijoja, jotka pörhistelivät ja kuivattelivat puolikuolleessa puussa.

P1590615
P1590610

(kuvat eri reissulta)

Toisen päivän retki olikin niin extreme, ettei sille voinut ottaa edes kameraa. Halusimme vierailla loputtomalla, autiolla rannalla, jonne pitäisi uida parinkymmenen metrin virran yli meressä. Siispä rönttäkamppeet niskaan ja elektroniikka hostellille. Virran edustalla mietiskelimme, katselimme hurjia pyörteitä. Ensimmäinen lähti ylittämään: minä ja meksikolainen tyttö riisuimme vaatteitamme ja taittelimme niitä hermostuneita moneen kertaan. Miten noista kuohuista muka voi uida yli? Amerikkalainen pääsi nätisti yli, joten mekin kahlasimme syvään veteen ja lähdimme räpiköimään.

Vesi on minulle elementeistä vierain. Kroolata räpistelin virtaa vasten, yritin päästä yli ennen avomerta. Reidet väsyivät, olkalihakset väsyivät, ja silti piti jatkaa. Hengästytti. Pian jalat koskettivat hiekkapankkia – tein sen! Kaadoin hiekkaa pois lenkkareista ja kurkkasin reppuun. Pyyhkeet ja vaatteet olivat lähes kuivia.

Vaeltelimme silmänkantamatonta, täysin tyhjää rantaa pitkin, kunnes löysimme puiset penkit mangopuun alta. Istahdimme, leikkasimme cantaloupemelonia ja juttelimme elokuvista. Paikallinen mies liittyi seuraan.

Amerikkalainen poika opetti minua hyppimään parimetrisissä aalloissa. Antaa tyrskyn vyöryä pään yli, sukeltaa itse turvaan tyyneen syvyyteen. Suurimmissa aalloissa vilahteli yli metrisiä kaloja. Palasimme takaisin kaupunkiin katsomaan auringonlaskua. Ja ostamaan jäätelöt.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply