Yleinen

Hellettä pakoon Nicaraguan Granadassa

19.2.2017

Bloggaaja antautui kuumiin bikinikuviin…

tai bloggaaja ui sorsanpaska-altaassa.

Miten sen nyt haluaa ilmaista. Jutan ja minun viimeiset yhteiset päivät (nyyh) kulutettiin Nicaraguan Granadassa. Emä-Espanja on antanut ryöstetyille lattarilapsilleen paljon alkuperäisen jälkikasvunsa nimiä: Méridaa pukkaa siellä sun täällä, samoin Córdobaa ja Granadaa. Nicaraguan Granada on turistinen, mutta auttamattoman komea kolonialisminaikainen vanha kaupunki. Eli siis huonoa pastaa tarjoilevia ravintoloita, hevoskärryjä ja happy hour -tarjouksia riittää.

Granadassa lämpötilat kohoavat ympäri vuoden yli kolmeenkymppiin lähes joka päivä. Mutta ei se mitään, siinähän on iso järvi aivan vieressä.

Tässä ainoat, jotka rannalla uskalsivat uida.

P1590149
P1590150

Suomineidoilla meinasi pukata vähän hikeä Granadan katuja talloessa. Kovin lyhyitä shortsejakaan ei kehdannut pitää, kun valitettavan iso osa Granadan miespopulaatiosta noteerasi turistien pukeutumisen.

Väli-Amerikan huutelukulttuuri on, noh, erittäin eloisaa. Tätä käsittelen ihan varmasti omassa postauksessaan, kun kuppi menee vieläkin enemmän nurin. Ei nurin, vaan ehkä kierii loputtomasti akselinsa ympäri. Lady, I offer sex twenty four seven!

Järveen ei ollut kuitenkaan asiaa. Tuskaisena yläpunkassani pyöriessä yritin miettiä ratkaisua: pako merelle? Hukuttautuminen Maxi Palín jääkoneeseen? Googlasin Granada Nicaragua piscinas ja kas, jotkin hotellit myivät päivälippuja allasalueilleen.

Ja näin löysimme itsemme seuraavana päivänä kymmenien muiden gringojen seurasta suklaamuseon altaalta. Kuulemma vanhankaupungin suurin ja paras. Oli lähestulkoon päivän työ löytää rämien aurinkotuolien seasta sellainen, joka kestäisi 160-senttisten neitojen elopainon, ja toinen mokoma vältellä vastapuolen limaisen äijän katsetta. Altaassa uiskentelivat iloisimmin Jutta ja sorsat, kyllä, sorsat.

Ranskalaisrouva päivitteli lintuja työntekijälle. Vastaukseksi tämä heitti sorsille vähän herkkuja ja lässytti, ja rouva painui muualle.

P1590165
P1590168
P1590161
P1590153
P1590175
P1590171

Alkumatkasta en olisi ollut  kovin vakuuttunut suklaamuseon keitaasta, mutta monen reissuviikon jälkeen oli silkkaa luksusta nassuttaa juustonachoja Murakamin kirjan äärellä. Kierähtää välillä altaaseen, jonka vesi ei sorsien jäljiltä olisi täyttänyt välttämättä pohjoiseurooppalaisia kriteerejä, mutta jota ainakin yritettiin puhdistaa. Kun aurinko lopulta meni pilveen, olimme viettäneet altaalla jo niin kauan, että iltapäivän kuumuus oli taittunut auringonlaskun vähemmän tukaliksi tuulenpuuskiksi.

Seuraavana päivänä lähdimme jälkeen lämpöä karkuun Laguna de Apoyon kraatterijärvelle, jossa gringoilimme jälleen ja maksoimme itsemme sisään rantaklubille. Riippumattoja, epävirtaviivaisia yhden hengen kanootteja ja niin lämmin järvi, ettei edes sinne sukeltaminen tuntunut missään. Samoin huonoin ja kallein linssipata, jota olen eläissäni kurkusta alas pakottanut.

Murakamin Dance dance dance tuli luettua ja aloimme muistuttaa väritykseltä jo sitä, miltä yli kuukauden Väli-Amerikkaa kiertäneiden pummien kai pitääkin.

P1590137
P1590133
P1590130

Tänään koin riemastuttavan hetken lenkillä San Josén Sabana-puistossa – rankkasateen! Paikalliset jättivät puiston sanomalehdillä päitään suojaten, vaan minä päätin lähteä vielä ylimääräiselle juoksukierrokselle. Kengät, paita ja housut kastuivat läpimäriksi vilpoisista pisaroista, ja läiskyttelin viimeiset spurtit vielä tulvivalla yleisurheilukentällä. Osaan varmasti arvostaa seuraavaa hellepäivää tämän jälkeen vielä enemmän – ei saa gonahtaa.

Hah, olen kyllä jo ihan gonahtanut tähän reissuun. House of Cards vie usein voiton päättömistä harharetkistä kaupungilla. Toisaalta on sitä tänäänkin tullut sössittyä jo kotitarpeiksi: missasin päivän ainoan bussin tulivuorelle, koska sepä lähtikin eri aikaan kuin netissä ilmoitettiin. Senkin Tica time, kestäisivätpä pohjoismaiset hermoni sinua vähän paremmin. Kyrsiintyneenä raahustin takaisin hostellille, potkaisin matkalla paria tolppaa ja söin mangon. Luin aurinkoisessa pikku puistossa, jyrsin kylmää gallo pintoa huoltoasemalla ja mietin, että olisipas pieni pysähtyminen paikallaan.

Onneksi sellainen tulee ihan kohta!

Laguna de Apoyo -vinkit

  • Ota mikä tahansa bussi joko Masayaan tai Managuaa, ja pyydä kuljettajaa jättämään sinut Laguna de Apoyon risteykseen (cruce tai entrada de la Laguna de Apoyo) – 10 córdobaa/30 snt.
  • Nappaa risteyksestä taksi laguunille, mutta älä maksa enempää kuin 50 córdobaa per henki.
  • Me vietimme päivän Monkey hutissa, sisäänpääsy ja urheiluvälineiden vapaa käyttö oli noin 7 euroa. Ota omat eväät matkaan, jos haluat säästää!
  • Ja sama takaisin! Älä usko ketään, joka väittää, että taksi pitää tilata beach clubilta. Itse tien päältä napatun taksin hinta risteykseen on noin 3e, kun taas hotellit vetävät välistä niin, että maksat jopa kymmenkertaisesti.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Maarit Johanna 19.2.2017 at 21:03

    Jännä miten lomallakin voi gonahtaa ihan totaalisesti! Vaikka kyllä mieki noille huutelijaukkeleille olisin lyöny henkisesti nyrkkiä turpaan jo sata kertaa ja lähteny heti seuraavalla lennolla kotia. Kai kaikkeen tottuu? Paitsi etten mie koskaan aurinkoon. Onneksi One with Alpenglow saa pian jatkoa norskien puolella. Sinne voi tulla kylmää kestävä kyläänkin :)

    • Reply Sunna 20.2.2017 at 02:42

      Jep, kyllä mulla kylmät maailmankolkat on tämän jälkeen listalla, ei Lapin tyttö loputtomiin hellettä kestä ;) Teretulemast! Huutelijoiden kanssa puuttuminen vaan ikävä kyllä aina pahentaa, pitäisi vaan jaksaa kääntää päätä ja leikkiä, ettei kuullut. Argh. Eikä siinä tilanteessa tule ikinä mitään kiukkuista mieleen, kun on vaan niin järkyttynyt siihen, että joku sorkkii.

    Leave a Reply